sunnuntai 5. kesäkuuta 2022

Metsän kuiskaus: luku 6

 Metsän kuiskaus

Luku 6: Kaiku

* * *


Minä olin joskus joku.


Minulla oli koti ja nimi, mutta siitä on kauan, niin kamalan kauan.


Olen vaeltanut jalkani puhki, etsinyt kotia; paikkaa, johon juurtua. Olen kuluttanut kaikki nimeni loppuun, enkä enää tiedä, kuka olen.


Enää olen pelkkä haalistuma, välähdys, kaiku metsässä.

* * *


Aamu: *erottaa Iltan kävelevän lähemmäs* Voi ei. Hän ei juuri koskaan lähesty minua, kun olen yksin. Tämä voi mennä rumaksi.


Ilta: Aamu. Kas hei.


Aamu: "Kas hei"? *murahtaa* Mitä asiaa?


Ilta: Ollaanpa sitä ärtyneitä.


Aamu: Tuskin tulit vain sanomaan hei. Kerro asiasi, en jaksa toimittaa sinun kanssasi mitään ylimääräistä juuri nyt.


Ilta: Kuvitteletko, että minä haluan?

Aamu: Mene nyt ihmeessä jo asiaan.


Ilta: Haluan puhua metsästä.

Aamu: Oho? Selvä.


Ilta: Tämä metsä tekee kuolemaa. Täältä on löydetty ruumis. Sinä olet ulkopuolinen. Et ole alkuperäinen tämän metsän henki. Oletko sinä aistinut täällä mitään outoa?


Aamu: Luotatko todella minun havainnointikykyyni?


Ilta: En sanonut niin. Sinä olet vain erilainen kuin me alkuperäiset.


Aamu: Ah, tulit vain rehvastelemaan. Mikäs siinä. Olen huomannut metsän hiipumisen, mutta huomasin sen jo silloin, kun aikanaan tulin tämän metsän hengeksi. Lisäksi... Minä olen tuntenut täällä läsnäolon, joka ei muistuta teitä kolmea sisarusta. Se on jotakin muuta.


Ilta: *kurtistaa kulmiaan* Oletko tosissasi? Voisiko tämä kaikki aiheutua tunkeilijasta?

Aamu: Se on toki vain minun tuntemukseni, mutta se voisi olla mahdollista.


Ilta: *nyökkää* Toisaalta, miksi sinä kertoisit tästä minulle?

Aamu: Sinähän kysyit.


Ilta: En odottanut, että sinä vastaisit. *sihahtaa* Vai yritätkö vain leikkiä parempaa kuin minä, kun olet muka rehellinen ja suora ja kykenet kommunikoimaan kanssani normaalisti? Kiillotatko itsellesi jotain helvetin sädekehää?

Aamu: *naurahtaa* Ei sinun kanssasi vaan voi käydä keskusteluja. Anna olla.


Ilta: Nauratko sinä minulle?


Aamu: En. En vain ole sillä tuulella, että jaksaisin sinun oikkuiluasi. Mene kiskomaan suuttumisen aiheita joltakulta muulta.


Ilta: *tuhahtaa ja lähtee kävelemään pois*


Aamu: *katselee ympärilleen* Hei. Sinä siellä. Voit tulla jo näkyviin, hän meni pois. Tiedän, että olet siellä.



 Aamu: En tiedä, kuka sinä olet, mutta voit jo näyttäytyä. Olen aistinut läsnäolosi metsässä jo pitkään. Voit jo tulla esiin.

 Aamu: *katselee uteliaasti* Olen nähnyt sinusta välähdyksiä metsässä jo jonkin aikaa. On mukava vihdoin nähdä sinut kunnolla. Olen Aamu. Millä nimellä saan kutsua sinua?


 ?: Minä… Minulla ei ole ollut omaa nimeä aikoihin. En... en taida muistaa sitä enää. Olen kuullut monen kutsuvan minua nimellä ”Kaiku”. Ehkä se on se, mitä minusta on jäljellä.



Aamu: *nyökkää* Selvä. Kaiku käy. Kuka sinä olet? Vai pitäisikö minun kysyä mistä sinä olet?

Kaiku: Muualta, kuten sinäkin.


Aamu: Tajusit siis senkin.


Kaiku: Olen tarkkaillut sinua etäältä. Olen tarkkaillut teitä kaikkia.


Aamu: *nauraa* Sepäs mahtavaa. Oletko sinäkin kotoisin toisesta metsästä?


Kaiku: Olen… ollut monissa metsissä.


Aamu: Hhm, vai niin. *kävelee lähemmäs Kaikua*

Kaiku: Olin joskus kuten hän, jonka silmänsä ovat mustuneet sitten tuloni.


