Metsän kuiskaus: luku 4

Kaikki kuvatarinan aikaisemmat osat löytyvät täältä!

* * *

Metsän kuiskaus

Luku 4: Kaipuu

Kajo: *kävelee* Hei, Aamu. *hymähtää*

Aamu: Hei, Kajo.

Aamu: Siitä on vähän aikaa.

Kajo: Niin on. *madaltaa ääntään* Minulla oli ihan kamala ikävä.

Aamu: Minullakin sinua. Onneksi olet nyt siinä.

Aamu: Rakas...

Kajo: Niin?

Aamu: Miten sinä jaksat?

Kajo: Hyvin nyt, kun olen sinun kanssasi. *hymyilee*

Aamu: Olen tosissani.

Aamu: Oletko kunnossa?

Kajo: Olen. Olen vain ollut paljon ihmisten seurassa. Toivottavasti se ei haittaa sinua.

Aamu: *hymyilee* Ei tietenkään.

Kajo: Ja... totta puhuakseni olen ollut varsin huolissani metsästä.

Aamu: Niin minäkin. Kaikki käy päivä päivältä sekavammaksi.

Kajo: Mutta...

Kajo: ...en tahdo puhua siitä nyt, kun sinä olet siinä.

*kauempana rasahtaa*

Kajo: *kohottaa katseensa* Mitä...?

Ilta: Kas hei.

Ilta: Taisin keskeyttää jotakin.

Aamu: Mitä sinä täällä teet?

Kajo: Aamu, älä...

Ilta: *hymyilee* Olin vain ohikulkumatkalla.

Ilta: Ajattelin mennä katsomaan Valvea. Älkää minusta piitatko.

Ilta: *tuijottaa Kajoa pitkään* Kunhan kävelen tätä kautta.

Aamu: *tarttuu Kajoa kädestä*

Kajo: Ilta...

Kajo: Kaikki hyvin?

Ilta: Toki. *hymähtää* Jatkakaa ihmeessä. Nähdään. *kävelee pois*

Aamu: *kiroaa hiljaa*

Kajo: Ah, tuota -

Aamu: "Vain kulkemassa tästä ohi"? Ja paskat. Hän vartioi sinua. Joka ikistä liikettäsi.

Aamu: Tuo ei ole normaalia! Etkö todella näe, mitä hän tekee?

Kajo: O-... olen minä tietoinen siitä.

Aamu: *vie kätensä kauemmas* Mikset sitten tee sille jotain? Hän kyttää sinua jatkuvasti!

Kajo: E-... ei ole oikein mitään, mitä minä voisin tilanteelle tehdä.

Aamu: Onhan! On kymmeniä asioita, joita voisit tehdä! Olet aivan liian kiltti hänelle. Iske takaisin. Näytä hänelle, ettei sinua voi kontrolloida. Tee jotakin! Sinun ihan tosi täytyy kasvattaa selkäranka.

Kajo: Minä... yritän.

Aamu: Yritä kovemmin! En voi aina olla paikalla puolustamassa sinua. *vetää syvään henkeä* Mutta jos koskaan löydän hänet tekemästä mitään sinulle, minä tapan hänet sillä sekunnilla.

Kajo: Tiedän... anteeksi. Minä... minä yritän. Olen pahoillani, että joudut kantamaan veljestäni huolta.

Aamu: Rakas. Ei hätää, ei sinun tarvitse pyydellä anteeksi. Hän tässä oireilee. Hitto sentään, hän on sentään sinun veljesi, en saata ymmärtää, miksi hän on tuollainen.

Kajo: *tuijottaa kauemmas* Tiedän, tiedän, meidän perheemme on hyvin vaikea. Olen pahoillani, ei sinun kuuluisi joutua huolehtimaan siitä.

Aamu: Sinun ei tarvitse olla pahoillasi. Se ei ole sinun vikasi.

Aamu: Kajo...

Aamu: Minä rakastan sinua.

