maanantai 27. kesäkuuta 2022

Metsän kuiskaus: luku 9

Heips!

Kuvatarinaa jälleen. Nyt on sellanen juttu et hyttysten määrä on niin tappava et jos en haluu absolutely kuolla niiden kanssa, niin metsään ei oo nyt menemistä :'D Siispä sovellamme!!

On ollut vähän ikävä tällaisten ilmoitusten tekemistä, tuleepa nostalginen olo, mutta siis:

HUOM! Kanga ei ole Kanga tässä kuvatarinassa, nuken on tarkoitus ihan vaan edustaa satunnaista kyläläistä.

* * *

Metsän kuiskaus

Luku 9: Loinen


Chióni: *selittää innoissaan * Ja sitten se vain onnistui itsestään! *nauraa*

Kalla: Vau, olet sinä aikamoinen. *hymähtää*


Kalla: *hymy hyytyy* Mutta hei, kuule, Chióni… Olen miettinyt erästä asiaa. Voinko kysyä sinulta jotakin?

Chióni: Sitä peuraako sinä olet pohtinut? Vai niitä… ruumiita? Kysy vain.


Kalla: Ei, tämä ei ole nyt sitä. Tunnetko sinä jonkun, jonka nimi on Ilta?


Chióni: *valahtaa kalpeaksi*


Chióni: Kävikö hän täällä?

Kalla: Hän tuli katsomaan minua. Oli kuulemma kuullut minusta paljon hyvää. *naurahtaa* Hän sanoi… tuntevansa sinut.


Kalla: *yrittää koskettaa*

Chióni: *vetäytyy kauemmas*


Kalla: Chióni? Mikä on? Olisit sinä minulle voinut kertoa, että sinulla on suhde Kajon veljeen. 


Kalla: Hei? Onko kaikki hyvin?

Chióni: Kalla, minä… *huokaa syvään* Ei puhuta tästä, okei?


Kalla: Onko tilanne vaikea? Onko hänellä mustasukkainen ex-kumppani? Tai onko hän jo varattu?

Chióni: Ei, ei ole. Ei mitään sellaista. Ei vaan puhuta tästä nyt.


Kalla: Okei… Okei, tottakai. Minä vain… Sinä olet tosi kalpea. Ja olen hyvin hämmentynyt.


Chióni: Ymmärrän. Anteeksi.


Kalla: *varovaisesti* Hän oli tosi upea! Ihan erilainen kuin Kajo. Ajatella, että me deittaamme veljeksiä. *nauraa* Se olisi hauska tarina kerrottavaksi.

Chióni: *madaltaa ääntään* Kalla…


*kauempaa kuuluu huutoa*

Kalla: M-mikä se oli?

Chióni: Tule. Mennään. 

* * *


Chióni: *kävelee lähemmäs* Hei. Hei, onko kaikki hyvin? Mitä on tapahtunut?

?: *hysteeristä itkua*


?: Aa... a-... aaaa, se tulee lähemmäs, se... *ääni murtuu*


Kalla: *kumartuu lähemmäs* Anteeksi, hei... Saanko koskea?

?: *voimakasta itkua* Apua... aaaaaa...


Kalla: Ei mitään hätää.

?: A-... apua...


Chióni: Ihan rauhassa vain. Olemme ystäviä, emme tahdo mitään pahaa.

Kalla: Meillä ei ole mikään kiire.


?: S-… se oli valkea ja… aaaaa…


Kalla: Ei ole hätää. Pystytkö kertomaan, mitä tapahtui?

?: O-… olin kävelemässä. Tämä iltapäivä oli aivan tavallinen. Se lähestyi minua yllättäen. Kuulin ensin kuisketta puissa. Kuvittelin olevani vain ajatuksissani. Mutta se… se oli niin hurja.


Chióni: "Se"?


?: *pudistaa itkuisena päätään* En tiedä, mikä se oli. Ihminen ei ainakaan.


