torstai 28. huhtikuuta 2022

Metsän kuiskaus: luku 1

 Metsän kuiskaus

Luku 1: Kajo

* * *


Pian sen jälkeen, kun kohtasin peuraolennon metsässä, me pidimme parhaan ystäväni Chiónin kanssa kriisikokouksen. Sellaista elämämme oli; olimme aina kahdestaan ja jaoimme pienimmätkin ajatukset toistemme kanssa.

Chióni tarjoutui keittämään kahvit, sillä mitäpä kahvi ei olisi ratkaissut, mutta minä yllätyksekseni kieltäydyin. Olin niin hermostunut, että tahdoin vain istua alas ja jutella.


Minä selitin tapauksen juurta jaksaen Chiónille.

Kalla: *huokaa syvään* Sen jälkeen olen hädin tuskin kyennyt kulkemaan metsässä yksin! Minusta on tullut säikky, vaikka en ole koskaan pelännyt metsässä mitään. Tämähän on minun kotini!

Chióni: Oletko sinä nähnyt sitä olentoa sen jälkeen?


Kalla: *pudistaa päätään* En. Mutta näen siitä unia lähes joka yö. Sammaleiset hiukset, yönmustat silmät. Sen läsnäolo tuntui tismalleen samalta kuin peuran, jota olen metsässä jo pitkään. Miten... miten ihmeessä se on mahdollista? *värähtää* Siinä peurassa oli aina jotakin poikkeavaa, mutta se olento... se ei ollut ihminen.


Chióni: Ja olet ihan varma, että kyseessä on sama olento?


Kalla: Olen. Tunne on täysin sama. *värähtää* Hah, ei ihmekään, että kylässä minua pidetään noitana. En usko, että kaikki ihmiset pystyvät aistimaan sellaista.

Chióni: Kuvailehan nyt vielä, miltä se hetki tuntui.


Kalla: Sellaista läsnäoloa ei ole kenelläkään ihmisellä.


Minusta tuntui, että se odotti minulta jotakin. Se vain katsoi lähtemättä pois. Se ei tullut senttiäkään lähemmäs, seisoi vain ja tuijotti.


Tunsin sitä kohtaan sekä pelkoa että kunnioitusta. Se ei tuntunut pahantahtoiselta, vaikka sen silmät olivat kaksi suurta mustaa tyhjiötä.


Kun räpytin silmiäni, se oli poissa.


Kalla: Tiedätkö, minä pelkään, että vain kuvittelin sen. Olen aina nähnyt erikoisia asioita. Luonto on aina ollut… läheinen. Kuin mättäät ja puut kuiskisivat minulle.


Chióni Minä olen varma, että sinä et kuvitellut sitä.

*kauempana rasahtaa*

Chióni: Hmm?


*askelia*



?: *rykäisee kurkkuaan* Hei, anteeksi, te kaksi siellä! Tarvitsisin apuanne, jos teillä on hetki aikaa. *hymyilee* Satuin kulkemaan tästä ohi, ja ajattelin kysäistä, olisiko teillä mahdollisesti rohtoa haavoihin. Korvaan vaivan teille myöhemmin, totta kai.


Hän. Nuori mies, joka ilmestyi luoksemme sinä päivänä.


Hän ei tajunnut edes esitellä itseään aluksi, mutta minä en kiinnittänyt siihen huomiota. Minä näin vain hänen hauraan olemuksensa. Hän oli keveä tuulenvire, hän oli keväisen lempeä aurinko. 

Hän oli kaunein mies, jonka olin koskaan nähnyt.


Kalla: *tuijottaa häkeltyneenä* A-... minä... tuota... *änkyttää*

Chióni: *huikkaa Kallan takaa* Hei vain! Toki, voimme tulla vaikka heti keräämään sinulle annoksen. Nimeni on Chióni, ja tässä on paras ystäväni Kalla. *naurahtaa* Psst, Kalla, maa kutsuu!


?: *istuutuu Kallan vierelle* Hei vain. Millä nimellä saan kutsua sinua?

Kalla: Minä... tuota, anteeksi, olen Kalla. *hymyilee* Hauska tutustua.


