Metsän kuiskaus: luku 3

 Moi c:

Mölisen alkuun sen verran et oon tästä osasta tositosi innoissani!! Tätä oli NIIN kiva kuvata koska tässä on Ilta koska vihdoin päästään vähän eteenpäin c': Mulla oli tosi hauskaa tätä tehdessä, enjoy!

* * *

Metsän kuiskaus

Luku 3: Muutos

En muista, kauanko siitä on, kun linnut lakkasivat laulamasta. Tämä metsä alkoi muuttua. Yhä useammassa paikassa ilmeni tuhoja.

Hiljalleen tuulen kohina ja aamuinen usva tuntuivat kaikki viesteiltä, luonnon keinoilta kertoa meille, että kaikki ei ole hyvin. Jotain on pielessä, jokin on rikki.

Ja sitten linnut katosivat. Taivas oli hiljainen, kaikessa äänettömyydessään painostava. Puut alkoivat kuolla, kasvit haurastua. Kaikki muuttui.

Se kaikki oli kuin sairaus, joka kuroi rihmojaan keskuudessamme, hiljaa ja vaivihkaa, silti apua huutaen.

* * *

Chióni: Onko Kajoa näkynyt viimeaikoina?

Kalla: Ai, ei pariin päivään ainakaan. Hänellä tuntuu olevan paljon omia kiireitä, ymmärränhän minä sen. *hymähtää* En tahdo painostaa häntä.

Chióni: Kalla...

Kalla: Niin?

Chióni: Pidätkö sinä Kajosta?

Kalla: *tuijottaa Chiónia*

Kalla: *hymyilee* Pidän. Pidän kovasti. Olisit sinä voinut aiemminkin kysyä, ei minua haittaa.

Chióni: *kiusaantunut hymy* Niin... niin minä vähän ajattelinkin.

Kalla: Tiedän, mitä ajattelet - että olen taas ihastunut kyläläiseen ja tässä käy huonosti. Mutta Chióni, se on erilaista tällä kertaa! Minä todella pidän Kajosta ja rohkenisin epäillä, että hänkin pitää minusta. *hymähdys* Hän on aina niin huomaavainen ja kiltti.

Chióni: Toki, ei siinä mitään, mutta -

Kalla: *hätkähtää* Odota. Tuo... tuo on... *tuijottaa kauemmas*

Kalla: *kävelee lähemmäs* Ei... apua... T-tämä on... *vetää syvään henkeä*

Kalla: Sen... sen täytyy olla joku kylästä.

Chióni: *vetää syvään henkeä* Voi hemmetti.

Kalla: Ensin metsä alkaa oireilla, ja nyt... tämä.

Kalla: Mikä tekee tällaista?

Chióni: Kalla. Me selvitämme tämän kyllä. Ei hätää.

Chióni: *halaa Kallaa* Hei, olen tässä.

Chióni: Ei mitään hätää. Tämä ratkeaa kyllä.

Kalla: *nojaa Chióniin* Kiitos, Chioni...

* * *

Kajo: *kävelee lähemmäs* Hei, Ilta.

Ilta: Hei, veli.

Ilta: Sinua ei olekaan näkynyt.

Kajo: *hätkähtää* Niin... Olen ollut kiireinen. Toisaalla. *huokaa syvään*

Kajo: *istuutuu Iltan viereen* Hei.

Ilta: Millainen kiire pitää olla, ettei ehdi edes omaa veljeään näkemään?

Kajo: Anteeksi, että minulla kesti. Olen nyt tässä.

Ilta: Niin. Nyt.

Kajo: *huokaa surumielisesti* Sinäkin taidat olla tulossa katsomaan Valvea, eikö niin?

Ilta: Olen.

Kajo: Niinköhän meidän on hyvä mennä samaan aikaan?

Ilta: Hah, ei pienestä sukuriidasta haittaa ole. *naurahtaa* Valve ei ole ollut erityisen terävä viimeaikoina, tuskin hän keksii meteliä nostaa. Vai tarkoititko sinä sitä?

Kajo: Sitäkin.

Ilta: En minä välitä. Jos tulee riitaa, niin sitten tulee.

Ilta: *nousee ylös* Sehän selviää vain menemällä.

Ilta: Tuletko?

Kajo: *empii hetkisen* ...tulen.

