Muista hahmoista

 Heja c:

Nyt ois luvassa tällanen melkeinpä puhtaasti nukkeiluun liittymätön postaus, sorry not sorry! Rakastan mun hahmoja yli kaiken, jos se ei oo vielä mun jokaisesta mahdollisesta somesta käynyt ilmi, heh. Joten ajattelin tehdä tällaisen lyhyehkön postauksen, jossa esittelen vähän mun ei-nukkeiluun liittyvä hahmoja c: Heitän tän tänne nyt hyvällä omatunnolla ja palaan sitten taas ihan perus nukkepostauksien pariin

Ensin perinteinen mainostus mun kirjoitusblogista, joista löytää mun vanhempia ja uudempia tarinoita sekä lyhyempiä tekstinpätkiä:

Kirjainsadetta

Tehän tiedättekin varmaan jo mun rakkaimmat hahmot eli Wilhelmin ja Marielin, joista molemmat ovat saaneet aikanaan omat postaukset täällä. Heistä en nyt laita tähän postaukseen enempää, vaikka molemmat ansaitsisivat ihan kaiken! Lellipennut

Mun on annettava tälle postaukselle myös SV: lapsiin kohdistuva s*ksuaalinen väkivalta, itsetuhoisuus 

(Koska nuo esiintyvät näiden hahmojen taustoissa ^^ Eli liikutaan selkeästi rankemmissa aiheissa!!)

* * *

Tässä on Beth! 💙 Hän on tarinastani Sinelmä, eli hän on verrattain uusi hahmo. Viimevuonna (2021) syntyi hän ja samoin kyseinen tarina. Beth on 38-vuotias mies ja opettaja. Hänen ristimänimensä on Esbeth, mutta hän ei käytä sitä enää nykyään.

Sinelmässä on lyhykäisyydessään kyse seksuaalisesta traumasta toipumisesta, mutta tarinan genre on tosiaan fantasia. Nämä kaikki hahmot elävät yhteisössä, joka uskoo valon synnyttäneen kaiken, mitä on olemassa. Valo on lähtöisin valokivestä, eli esimerkiksi kuuta ja aurinkoa ei ole olemassa, ne ovat kansalle pelkkä myytti. Tilanne on kuitenkin se, että satoja vuosia sitten tämä elämänlähde, valokivi, meni rikki, ja sen mukana koko noiden maailma sortui maan alle. Eli valon kansa on elänyt vuosisatoja pimeydessä.

Tässä tarinassa tärkeä konsepti on "valonkantaja". Valonkantajilla on syntymästään voimakas yhteys tähän valoon, josta tässä tarinassa paljon puhutaan. Valoa on kaikkialla, ja tuon yhteyden avulla pystyy esim. siirtämään asioita ja näkemään näkyjä ja muuta mukavaa. Mutta basically: valonkantajia koulutetaan, jotta tämä kansa joskus pääsisi niiden avulla tuolta maan alta pois. Se on niiden päätavoite. Koko kansa on siis tosi keskittynyt tähän valonkantajien koulutusjärjestelmään.

Beth on mestari, eli kaikkein tärkein opettaja tässä koulusysteemissä!

Bethin omat taustat on tosi rankat. Hän oli aikanaan suurmestarin (nimeltään Ingvar) suosikkioppilas, kaikkein taitavin tuossa heidän valojututussaan. Ingvar iski siihen silmänsä kun se oli alle kymmenenvuotias ja siitä lähtien Beth on elänyt sen miehen armosta. Bethin kokema hyväksikäyttö on ollut aika hurjaa; Ingvar teki siitä erityisen ja sano rakastavansa sitä aina. Ja Beth oli tosiaan lapsi. Beth eli aikuiseksi asti täysin miehen armoilla, sillä ei edes ollut muita aikuisia elämässään ja se oli hyväksikäyttäjäänsä niin sietämättömän rakastunut, ettei se nähnyt elämässä mitään muuta. 

Hyväksikäyttö perinteisessä muodossaan lakkasi Bethin kasvettua aikuiseksi (ööäääÄÄ), mutta Ingvar käytti silti Bethiä yhä kanavanaan saada haluamansa. Se manipuloi sitä pahasti. Bethistä itsestään tuli aikuisena opettaja, ja voitte vaan kuvitella että pistikö Ingvar sen kiikuttaan sille niitä alaikäsiä :') (Anteeks tää stoori on ihan kamala-)

Mutta tosiaan, Beth itse on ollut täysin riippuvainen Ingvarista käytännössä koko ikänsä. Se on niin vakavasti traumatisoitunut, ettei sillä oo mitään käryä esimerkiksi omasta persoonallisuudestaan ja ulkonäöstään. Se pystyy opettajana pitämään pakan kansassa, mutta yksin ollessaan se saa kohtauksia tai sit vaan tuijottaa luolan seiniä ajattelematta oikeastaan mitään.