Kajo: *henkäisee* Minäkin rakastan sinua.

* * *

Ilta: Helvetti. Helvetin helvetti. *tärisee* En tasan tarkkaan kohtaa Valvea tänään. Ei siskolla kuitenkaan olisi minulle mitään kerrottavaa.

Ilta: Onneksi on ainakin yksi, joka ei koskaan kyllästy näkemiseeni.

Chióni: *lukee rauhassa kirjaa*

*jossain rasahtaa*

Chióni: Oh? *kohottaa katseensa*

Chióni: Hei, Ilta. *hymyilee*

Chióni: Tulitko oikein varta vasten minua katsomaan?

Hetken päästä

Chióni: *pukee paitaa takaisin päälleen*

Chióni: No hei vain sinullekin, Ilta. *hymähdys* Onhan tuokin tapa tervehtiä.

Ilta: En tullut tänne jutustelemaan.

Chióni: Huomasin. *naurahtaa* Jutellaan silti. Minä olen kaivannut sinua. Ja minulla on kerrottavaa.

Ilta: Tarjoa tuota sentimentaalisuuttasi niille, jotka tekevät sillä jotakin.

Chióni: Ah, ai niin, sinä olet niiiin kova poika! *nauraa* Unohdin.

Ilta: Kerjäätkö turpaasi?

Chióni: *hymyilee* Ehkä.

Ilta: Äh, ei sinua tee mieli lyödä, kun näytät tuolta.

Ilta: Tule tänne siitä.

Chióni: No niin. *silittää Iltaa*

Ilta: Mitä sinä halusitkaan kertoa minulle?

Chióni: Minä ja ystäväni Kalla - muistathan hänet - löysimme haudatun ruumiin tällä viikolla.

Ilta: *hypähtää pystyyn* Siis mitä?

 Chióni: No nimenomaan. Mitä tässä metsässä ikinä tapahtuukin, alkaa mennä liian pitkälle. Jotain täällä on pakko tapahtua, kun täällä alkaa kuolla ihmisiäkin. *värähtää* Sinun siskosi voi yhä huonosti, oletan? Mikä kumma tätä metsää vaivaa?

Ilta: Kuten aina. Tietäisinpä, mitä täällä tapahtuu. *pudistelee päätään* Siis... ruumis? Ihan oikea ruumis? Tätä on niin vaikea uskoa. Ei tällaista ole aikaisemmin tapahtunut.

Chióni: Niin, ihan oikea ruumis, tiedätkö muunkinlaisia ruumiita? *hymähtää* Joka tapauksessa sitä tutkitaan paraikaa. Me riensimme kertomaan kylään. Voihan kyseessä olla myös murha.

Ilta: En ymmärrä. Olen aina kuvitellut, että jokin täysin aineeton aiheuttaa sen, mitä täällä metsässä tapahtuu. Mutta että ruumis… Se muuttaa kuviota vähän. Se tekee tästä paljon konkreettisempaa.

Chióni: Huono homma, vai mitä?

Ilta: Ei välttämättä.

Chióni: Mitä tarkoitat?

Ilta: Jokin konkreettinen on helpompi tuhota.

Chióni: Aivan. Joko sinä olet lähdössä?

Ilta: Enkö jo sanonut, etten minä tullut juttelemaan mukavia?

Chióni: Sanoit, sanoit. *hymähtää* Kunhan tuputan taas sinulle tätä sentimentaalisuuttani.

Ilta: *kumartuu alas* Chióni...

Chióni: *sipaisee Iltan huulia* Hei...

Ilta: *nousee ylös* Mmh. Nähdään taas.

Chióni: *jää hymyillen tuijottamaan Iltan perään*

Chióni: *nostaa kirjan maasta* Aina hänellä on niin kiire tulla ja mennä...

Chióni: *puristaa kirjan onnellisena rintaansa vasten* Mutta ei se minua haittaa. Hän palaa aina takaisin.

* * *