10 vuotta nukkeilua

 

Moikka kaikki ja oikein hyvää joulua! ❤

Arvatkaapa mikä päivä tänään on minulle? (Otsikosta kun ei toki voi päätellä) Aivan oikein, kymmenes nukkeiluvuosipäiväni! 

Koska olen tehnyt jo viimevuonna koosteen nukkeilutaipaleestani, ajattelin koota tänä vuonna juhlapostaukseen vähän eri tyyppistä sisältöä.

Menu

- Nukkeilun tähtihetkiä

- Nukkeiluni ennen ja nyt

- Ryhmäkuvia vuosien varrelta

- Esikoiseni muutokset

- Joulushootti

- Lopuksi

* * *

Nukkeiluni tähtihetkiä

Tällä on hyvä aloittaa! Tässä osuudessa siis kaikkia itselleni tärkeimpiä ja ikonisimpia hetkiä kymmenen nukkeiluvuoteni varrelta! (Nämä tulevat todennäköisesti olemaan suurimmalta osin nukkejen saapumisia :'D)

Rakas kolmikko <3 Muistelen välillä vieläkin tätä aikaa. Kolmen nuken omistaminen oli minulle jotenkin tosi tärkeää aikanaan. Muistan olleeni triostani tosi ylpeä. Nämä kolme olivat myös hyvin selkeästi ne nuket, jotka tuolloin tuntuivat eniten omilta. Mun esikoistrio on mulle edelleen tosi rakas, vaikka en varmaan nyt kymmenen vuoden jälkeen samoja malleja valitsisikaan. (Paitsi Naomin. Valitsisin aina Naomin.)

Lokakuussa 2011 sain ensimmäisen Dalini, Riman, malliltaan Tweety. Omalla tavallaan tämä oli tosi olennainen hetki, koska Rima oli lellikkini vuosia. Pääsin myös korkkaamaan Dalit!

Hankin vuonna 2011 myös ensimmäisen Monster High -nukkeni ja aloittelin vähän tätäkin harrastusta.

Aloin tekemään kuvatarinoita! Tein niitä hyvinkin aktiivisesti about 2012-2013 aikaan. Tästä syystä voitte kuvitella, kuinka outoa musta on tehdä niitä nyt, kun tuosta on jo vähän aikaa. ^^'' 

Ja tästä voidaankin vetää viiva siihen, että kuvatarinoiden tekeminen on ollut mun elämäni tärkein päätös. Ehdottomasti. Ne oli todella iso osa mun kehitystä siksi ihmiseksi, joka olen nyt. Ne opetti mulle todella paljon kaikesta! Niiden kautta kasvoin kiinni nukkeyhteisöön ja opin, että tarinoiden suunnitteleminen on mulle tosi rakasta. Ilman niitä en olisi löytänyt samalla tavalla luovan kirjoittamisen pariin, ja jos en olisi tehnyt niin, olisin ihan eri ihminen. Moni varmaan tietääkin, että kirjoittaminen on mun the thing, se on mulle tärkeintä kaikesta. Mä en olisi sama ihminen ilman sitä. Joten oon ihan hurjan iloinen, että aikanaan lähdin kuvatarinoista <3

Sain vuonna 2014 ensimmäisen todella ison grailini, Pullip Yukin <3 Tähän mennessä olin tehnyt jo vaikka kuinka paljon kuvatarinoita, joten Celinéksi ristitty Yuki sulautui niihin kivasti. Celinén saaminen oli iso juttu, koska en ollut kuvitellut saavani tätä mallia koskaan ja olin haaveillut siitä 3 vuotta. Se oli silloin mulle tosi paljon ja Celinén saaminen on jäänyt tosi selvästi mieleen.