?: Hauska tutustua, Kalla. *hymyilee ujosti* Minun nimeni on Kajo.

* * *

8 kommenttia:

  1. Oon ajoissa!! Kerrankin :D

    Mutta aaaa, ihana postaus jälleen! Tosi kiva nähdä muitakin hahmoja jo, odotan innolla nähdä heitä lisää<3 Ja Valve, ai että apua, hän on vaan niin mahtava! Ihan super mielenkiintoinen fiilis tulee hänestä :O Upean hyytäviä oot saanut noista Valveen kuvista taas ! Tykkään jotenkin tosi paljon nyt näistä mustavalkoisista fiilistelyistä ^^ luo mahtavasti tunnelmaa !:)

    Oon ylipäänsä tosi innoissani tästä tarinasta, niinkuin mä jo prologia kommentoidessa sanoinkin! Tosi ihanaa että pääsee taas pitkästä aikaa seuraamaan aktiivista kuvatarinaa, tulee mukavan nostalginen fiilis mutta tosi uudella ja raikkaalla tavalla <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi eii ihanaa kuulla, oon nii ilonen <3 Kiitos kauheesti! On jotenkin tosi lämmittävää kuulla, että tää tuntuu sekä nostalgiselta että raikkaalta ja uudelta! Tästä ilahdun hurjasti <3 Kiitoksia!

      Poista
  2. Kalla näyttää niiiin ihastuneelta eikä! ❤ Ihan sairaan söpöä! Kajo on niin herkän ja nätin näkönen että ihmekkös taitaa olla vähän ihastusta tuossa Kallan ilmeessä :D Mulla on epäilys näistä Kajon mainitsemista haavoista...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha hyviä päätelmiä siellä, saapi nähdä miten käy 8) <3 Ja oi, onpa hauskaa kuulla että spottasit haavakommentin ja jäit pohtiin sitä! Se oli tarkoituksellista. Kiitos kommentista! <3

      Poista
  3. Tää oli ihana! Etenkin Valven hahmo kiehtoo mua kovasti. Jatkoa mielenkiinnolla odotellen! <3

    VastaaPoista
  4. AI JUMPE oon innoissani tästä tarinasta, mä vaan kihisen täällä ku oon niin ilonen siitä faktasta että teet kuvatarinoita <3 Musta on hassua miten tutuilta kaikki nää hahmot tuntuu vaikken oo lukenu niistä vielä koskaan (muutamia tekstipätkiä lukuun ottamatta), oot osannu kiteyttää niiden syvimmän olemuksen loistavasti tässä viime kuukausien aikana x) MUTTA siitä huolimatta että tuntuu kuin olisin kotonani näiden hahmojen luona, nää kaikki tuntuu tosi yllätyksellisiltä ja niissä on selkeetä uutuuden viehätystä! Eikä sovi unohtaa sitä faktaa etten oikeesti tiiä juuri mitään siitä mitä tässä kuvatarinassa tapahtuu ja se on se syy miks oon aivan täpinöissäni ku luen tätä! Sulla on mahtava taito tutustuttaa mut sun hahmoihin mut samaan aikaan pitää ne sen verran etäällä et jännitys ja yllätys säilyy x) Kiitän siitä! Nautin taivaallisesti tästä osasta just siks et olin ihan et OOHH mitäs nyt tapahtuu, I have no idea.

    SIELTÄ TULI KAJO!! Kajo Kajonen, my favourite child <33 Hän on aivan ihana!! Upeesti kiteytyy sen olemus noihin "keveä tuulenvire" - ja "keväisen lempeä aurinko" -metaforiin. Siltä Kajo on mullekin aina tuntunu. Ja on mahtavaa miten loistavasti sait sen kauneuden esiin noissa kuvissa. Se ei tietenkään oo vaiva eikä mikään, mut jotenki sait noilla kuvakulmilla oikein korostettua sitä miten eteerinen ja yli-inhimillisen kaunis otus hän on! Musta on niin piristävää nähdä näitä sun harkittuja kuvakulmia, ne tuo ihanasti elävyyttä tähän tarinaan! Tuo vika kuva Kajosta on paras ikinä, lähikuvat huulista on mun ehkä lempikuvakulma kuvatarinoissa <33 Se sai mut myös kiinnittään huomiota siihen miten kauniit huulet Kajolla on!

