Metsän kuiskaus: luku 5

 Heips <:

Kuvatarinaa jälleen! Edellinen osa

Tän luvun nimi vois oikeesti olla "Kajon huonot elämänvalinnat osa 69" koska ihan oikeesti jätkä nyt :D Come on. Mua muuten naurattaa (tai itkettää, miten sen nyt ottaa) aina kun katon kuvatarinakuvia läpi ku Kajo näyttää joka kuvassa siltä et se on kauhuissaan tai dissosioi, voi rakas :'D Ääh. Ok mut noi molemmat varmaa pitää paikkaansa sos-

* * *

Metsän kuiskaus

Luku 5: Alistunut

Kalla: Kylästä ei ole tainnut kuulua mitään.

Chióni: *pudistaa päätään* Kylässä tunnistettiin se ruumis, jonka löysimme. Hänen perheelleen on kerrottu.

Kalla: Mitä mieltä sinä olet – voiko se, mitä sille tapahtui, olla ihmisten tekosia? Tai eläimen?

Chióni: *säpsähtää* Mitä muita vaihtoehtoja on?

Kalla: Minä… minä en tiedä. En ole kyennyt unohtamaan peuraolentoa, joka tuntuu seuraavan minua kaikkialle. Mutta se ei ole koskaan tuntunut pahantahtoiselta, ei ollenkaan. Tulin silti ajatelleeksi sitä. Voisko olla mahdollista, että tässä metsässä on jotakin, jota me ihmiset emme tavallisesti aisti?

Chióni: *huokaa syvään* Olen varma, että tälle löytyy jokin luonnollinen syy.

Kalla: Niin... Niin kai.

Kajo: *kävelee lähemmäs* Hei!

Kalla: Oi, hei vain!

Kajo: Sopiiko liittyä seuraan, vai oliko täällä jotakin tärkeää kesken?

Chióni: Hei, Kajo. Liity toki.

Chióni: *nousee ylös* Olin itse asiassa muutenkin lähdössä. Saatte olla rauhassa kahdestaan.

Chióni: Pitäkää kivaa, nähdään!

Kajo: *istuutuu Kallan viereen*

Kalla: Äh, aina Chiónin on lähdettävä, kun sinä tulet. Se saa sen näyttämään siltä, että hän inhoaa sinua. Ei se niin ole. Hän taitaa vain haluta antaa meille kahdenkeskistä aikaa. *punastuu hieman*

Kajo: *hymyilee* Niinkö? Sepä on… huomaavaista.

Kalla: Hän on aina sellainen.

Kajo: Olen huomannut.

Kalla: *vakavoituu* Kajo... Jotakin kamalaa on tapahtunut. Me... Minä ja Chióni löysimme metsästä haudatun ruumiin.

Kajo: Apua, mitä? Todellako?

Kalla: Asia vietiin eteenpäin kylään ja ruumis on tunnistettu, mutta... *värähtää* En voi lakata ajattelemasta sitä.

Kajo: Minä uskon sen. Ei tällaista pitäisi tapahtua näin rauhallisessa ympäristössä.

Kalla: Minusta tuntuu, että tämä on ollut jonkin muun kuin eläimen tai ihmisen tekosia.

Kajo: Minusta olisi hyvä, jos et tutkisi asiaa liikaa. Se voi olla vaarallista.

Kalla: *hymähtää* Kiitos huolenpidosta, mutta minä osaan kyllä katsoa perääni.

Kajo: Ei, Kalla, minä olen tosissani. En kestäisi, jos sinulle sattuisi jotakin. Voitko luvata minulle, että et sotkeudu tähän? Tahdon sinun pysyvän turvassa.

Kalla: Voi… *hymyilee* Olen tosi otettu, mutta myös tosissani. Ei minulla ole mitään hätää.

Kajo: Ihminen on kuollut! 

Kalla: *vääntelee käsiään hermostuneesti* Se ei ole ainut iso asia, joka on tapahtunut, eihän? Sinunkin on täytynyt huomata se. Linnut eivät enää laula. Kasvit kuihtuvat. On kuin metsä alkaisi hiljalleen hiipua. Jotain isompaa on tekeillä, minä tunnen sen. Olen aina aistinut metsässä energioita.

Kajo: Mitä tarkoitat?

Kalla: Kuin metsällä olisi sielu.