Iconic vuoden 2014 miitti!! Tuolla tapahtui paljon kaikkea, Gosukin oli silloin vielä pystyssä (voi nyyh miten paljon hengaisin siellä edelleen, jos se yhä olisi olemassa). No, joka tapauksessa, tapasin monia nykyisiä ystäviäni tuolloin! Erityisen tärkeää on se, että uskalsimme Annikan kanssa vihdoin jutella toisillemme tuolla :''> Terkkuja sinne, onneks puhuttiin 💛 Meidän tuolloiset Kik-keskustelut on vieläkin niin lämmin muisto, ai että c:

Hyvin todennäköisesti yksi hienoimmista hetkistä on ollut Edrielin kotiuttaminen vuonna 2015! Edriel on edelleen mun lempipullip, se on vaan tosi rakas ja kaunis, juuri mun tyyliseni. (Vaikka en osaa kuvata sitä :'D) Tuona syksynä suunnittelin paljon kaikenlaista, mm. kuvatarinoita ja Parantajan tarinaa, josta tuli ensimmäinen missään julkaisemani pitkä tarina. <3 Sekin oli elämän muuttanut hetki, ja sen suunnittelu lähti nukkesuunnitelmista. Tähän mennessä olin kirjoittanut jo paljon tekstejä, mutta Parantajan tarina oli eka, jonka julkaisin. Muistan suunnitelleeni kuinka tekisin sen kuvatarinana, mutta päädyinkin toteuttamaan sen ihan proosatekstinä.

...ja back to Edriel, tosiaan, hän oli ensimmäinen ultimate grail, jonka kotiutin! Näihin aikoihin Shinku, Eos ja Prunella olivat suurin haavekolmikkoni. Varsinkin Shinku tuntui olevan vuosien päässä. Edrielistä olin ihan hirveän iloinen.

Vuoden 2015 jouluna repäisin itselleni peräti kolme nukkea kerralla: Pullip Barasuishoun ja Dal Tinan sekä Angryn. Oli ihan todella hieno tunne saada kolme nukkea joululahjaksi :'D En ollut aiemmin saanut edes kahta nukkea kerralla, joten vedin sitten kolme...

Haigha, Pullip Prunella, saapui 2016 helmikuussa Huuto.netistä hankittuna. Olin tosi, tosi emotionaalinen hänestäkin, koska taas yksi ultimate grail kotona <3 Ruskea tukka oli ihan must.

Vihdoin eniten odottamani hetki tapahtui kesällä 2016! Pääsin ripille ja toteutin lupaukseni lapsi-Saralle: Shinku piti saada rippilahjaksi. Niin tapahtui <3 Dusky auttoi saamaan lempilapseni kotiin, vieläkin kiittelen!

Shinkun saaminen on varmaan ollut sellainen selkein iso tärkeä moment, jos mietitään nukkejen saamista. Se oli mulle kuitenkin kaikkein isoin grail koskaan. Tuossa samassa hujakassa tuli hankittua myös muita graileja.

Jouluna 2016 mulle kotiutui vihdoin lisää poikia! Ihka ensimmäinen Taeyang ja toinen Isul. Voitteko uskoa, että inhosin tuolloin Taeyangeja kohtalaisen paljon? :'D Halusin silti antaa niille mahdollisuuden. Mulla ja Absynthella ei ihan napannut vielä tuolloin, mutta nykyään Taet on ihan mun lempijuttu. (Siitä on syyttäminen Lindriä...)

Kesällä 2017 koin ensimmäistä kertaa, miltä tuntuu nukettaa itselle ihan sietämättömän rakkaat hahmot. Kotiin tulivat Atlas ja Mercury (joskin Mercury on nykyään Midnight Deja Vu eikä Hednar). Midnight Deja Vua ei saanut yhtään mistään, joten hommasin Hednarin väliaikaiseksi Mercuryksi. ^^ Joka tapauksessa olin super iloinen kaksikon kotiutumisesta, he olivat silloin mulle ihan kaikki kaikessa. Vieläkin nämä kaksi ovat mulle yksiä tärkeimpiä nukkeja.

Ehkä epätoivoisin nukenmetsästykseni ja myös uskomattomin tuuri, joka mulla on käynyt minkään nuken kanssa - Byul Lilith. Kyseinen mötikkä kotiutui mulle ihan ihmeen kaupalla 2017 jouluna. En vieläkään jaksa uskoa, että tämä koko tapahtumaketju oikeasti tapahtui :'D <3 (Mulla on suunnitelmissa tehdä se "Parhaat nukkejen saapumistarinat" -postaus btw)

Vihdoin ja viimein Mercury tuli luokseni vuonna 2019 <3 Poju oli työn ja tuskan takana, mutta vihdoin sain hänet itselleni! Tämä on jäänyt mulle yhdeksi tärkeimmistä merkkipaaluista elämässäni. Odotin Deja Vua niin hartaasti ;-; Lisäksi olennaista varmaan mainita, että Mercuryn saamisen jälkeen sain pienen voimaboostauksen elämääni. Sitä ennen olin ihan tosi syvässä kuopassa. Toki siihen vaikutti muutkin asiat, mutta tän takia Mercury on ollut mulle tosi symbolinen poju.