Aamu: *säpsähtää* Kuten Valve? Hitto. Hän on ollut täällä paljon kauemmin kuin olen ymmärtänyt. Kenties jopa kauemmin kuin minä. Tämä mutkistaa asioita.


Kaiku: *nyökkää* Kyllä, hän. Olin kerran hänen kaltaisensa. Metsän ydin. Mutta se… se oli kauan sitten. Minun on vaikea muistaa sitä enää.


Aamu: Tapahtuiko sinun metsällesi jotakin? Siksikö olet nyt täällä?


Kaiku: Minä muistan tulen. Muistan, miltä tuntuu istua keskellä palavia mättäitä ja katsoa, kuinka kaikki tuttu palaa pois.


Kaiku: Minun metsäni on täytynyt palaa, niin sen on oltava.


Aamu: Kuinka sinä selvisit? Tämä metsä on aina ollut suoraan yhteydessä Valveen. Jos metsä kuolee, niin kuolee Valvekin. Sitä minun ei tosin kannata kertoa Kaikulle. Ei pitäisi olla mahdollista, että metsän ydin selviää hengissä metsän tuhoutumisesta.


Kaiku: En tiedä. Minä vain selvisin, enkä ole sen jälkeen saanut enää itsestäni kiinni. Olen vain ajelehtinut paikasta paikkaan. En ole löytänyt kotia tästä maailmasta sen jälkeen. Etsin ja etsin, mutta vain se metsä oli yhteydessä minuun. Kaikki sen jälkeen on tuntunut samealta unelta.


Aamu: Joten… olet täällä siis etsimässä paikkaa, jonne jäädä?


Kaiku: Oi. *kikattaa* Minä olen valinnut tämän metsän. Tai... tämä metsä on valinnut minut.


Aamu: Tuota noin…


Kaiku: Tiedän, mitä aiot sanoa. Ajattelet, että olen tullut tänne tarkoituksella syömään sen olennon elinvoimaa. Minä en… minä en taida tehdä mitään tarkoituksella. Minä vain saavuin tänne, ja minusta tuntuu, että olen hiljalleen sulautumassa osaksi metsää. Otan hänen paikkansa. Hän on alkanut jo tehdä kuolemaa, eikö olekin? Hänen silmänsä ovat yötäkin mustemmat ja hänen koko olemuksensa rapistuu.


Aamu: *tuijottaa Kaikua pitkään* En epäile hetkeäkään, etteikö tämä olisi totta. Valve on ollut heikompi, paljon heikompi. Hän ei selvästi ole enää kunnossa. Mutta voiko metsä todella valita itselleen uuden ytimen?


Kaiku: Sinä ajattelet paljon. *kikattaa* Pidän siitä. Mitä sinä nyt ajattelet? Tätä metsääkö? Onko se sinulle tärkeä, vaikka olet aina tuntenut, että et kuulu sinne?


Aamu: Mistä sinä sen tiedät?


Kaiku: Minä aistin sen sinusta. Viihdyt täällä, mutta tämä ei tunnu sinulle kodilta. Mikään ei tunnu sinulle kodilta.


Aamu: *hätkähtää* Selvä on. Häntä ei pidä aliarvioida.


Aamu: Totta. *huokaa* Olet oikeassa, olen aina tuntenut oloni vieraaksi tässä metsässä, mutta se ei johdu metsästä itsestään.

Kaiku: Niinkö?


Aamu: Minä olen aina tuntenut olevani etäinen kaikista ja kaikesta. Erityisesti ihmisistä. Pysyttelen kaukana kylästä, koska ihmiset koettelevat hermojani. Heissä on niin paljon liikaa kaikkea. He ovat äänekkäitä ja pyörivät sosiaalisissa kuvioissaan kuin se olisi heille näytelmää. He eivät tunnu todellisilta. He ovat irvokkaan teatraalisia ja epäaitoja. En ymmärrä heidän ydintään ollenkaan.


Aamu: En ole koskaan ymmärtänyt eläviä olentoja. Ja minun on myönnettävä, että tämän metsän sosiaaliset kuviot ovat aina olleet vaikeita. Joskus minusta tuntuu, etten puhu heidän kanssaan samaa kieltä. He ovat niin hankalia.


Kaiku: Kuten se mies, jonka kanssa keskustelit ennen minun tuloani?


Aamu: *alkaa nauraa* Etenkin hän! Ilta on sietämätön! En ymmärrä häntä lainkaan. Hän vahtii ja ohjailee Kajoa ja tuntuu vihaavan minua niin syvästi, että se on jo lähes huvittavaa. Hän luulee olevansa kovakin, mutta minulle hän tuntuu ärsyttävältä lapselta, joka osaa vain vaatia ja valittaa.


