Metsän kuiskaus: luku 9

Heips!

Kuvatarinaa jälleen. Nyt on sellanen juttu et hyttysten määrä on niin tappava et jos en haluu absolutely kuolla niiden kanssa, niin metsään ei oo nyt menemistä :'D Siispä sovellamme!!

On ollut vähän ikävä tällaisten ilmoitusten tekemistä, tuleepa nostalginen olo, mutta siis:

HUOM! Kanga ei ole Kanga tässä kuvatarinassa, nuken on tarkoitus ihan vaan edustaa satunnaista kyläläistä.

* * *

Metsän kuiskaus

Luku 9: Loinen

Chióni: *selittää innoissaan * Ja sitten se vain onnistui itsestään! *nauraa*

Kalla: Vau, olet sinä aikamoinen. *hymähtää*

Kalla: *hymy hyytyy* Mutta hei, kuule, Chióni… Olen miettinyt erästä asiaa. Voinko kysyä sinulta jotakin?

Chióni: Sitä peuraako sinä olet pohtinut? Vai niitä… ruumiita? Kysy vain.

Kalla: Ei, tämä ei ole nyt sitä. Tunnetko sinä jonkun, jonka nimi on Ilta?

Chióni: *valahtaa kalpeaksi*

Chióni: Kävikö hän täällä?

Kalla: Hän tuli katsomaan minua. Oli kuulemma kuullut minusta paljon hyvää. *naurahtaa* Hän sanoi… tuntevansa sinut.

Kalla: *yrittää koskettaa*

Chióni: *vetäytyy kauemmas*

Kalla: Chióni? Mikä on? Olisit sinä minulle voinut kertoa, että sinulla on suhde Kajon veljeen. 

Kalla: Hei? Onko kaikki hyvin?

Chióni: Kalla, minä… *huokaa syvään* Ei puhuta tästä, okei?

Kalla: Onko tilanne vaikea? Onko hänellä mustasukkainen ex-kumppani? Tai onko hän jo varattu?

Chióni: Ei, ei ole. Ei mitään sellaista. Ei vaan puhuta tästä nyt.

Kalla: Okei… Okei, tottakai. Minä vain… Sinä olet tosi kalpea. Ja olen hyvin hämmentynyt.

Chióni: Ymmärrän. Anteeksi.

Kalla: *varovaisesti* Hän oli tosi upea! Ihan erilainen kuin Kajo. Ajatella, että me deittaamme veljeksiä. *nauraa* Se olisi hauska tarina kerrottavaksi.

Chióni: *madaltaa ääntään* Kalla…

*kauempaa kuuluu huutoa*

Kalla: M-mikä se oli?

Chióni: Tule. Mennään. 

* * *

Chióni: *kävelee lähemmäs* Hei. Hei, onko kaikki hyvin? Mitä on tapahtunut?

?: *hysteeristä itkua*

?: Aa... a-... aaaa, se tulee lähemmäs, se... *ääni murtuu*

Kalla: *kumartuu lähemmäs* Anteeksi, hei... Saanko koskea?

?: *voimakasta itkua* Apua... aaaaaa...

Kalla: Ei mitään hätää.

?: A-... apua...

Chióni: Ihan rauhassa vain. Olemme ystäviä, emme tahdo mitään pahaa.

Kalla: Meillä ei ole mikään kiire.

?: S-… se oli valkea ja… aaaaa…

Kalla: Ei ole hätää. Pystytkö kertomaan, mitä tapahtui?

?: O-… olin kävelemässä. Tämä iltapäivä oli aivan tavallinen. Se lähestyi minua yllättäen. Kuulin ensin kuisketta puissa. Kuvittelin olevani vain ajatuksissani. Mutta se… se oli niin hurja.

Chióni: "Se"?

?: *pudistaa itkuisena päätään* En tiedä, mikä se oli. Ihminen ei ainakaan.

Kalla: Tekikö se sinulle pahaa?

?: E-… ei varsinaisesti. Mutta sen silmissä paloi. Se tahtoi viedä minut kauas täältä. Minua ei ole koskaan pelottanut niin paljon.