Vuonna 2019 löysin takaisin MH-nukkejen pariin ja olen pysynyt sillä tiellä <3

Mulle tuli täyteen 9 vuotta nukkeilua vuonna 2019, mikä tarkoitti, että olin tuolloin nukkeillut tasan puolet elämästäni! Sen kunniaksi nuketin rakkaan pienen Marielin.

Vuoden 2020 maaliskuussa sain vihdoin kotiin Kirakishoun, jonka olin aikanaan luvannut yo-lahjakseni. Näin sitten todellakin tapahtui 🤍 Tämä on ollut varmaan tunnepitoisin nuken saaminen pitkiin aikoihin. Tuntui ihan uskomattoman hienolta.

Ja tänä vuonna palasin sitten monien vuosien tauon jälkeen kuvatarinoiden pariin <3 Feels great!

Siistein juttu koskaan - neljän haavenuken kotiuttaminen samalla <3 Ihan mieletön hetki. Varmasti yksi elämäni onnellisimmista päivistä. Kelle tapahtuu jotain tällaista ;-; Olen tästä hetkestä vieläkin tosi kiitollinen ja onnellinen. Another Queen, ää!

* * *

Nukkeiluni ennen ja nyt

Tästä tulee postauksen pakollinen tekstiosuus! Kokosin tähän ihan ranskalaisilla viivoilla mahdollisimman paljon sellaisia asioita, jotka ovat muuttuneet nukkeilussani vuosien varrella. Nukkeilu on muuttunut ihan rakenteellisestikin tosi paljon tässä ajassa, mutta ajattelin suodattaa tämän nyt omasta vinkkelistäni.

ENNEN:

- Nukkeiluni alkoi blogeista ja Gosupermodelista. Platformit, joissa nukkeillaan, ovat siis muuttuneet rajusti. Gosussa alun perin tutustuinkin nukkeiluun syvemmin. Sain sieltä paljon neuvoja ja ohjeita nukkeilun alkutaipaleelle. Muistan myös saaneeni ekat nukkeilukaverini tuolloin! Muistan yllättävän hyvin, ketkä kaikki silloisella Pullip's Teahouse -keskustelualueella pyörivät. Suurin osa on nykyään lopettanut, mutta muutama on täällä edelleen!

- Tämän blogin ekoista postauksista saisi oikeasti oman postauksensa, mutta sanotaan vaikka, että tuohon aikaan oli aika selkeät trendit. Koska ei ollut esim. Instaa tai sen storyja, tuli sitten postattua ihan kaikesta. "Moikka, lähden viikoksi lomalle enkä ehdi bloggailla", "Tässä näitä uusia julkaisuja", "Kävin tänään lelukaupassa" ja niin edelleen.

- ...tuolloin muuten kommentoitiin uusia julkaisuja blogeissa! Olen niin lähellä tuoda tämän takaisin. Ehkä pitäisi huvikseen tehdä postaus uusista julkaisuista, voisi olla nostalgista.

- Postasin kasapäin hahmosuunnitelmia blogiin :''D Niistä kaikki olivat ikävä kyllä enemmän ja vähemmän kopioituja sen aikaisilta nukkeilijoilta, mööh. Tämän kanssa tuli opittua yhtä jos toista. Annan paljon itselleni anteeksi, koska olin ihan tosi nuori. Mutta ei se silti ollut ok, älkää jooko kopioiko yhtään kenenkään ideoita, not nice and cool at all.

- Tuosta tulikin mieleen, että ainakin tuolloin oli kunnon "palvomiskulttuuri" joidenkin nukkeilijoiden suhteen. Tuolloin ainakin Sanni oli tosi ihailtu kuvatarinascenessä! Jos hän ikinä päätyy tänne, kaikki rakkaus sinne. Hänen kuvatarinansa ja bloginsa olivat yksi isoimmista inspeistä tämän harrastuksen alkumetreillä. Ja kuvatarinoissahan pitää aina mainita rakas Annika, joka on tehnyt hommaa kenties pisimpään. Oon kasvanut Annikan kuvatarinoiden kanssa, ikuisesti niitä rakastaen ja niistä suuresti inspiroituen <3

- Animen ja mangan vaikutus näkyi ihan kaikessa, mitä tein...