    CHIÒNI!! ;_; Rakas! Häntäkin on ihana nähdä, hän on hyvä ja lämpöinen ja selkeesti hyvä ystävä Kallalle. Ihanaa kun se niin kiinnostuneena kyselee Kallalta yksityiskohtia! "Chiòni tarjoutui keittämään kahvit, sillä mitäpä kahvi ei olisi ratkaissut" ÄÄ toi on ihanasti sanottu, siitä paistaa vähän murun näkemys lävitse x) Äh pakko taas huutaa et oon niin INNOISSANI siitä miten oikeelta tuntuu lukee tätä! Sun kuvatarinoiden lukeminen merkkaa mulle niin paljon ja palauttaa mut koko tän harrastuksen tarkoituksen juurille <3 Oot IHANA ja sun tarinat on PARHAITA, muista se murunen! (äää oisinko joskus uskonu et kutsun sua sun kuvatarinan kommenteissa muruks)

    Kiinnostavaa nähdä, mitä kaikkea Valvesta vielä paljastuu! Rakastan sitä miten eläimellinen fiilis hänestä Kallan puheiden perusteella tulee, mut samaan aikaan hänessä on hyvinki inhimillistä lämpöä ja lähestyttävyyttä. Ymmärrän tän et hän samaan aikaan herättää pelkoa ja kunnioitusta! Jokin hänessä selkeesti vetää Kallaa puoleensa... c: Nähtäväks jää mikä heidän välisensä yhteys on! Jos Valvella on jotain asiaa niin kiinnostaa nähdä miten hän välittää viestinsä perille. Ainakin tuo merkittävä katse jätti vahvan muistijäljen Kallalle. Ai että, upee hahmo kyllä hänkin! Tykkään niin paljon noista mustavalkosista kuvista, Valvelle sopii muuten mustavalkosuus hyvin <3

    (Miten onnistuit ikuistaan noin täydellisesti Kallan hämmästyneen ilmeen kun hän näkee Kajon?? AIVAN MAINIO!! Hauska nähä mitä näiden kahden välillä tapahtuu c; Ihastusta tai ainakin jonkin sortin häkellystä on ilmassa)

    Kiitos tästä osasta rakas, oli suuri ilo lukea <3 Nyt vaan jännittämään seuraavaa osaa!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi RAKAS ;-; Mä muistan miltä tuntu sillon ennen lukee sun kommentteja blogista, jotenkin tuntuu ihan uskomattomalta tää tilanne, jossa me nyt ollaan kaiken sen jälkeen! Ihana ihana <3 Tää(kin) kommentti on vastaisuudessa mun aarre, kaikki nää yksityiskohtahuomiot ilahduttaa mua aina ihan hurjasti!

      Musta on vielki tosi hauskaa tää et vaikka oon spoilannu sua minkä kerkeen, tää itse tarina tuntuu silti yllätykselliseltä! Hyvä kuulla et oon onnistunu mun taktisessa spoileroinnissa, ei sillä et oisin tietosesti sitä kauheest ajatellu x) Mut either way tämä ilahduttaa kuulla!

      Kuvakulmakehut ja muut kuvaustekniset pointit ilahduttaa aina IHAN HIRVEESTI <33 Also en vielkää käsitä et Kajo on sun lemppari,,, mitäääää

      Niin ja ;___; Ihana intomuru siel! (Chiónilta kans kiitokset, he be a baby) Mäkin oon innoissani!! Ja innostun viel lisää ku oot tommone! Ollaan todellakin hyvässä paikassa elämässä c: (Ja jep sos en sisäistä tämmöstä, voidaanks huutaa hetki)

      Kiitos viel ylipäätään ihan kamalasti kommentoinnista, tää tosiaan ilostutti eilen ihan valtavasti mun päivää! <3 Ollaan juurilla todellakin

      Poista