Kajo: ....

Kajo: Kalla... *huokaa syvään* Minä pidän sinusta liikaa, että voisin antaa sinun sekaantua näin suuriin asioihin. En tahdo, että sinulle käy mitään.

Kalla: *hengähtää* P-pidät minusta?

Kajo: Niin. Minä...

Kajo: Olen pitänyt sinusta alusta asti.

Kalla: Kajo... Niin minäkin sinusta. Hyvin, hyvin paljon.

Kalla: *hapuilee Kajon kättä* Minun on niin hyvä ja rauhallinen olla sinun seurassasi. Saat minut aina hymyilemään.

Kalla: Ja... *kuiskaa* Sinä olet tosi kaunis.

Kajo: Kalla, minä...

Kajo: Hyvä on. Mitä tahansa, jotta hän pysyisi turvassa, poissa metsän asioista. Haluan hänen hymyilevän ja olevan onnellinen kuten tähänkin saakka.

Kajo: Kunhan hän vain pysyy turvassa. En tahdo, että kehenkään sattuu enää koskaan.

* * *

Kajo: *hengästyneenä* Sisko, minä tulin kertomaan sinulle jotakin.

Valve: Onko kaikki hyvin?

Kajo: Minä ryhdyin juuri... suhteeseen... sen tytön kanssa, jolle olet näyttäytynyt jo pitemmän aikaa.

Valve: Mitä?

Kajo: Tiedän siitä. On olemassa ihmistyttö, jolle olet näyttäytynyt jo kauan kertomatta meille mitään! Miksi ihmeessä? Sinähän vihaat ihmisiä! Mihin pyrit sillä?

Valve: Mihin sinä pyrit sillä, että olet hänen kanssaan?

Kajo: En mihinkään! Tahdon vain, ettei häntä sotketa metsän asioihin. Meidän sotkumme ovat meidän sotkujamme. Kalla ansaitsee rauhallisen ja tyynen elämän.

Valve: Sitä hän ei tule saamaan, jos sinä heilastelet hänen kanssaan. Lopeta heti sellainen.

Kajo: Hän pitää minusta valtavasti!

Valve: Sinä olet niin helvetin avuton! Tuota edes joskus pettymyksiä muille! Tuolla tavoin sinä vain satutat kaikkia.

Kajo: *säpsähtää rajusti*

Valve: Hei... *menee lähemmäs* Anteeksi, että huusin. En tarkoittanut säikyttää, olen pahoillani. Mutta olen tosissani, sinun on opittava sanomaan ei. Tuo aiheuttaa sinulle vielä ongelmia. Sinä olet ennenkin harrastanut rakkaudettomia suhteita ihmisiin ja särkenyt sydämiä ympäriinsä. En tahdo olla se, joka läksyttää sinua, mutta tuo ei ole hyväksi sinulle.

Kajo: *huokaa syvään* Tiedän sen. Sinä taidat olla ainut, jonka sanomana uskon sen.

Valve: Eikö edes rakas riehujasi saa sinua uskomaan, että ansaitset olla onnellinen?

Kajo: *naurahtaa* Epäilen, että ei. Eikä Aamu ole mikään riehuja.

Valve: Mutta kai hänkin patistelee sinua?

Kajo: Totta kai, hän jos joku. Mutta nyt me kyllä eksymme aiheesta. *hymähtää* Meidän piti puhua sinusta.

Valve: *irvistää* Taidamme molemmat olla surkeita puhumaan itsestämme.

Kajo: Sukuvika. *naurahtaa* Joka tapauksessa, Valve, mihin sinä pyrit sillä, että näyttäydyt Kallalle? Sinä olet ilmeisesti tehnyt sitä jo kauan.

Valve: Minä...

Valve: Ehkä minäkin osaan kokea sellaista epätoivoa, jonka kanssa en pärjää yksin. Olen tuntenut tämän metsän hapertuvan ja hiipuvan ympärilläni. Olen tuntenut kuolevani. Sen alkusoitto alkoi jo kauan sitten.

Kajo: Ja sinä... halusit apua ihmiseltä?

Valve: Niinkin sen voisi sanoa. En tiedä, hainko apua. En tiedä, mitä tein. Se tyttö on aina tuntunut aistivan metsän olennot. Ajattelin, että ehkä… 

Valve: *pudistaa päätään* En tiedä, mitä ajattelin. On turhaa kuvitella, että ihmiset osaisivat auttaa asioissa, joita me metsänhengetkään emme osaa järjestää.