- Kuvarinat! Yhdessä kohtaa tämän blogin pääpointti oli nimenomaan kuvatarinoiden tekeminen. Ollapa vielä sen ikäinen ettei ois muuta tekemistä kuin kuvatarinat :(

- Olin Pullip Suomessa ennen ja olen edelleen! Se on mulle kenties luontaisin platformi tän blogin lisäksi. (Spotatkaa se, joka tykkää kirjoittaa...)

- Kuvanmuokkaus. Minähän siis muokkasin kuviani ja paljon. Picmonkey oli kova sana. Ihan kunnon järkyn värisiä edittejä löytyi vaikka millä mitalla.

- Kuljin blogisa ja muualla nimellä Miku_6, joka tuli tietysti Hatsune Mikusta. Sade-nimi tuli kuvioihin vasta 2014. Siitä lähtien se onkin ollut sitten kaikkialla.

NYT:

- Minähän en anna blogien kuolla, joten porskutan täällä edelleen! Hähää, ihan out of spite täällä taiteilen.

- Insta tosiaan tuli ja sinnehän tämä harrastus hiljalleen siirtyili. Instassa ei siis kaikesta mun blogihehkutuksesta huolimatta ole mitään vikaa, ehei, se on kivan helppo ja nopea paikka jakaa juttuja tähän harrastukseen liittyen. Mähän suorastaan asun mun nukkeinstassa. Oon vaan ikuisesti tätä kivikausikansaa, mulle on aina tietty nostalgia-arvo näissä vanhemmissa nukkeilualustoissa. Lisäksi mulla on aina aika ajoin jotenkin ahdas olo Instagramissa. Siellä on vähemmän tilaa kuin täällä.

- En enää tee ihan samalla intensiteetillä kuvatarinoita, mutta hahaa, teenpä kumminkin! Ihan vaan tribuuttina pienelle itselleni. Näkisipä se mut nyt.

- Blogipostauksien sisältö on ehkä vähän hienosäädetympää kuin aiemmin, enää täällä ei ole näitä ihan kaikkia mahdollisia posteja... Joskin olen kyllä sitä mieltä, että postailen tänne edelleen ihan yhtä impulssinvaraisesti. Tämähän on mulle ennen kaikkea varasto, josta löydän kaikki kuvani ja tärkeimmät nukkeilujuttuni. Tämä on mulle tapa muistaa asioita.

- Blogimaailmassa on vähän hiljaista ja moni on siirtynyt instaan, mutta yhä luen aktiivisesti niitä, jotka vielä postailevat! Mun kilometrikommentit on edelleen asia, ihmiset muisti mut joskus tuolloin kymmenen vuotta sitten siitä et kommentoin aina tosi ahkerasti. Taidan olla ihan samanlainen sen suhteen edelleen.

- Nykyään kaikki nuket tänne, ei erikseen MH-blogia tms. Mun vanha MH-blogi on haudattu, vain mä itse selailen sitä välillä ja karjun.

- Nykyään muokkailen ainakin toivon mukaan vähän maltillisemmin näitä räpsyjäni :'D

- Tunnustus: selaan edelleen vanhoja nukkeblogeja nostalgiahuuruissani useammin kuin kehtaan myöntää...

- Oon edelleen ihan yhtä innoissani kuin kymmenen vuotta sitten. Mulla ei ole ollut ikinä mitään kunnon taukoa tai edes sellaista fiilistä, että haluaisin lopettaa. Täyttä höyryä vaan <3

* * *

Esikoiseni muutokset

Tänne keräsin esikoiseni Tsukikon (Pullip Naomi) vaiheita vuosien varrelta.

Aluksi mentiin toki ihan stockina.

Sitten kokeiltiin tällaista pastellisempaa lookkia. Huomatkaa kans nuo kirotut lävistykset, jotka oli tuolloin muotia. Huom, älkää laittako sinitarraa nuken naamaan, siitä voi jäädä jälkiä! En tiennyt, mitä tein.

