sunnuntai 27. kesäkuuta 2021

Ystäviä ♡

 Heippa! 

Mulla oli tässä kaksi aivan ihanaa kesäpäivää 23.-24.6., kun Annika ja Oona nukkeineen rantautuivat mua katsomaan <3 Ikävä oli ihan kamala!! D: Onneksi ehdimme rauhassa fiilistellä kaksi päivää, tämä tuli kyllä todellakin tarpeeseen!

Aloitetaanpas puhelinkuvilla!


Oonan Korppi ja Annikan Teresa ja Wolf. Oli varsin Taepainoitteista menoa 


Mun Iltapoju ja Oonan Awan c: Tukkajumalat! Voi pörröpäitä :< Awan todistaa mulle et mä in fact tarviin tuon peruukin elämääni (halusin Kharonille alun perin tollasen, pitäs varmaan jollekin joskus hommata se)


Wääh :<


Lapsia puskassa!! Ukkosen ja kuumuuden takia jäi nyt nämä itse kuvailut vähän vähemmälle (Mut parasta olikin vaan olla ja jutella ilman kiirettä ♡)

Ukkonen tosiaan pääsi yllättämään meidät kahvilareissun jälkeen. Oli aika dystooppisen näköinen hetki juuri ennen ukkosta. Siinä sitten juostiin kaatosateessa mun luokse :'D Tulipa koettua


Herkkä hetki feat best boy ever


Oon copycat ja hommasin kans oman pelättipojun, mutta miten erilaiset he sit ovatkaan! :0 Valo tahtoo vaa nukkua ja Korppi...... jotain ihan muuta selvästi. Murha mielessä


Hyvää yötä babyt


Minä ja Korppi, herkkä hetki jatkuu! (Tässä vaiheessa sade oli jo yllättäny meidät ja juostiin kaatosatees mun kämpille. Kohtalaisen märkä olemus)


Kahvi <3 Ystäväkulttuuria

Ja sit mennään kameraräpsyihin!



Ihanainen Teresa <3



Mohairpojat kukkapensaassa!






Ronya olemassa oma itsensä ja iskemässä jokaista vastaantulevaa... Wolf ei selvästi halua mitään tästä :'D



:>


Oona piirsi mulle hahmoni Tristanin :( (Tää ei nyt liity nukkeihin mut he looks great joten oli pakko jakaa, kiitos Oona!!) Sain kans Annikalta ihan upean penkin nukeille, mutta en tyhmänä tajunnut ottaa siitä kuvaa tähän x) Oottakaas vaan, kun pääsen räpsiin sen kanssa!

Lopuksi vielä se, miltä kuvaaminen enimmäkseen näytti:


Kiitos vielä kauheesti molemmille! Nähdään taas, ootte tärkeitä <3

lauantai 26. kesäkuuta 2021

Vihamiehiä(kö)

Heya!

Tällä kertaa taas luvassa tekstipostaus c: Kirjottelin Iltasta ja Aamusta!! Tällä ei ole mitään sen kummempaa tarkoitusta, halusin vain tutustella heidän hahmodynamiikkoihinsa. Kuvat on otettu ajat sitten :'D Ne eivät liity suoraan tekstiin. Näkökulmahenkilönä toimii Aamu!

SV: seksuaaliset teemat

* * *


Kajolla on mustelmia sisäreisissään. Tummia kuin joku olisi upottanut kätensä hänen ihoonsa. Viha sisälläni läikähtää, olen vähällä vyöryä tuulena hänen satuttajansa yli. Vain Kajon hienoinen värinä kehoani vasten saa minut pysymään rauhallisena. En saa näyttää hänelle olevani raivon vallassa. Vasta, kun Kajo on nukahtanut mättäälle, nousen ylös ja sallin vihani läikkyä yli laitojen.


Löydän Iltan hetkessä. Hän istuu ihmismuodossaan kalliolla vain roikkuvat housut kehonsa suojana. Minun ei tarvitse sanoa mitään, hän on haistanut vihani jo kaukaa. Myrskypilvet kerääntyvät, yö on raivosta raskas.


”Mistä sinä tällä kertaa syytät minua?” Ilta ei vaivaudu edes kääntämään päätään.
”Kajolla on mustelmia sisäreisissä. Haluatko selittää, miten ne ovat sinne päätyneet?” Raivoni kasvaa jokaisen sanan myötä. Kävelen lähemmäs, mutta pysyttelen poissa kosketusetäisyydeltä. Pelkkä Iltaan päin katsominen saa sapen maistumaan suussani.
”Mistä minä tietäisin, mitä veljeni on peuhannut? Hänhän nauttii ihmisten seurasta. Kysyisit Kajolta itseltään, mitä hän on tällä kertaa tehnyt ja kenen kanssa.”
”En voi uskoa, että sinä teet hänelle näin.”