Kajo: Mutta Valve… Sinun ei tarvitse taistella yksin. Ihan tosi. Olet aina vetäytynyt kärsimään itseksesi, vaikka sinun ei olisi pakko. Minä olen täällä, Aamu ja Ilta ovat täällä… Me voimme auttaa sinua.

Valve: Paraskin puhuja. Itse eristäydyt aina kaikista, kun sinuun sattuu.

Kajo: Me puhuimme nyt sinusta, muistatko?

Valve: *irvistää* Rakastan sinua, veli. Taidat olla ainut, jolle uskallan puhua tällaisista asioista. Arvostan sitä. Mutta Kajo… Minulla oli kysyttävää. Tahdon vain tietää, miten sinä aidosti voit. Sinäkään et ole minulle rehellinen. Miten sinulla ja Aamulla menee?

Kajo: Hyvin.

Valve: *tuijottaa Kajoa intensiivisesti*

Kajo: Oikeasti!

Valve: *rykäisee kurkkuaan*

Kajo: Okei, okei, Iltan touhut aiheuttavat hieman ongelmia.

Valve: *kohottaa kulmiaan* Ja sinä ravaat iskemässä ihmistyttöjä?

Kajo: Ai, sekö sinua huolettaa? Se on aina sopinut Aamulle. Ihmiset ovat eri juttu.

Valve: Selvä. Se ei ole minun asiani. *huokaa* Ilta sen sijaan… *pudistelee päätään* Minä en tosissani pärjää Iltalle enää, ja se on huono merkki. Olen tähän saakka aina päässyt niskan päälle, mutta hänestä on tullut ihan sietämätön. Mikä häntä vaivaa? Onko teidän välillänne tapahtunut jotakin? Voit aina kertoa minulle.

Kajo: E-... ei ole tapahtunut mitään.

Valve: Kajo. Minä tiedän, että jotain on ollut meneillään jo pitkään. Ilta väittää minulle kivenkovaan, että hän on vain huolissaan sinun impulsiivisesta ja mukautumisenhaluisesta menostasi, mutta minusta se näyttää pikemminkin obsessiolta. Hän on ihan pakkomielteinen sinusta.

Valve: Tehän olitte ennen niin läheisiä. Menitte joka paikkaan kahdestaan. Muistan, että suutuin monta, monta kertaa, kun lähditte kahdestaan kaupunkiin ja palasitte kikattaen yöllä takaisin. Te olitte iloisia, mitä tapahtui?

Kajo: *pysyy hiljaa*

Valve: Kajo. Oikeasti. Hän satuttaa sinua edelleen, eikö niin? Sitäkö se on? Miksi hän tekee sellaista?

Kajo: Ei Ilta tee mitään väärää. Minä tässä olen epäreilu häntä kohtaan. Olen aina ollut hänelle kammottava, ja on ihan oikein, että hän suuttuu minulle joskus. Tämä kaikki on minun vikani.

Valve: *haukkoo henkeään* Miten se muka on sinun vikasi, jos hän lyö sinua!

Kajo: Usko minua, ansaitsen hänen vihansa.

Valve: En ikinä niele tuota. En missään muodossa. Kohta minäkin suutun, kun olet noin hemmetin polkeutuva. Älä anna hänen kohdella sinua noin.

Kajo: Ole kiltti äläkä suutu hänelle! *kohottaa ääntään* Älä sano hänelle mitään tästä. Valve. Ole kiltti. Älä tee hänelle mitään pahaa.

Valve: Minun on vaikeaa tunnistaa, sanotko noin, koska puolustat häntä vai koska pelkäät häntä. Tai kenties molempia. Kajo, tuo on tosi pelottavaa.

Kajo: *tuijottaa Valvea hiljaa*

Valve: Miten vain. Muista kuitenkin, että pidän aina puoliasi eikä minulle ole ongelma eikä mikään kurittaa Iltaa hivenen. En kuitenkaan tee niin, jos se voi saattaa sinut vaaraan. *huokaisee*

Valve: Pidä huolta itsestäsi, veli rakas. Sinä olet ainut, joka voi puolustaa itseäsi.

* * *