Joka tapauksessa peruukki oli Tsukikolla n. vuoden lainassa. Se kuului silloiselle ystävälleni, joka puolestaan lainasi Tsukikon stock-peruukkia. Tuo mekkokin oli hänen, rip, oispa itsellänikin Joujoun stock D:

Tuli obitsu ja sähkönsininen peruukki, joka pysyi yllättävän pitkään. (Senkin päädyin aikanaan raatelemaan ;-; Miksiii)

Löysin vanhasta postauksesta tällaisen kollaasin Tsukikon vaiheista. Lävistykset olivat asia yllättävän pitkään.

Nyt näyttää jo melkein samalta kuin nykyään!

Ja tässä Tsukiko nyt <3 Sadella on tuo sinisempi peruukki ja Tsukiko peri sitten tämän turkoosin. Tähän on jääty!

Bonuksena vielä muutamasta muusta nukeista tällaiset, kun kerran löysin näitä kollaaseja:

Hinata (Pullip Clarity)

Grell (Pullip Grell)

Lilia (Pullip Sfoglia)

* * *

Ryhmäkuvia vuosien varrelta

Kurkistakaamme vähän menneiden vuosien ryhmäkuvia silloisista kokoonpanoista! Ihan kaikkia ryhmäkuvia en tähän löytänyt, tiedän niitä olevan arkistoissa enemmänkin. ^^''

Tammikuu 2014

Porukka oli sen verran pieni, että Miwa (60 cm Obitsu) ja Luna (Little Pullip Luce) pääsivät myös kuvaan. Tämä sakki on aika lailla se, jonka lasken ns. alkuperäiseksi porukaksi. Tuntuu, että tällä kokoonpanolla mentiin jonkin aikaa.

Heinäkuu 2014

Porukka kasvoi Shireillä ja Luciferilla! Moni sai tässä kohtaa obitsunsa ja uuden peruukin.

Syyskuu 2014

Ja sitten tuli Celiné ja Disney! Shireillä näkyi olleen tuo harmaa (ihan liian pieni) peruukki tuolloin. Shirein kanssa piti mennä monta lookkia läpi ennen kuin löytyi vahingossa pysyvä.

Joulukuu 2014

Ja sitten tuli vielä joululahjani, Avalon <3 Näytti siltä, että 2014 oli aktiivinen nukkevuosi uusien tapauksien kanssa. Nämä ryhmikset on muuten otettu sängyn alla! Mulla oli tuolloin vielä sellainen korkea sänky, jota muistan hävenneeni hirveästi, möh. Super kätevähän tuo sängynalunen oli, nukuinkin siellä joskus.

Elokuu 2015

Taas on uutta lookkia monella. Huomatkaa, että suurin osa on jäänyt tälle tielle eikä ole muuttunut tuon jälkeen yhtään! (Also spotatkaa mun vanhat taiteet seiniltä, oi aikoja)

Kesäkuu 2016

Heitä on siunaantunut :''D Tässä kohtaa piti siirtyä jo ottamaan kuvia tuon hyllyn päälle. Enää ei muuten onnistuisi.

Heinäkuu 2019

Ja oli muuten työmaa saada kaikki ulos. Kannatti tho, tuo on ainoa spotti, jossa voin tuolloin ottaa järkeviä ryhmäkuvia. Kaikki kauniisti edustettuina!

Tänä vuonna en ehtinyt ottaa kunnollista ryhmäkuvaa, mutta nappasin kuvia nukkehyllyistäni! Näistä puuttuu osa nukeista, jotka otin vanhemmille jouluksi.

Tässä perusnukkekaappini! Ahdasta on.

Tämä on se kaappi, jonka ei pitänyt päätyä nukkejen haltuun. Kunnes tämä tapahtui.

Ja vielä MH-hyllystä kuvaa!

* * *

Joulushootti

* * *

Lopuksi

Tahdon kiittää kaikkia, jotka ovat tavalla tai toisella olleet osa näitä kymmentä vuotta. Nukkeharrastus on elämäni isoimpia voimavaroja ja ihan korvaamattoman tärkeä osa kaikkea sitä, mitä olen tänä päivänä. Olen hurjan iloinen siitä, että olen saanut olla osa tätä harrastusta jo kymmenen pitkää vuotta! Se on enemmän kuin puolet elämästäni. Olen tosi kiitollinen kaikista vuosista. Kiitos. ❤

Hyvää joulua kaikille!