Kalla: Tekikö se sinulle pahaa?


?: E-… ei varsinaisesti. Mutta sen silmissä paloi. Se tahtoi viedä minut kauas täältä. Minua ei ole koskaan pelottanut niin paljon.

Kalla: Miltä se näytti?


?: Se oli täysin valkea. Sen silmätkin olivat sellaiset; suuret ja tyhjät ja valkeat.


?. *vetää syvään henkeä* Ja sillä näytti olevan… sarvet. Anteeksi, tämä kuulostaa varmasti siltä, että valehtelen. Vannon, että olen täysin tosissani. Se oli kammottava.

Kalla: Sarvet?


?: Kyllä, sarvet. Sillä oli sarvet.


Kalla & Chióni: *vaihtavat katseita*

* * *

Toisaalla


Kaiku: *pysähtyy hengästyneenä* Oi. Sinä.

Aamu: Oho, Kaiku, täällähän sinä viiletät. Olin juuri etsimässä sinua.


Aamu: Olen pohtinut sinua ja metsän tilannetta. Meidän täytyy keskustella.


Kaiku: *särkyneellä äänellä* Se pääsi karkuun.


Aamu: *siristää silmiään* Siis mitä?


Kaiku: Ystävä! *ääni kohoaa* Minä löysin uuden ystävän, ja se pääsi karkuun! Ne pääsevät aina karkuun!


Aamu: Mistä sinä oikein puhut?


Kaiku: Ihmisistä! Ihmiset karkaavat aina luotani! Ne eivät koskaan tahdo olla kanssani. Ne juoksevat pois ja yrittävät paeta, vaikka minä tahdon vain rakastaa niitä. *hysteerisenä* Minä rakastan ihmisiä! Olen kokoajan niin yksin! Miksi ne eivät tahdo jäädä luokseni?


Aamu: *tuijottaa Kaikua* Ei helvetti.


Aamu: Odotas, nyt tuli ihan liikaa tavaraa kerralla. Kerrataanpa vähän yhdessä. Sinä siis tahdot olla ihmisten kanssa?

Kaiku: Tahdon! Rakastan heitä.


Aamu: Mitä sinä tarkalleen ottaen tahdot tehdä heidän kanssaan?

Kaiku: Tahdon vain olla heidän kanssaan. Ja… pitää heidät luonani.


Aamu: Ja mitä sinä teet, kun he lähtevät?

Kaiku: *silmissä välähtää* En tahdo heidän lähtevän. Kaikki aina jättävät minut. Minulla ei ole kotia tai ketään, jota rakastaa. Tahdon vain, että he rakastaisivat minua.


Aamu: Kaiku… Tässä metsässä on kuollut ihmisiä. Olitko se sinä? Teitkö sinä heille jotakin?


Kaiku: Mutta… minähän tahdon vain pitää heidät luonani… 


Aamu: Kertoisitko minulle, mitä sinä teet, kun haluat heidän jäävän luoksesi?


Kaiku: Minä… minä saatan sitoa heidät. Ihan kevyesti vain.


Kaiku: Tai sitten… joskus… joskus hautaan heidät. Ihan varmuuden vuoksi. En minä tahdo heille pahaa. Tahdon vain, että he jäävät.


Aamu: Hemmetti. Nyt pitää pysyä tarkkana.


Aamu: Selvä. Okei. Rauhoitutaanpa ensin hivenen. Minä halusin puhua sinun kanssani vähän tarkemmin tästä kaikesta – sinun olemisestasi tässä metsässä, Valvesta, ihmisistä… Kaikesta siitä.


Kaiku: Sinä tuomitset minut. Näen sen sinun katseestasi.


Aamu: En ole sellainen. En tuomitse muita niin kevein perustein. Minä en tunne sinua laisinkaan.

Kaiku: Mutta et ymmärrä minua.