Kajo: *nousee ja tarttuu Iltaa kädestä* Mennään.

* * * 

Valve: *kuuntelee askelia*

Valve: *kääntää päätään* Veljet. Tulitte molemmat minua tervehtimään.

Valve: *hymähtää* Vai tahdotteko minulta jotakin, kun olette molemmat paikalla?

Ilta: Tahdomme tietää, mikä sinua riepoo. Tämä metsä on kuolemassa.

 Valve: Kyllä sinä tiedät, että jos olisin siitä tietoinen, te kaksi kuulisitte siitä ensimmäisenä.

Ilta: *tuhahtaa* Tulimmepahan tarkistamaan.

Valve: Tahdon puhua Kajon kanssa kaksin.

Ilta: *nauraa* Vai sellaista.

Kajo: Ei, kyllä Ilta voi -

Valve: Olen tosissani.

Kajo: Mutta...

Ilta: Ei, Kajo, kyllä se käy. *hymähtää*

Ilta: Tokihan minä teen juuri, kuten sisko rakas tahtoo. Maailma pyöriköön kuten Valve haluaa, minäpä raahaan turhan olemukseni teidän tieltänne. *hymähtää*

Ilta: Nähdään, Kajo.

Ilta: *kävelee pois*

Kajo: Miksi sinä käskit hänet pois?

Valve: Miksi sinä välität?

Kajo: ...

Valve: Ah, sama se. Sinä olet aina ollut liian kiltti hänelle. Ja kaikille muillekin.

Kajo: Sinähän sanot aina, että perhe tulee ensin.

Valve: Ja olen täysin sitä mieltä edelleen. Kuolisin sekä sinun että Iltan puolesta. Totuus on kuitenkin se, että viimeaikoina en ole aivan luottanut Iltaan. Hänessä kuhisee. Jotain on tekeillä, en enää ymmärrä häntä kuten ennen. *huokaa* Joten minä keskustelen mieluusti kanssanne eri aikaan.

Valve: Minä teen kuolemaa.

Kajo: Tarkoitatko...?

Valve: Tarkoitan, että minun elinvoimani vähenee joka päivä. Olet takuulla huomannut sen metsässä. Linnut eivät enää laula, puut kuihtuvat, kasvit kuolevat. Ja… *vetää syvään henkeä* Olen varma, että myös ihmisiä kuolee minun metsässäni.

Kajo: Valve… Tuo on huono. Tuo on todella huono.

Valve: Tiedän, eikä minulla ole keinoja lopettaa sitä, mitä ikinä metsässäni tapahtuu. Olen keinoton ja teen kuolemaa. *naurahtaa*

Valve: Ja minua pelottaa.

Kajo: Hän ei koskaan myöntäisi tätä. Nyt ymmärrän, miksi hän käski Iltan pois. Valve ei ikinä myönnä heikkouksiaan kenellekään. Tämä on huono merkki.

Kajo: Sisko… Tätä on jatkunut kauan, eikö olekin?

Valve: *nyökkää* Olen voinut jo kauan huonosti, mutta tällä kertaa minä uskon todella kuolevani tähän. Jokin vaivaa minun metsääni.

Kajo: Millä me selvitämme, mikä metsää vaivaa?

Valve: Olen yrittänyt kaikkeni.

Kajo: Jatka vielä yrittämistä.

Kajo: Sisko... Kai sinä tiedät, että minä yritän kaikkeni auttaakseni sinua? Ja Iltakin on yrittänyt, hän tekee metsän eteen enemmän kuin minä.

Valve: Tiedän sen. *värähtää* Joskus minua oksettaa tulla Iltan auttamaksi, vaikka täytyy tunnustaa, että hän on todella tehokas.

Kajo: Anna hänen auttaa. Hän välittää metsästä. Ja sinusta.

Valve: *ojentaa kättään kohti Kajoa* Tiedänhän minä sen. Minulla on hyvät veljet.

Kajo: *tarttuu Valven käteen*

Kajo: Olen aina tässä, Valve.

Valve: Tiedän sen. Kiitos, Kajo.

Valve: Minä aion vielä selvittää, mikä metsää tuhoaa. En luovuta, ennen kuin löydän vastauksen.

Valve: Etsin sen, joka tuhoaa metsääni, ja tuhoan puolestani sen.

* * *