Ja jotta tää kuvio ois mahdollisimman sotkunen, niin juttuhan on vielä se, että tarinan päähenkilö, 17-vuotias Rani, on totaalisen rakastunut Bethiin! Rani on ihan pienestä asti haaveillu opettajastaan ja tässähän sitten käy niin, että Rani ja Beth ajautuvat suhteeseen tarinan aikana... :'D

No, tämä barely laillinen (tai ei itse asias muute oo ees laillinen,,) pariskunta päätyi sit loppujen lopuks onnellisesti yhteen. Nykyään heillä menee todella hyvin, ja Beth on vihdoin alkanut hahmottaa omaa identiteettiään ja rajojaan. Hän on tosi herkkä, hauras ja lempeä, ja hänen kehitystään on ollut tosi ilahduttavaa seurata vierestä. Bethy rakas kehittyy mun päässä kokoajan <3 Kultarakas

Beth ja sen kumppani Rani <3

Fun facts:

- Beth on omalla tavallaan vähän fluid. Käyttää he/him-pronomineja ja kokee olevansa mies, mutta ei pohjimmiltaan ihan ymmärrä miks sukupuoli on ees juttu (same vaik oon cis)

- Oon halunnu Bethistä sellasen hahmon, ettei se tunnu oikein minkään ikäiseltä. Kun sitä katsoo, se tuntuu vaan omalta itseltään. Ei miltään iältä tai sukupuolelta tai muultakaan määritteeltä. (It's just the trauma in him fhgdghgfg)

- Sillä on tosi kaunis ääni <3 Pehmeä ja rauhallinen, hyvin feminiininen itse asiassa

* * *

Ja sitten on Gael, mun kulta 💛 Hän on myös Sinelmästä! 40-vuotias ja mies myöskin. Gael on vähän vaikeampi tapaus; itse tarinassa hän on enimmäkseen vaan ihan hirveä kusipää, haha apua. (Ja joo se on ihan laittoman nuorekas nelikymppiseks omg)

Gael oli tarinan aikana eräänlainen uskonnollinen johtaja. Tähän Sinelmän valohommaan liittyy olennaisesti se, että kyse on alun alkaenkin ollut valheesta. Gael oli ylläpitämässä valhetta valosta, vaikka hän aivan hyvin tiesi, että koko valoyhteys on täyttä valhetta. Let's just say ettei tämä tehnyt hyvää Gaelin mielenterveydelle. Hän ei lopulta nähnyt merkityksiä enää yhtään missään. Se oli vaan vähän sillai että hällä väliä, mikään ei kuitenkaan oo todellista. Nihilismillä eteenpäin, paitsi että Gaeliin sattui, siihen sattui ihan hirveästi eikä se kestänyt sitä, että maailma oli valhetta.

Mutta koska Gael voi niin huonosti, hän alkoi sitten purkaa sitä muihin. Hän kehitti kunnon defenssin ja rupesi elämään vähän sellaisella "I'm a luxury few can afford" -asenteella. First of all, hän kompensoi egoaan harrastamalla seksiä just ja just laillisen ikästen valonkantajien kanssa. Ne teinit tuossa maailmassa elää täysin näiden auktoriteettihenkilöiden varassa, joten Gael tiesi tasan tarkkaan käyttävänsä valta-asemaansa väärin. Sit se vielä teki sitä, että se haukkui niitä teinejä sängyssä :''D Apuaaa. Siis se etsi niiden epävarmuudet (oli ne sitten kehollisia tai henkisiä) ja iski suoraan siihen, mihin sattui. Eli Gael siel käytännössä bodysheimas ja haukku teinejä päin naamaa ja ties ettei ne voi sanoo sille MITÄÄN koska se oli niin korkeessa asemassa ::))

Mä vannon et mun kaikki lempihahmot on aina just tällasia, mulla ei oo mitää millä puolustautua lmaooo, shame on me

Mut siis joo, Gaelhan ei todellakaan ole niin itsevarma kuin se noihin aikoihin antoi olettaa. Sisimmässään se vihas kaikkea itsessään. Se vihas sitä, ettei millään ollu mitään väliä ja se vihas omaa persoonaansa ja ulkonäköään. Ja se satutti itseään kompulsiivisesti, se oli sille ainut keino käsitellä oikein mitään. Samaan aikaan se kyykytti noita teinejä ja piti koko kehonsa piilossa ettei kukaan pääse nauraan sen haavoille.

Nykyäänhän hän on paljon lempeämpi ja lähestyttävämpi persoona 💛 Tarinan loppupäässä ja sit ihan tarinan jälkeen hän on kehittynyt tosi paljon. Jopa niin paljon, et hän pyys kaikilta julkisesti anteeks. Hän osaa myös käsitellä omia tunteitaan nykyään paljon paremmin. Sen itsensä hyväksymisen matka on vielä vähän kesken, mutta tosi hienosti on mun muru kehittynyt siinäkin <3 Sentään sillä ei oo enää niin jäätävää death wishiä ko aikanaan. 