Aamu: En vielä, mutta yritän kovasti. Viimeksi puhuimme siitä, että olet tullut tänne, koska sinun oma kotisi on tuhoutunut. Sinun tulosi tänne syö tämän metsän ytimen – Valven – elinvoimaa. Olen pohtinut asioita. Kaiku…


Aamu: Sinä et yksinkertaisesti voi jäädä tänne.


Kaiku: Arvasin, että sanoisit noin. Mutta tämä metsä on jo hyväksynyt minut. Muutos on jo tapahtumassa, ja sinäkin tiedät sen. Hän, Valve, on jo alkanut hiipua pois. Minä vahvistun ja hän hiipuu.

Aamu: *huokaa* Niin, tiedänhän minä sen. Mutta Valve on tämän metsän alkuperäinen ydin. Et sinä vain voi tulla tänne ja syrjäyttää häntä, ei tämä sillä tavalla toimi.


Kaiku: Vaikka niin on jo tapahtunut?


Aamu: *huokaa syvään* Minun täytyy tunnustaa, etten tiedä lainkaan, mitä tehdä sinun kanssasi.


Kaiku: *kallistaa päätään* Miksi sinun tarvitsisi tehdä mitään? Sinä olet enemmän minun kaltaiseni kuin muiden tämän metsän henkien. Yrität kovasti olla kuten he, mutta et sinä ole.

Aamu: *nielaisee* Saatat olla oikeassa.


Kaiku: Sen näkee sinusta kauas. Olet ihan yhtä eksyksissä ja yksin kuten minäkin.


Aamu: Niinhän minä vähän olenkin. *hymähtää* Iso osa yksinäisyydestäni on tosin itse valitsemaani. En pidä ihmisistä saati ymmärrä heitä. Heidän seuransa ei tyydytä minua laisinkaan. Ja muut metsänhenget taas… *huokaa* Valve ei halua minua lähelleen, en ole osa hänen perhettään. Suon sen hänelle, minäkään en osaisi olla hänen seurassaan. Ja Ilta… *irvistää* No. Sen sinä tiesitkin.


Kaiku: Sinun surusilmäinen rakkaasikaan ei taida aivan ymmärtää sinua.

Aamu: *naurahtaa* Ei, Kajo ei aina ymmärrä minua enkä minä häntä. Emme ole erityisen samanlaisia. Mutta ei meidän tarvitsekaan olla.


Aamu: Meidän kannattaisi kuitenkin minun sijastani puhua sinusta. Sinä et voi jäädä tänne, et vain voi.


Kaiku: *vie kädet korvilleen* Ei! En tahdo lähteä. Pidän tästä metsästä enemmän kuin kaikista niistä aiemmista, joihin yritin juurtua.


Aamu: Kaiku… Mitä niille aiemmille metsille kävi? Niille, joihin yritit turhaan jäädä?

Kaiku: Ne tuhoituivat kaikki. Ei metsässä voi olla kahta ydintä. Minä en voi elää ilman omaa metsää, mutta kaikissa maailman metsissä on jo ydin. Ei kaltaiseni eksynyt henki mahdu minnekään. 


Kaiku: *naurahtaa* Mutta tämä metsä on erilainen. Sen ydin oli heikko jo valmiiksi. Valve ei ole voinut hyvin aikoihin, ettekä te muut ole huomanneet sitä. Minun tuloni tänne vain viimeistelee hänen tuhonsa. Älä käsitä väärin. En minä tahdo hänelle pahaa. Tahdon vain kodin, jonne jäädä, ja tämä metsä on ainut, joka on koskaan hyväksynyt minut hengekseen.


Aamu: Mutta etkö jäisi mieluummin jonnekin, jonne todella kuuluisit? Jossa tuntisit olosi rakastetuksi ja välitetyksi.


Kaiku: *kikattaa* Mutta täällähän on kaikki nämä ihmiset! Ja te muut henget ja teidän monimutkainen elämänne. Tämä on nyt minun kotini, tänne minä tahdon jäädä.