Seuraavassa hetkessä Ilta on jo miltei ihollani. Hänen sinisten silmiensä pohjassa palaa myrskyisä tuli.
”Kuinka kuvottavana sinä minua oikein pidät? Minäkö… koskisin… omaan veljeeni?”
”Sinusta ei voi koskaan tietää.”
Välähdys. Ehdin torjua Iltan ennen kuin kämmen läsähtäisi kasvoilleni.
”Minä en ole sellainen.” Kulmat kurtistuvat. ”Sitä paitsi sinä tässä tunnut olevan se, joka ansaitsisi opetuksen.”


Ilta vie kätensä poskelleni. Hetken kuvittelen, että hän räjähtää myrskynä kasvoilleni, mutta sitten hän tuleekin lähemmäs ja vie huulensa niin lähelle omiani, että tunnen hänen hengityksensä vasten suutani. Raivo sisälläni hiljenee, hämmennys peittää sen alleen. Hän on suutelemassa minua. Sitten Ilta vetäytyy kauemmas ja nauraa katkonaista nauruaan.


”Olisitko halunnut sitä?”
Turhautan itseäni. Olen liian häkeltynyt vastaamaan.
”Et taidakaan olla niin lojaali pienelle Kajolle kuin luulit…”
”En koskisi sinuun mistään hinnasta. Sinä olet kuvottavin olento koko metsässä.”
”Ihmiset eivät ole samaa mieltä. Eikä veljeni.”
”Kajo on satutettu. Häneltä ei varsinaisesti kannata kysyä.”
”Kysy ihmisiltä sitten.”
”Ihmiset eivät tiedä mistään mitään.”
”Eivät tiedäkään. Mutta et tiedä sinäkään, Aamu.”


Nöyryytys pistelee sisälläni. Ilta leikkii kanssani, mutta jos suuttuisin, hän voittaisi. En anna vihaani hänelle, hän ei ansaitse sitä. Tiedän, että häntä suututtaa kaikkein eniten täysi hiljaisuus. Jos hän ei saa reaktioitani, hän vetäytyy nuolemaan haavojaan. Tyydymme hiljaisuuteen, jonka vallitessa hän kävelee ohitseni ja hipaisee rannettani. Nopea testaus. Minua kuvottaa. Haluaisiko hän todella, että koskisimme toisiimme, vai kiusaako hän minua vain, koska tietää saavansa minut suunniltani?


En käänny katsomaan Iltan perään hänen mentyään. Palaan takaisin Kajon luokse. Rakkaimpani nukkuu unen harso tiiviisti yllään. Linnut heräävät silmujaan aukovaan päivään pian, ja minä jään hämmennykseni kanssa valvomaan rakkaani unta.

perjantai 25. kesäkuuta 2021

Kaiku


Hejsan!

Tulin tänne esittelemään Kaikua (Pullip Seila), metsäporukkani uusinta - ja viimeistä - jäsentä. Tätä hahmoa ei alun perin pitänyt edes olla tarinassa, mutta sitten Seilaa tuli jälleen tarjolle ja sille piti löytää hahmo. Lisäksi mun piti nimetä jo Ilta Kaikuksi, joten nimikin oli valmiina!

Tästä viimevuonna tekemästäni postauksesta löytyy enemmän informaatiota muusta metsäjoukkiosta!


Aluks inspikollaasi! Pitää tehä myöhemmin vähän toimivampi, mut tää käy hyvin toistaseksi.



Kuka on Kaiku?

Kaiku on kaikkialla. Oletko koskaan kuullut sanontaa "niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan"? Mutta entä, jos huutosi kaikuu kaikkialla, johdattaa sinut harhaan eikä perille? Kaiku on olemassa eksyttääkseen kulkijan. Hän kuiskii korviin, hän on kuin metsässä hehkuva virvatuli, joka johtaa harhateille.




Ja mitä tämä meinaa metsätarinan kontekstissa? No siis, minähän en alun perin suunnitellut tällaista hahmoa tänne, mutta sainkin hänestä hyvää jännitettä juonelle. 

The thing is, Kaiku ei ole alun perin saman metsän henki kuin muut.

Kaikulla oli oma metsä. Se oli oman metsänsä ydin, vähän kuten Valvekin, kunnes metsä kirjaimellisesti vaan kuoli käsiin. Kaiku ihme kyllä selvisi siitä hengissä. Se kuitenkin teki Kaikusta häilyväisen ja vähän rikkinäisen. Kaiku siirtyi muihin metsiin ja alkoi vallata niiden elintilaa. Silloin sitä alettiin vasta kutsua Kaikuksi.

