keskiviikko 20. toukokuuta 2020

Rikkinäiset jumalat: luku 6

Heja!

Kuvatarinan aika đź‘€ Edellinen osa majailee täällä! Tässä vaiheessa voidaan kaikki kollektiivisesti iloita siitä, että tämä kutonen oli nyt yksi viimeisimmistä sisällä kuvattavista luvuista hetkeen :'D Me päästään vihdoin pois meidän kylppäristä, jes Tunnetusti rakastan sisäkuvausta öhköh...

Kiitos muuten kaikille, jotka ovat myötäeläneet tätä tarinaa! On ollut tosi hauskaa kuulla erilaisia kommentteja matkan varrella <3 Olin vähän skeptinen kuvatarinan tekemisestä näin monen vuoden jälkeen, mutta on ollut mukavaa huomata, että tämä on otettu lämmöllä vastaan! Jatketaan samaan malliin 8)

Ihan mielenkiinnosta kyselen, että kuka mahtaa olla teidän suosikkihahmo tähän mennessä ja miksi?

* * *

Rikkinäiset jumalat: luku 6

Lupaus


Piha, jolla saimme ulkoilla, oli tarkoin vahdittu. Siellä ei silti ollut erityisempiä aitoja tai esteitä. Meihin luotettiin sen verran.

Ehkä he luottivat siihen, että me pelkäsimme ulkomaailmaa tarpeeksi, ettemme lähtisi.


Pihamaan toisella puolella oli kuitenkin sankka orapihlaja-aita. Aivan kuten emme tienneet, miksi päätyhuoneeseen ei saanut mennä, emme tienneet, miksi pihalla oli aita. Ääneen sanomattomat kysymykset kuolivat huultemme sisäpinnoille. Mistä ei puhuttu, ei ollut olemassa.


Aidan takana oli toinen piha. Paikka, joka ei kuulunut meille, mutta ei todelliselle maailmallekaan. Oma tilansa. Osa meistä oli alituisesti kurkkimassa sen puolelle, osa taas unohti, että se oli edes olemassa. Minua piha ei kiinnostanut. Minullahan oli ystäviä ja Efraim, joka huolehti meistä.

Sitten, eräänä päivänä, aidan takainen maailma puhui.


Käsi ojentui minua kohti. Ääni, jonka kaltaista en ollut koskaan ennen kuullut, sanoi yhden sanan.

"Agathe."

* * *


Agathe: *tuijottaa Edeniä* Sinä… asut siellä edelleen? Laitoksessa?


Aurora: Kuinka se on mahdollista?

Agathe: *vaihtaa katseita Auroran kanssa* Mitä täällä oikein tapahtuu? Mitä hänelle tehdään?


Eden: *kikattaa* Niin, siellä minä asun edelleen. En lähtenyt koskaan. *ottaa siteen silmiltään*


Eden: *räpyttelee* En ymmärrä, miksi te lähditte. Te ja Irina. Vaikka Irinahan on…

Aurora: Mitä Irina on?


Eden: *vie käden suulleen* Oi, minä puhun aivan liikaa! Irina on Irina. Ei hänestä huolta. Miten te voitte? Rakkaat ystävät.


Aurora: Me olemme sidottuja ja vangittuja, kiitos kysymästä. Nyt – mitä helvettiä täällä oikein tapahtuu? Ovatko he aivopesseet sinua? Piesseet sinut tuollaiseksi?


Agathe: Aurora! Varo vähän.


Aurora: Varo mitä? Meidät on sidottu! Minä en ala varomaan sanojani tässä läävässä. Minä tahdon takaisin metsämökkiini kastelemaan kukkiani. Työpaikallani varmaan ihmetellään, mihin minä olen jäänyt. En voi alkaa sotkeutumaan tällaiseen nyt.


Agathe: *pudistelee päätään Auroralle* Eden tarvitsee apuamme. Minä autan hänet pois sieltä. *huokaisee* Eden, sinun ei tarvitse enää koskaan palata laitokseen. Sinuun ei satu enää koskaan, lupaan sen.


Eden: *hymyilee* Voi, kultainen Agathe. Minulla ei ole hätää. Oikeastaan minun pitäisi auttaa sinua.


Aurora: Juuri niin. Kerro meille, miten me pääsemme pois täältä.


Agathe: Mutta emmekö me tahdo ymmärtää?


Aurora: *nielaisee* Tietenkin tahdomme. Minulle rakkain ihminen on sotkeutunut laitoksen toimintaan tavalla tai toisella. Hän pitää meitä täällä ties mistä syistä. Mutta minulla on prioriteetit, Agathe, ja juuri nyt minä tahdon vain pois täältä. Jotkin asiat saavat painua unohduksiin.

Agathe: Emme me voi jatkaa elämäämme, jos tämä kaikki on yhä käynnissä! *huokaus* Sinä tiedät sen itsekin. Et sinä oikeasti ole kyennyt elämään tavallista elämää.


Aurora: Tämä menee liian pitkälle. Eden, vapauta meidät ja kerro meille, kuinka pääsemme pois täältä ilman, että Irina tai hänen miehensä saavat meidät kiinni.

Agathe: He tietävät sinun osoitteesi, Aurora.

Aurora: Hiljaa nyt, minä yritän auttaa meitä!


Eden: *hapuilee Agathen köysiä* Minä voin päästää teidät vapaaksi. Mutta te ette voi mennä tavallisesta ovesta. Teidät nähtäisiin oitis.


