Metsän kuiskaus: luku 2

 Heya c:

Kiitos ihan valtavasti kuvatarinan lämpimästä vastaanotosta! Oon ollut tästä tosi innoissani, ja on ihan mahtavaa olla täällä just näiden metsämööttien kanssa 💛 Ihan innoissani oon kuvaillut nii pääsen VIHDOIN esitteleen Iltan KÖHKÖH

Edellinen osa jäi vähän lyhyeksi, tästä tuli onneks vähäsen pitempi c':

* * *

Metsän kuiskaus

Luku 2: Varoitus

Sillä tavalla me tutustuimme, minä ja Kajo. Kajo ilmestyi luokseni kysymättä ja yllättäen, mutta hän tuli jäädäkseen.

En kyennyt irrottamaan silmiäni hänestä. Miltei unohdin peuraolennon ja muuttuneen metsän, kun hänen utuinen olemuksensa ilmestyi jälleen näkokenttääni.

Hän saapui yhä vain uudelleen ja uudelleen pihamaalleni, kysyi milloin mitäkin ja toi joskus tuomisia tullessaan. Hän kiinnitti huomiota ajatuksiini ja antoi minulle asioita, joiden uskoi kiinnostavan minua.

Kun me lähennyimme, teimme sen vaivihvaa, aavistamatta.

Ei kestänyt kauaakaan, että aloin odottaa häntä saapuvaksi joka päivä. Rakastin kuunnella hänen keveää nauruaan ja pehmeää ääntään, jolla hän kertoi minulle näkemistään asioista.

* * *

Kalla: Etkö joskus veisi minua sinne, missä asut? En ole käynyt kylässä aikoihin. Tiedän, että kyläläiset eivät juuri pidä minusta ja Chiónista, mutta tuskin he sylkevät päälleni, jos olisin sinun seurassasi. *hymähtää* On niin vaikeaa kuvitella, että joku ei pitäisi sinusta.

Kajo: *hymyilee* Imartelet minua. En ole niin pidetty kuin ajattelet.

Kalla: Hah, en usko sinua. Sinusta ei mitenkään voisi olla tykkäämättä.

Kajo: Usko pois.

Kalla: Kajo...

Kajo: Niin?

Kalla: Tahdotko kuulla salaisuuden?

Kajo: Toki. *hymyilee* Pidän salaisuutesi turvassa.

Kalla: On eräs asia, josta en ole koskaan kertonut muille kuin Chiónille. On... on eräs olento, jota olen nähnyt metsässä jo jonkin aikaa.

Kajo: Millainen olento?

Kalla: Se on esiintynyt minulle useassa muodossa, useimmiten peurana. Tiesin joka kerralla, että se oli sama peura, se katsoi minua kuin olisimme ymmärtäneet toisiamme. En osaa selittää sitä tunnetta. Aivan kuin itse metsä olisi katsonut minuun.

Kajo: *näpertää hermostuneena hihaansa* A-... ai peura?

Kalla: Niin. Peura. Mutta merkillisintä on se, mitä muuta olen nähnyt. Toivon, että et ala pitämään minua hulluna kuten kyläläiset jo tekevät, mutta… *vetää syvään henkeä* Olen nähnyt saman olennon myös ihmisenkasvoisena. Se näyttää häkellyttävän inhimilliseltä. Se on hurja. Joskus sillä oli lähes samanlaiset silmät kuin ihmisillä, mutta nyt ne ovat pikimustat. En tiedä, mitä se olento tahtoo minulta, mutta näen sitä toistuvasti. En ymmärrä lainkaan, mitä sellainen voi tarkoittaa.

Kajo: *käy aivan kalpeaksi* M-… Milloin sinä näit tämän olennon edellisen kerran?

Kalla: Siitä ei ole kauaa. Se oli vain päivä ennen kuin tapasin sinut.

Kajo: *tuijottaa Kallaa häkeltyneenä*

*ovi kolahtaa*

Chióni: *astuu ovesta* Kalla, oletko nähnyt - *huomaa Kajon* Ai, hei, siinähän sinä jo oletkin! Minä tulin etsimään sinua.

Chióni: Pahastutko, Kalla, jos lainaan häntä hetkisen? *hymyilee*

Kalla: *vilkaisee Chiónia* Toki, mikäs siinä.

Kalla: Olin muutenkin aikeissa mennä kastelemaan kevään ensimmäiset pienet kukat.

Kalla: *hipaisee Kajon olkaa* Nähdään taas, Kajo!

Kalla: *poistuu hyräillen paikalta*

Chióni: *vetää oven kiinni perässään* Tiedätkö, minä mietin pitkään, miksi sinä olet kaiken tämän aikaa tuntunut niin tutulta.

Kajo: A-ai?

Chióni: Iltan veli, eikö niin?

Kajo: *säpsähtää* Mistä sinä tunnet Iltan?

Chióni: Olemme vanhoja tuttuja. *hymähtää* Minulta kesti hetki ymmärtää, että sinä olet se veli, josta hän aina puhuu.

Kajo: Puhuuko Ilta sinulle sellaisia asioita? Millaisia tuttuja te oikein olette?

Chióni: *alkaa nauraa* No, tuota, jos ihan välttämättä tahdot tietää, niin -

Kajo: Ei, odota, älä sittenkään kerro. *nauraa* En ehkä tahdo tietää veljeni yksityiselämästä ihan niin paljon.