Ja missä hän on nyt? No tuolla Valven metsässä pitämässä kivaa D::


Toisin sanoen Kaiku tuli vaan varastamaan Valven elintilaa. Syy, miksi Valve alkaa hajota ja unohtaa itseään, on ennen kaikkea Kaikun. Kaiku on tullut sen alueelle ja yrittää nyt viedä sen paikan. Kaiku ei tee sitä mitenkään ilkeyttään, se vain tarvitsee paikan, jossa olla. Näiden kahden olennon olemassaolo samassa metsässä ei kuitenkaan vain ole mahdollista. Siinä, missä Kaiku voimistuu, Valve heikkenee.


Valve ei anele eikä pyydä. Valve ei ole sellainen persoona. (Tai niinhän se luulee...) 

Valve tiedostaa Kaikun olemassaolon, mutta ei vielä ihan täysin ymmärrä sitä, että juuri Kaiku on se, mikä Valvea eniten tappaa. Valve haluais vaan tunkeilijan pois metsästään. Se alkaa vasta hiljalleen tajuta, mikä Kaikun rooli kaikessa ihan oikeasti onkaan.


Kaiku itse puolestaan on Valvesta vähän sillee :/ Se ei oikein välitä Valvesta persoonana. Kaiku ihan vilpittömästi uskoisi itse olevansa parempi metsän ydin.













Kaiku ei kuitenkaan persoonana ole pahantahtoinen tai ilkeä. Se ei toivo pahaa eksyttäessään ihmisiä metsään - oikeastaan päin vastoin. Se vain toivoo, että se saisi pitää niistä huolta. Siinä, missä Valve halveksii ihmisiä ja pysyttelee niistä kaukana, Kaiku rakastaa heitä ja toivoo heidän tulevan luokseen.

Kaiku ei rakasta ihmisiä samalla tavalla kuin esimerkiksi Kajo rakastaa. Kajo on käytännöllisempi (ihme kyllä). Kajolla on jollakin tasolla vielä jalat maassa ja realiteetit suorina, mutta Kaikulla ei senkään vertaa. Kaikun isoin kompastuskivi on siinä, että se ei ymmärrä ihmisiä lainkaan. Se ei tiedä, miksi he ovat sellaisia kuin ovat. Se kuvittelee tietävänsä niiden parhaan ja kutsuu niitä luokseen ja eksyttää ympäriinsä. Todellisuudessa Kaiku on aika harhainen ja sen käsitys välittämisestä on hyvin erilainen kuin ihmisillä...

Kaikun tapa välittää on vähän sellainen "entäs jos laitan nämä ihmiset lasipurkkeihin ja katselen niitä".





Eli, in a nutshell: hän yrittää kovin olla lempeä, mutta epäonnistuu siinä, koska on lähtökohtaisesti niin erilainen olento kuin ihmiset. Hyvä tarkoitus, mutta karmea lopputulos. Ihmisiä vaan eksyy ja kuolee. 




Mulle tulee Kaikusta sellaiset vibat, että se voisi vaan stabata jotain veitsellä eikä se ymmärtäisi yhtään, mitä väärää siinä on. Se vaan tuijottaisi sen suurilla silmillä ja ajattelisi, että hyväähän hän tarkoitti.



About Kaikun muut ihmissuhteet:

- Moni tuolla metsässä ei tiedä Kaikusta mitään. Se pysyy näkymättömissä, välkkyy aina siellä täällä esimerkiksi Valvelle. Tuollainen häilyminen rassaa Valvea ihan hirveästi ja aiheuttaa sille ylimääräistä stressiä...
- Aamu ja Kaiku ovat ystäviä. Aamu, joka on aina tuntenut olevansa hieman ulkopuolinen muiden joukossa, kokee ymmärtävänsä Kaikua. Aamu on metsässä ainut, joka oikeasti tuntee Kaikun. Sitä sattuu Kaikun hauraus ja ulkopuolisuus. Se kuulumattomuuden tunne on Aamulle tosi läheinen. Samalla Aamulle tulee Kaikusta mieleen Kajo, jos Kajo olisi hauraampi kuin se on. Kaiku näyttäytyy Aamulle vähän sellaisena, jollaiseksi Kajo olisi voinut tulla.
- Jos nyt yhtään haluan sekottaa pakkaa, laitan Kaikun ja Chiónin tekemisiin keskenään. Chióni muutenkin tietää metsän asioista paljon enemmän kuin metsä itse... :'D Noitapoika kunniaan, he knows





Tällaista tällä kertaa! 🤍 Kiitoksia, kun luitte!