Aamu: Niin, niistä ihmisistä puheen ollen…


Kaiku: Sinä todella tuomitset minut. Minä en tahdo ihmisille mitään pahaa. He eivät vain ymmärrä. *kääntyy* En keskustele tästä kanssasi enempää. Ei ole mitään keskusteltavaa.


Aamu: Hitto, tästä ei tule yhtään mitään.

Kaiku: En muuta mieltäni.


Kaiku: Tämä on minun kotini nyt.

* * *

12 kommenttia:

  1. Aivan upea luku! En kestä miten osaat punoa tätä juonta niin täydellisesti. Jotenki tää luku sai mut ymmärtämään enemmän Kaikua ja tykästyin häneen yhä enemmän! Nää sun hahmot on jotain niin monikerroksisia ja saat ne niin eloon tässä kuvatarinassa! Ah, saat mut ikävöimään kuvatarinoita. Itse kun en saa perus postaustakaan kasaan… tosin oon ollu kipeä. Ihana kun piristit tätä mun kesäflunssaani tällä tarinalla! Tekee mieli nyt lukea koko sun tarina alusta asti uudelleen! Tsemppiä kesään ja hyttysien nujertamiseen!
    - groupmini

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tällaset kommentit ilahduttaa mua ihan valtavasti! <3 Oon ihan tavattoman otettu kaikesta tästä, kiitoksia kovasti! Hurjasti tsemppiä sinnekin, toivottavasti kesäflunssa helpottaa pian <3

      Poista
  2. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  3. Tuntuu väärältä hurrata sitä että teet kuvatarinaa oman hyvinvointisi kustannuksella (hyttysten takia), mutta kun OON VAAN NIIN ILONEN KUN TEET TÄTÄ ;_; Tää tarina on ihan hurjan piristävä ja kiehtova ja välillä myös erittäin muiluttava in a good way! Saan tästä ihan hitosti sellasta voimaa mitä en sais kyllä mistään muusta. Kiitos rakas kun teet tätä tarinaa, on ollu nautinto seurata sitä <3

    Oohh Chiónin reaktio tuli puskista, hän meni aidosti lukkoon Kallan Ilta-avautumisesta :0 Enpä oo ennen nähnyt Chiónin tällä tavalla jäätyvän! Tosi upeesti kyllä tuot aina esiin hahmojen tunnetilat sun tarinoissa, ihailen sitä miten kuvakulmilla ja asennoilla sait Chiónin näyttämään kiemurtelevalta ja epämukavalta! Saa nähdä suostuuko Chióni vielä joskus ottamaan Iltan puheeksi Kallan seurassa. Nyt ei selkeesti vielä ollut sen aika, varsinkin kun Chióni tietää mitä Ilta on Kallasta mieltä D:

    (Olipa hauska nähä Kanga kauhistuneen kyläläisen roolissa! Hänenkin tunnetilansa oli ihanan autenttisen oloinen, järkytyksen pysty näkeen jokasesta asennosta ja vuorosanasta! Onneks Kalla ja Chióni tulivat paikalle auttamaan, parka oli ihan shokissa :( )

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. KAIKU! ÄÄÄ! Sen hahmo kipusi kyllä nyt lemppareihini, voi ei miten surustuttava pikku möötti on hän ;__; Hän vain haluaa rakkautta! Että joku tai jokin pysyisi! Onko inhimillisempää tarvetta pienellä otuksella </3 Järkytyin aidosti kun selvisi että hän on kyläläisten tappamisten takana, mutta miten tuolle otukselle voi olla vihainen kun hän on niin vieraantunut todellisuudesta eikä ymmärrä ihmiskunnan normeista mitään. Kun Kaiku näkee potentiaalisen kaverin niin hän sitoo tämän ettei hän lähde, ei se tuon simppelimmäksi mene :< Voi kunpa Kaiku oppisi jotain parempia keinoja saada ystävät jäämään! Tää ei vetele vaikka hän niin suloisen liikuttava onkin yrityksineen.