Gael on mulle ehkä mun kaunein OC, se on vaan musta ihan sietämättömän ihana

Gael ja sen aviomies Isaias c: <3

Fun facts: 

- Gael on syntyny kun olin kesätöissä ja istuin kassalla :'D Soli vaan sillee moi olen tässä

- Gaelilla on aviomies, Isaias, ja näiden suhde on todella tasavertainen ja lämmin. Hyvin terve suhde kaiken kaikkiaan. Isaias ei todellakaan hyväksynyt Gaelin tekemiä kamalia asioita, mutta haluaa tukea rakkaansa henkistä kasvua. Ne on ihan tosi ihania yhdessä

- Oon aina ajatellut, että Gaelilla on syömishäiriö. Moni sen ajatuksista tuntuu mulle nykyään tosi kaukaisilta, tunnistan ajatelleeni niitä joskus, mutta en enää ollenkaan samalla tavalla. Gaelin kautta käsittelen jotain nuoremman itseni ajatuksia turvallisuuden etäisyyden päästä. Tää on itse asiassa tosi ihanaa siinäkin mielessä et musta Gael on ehkä mun viehättävin hahmo :( Yhyy kulta

- Sen lempinimi on Geeli :* Rakas

* * *

Sitten ois Lilika, mulle rakkain naispuolinen hahmo. Hän on mulle todella rakkaasta tarinasta nimeltä Kuningas ja ruusu. Sen oon kirjoittanut 2020. Tarinan ideana näin lyhykäisyydessään on se, että jokaisella kansalaisella on jo syntymässään merkki ihossaan. Merkki voi olla musta tai valkoinen ja se voi olla missä päin kehoa vaan. Hallitsijat valitaan joka sadas vuosi siten, että näiden musta- ja valkomerkkisten keskuudesta syntyy sellaiset erityiset merkityt lapset edustamaan kaikkia samanmerkkisiä. Sitten ne käy kaksintaistelun ja voittanut pääsee hallitsijaksi. Tää systeemi on vallinnut tosi pitkään, ja vuuuuosia tuolla on hallinneet valkomerkkiset.

...eli voitte kuvitella mitenkä paljon niistä mustamerkkisistä sitten pidetään :') Niitä on käytännössä periaatesyystä joukkosurmattu, niiden elämää on rajoitettu ja kaikki mustamerkkisiksi paljastuneet on vaan hiljalleen vaiennettu.

Mutta! Näillä mustamerkkisillä on kapina 8)) (Jonka nimi on "ruusut")

Lilikan isoveli Endelion (joka on valkomerkkinen) voitti aikanaan taistelun ja siitä tuli sit kuningas. Jätkällä on kuitenkin bisneksiä yläilmoissa, joten se jättää väliaikaisesti hallinnon 16-vuotiaalle pikkusiskolleen, eli Lilikalle. (Tässä on vähän sellainen steampunk-henkinen maailmanrakennus, ilmalaivoja ja kaikkee)

No 16v Lilika siellä sitten pitää pakan kasassa yksin :'') Ohjailee siel saarivaltioita sillee haha joo ei täs mitään, ei vastuu paina tai mitään. Lilika on mulle todella tärkeä projisointihahmo. Se on sellanen "kun kasvat aikuseks ihan liian nuorena" -tyyppinen tapaus. Lilikan äiti koulutti siitä asetta rakkaalle Endelionilleen, Lilikalla ei ollut mitään omaa funktiota, sen piti elää vaan, jotta siitä ois mahdollisimman paljon hyötyä sen veljelle. Lilikan äiti koulutti sitä tosi epäinhimillisin menetelmin ja se teki Lilikasta etäisen ja kivenkovan. Sen muurin läpi ei vaan mennä, ja se tuntuu aikuisemmalta kuin moni aikuinen hahmo tässä tarinassa. Sen oli vaan pakko olla itse itsensä vanhempi jo ihan lapsena, että se selvis. Mulla projisoinnit tulilla

Lilikaan liittyy se twisti et hän itse on syntynyt mustan merkin kans ja hän kuuluu kapinallisiin hähää :p Lilika on Kuninkaan ja ruusun päähenkilön eli Remin läheinen ystävä ja sen tärkein kapinakumppani!

Muuta hauskaa:

- Lilika on suhteessa 37-vuotiaaseen mieheen, jonka Lilikan veli Endelion käski "vartioida" pikkusiskoaan :') Lilika vietteli miehen itse, jotta saisi valta-aseman käännettyä toisinpäin. (Kukaa ei sit sano mitään näist mun age gapeist okei lmao)

- Emotionaalisesti hyvin estynyt

- Kapina on Lilikalle kaikkien tärkein asia

Honorable mention samasta tarinasta on mun rakas kapinapoika Remi, jonka koko funktio ja mukanaan kantama symboliikka on mulle tosi tärkeä.

* * *

Noniiin tää riittää varmasti, kauheen pitkä tuli vaa kolmesta hahmosta :'D Rakastan mun hahmoja, lukekaa mun tarinoit pus

Heipsunhei, enskerralla sit taas nukkejuttuja!