Kaiku: Hän on silti sinulle vaarallinen niin kauan, kun ystäväsi on hänen vallassaan.

Aamu: Hän on todella tarkkasilmäinen. Uskomatonta. Hänen on täytynyt seurata elämäämme varjoista jo kauan.


Aamu: Ilta ei ole vaaraksi minulle itselleni, mutta Kajon puolesta pelkään alituisesti. Kajo ei osaa puolustaa itseään. Joskus löydän hänestä mustelmia, joista hän ei suostu puhumaan. Olen aivan varma, että Ilta satuttaa häntä.


Kaiku: Te tämän metsän asukit olette merkillisiä. Teitä on kiinnostavaa seurata.


Aamu: Uskon sen. *vilkuilee ympärilleen* Minä en todella tiedä, mitä sanoa sinulle. Minun täytyy selkeyttää ajatuksiani ennen kuin pystyn sanomaan tähän mitään. Ymmärrätkö, miten iso merkitys sinun tulollasi on? Tämä muuttaa kaiken. Tällaista ei ole tapahtunut koskaan aikaisemmin.


Aamu: *kääntää katseensa takaisin* Oh? Kaiku?


Aamu: Hän on poissa.


Aamu: Tästä tulee vaikeampaa kuin luulin.

* * *

12 kommenttia:

  1. Ooh! Kaiku on upea hahmo!
    Jotenkin tää koko osa kutitteli valtavasti mun visuaalista silmää, kontrasti Aamun ja Kaikun välillä jo noin ulkoisesti on nautinnollista katsottavaa. Myös Kaikun ulkonäkö viehättää, niin kaunis tuo asu! <3
    Jännittää nähdä mihin tämä tarina jatkuu, Kaiku vaikuttaa yhtäaikaa varmalta naurahteluineen mutta silti jotenkin varovaisen nöyrältä, ah!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi kiitoksia! c: Onpa mukava kuulla, että Kaiku ilahduttaa! Kaiku on kyllä nimenomaan hyvin ristiriitainen tapaus, mukavaa et kiinnitit tähän huomiota. Kiitos kommentista <33

      Poista
  2. Aamu on NIIN ihana ❤❤ Sekä nukkena että hahmona! Sillä tuntuu olevan jalat maassa. Hurmaava mies! ❤ Kaiku on myös ihana ja tosi erilaisen ja kiintoisan olonen hahmo 👀 Ootan innolla jatkoo

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aaaa eikä kui kiva kuulla, paljon kiitoksia <3 Aamu on ihana ja ansaitsee rakkautta :( Kiva et siit pidetään!

      Poista
  3. Nyt menee mielenkiintoiseksi!

    @taivaanvalo instagramista

    VastaaPoista
  4. Aaaahhhh Kaikuuuuu <333 Tätä on ootettu! Niin jännää! Toi alku on ihanan runollinen <33

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh onpa hauska kuulla, kiitoksia! <3 Toi alku onkin enemmän sellaista perus kirjoitustyyliä :>

      Poista
  5. KAIKULIINI <3 Olipa ihanaa tutustua häneen viimein! Tää osa valotti kyllä hienosti sitä millaset motiivit tätä pientä koditonta otusta ohjaa. Ei ihme että hän on aivan hukassa kun oma koti ja paikka johon hän oli vahvassa yhteydessä PALOI :( Ihan kauhea kohtalo! Tää selittää niin paljon. Ääähh voi pientä.

    Oon joka kerta aivan vaikuttunu siitä miten taitavasti esittelet uusia hahmoja! Tässä osassa Kaiku esiteltiin niin monella tapaa: sen esiintulo (eli se kun Aamu houkutteli sen esiin), sen ilmeet, asennot ja tapa puhua Aamulle kertoo siitä valtavasti! Kaikusta tuli tosi ujo ja pikkuinen käsitys kun hänet täytyi houkutella esiin Iltan lähdettyä. Se btw kertoo myös Aamusta paljon, ihanaa että hän suojeli Kaikua Iltalta eikä ilmiantanu häntä Iltan ollessa paikalla. Aamun tilannetaju <3 Mutta niin, oon aina yhtä ihmeissäni siitä että osaat esitellä sun hahmot niin monin keinoin! Se tuo sun hahmoihin niin paljon uusia ulottuvuuksia ja vaaaltavasti syvyyttä!