      Poista
    2. Aamu on IHANA! Niin kylmänrauhallinen ja kärsivällinen, vaikka toinen tunnustaa haudanneensa ihmisiä. Ihan mieletöntä tilanteenlukua ja kylmähermoisuutta! Oli ihana taas lukee Aamun ajatuksia, hän pystyy aina hetkessä järkeilemään että mikä on paras keino handlata tilanne. Pakko myös mainita että tuo asu on ihan hemmetin hot sillä <3 Ei hitto miten tykkäsin kaikista kuvista joissa sen koko keho näkyy! Thirstaan tota miestä vähän liikaa...I'm in pain....Mä muuten kans tajusin tätä lukiessa että Aamu on ilmetty Nuuskamuikkunen!! Niissä kahdessa on samanlaista viisautta ja tilannetajua ja halua vetäytyä omiin oloihin. Ei ihme että Aamu on aina vedonnu muhun x) (ja Oonaan heh)

      Poista
    3. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
    4. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
    5. Oot erinomaisen hyvä c: <3 Jospa taas jossain kohas pääsis takas metsään, se jos jokin nakertaa hyvinvointia etten pääse mun kotiin :((( Olet kyllä maailman piristävin olento, kiitos muru taas kerran <3

      Chióni ois joutunu selittään liikaa metsänhengistä joten instant lukko :D Voi toista. Enkä kyl kans tiiä miten Iltan vois esitellä jossain kahvipöydässä sillee "moi täs tää ny o <333" DHHDGDGgg
      (Kiitos äää asettelukehut on HYVIÄ)

      Kaikurakkaus ilahduttaa also, hän on aikamoinen ötökkä. Musta on ollu tosi kivaa nähä et nautit hänestä! (Ja niinku puhelimessa sanoinkin, tää sun symbioosiajatus oli ilahduttavan optimistinen :'D Oot söpöin)

      Ammu on ehdottomasti ihanin, we love him in this house <3

      Poista
  4. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  5. (Kello on liikaa mut VIIMEI ON AIKAA LUKEE EES VÄHÄN SIUN TARINAA AAA) kalla voi pieni ♡♡ hän yrittää niin kovasti, mutta taas chioni vaan välttelee aihetta, oijoi :D toisaalta jos on villi suhde Iltan kaltaisen tyypin kaa, niin ehkä itsekkin välttelisi aihetta 😬

    Aamu on niin ihana <3 rakastan kuvia missä aamu ja kaiku ovat, rauhallisen tummaa ja sitten jotenkin kaaottisen vaaleaa (?)

    Kaikun hahmo taas!! En tiedä oliko minulla varsinaisia odotuksia hänen luonteesta mutta ne eivät ainakaan olleet tätä! Mutta olin (positiivisesti?) Yllättynyt! Vaikka Kaikun ulkonäkö on kiintoisa niin nyt hahmona hän kiinostaa vaa viel enemmä!!

    Yllätyin kans hänen syyllisyydestään ruumiiseen metsässä... mutta jos vain tahtoi kamuja...

    Toivottavasti hän ei vaan valihe kallaa kaverikseen :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. VOI EI siellä yölliset binget, en kestä :'D <3
      Kalla on vauvoin :( Ja tbh sama kyllä, ei ehkä sillai kasuaalisti vaan pudottais tämmöstä toiselle

      Aamu on rakas ja oon ilonen et pidät hänestä! c: Piristävää kuulla! Ja also mahtavat analyysit kuten aina, arvostan ihan hirveesti <3

      Uuuu joo, Kaiku ei tosiaan tunnu ehkä ihan tällaselta, oon iloinen että hänen vibat pääs yllättään. Kiitos kovin c:

      KÖHKÖHköh-
      Juuri uuden osan julkaisseena voin turvallisesti todeta et osuit aika naulan kantaan tällä vikalla veikkauksella!

      Kiitos paljon kommentoinnista!! <33

      Poista