Aurora: Hienoa. Saat kertoa meille oikean reitin. Me pystymme tähän.

Agathe: Mutta...


Eden: *avaa köydet*


Aurora: Noin, vihdoin! Kiitos, Eden. *hymähdys* Minä toteutan nyt lupaukseni sinulle, Agathe, ja vien sinut turvaan.

Agathe: Entä Eden? Me...


Agathe: Me emme ole nähneet kahdeksaan vuoteen. Minä tahdon tietää kaiken. Minulla on ollut niin hirvittävä ikävä, ymmärrätkö sinä?

Aurora: Luoja, ei nyt! Me olemme vaarassa ja meidän täytyy päästä pois! Eden, jos tahdot tulla mukaan, se on -

Eden: Ei kiitos. *pudistaa pätään* Minä en voi lähteä ilman, että se huomattaisiin.


Agathe: Mutta...

Eden: *vie kätensä Agathen omille* Ei hätää. Minä etsin sinut vielä, ja sitten me puhumme. *puristaa Agathen käsiä* Lupaan sen sinulle. Nyt, menkää. Kolmas ovi oikealta. Takapiha. Kulkekaa matalana ennen porttia ja sitten vain juoskaa. Niin lujaa kuin kykenette.


Aurora: *hymähtää* Kiitos, Eden. Me tapaamme vielä.

Eden: Odota hetki, Aurora! Minne… Minne te menette?


Eden: Mistä minä löydän teidät sitten, kun sen aika on?


Aurora: *naurahdus* Minä aion etsiä Faithin. Efraimin vaimon. Hän tietää, kuinka auttaa meitä.

* * *

10 kommenttia:

  1. Aahh, tää tarina kyllä vie mukanaan. Kaikki hahmot on niin upeasti luotuja ja erilaisia, ja juoni etenee mielenkiintoisin koukeroin. Edenin hahmo vaikuttaa kiinnostavalta - rakastuin sen kuplivaan ja kikattelevaan puhetyyliin, siinä on jotain tosi suloista mutta salaperäistä samaan aikaan. Ja ai että, mun lempihahmoni Aurora jaksaa huvittaa tiukkapipoisuudellaan <3 Agathe ja Aurora muodostaa niin mainion parivaljakon toistensa vastakohtina. Aina jaksavat olla kinastelemassa, vaikka tilanne olis mikä :'D

    Tykkään siitä että hivutat tähän tarinaan pikkuhiljaa uusia hahmoja mukaan - jokaisesta on saanut mukavan pikku maistiaisen kuvatarina kerrallaan! Faithin hahmoa odotellessa. x)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa kuulla! ♥ Musta on niin ihanaa ja jotenkin suloista, että pidät Aurorasta! Se lähettää sulle lämpimiä terkkuja <3

      Poista
  2. Ah nautin tästä niin! ❤ Nyt kun Eden ja Irina on näyttäytyneet, ootan kovasti Efraimin ja Faithin kunnollista tapaamista! Irinan motiivi näille köysipippaloille ois kans kiva tietää, lurjus.. <3 Musta on hauskaa, miten Eden ja Agathe on niin ku paita ja peppu yhessä, ei voi kuvitella toista ilman toista. :DD Söpöliinit!

    Ja hauskaa, että vankileiri kylppärissä vaihtuu muihin maisemiin. Tuo jännitystä :D Ihanaa et Aurora asuu metsämökissä kukkien kanssa, mäki haluun. :c

    Mun lemppari näistä on kyllä Aurora (en tiiä oliks tää yllätys), se on niin voimakastahtoinen ja hauska sen äkäpussimaisella tavalla. 8) Stronk women for the win! ᕦ( ͡° ͜Ę– ͡°)ᕤ

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia kiitoksia <3 ;-;

      Ja siis joo sesss kylppärissä oleiltiin aika pitkä tovi, korkea aika oli hiipaloida sieltä helsvettiin :'D

      Sun ja Annikan rakkaus Auroraan on niin valid ja hyvä, thank u two ♥

      Poista
  3. Tarinan alku oltiin hianosti kuvailtu ja toteutettu, pidin erityisesti siitä hirveesti!

    Ootan innolla, että päästään näkemään uusia hahmoja taas tarinassa, ja että päästään vaihtamaan paikkaakin viimein:'D vaikka kylppärissä käytiinkin monet miälenkiintoiset keskustelut x)

    Ihanaa kun jaksat jatkaa tätä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Iiks kiitoksia kovasti ;-; ♥ (Ja joo hiton kylppäri eieieihh)

      Poista
  4. Musta on niin kivaa ettö aloit tekeen kuvatarinaa niin on jotain mitä seurata koko ajan :)❤ tää alkaa käydä niiin jännäks! En malta oottaa Faithia ja sitä mihin tytöt päätyy tuolta vankipaikasta! Seuraavaa osaa odotellessa :)

    VastaaPoista
  5. Ihana lukea sun tekemää kuvatarinaa! Inspiroiduin ja tekee mieli tehdä omaakin, kunhan sais vanhan tarinan loppuun xD Mut ahmin kaikki 6 osaa ja tempauduin niin tän tarinan vietäväksi! Hahmoista Irina kiehtoo jollain kierolla tavalla ja odotan kovasti Efraimin ja Faithia. Odotan jo innolla seuraavaa osaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paljon kiitoksia ♥ Kivaa, että lueskelit kaikki läpi! Ja hei siis supporttaan kovasti aina uusia kuvatarinoita <3

      Poista