Kalla: Miltä se näytti?

?: Se oli täysin valkea. Sen silmätkin olivat sellaiset; suuret ja tyhjät ja valkeat.

?. *vetää syvään henkeä* Ja sillä näytti olevan… sarvet. Anteeksi, tämä kuulostaa varmasti siltä, että valehtelen. Vannon, että olen täysin tosissani. Se oli kammottava.

Kalla: Sarvet?

?: Kyllä, sarvet. Sillä oli sarvet.

Kalla & Chióni: *vaihtavat katseita*

* * *

Toisaalla

Kaiku: *pysähtyy hengästyneenä* Oi. Sinä.

Aamu: Oho, Kaiku, täällähän sinä viiletät. Olin juuri etsimässä sinua.

Aamu: Olen pohtinut sinua ja metsän tilannetta. Meidän täytyy keskustella.

Kaiku: *särkyneellä äänellä* Se pääsi karkuun.

Aamu: *siristää silmiään* Siis mitä?

Kaiku: Ystävä! *ääni kohoaa* Minä löysin uuden ystävän, ja se pääsi karkuun! Ne pääsevät aina karkuun!

Aamu: Mistä sinä oikein puhut?

Kaiku: Ihmisistä! Ihmiset karkaavat aina luotani! Ne eivät koskaan tahdo olla kanssani. Ne juoksevat pois ja yrittävät paeta, vaikka minä tahdon vain rakastaa niitä. *hysteerisenä* Minä rakastan ihmisiä! Olen kokoajan niin yksin! Miksi ne eivät tahdo jäädä luokseni?

Aamu: *tuijottaa Kaikua* Ei helvetti.

Aamu: Odotas, nyt tuli ihan liikaa tavaraa kerralla. Kerrataanpa vähän yhdessä. Sinä siis tahdot olla ihmisten kanssa?

Kaiku: Tahdon! Rakastan heitä.

Aamu: Mitä sinä tarkalleen ottaen tahdot tehdä heidän kanssaan?

Kaiku: Tahdon vain olla heidän kanssaan. Ja… pitää heidät luonani.

Aamu: Ja mitä sinä teet, kun he lähtevät?

Kaiku: *silmissä välähtää* En tahdo heidän lähtevän. Kaikki aina jättävät minut. Minulla ei ole kotia tai ketään, jota rakastaa. Tahdon vain, että he rakastaisivat minua.

Aamu: Kaiku… Tässä metsässä on kuollut ihmisiä. Olitko se sinä? Teitkö sinä heille jotakin?

Kaiku: Mutta… minähän tahdon vain pitää heidät luonani… 

Aamu: Kertoisitko minulle, mitä sinä teet, kun haluat heidän jäävän luoksesi?

Kaiku: Minä… minä saatan sitoa heidät. Ihan kevyesti vain.

Kaiku: Tai sitten… joskus… joskus hautaan heidät. Ihan varmuuden vuoksi. En minä tahdo heille pahaa. Tahdon vain, että he jäävät.

Aamu: Hemmetti. Nyt pitää pysyä tarkkana.

Aamu: Selvä. Okei. Rauhoitutaanpa ensin hivenen. Minä halusin puhua sinun kanssani vähän tarkemmin tästä kaikesta – sinun olemisestasi tässä metsässä, Valvesta, ihmisistä… Kaikesta siitä.

Kaiku: Sinä tuomitset minut. Näen sen sinun katseestasi.

Aamu: En ole sellainen. En tuomitse muita niin kevein perustein. Minä en tunne sinua laisinkaan.

Kaiku: Mutta et ymmärrä minua.

Aamu: En vielä, mutta yritän kovasti. Viimeksi puhuimme siitä, että olet tullut tänne, koska sinun oma kotisi on tuhoutunut. Sinun tulosi tänne syö tämän metsän ytimen – Valven – elinvoimaa. Olen pohtinut asioita. Kaiku…

Aamu: Sinä et yksinkertaisesti voi jäädä tänne.

Kaiku: Arvasin, että sanoisit noin. Mutta tämä metsä on jo hyväksynyt minut. Muutos on jo tapahtumassa, ja sinäkin tiedät sen. Hän, Valve, on jo alkanut hiipua pois. Minä vahvistun ja hän hiipuu.

Aamu: *huokaa* Niin, tiedänhän minä sen. Mutta Valve on tämän metsän alkuperäinen ydin. Et sinä vain voi tulla tänne ja syrjäyttää häntä, ei tämä sillä tavalla toimi.

Kaiku: Vaikka niin on jo tapahtunut?

Aamu: *huokaa syvään* Minun täytyy tunnustaa, etten tiedä lainkaan, mitä tehdä sinun kanssasi.

Kaiku: *kallistaa päätään* Miksi sinun tarvitsisi tehdä mitään? Sinä olet enemmän minun kaltaiseni kuin muiden tämän metsän henkien. Yrität kovasti olla kuten he, mutta et sinä ole.

Aamu: *nielaisee* Saatat olla oikeassa.

Kaiku: Sen näkee sinusta kauas. Olet ihan yhtä eksyksissä ja yksin kuten minäkin.

Aamu: Niinhän minä vähän olenkin. *hymähtää* Iso osa yksinäisyydestäni on tosin itse valitsemaani. En pidä ihmisistä saati ymmärrä heitä. Heidän seuransa ei tyydytä minua laisinkaan. Ja muut metsänhenget taas… *huokaa* Valve ei halua minua lähelleen, en ole osa hänen perhettään. Suon sen hänelle, minäkään en osaisi olla hänen seurassaan. Ja Ilta… *irvistää* No. Sen sinä tiesitkin.

Kaiku: Sinun surusilmäinen rakkaasikaan ei taida aivan ymmärtää sinua.

Aamu: *naurahtaa* Ei, Kajo ei aina ymmärrä minua enkä minä häntä. Emme ole erityisen samanlaisia. Mutta ei meidän tarvitsekaan olla.

Aamu: Meidän kannattaisi kuitenkin minun sijastani puhua sinusta. Sinä et voi jäädä tänne, et vain voi.

Kaiku: *vie kädet korvilleen* Ei! En tahdo lähteä. Pidän tästä metsästä enemmän kuin kaikista niistä aiemmista, joihin yritin juurtua.

Aamu: Kaiku… Mitä niille aiemmille metsille kävi? Niille, joihin yritit turhaan jäädä?

Kaiku: Ne tuhoituivat kaikki. Ei metsässä voi olla kahta ydintä. Minä en voi elää ilman omaa metsää, mutta kaikissa maailman metsissä on jo ydin. Ei kaltaiseni eksynyt henki mahdu minnekään. 

Kaiku: *naurahtaa* Mutta tämä metsä on erilainen. Sen ydin oli heikko jo valmiiksi. Valve ei ole voinut hyvin aikoihin, ettekä te muut ole huomanneet sitä. Minun tuloni tänne vain viimeistelee hänen tuhonsa. Älä käsitä väärin. En minä tahdo hänelle pahaa. Tahdon vain kodin, jonne jäädä, ja tämä metsä on ainut, joka on koskaan hyväksynyt minut hengekseen.

Aamu: Mutta etkö jäisi mieluummin jonnekin, jonne todella kuuluisit? Jossa tuntisit olosi rakastetuksi ja välitetyksi.

Kaiku: *kikattaa* Mutta täällähän on kaikki nämä ihmiset! Ja te muut henget ja teidän monimutkainen elämänne. Tämä on nyt minun kotini, tänne minä tahdon jäädä.

Aamu: Niin, niistä ihmisistä puheen ollen…

Kaiku: Sinä todella tuomitset minut. Minä en tahdo ihmisille mitään pahaa. He eivät vain ymmärrä. *kääntyy* En keskustele tästä kanssasi enempää. Ei ole mitään keskusteltavaa.

Aamu: Hitto, tästä ei tule yhtään mitään.

Kaiku: En muuta mieltäni.

Kaiku: Tämä on minun kotini nyt.

* * *