Kajo: Mutta tarkoittaako tämä sitä, että sinä tiedät... että...

Chióni: Kyllä.

Chióni: Minä tiedän, mikä sinä olet. *huokaa* Minä tiedän metsänhengistä.

Kajo: Tämä... mutkistaa asioita.

Chióni: Nimenomaan. Kuule... En tahdo kuulostaa ikävältä, mutta tahdon sanoa vain sen, että älä pakota Kallaa sekaantumaan tähän. Siihen, mitä metsässä tapahtuu. Kalla on viaton, anna hänen olla.

Kajo: *vapisee* Minun aikomukseni ei ollut -

Chióni: Ei ollutkaan. Tiedän sen. En syytä sinua mistään.

Chióni: Kalla on kiinnostunut sinusta, ja hänet tuntien hän on pian syvän ihastunut sinuun - ellei ole jo. Kun Kalla kehittää sellaisia tunteita, häntä ei pidättele mikään. Ja sinä et ole ihminen. Älä sotke häntä mihinkään siihen, mitä täällä tapahtuu. Se ei ole hänelle oikein.

Kajo: Tiedätkö sinä siis…

Chióni: Tiedän metsän tapahtumista. Siitä, että linnut ovat lakanneet laulamasta ja metsä on alkanut kuihtua. Sen ydin on hajoamassa. Miksi? *huokaa syvään* Ilta ei tiedä. Tiedätkö sinä?

Kajo: *pudistaa päätään* En tiedä sen enempää kuin veljenikään. Me yritämme ratkoa sitä.

Chióni: Kuulin, kun Kalla aloitti kertomaan sinulle peurasta, jota hän on nähnyt jo jonkin aikaa metsässä. Minun oli pakko tulla keskeyttämään tilanne. *vetää syvään henkeä* Se peura... minä taidan tietää, kuka hän on. Tai mikä.

Kajo: Hän...

Kajo: Hän on minun siskoni.

Hänen nimensä on Valve.

Valve on yhtä tämän metsän kanssa. Hän on meistä sisaruksista nuorin, ja hänelle jäi kaikkein suurin tehtävä. Hän on metsän ydin; ilman Valvea ei ole metsää eikä ilman metsää Valvea. He ovat väistämättä yhteydessä toisiinsa.

Metsää on vaivannut jokin jo pitkään. Luonnontuhoja, vaiennut linnunlaulu. Tasapaino on poissa, ja sen näkee Valvesta. Valve on alkanut vaipua omaan maailmaansa, eikä hän avaudu kenellekään.

Valve on meistä kolmesta sisaruksesta kaikkein vähiten inhimillinen. Hän viihtyy tiiviisti omissa oloissaan. Viimeaikoina hän on suorastaan eristäytynyt, ja minä pelkään, että jotakin liian suurta on tekeillä. Hän ei ole puhunut edes minulle.

Enkä todella tiedä, miksi hän on esiintynyt Kallalle. Siskoni ei koskaan tee sellaista.

Chióni: Siitä minäkin olen huolissani. Ilta sanoo, ettei Valve suostu puhumaan tilanteestaan hänelle, vaikka hän on kysynyt. Siskonne taitaa olla varsin omaperäinen.

Kajo: On hyvinkin. Hän ei juuri viihdy seurassa. Olen erittäin huolissani siitä, että hän on näyttäytynyt Kallalle, ja vieläpä niin usein. *huokaa* Olen kyllä edelleen ihmeissäni, että Ilta puhuu metsän asioista jollekulle, joka ei ole henki...

Chióni: *nauraa* Jaa-a, tuohon minä en osaa sanoa mitään. *mutinaa* Ilta nyt on sellainen... huoh...

Kajo: Kuule, Chióni. Minun aikomukseni ei ole vetää Kallaa mukaan metsän sotkuihin. Me henget hoidamme itse omat asiamme. En tahdo sekoittaa Kallan päätä sellaisella.

Chióni: Niin, minä uskon sen kyllä. Mutta... *huokaa syvään*Älä sekoita hänen päätään millään muullakaan, ole niin ystävällinen. Jos hän rakastuu sinuun, hän rakastuu tosissaan. En tahdo, että hänen sydämensä särkyy.

Kajo: E-en minä aio satuttaa Kallaa, minä -

Chióni: Olen tosissani. Älä riko parhaan ystäväni sydäntä.

Chióni: En aio katsoa vierestä, kun hän murtuu.

Chióni: Jos tahdot olla hänen kanssaan, ole hänelle rehellinen.

Kajo: Mutta...

Kajo: Mutta silloinhan minun pitäisi sotkea hänet metsän sotkuihin.

Chióni: *hymähtää* Aivan.

Kajo: Vai haluatko sanoa, että minun pitäisi pysyä kaukana hänestä?

Chióni: *tuijottaa hiljaa Kajoa silmiin*

Kajo: Vai niin. Ymmärrän. Olet hyvin suojelevainen häntä kohtaan, se on ihailtavaa. En voi antaa lupauksia, mutta vannon, etten tahdo satuttaa häntä. Pidän Kallasta kovasti. Tutustun häneen erittäin mielelläni.

Chióni: *kävelee takaisin ovelle* Hyvä on. Sinä saat luottamukseni, mutta en aio sanoa tästä toistamiseen.

Chióni: *avaa oven* Ole varovainen.

Kajo: T-... totta kai.

Chióni: *kävelee takaisin sisälle*

Kajo: *vapisee*

* * *