Metsän kuiskaus: luku 7

 Metsän kuiskaus

Luku 7: Hautausmaa

* * *

Kajo: Hei, Ilta.

Kajo: Yksinkö sinä täällä istut?

Ilta: *nyökkää* Tuletko sinä yksin?

Kajo: Tietenkin.

Ilta: *hymyilee* Oli kamala ikävä sinua.

Kajo: Samoin.

Ilta: Tämä metsä on sekoamassa, ja niin taidan olla minäkin.

Kajo: Sanos muuta.

Ilta: Löysin jotain varsin kiinnostavaa tänään.

Kajo: No?

Ilta: Anna minä näytän sinulle.

Kajo: Oh?

Ilta: Tule.

Ilta: Katso.

Kajo: *henkäisee* Miksi se on haudattu noin? Vain... kädet näkyvissä...

Ilta: Tietäisimmepä sen. Jokin täällä on alkanut systemaattisesti tappaa niitä. Mutta mitä nämä ihmiset edes tekevät täällä metsässä? Ei näin syvälle yleensä eksy ihmisiä ihan huvikseen.

Ilta: Kajo. Sinähän ravaat ihmisten luona jatkuvasti. Ota sinä selvää, miksi ja miten ihmiset ajautuvat tänne.

Kajo: *tuijottaa järkyttyneenä* Teen parhaani. Houkutteleekohan jokin niitä tänne?

Ilta: Voi olla. Ei sillä, että välittäisin ihmisistä. *alkaa nauraa* Minua ei voisi vähempää kiinnostaa, kuinka monta niitä kuolee. Mutta meidän kotimme on muuttumassa joksikin brutaaliksi hautausmaaksi, ja se minua kiinnostaa.

Kajo: Ilta...

Kajo: *huokaa* Kyllä minä saan aika pian noukittua kylästä tietoja. Siellä juoruillaan niin kovin paljon. Ei tarvitse huolehtia siitä. Minähän olen muutenkin nykyään niin paljon ihmisten seurassa.

Ilta: *vetäytyy kauemmas* Niin todella olet. On tullut huomattua.

Kajo: Anteeksi. Teillä kaikilla on varmasti ollut ikävä minua, kun -

Ilta: "Teillä kaikilla"?

Kajo: Aamulla, Valvella ja -

Ilta: Huolehdi vain minun tarpeistani, helvetti!! Olet rampannut sen pikku lemmikkisi ja siskomme luona ihan riittävästi. Luuletko, ettei minulla ole ollut ikävä sinua? Emme ehdi koskaan enää nähdä toisiamme.

Kajo: Anteeksi, en tarkoittanut sitä sillä. *kurottaa* Hei, Ilta. Anteeksi.

Kajo: Kyllähän sinä tiedät, että perhe tulee aina ensin.

Ilta: *tuijottaa loukkaantuneena*

Kajo: Sinä tulet aina ensin. Hei... Sinähän ihan täriset. Voi anteeksi. Tule tänne.

Kajo: Rakastan sinua, veli. *rutistaa Iltaa*

Ilta: *kuiskaa* Minäkin rakastan sinua, Kajo.

* * *

Chióni: *kohottaa katseensa*

Chióni: Hei, Ilta. *hymyilee*

Hetken päästä

Chióni: Tulit sitten taas tapaamaan minua.

Ilta: En tullut tapaamaan sinua.

Chióni: *naurahtaa* Ei se äsken siltä tuntunut. *tuijottaa Iltaa*

Ilta: Mitä tuijotat siinä?

Chióni: Sinua.

Chióni: Olet aivan ihana.

Ilta: Vai ihana?

Ilta: Entä sinä sitten? Nätimpää poikaa saa hakea...

Chióni: Joko metsän asioista on selvinnyt jotain?

Ilta: Ei. Valve tuntuu olevan sekoamispisteessä, mutta hän ei kerro siitä minulle vaan Kajolle. He vaikenevat siitä yhdessä kuin muuri.

Chióni: *nyökkää* Sinun sisaruksesi hermostuttavat minua. He molemmat ovat tulossa turhan olennaiseksi osaksi parhaan ystäväni elämää.

Ilta: Siis mitä?

Chióni: Valve on näyttäytynyt Kallalle jo pitkään.

Ilta: Ja sinä sanot sen minulle nyt? Helvetti, Chióni!

Chióni: Juuri tuosta syystä, beibi.

Ilta: Helvetin helvetti.

Chióni: On vielä toinenkin juttu. Sinun veljesi on myös… lähentynyt hänen kanssaan. Kajo ei takuulla osaa sanoa hänelle ei. En tunne veljeäsi juurikaan, mutta varoitin häntä heti kättelyssä olemaan sotkematta Kallaa teidän touhuihinne. Kalla ei tiedä metsänhengistä, mutta hän epäilee kaikenlaista.

Ilta: Voi jumalauta!!

Chióni: Tiedän! En pidä tästä yhtään.

Ilta: *nousee ylös* Miten tällaista pääsee tapahtumaan! Miten helvetissä Kajo ehtii joka saatanan paikkaan!! Se pitäisi sitoa, että se pysyisi edes sekunnin poissa ongelmista.

Chióni: Hei!

Chióni: Hei, odota, et takuulla mene huutamaan Kajolle tästä! En tahdo, että Kallaan sattuu vahingossakaan.

Ilta: Ai jaha, ja silti päätit kertoa minulle tästä?

Chióni: Mieluummin nyt kuin myöhemmin. En tahdo, että Kalla sotkeutuu metsän asioihin.

Ilta: *siristää silmiään* Taidat vain toivoa, ettei veljeni särje pikku ystäväsi sydäntä.

Chióni: Kalla on minulle korvaamattoman rakas.

Ilta: *naurahdus* Minä hoidan tämän kyllä.

Chióni: Hei!! Et tee mitään!

Ilta: Älä takerru. En siedä sitä.

Chióni: Miksi sinä oikeasti tulit tapaamaan minua?

Ilta: Puhutaan siitä toiste.

Chióni: Onko metsässä tapahtunut jotakin?

Ilta: Sen lisäksi, että metsän ydin, siskoni, tekee kuolemaa? Lisää ruumiita, ei sen kummempaa.

Chióni: Mitä?

Ilta: Sanoinhan, että puhutaan siitä toiste. Minä hoidan tämän nyt.

Chióni: Älä tee Kallalle mitään! Ilta!!! Et tee hänelle mitään.

Ilta: Se nainen ei kiinnosta minua vähääkään.

Chióni: Olen tosissani. Sinä et satuta Kallaa. Jätä hänet minun huolekseni.

Ilta: Minä en jätä mitään kenenkään muun huoleksi.

Chióni: Kalla ei ole tehnyt mitään väärää.

Ilta: Hah, sehän nähdään.

Chióni: Ilta, kuule…

Ilta: Turpa kiinni.

Chióni: Olet tosi söpö.

Ilta: Sanoinhan, että se turpa kiinni.

Ilta: *kävelee ääneti pois*

Chióni: *tuijottaa häkeltyneenä Iltan perään* Voi hitto. Mitähän tulin juuri tehneeksi?

Chióni: Tuli niin kiire, että jätti paitansakin... Vaikka minultahan tuo on joka tapauksessa lainassa.

Chióni: *rutistaa paitaa ja huokaa syvään* Sinä et taida aiheuttaa muuta kuin murhetta. Ja silti minä rakastan sinua näin paljon.

* * *