    Eiiih Ilta on ihan mahdoton kiukuttelija, hänen kanssaan on kyllä erittäin vaikeaa käydä kunnon keskustelua :'D Ei ihme että Aamu pyöritteli silmiään hälle. Rakastin sitä että Ilta sai metsän tilasta tiedustelun nojalla hokea moneen kertaan sitä että Aamu on ulkopuolinen eikä alkuperäinen metsän henki, mä niin nään mitä hän tällä ajaa takaa >:( Hitto sun kanssas Ilta! Yrität savustaa Aamua ulos tästä kuviosta. Onneks Aamu ei vaikuta siltä että Iltan jutut menis kauheesti ihon alle, enemmän hän vaan vaikuttaa turhautuneelta siitä ettei tän kaa voi käydä kunnon keskustelua. Ilta ärsyttää ja ihastuttaa samaan aikaan ja siks rakastan sitä niin paljon :'D Hänen tulevia ärhentelyjään odotellessa!

    Aamun ja Kaikun keskustelu oli jotenkin tosi ihastuttava <3 Musta oli kiinnostavaa miten paljon tuolla oli välissä Aamun päänsisäisiä pohdiskeluja! Siitä näkee miten tarkkaan hän valitsee mitä sanoo Kaikulle, kaikkea ei voi ihan sanoa ääneen. Ja Kaiku ääähh ihan älyttömän hurmaava pikku möötti! Nauratti miten huolettomasti hän vain ilmoittaa ottavansa metsän ytimen haltuunsa, "vanha ydin saa poistua tieltä ku eiks se oo jo ihan kuolluki". Eiii Kaiku oot kyllä niin sosiaalisesti kömpelö and I love it :'D Hän sano sen niin huolettomasti ja neutraalisti! Mut jollain lailla mua kauheesti lohduttaa tää ajatus että hän löytäis tästä uudesta metsästä kodin itselleen kun vanha kuoli pois <3 Olin monesta kuvasta silleen "oi onpa nokkelasta kuvakulmasta otettu!" tai et "äää ihan mahdottoman nätti kuva!". Varsinkin noi kuvat joissa näkyi Aamu katsomassa puolelta toiselle ihastutti suuresti. Samoin noi alun mustavalkoiset kuvat <3 Rakastin muuten sitä alun tekstiä! Kaikun päämäärättömyys ja irrallisuus tuli ihanasti ilmi siitä. Sun kirjoitustyyli hurmaa mut joka päivä uudelleen!

    Kiitos jälleen tästä osasta, jään mielenkiinnolla oottamaan jatkoa >:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. JA taas Blogger sulatti kaks mun vikaa kappaletta yhteen ja poisti sieltä matskua välistä :'D No tässä se mitä sieltä välistä uupui:

      Mut jollain lailla mua kauheesti lohduttaa tää ajatus että hän löytäis tästä uudesta metsästä kodin itselleen kun vanha kuoli pois </3 Hän ansaitsee saada uuden kodin loputtoman vaeltelun jälkeen! Jännä nähdä, mitä Valve mahtaa olla mieltä tästä että hänen paikkaansa ollaan viemässä. Ja kiinnostavaa myös tietää, miten metsän nykyinen tila liittyy tähän Valven kehnoon tilaan ja Kaikun ilmaantumiseen. Valitseeko metsä oikeesti Kaikun Valven tilalle? :0 MIKSI? Vaikee uskoa että ketään Valvea parempaa ydintä olis olemassa :(

      Poista
    2. Mä en taida enää ees sanoa mitään sun kommenttisekoiluista, sun Blogger on kinda vaan valinnut väkivallan :DD AAaiiai no joo no siis

      Olipas taas kerrassaan ihania huomioita, voi <3 Esittelypointti ilahdutti kovasti! (Aamulla tosiaan on ihan mainio tilannetaju, voidaanko ottaa hetki tälle miehelle) Ilahdun kovin jos jo näistä saa syvemmän käsityksen hahmoista ;-; <3

      Ilta on niin lapsi :DDD Pliis äijä yritä ees. Nauran kun se vetää tantrumeita joka asiasta, en mäkää jaksais jos oisin Aamu... Ihan mahdoton pikku perse, minkäs mahtaa. Aamulle voimia ja sillee

      Ilahduin kovasti tästä loppuosuudesta, jep, Kaikua ei ole siunattu sosiaalisilla taidoilla :''D Joo köh lol joku Valve, mitäs me nyt siitä enää välittämään. Ihana kuulla sun pohdintoja tästä tilanteesta, hihi, me näemme sitten mitä tapahtuu 8)))

      Also jee kiitos paljon jälleen kirjoitus- ja kuvakehuista, ihana olet <3 Pus

      Poista
  6. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista