Pohdintoja nukkeilusta

 Hi hey!

Mulla on ollut jo pitkään tuumia siitä, miten koen nukkeilun nykyään. Haluaisin jakaa harrastusyhteisöstä ja omasta harrastamisestani jokusen ajatuksen nyt teidänkin kanssa. 🩷

Ensinnäkin, musta tuntuu, että tää on ollut monella tapaa mun kehittävin nukkeiluvuosi. Tähän on mahtunut todella erilaisia fiiliksiä ja kokemuksia, mutta päällimmäisenä oon vaan kiitollinen. 

Vuodet 2022 ja 2023 ovat olleet mulle ihan mielettömiä nukkevuosia. Viimevuosi oli jo todella hyvä ja musta tuntui, että tulin yhä vaan lähemmäs sitä, mitä haluan tältä harrastamiselta. Uusi kamera toi ihan eri tavalla itsevarmuutta ja halua kokeilla. Oonkin viimevuonna puhunut paljon siitä, mitä kaikki tuo mulle merkkasi.

Tää vuosi on kuitenkin omalla tavallaan vienyt eteenpäin sitä, mihin viimevuonna jäin.

Mulla on hyvin monenlaisia fiiliksiä nukkeharrastuksen nykytilasta. En ole puhunut siitä täällä paljoakaan, mutta mullehan yhteisön nykytila tuntuu osittain myös masentavalta. Mulla on tosi ristiriitaiset fiilikset: samalla oon tyytyväisempi omaan harrastamiseeni kuin koskaan, mutta samalla koko yhteisö tuntuu kuolevan ympäriltä.

Kyllä porukka nukkeilee, ei sillä. Silti, kun on harrastanut tätä yli puolet elämästään ja katsellut harrastamisen kaikkia eri vaiheita Suomessa, mulle on vaan hiipinyt vuosien mittaan huoli. Suomalaisia jälleenmyyjiä ei juuri ole, korona tappoi monen nukkeilun ja uusia nuoria nukkeilijoita ei tule enää ollenkaan samaan tahtiin kuin ennen. Se tekee mut tosi surulliseksi. Kehityskaari on ihan luonnollinen, enkä usko, että nukkeilu kuolee täysin pystyyn. Ainahan harrastuksessa on ollut hiljaisempia kausia (esim. 2017, jolloin tosi moni tuntui lopettavan).

Toisaalta näen, että nukkeilussa on menossa ns. "uusi era" aika vahvasti. Moni vanha nukkeilija on palannut harrastamaan ja me samat vanhat porskutetaan täällä ihan uutta intoa matkassa. Toki kaikki harrastusyhteisöt muuttaa muotoaan ajan kuluessa. Se, että mä nyyhkin nostalgian perässä, on vaan iso osa mun muutoskammoa. Mun pää ei oo vielä prosessoinut kymmenen vuoden takaisiakaan juttuja, antakaa armoa :'D

Eli fiilikset on jokseenkin ristiriitaiset. Samalla tiedostan, että mun nukkeilu on juuri nyt parasta koskaan. En vaihtais sitä mihinkään. Myös yhteisö on muuttunut ja se on monelta osin turvallisempi ja avoimempi paikka olla kuin muutamia vuosia sitten. Oon koittanut ajatella nostalgiankaipuutani sitä kautta, että on ihan valtava aarre, että oon saanut elää nuo kaikki nukkeilun vaiheet läpi. 

Trendit toki muuttuvat myös. Siinä on ollut mulle paljon pohtimista jo vuoksiksi. Mä olen rehellisesti sanottuna ihan tosi huono missään trendijutuissa. Olin jo ala-asteella ihan hukassa. Yritin raukka ostaa aina kaikki hienoimmat kumit ja penaalit, mutta olin aina se, joka sai ne "liian myöhässä" tai sitten ne ei muuten vaan olleet enää "cooleja", kun ne olivat mulla :'D Olin lapsena ja nuorena tosi herkkä kaikenlaiselle sosiaaliselle paineelle ja nyt aikusempana haluaisin ehdottomasti olla tuota koko kulttuuria vastaan. Mä syvästi toivoisin, että ihmiset vaan tekisivät omia juttujaan. Helpomminhan se on sanottu kuin tehty. Eihän kaikilla edes ole mitään Juttua. Ja tarvitseeko ollakaan, voisko vaan tehdä asioita fiilispohjalta.

Moni varmaan tietää, että oon pukeutumistyylini ja romaanimittaisten tekstejenikin kanssa sellainen, että mä vihaan asettua vaan johonkin yhteen lokeroon. Haluan kokeilla kaikkea, kaikki voi olla ns. mun juttu, en tykkää yhtään sulkea itseäni pieniin lokeroihin. Toki on joitakin juttuja, jotka tuntuu niin vahvasti omalta ku vaan voi, mutta haluan silti vibailla vähän kaikkea muutakin. Meidän individualistinen kulttuuri puskee kokoajan sitä ajatusta, että kaikilla pitää olla joku the thing jossa olla pirun hyvä ja erottuva. En jaksa sitä jatkuvaa kehittymisen ja omaperäisyyden painetta, joka tulee ulkoa päin.

Ja en missään nimessä yritä sanoa, etteikö SAISI haluta omaa juttua ja autenttisempaa fiilistä omaan harrastamiseen. Niinhän mäkin haluan <3 Lähinnä vaan vastustan sitä ajatusta, että olisi pakko olla yhtään mitään. Just vibe. Just do what makes you happy. Kaikki saa kokeilla ja pohdiskella.

Lähinnä nää ajatukset pyörivät mun mielessä mm. siksi, että mua esimerkiksi jännittää nykyään ottaa tämän yllä olevan tyylisiä kuvia. Eniten Instagramissa pinnalla oleva estetiikka ei ole enää nykyään pääasiassa sellainen söpö ja höpsö, ja olen huomannut tietoisesti vältteleväni sen tyylisten kuvien ottoa. Oon imassut jotkin alitajuntaiset paineet ihan huomaamatta ja se SUUTUTTAA mua. Mä en halua luoda sellaista ilmapiiriä, että vaan tietynlaiset kuvat taikka nuket käy. En varsinkaan nuoremmille harrastajille. Oon nähnyt menneinä vuosina ihan riittävästi kiusaamista tässä harrastuksessa, mä en jaksa enää. Mulla on syvä kunnioitus toisiin harrastajiin, mä rakastan sitä, kun ihmiset kokeilee ja fiilistelee erilaisia asioita ja estetiikkoja.

Ehkä se, mitä tällä kaikella haluan sanoa, on et tehkää rehellisesti juttuja, jotka tuntuu teistä hyvältä 💛 Minkäänlainen nukkeileminen ei ole noloa tai väärää, antakaa mennä!

Mua on koko elämäni ajan kahlinneet monenlaiset pelot vähän kaikessa. Myös nukkeilussa. Pinnan alla on aina tapahtunut paljon asioita, joita en ole pystynyt jakamaan somessa. Tää vuosi on omalla tavallaan tuntunut mulle tosi vapauttavalta. Mä en jaksa enää olla kiinni kaikissa niissä miljoonissa peloissa, joita mulla on ollut. Mulla on ihan eri tavalla sellainen olo, että olen osa tätä yhteisöä, ja oon siitä maailman kiitollisin. 🤍 En ota mitään siitä itsestäänselvyytenä.

Mulla itselläni on kaikin tavoin vapautuneempi fiilis harrastamisen suhteen kuin koskaan. Tänäkin vuonna on tapahtunut tosi lamaannuttavia ja vaikeita asioita tässä harrastuksessa, mutta nekin ovat tuntuneet sitten loppujen lopuksi vaan toimineen eräänlaisena peilinä mulle. Mä en nykyiselläni suostu enää tallottavaksi samalla tavalla kuin aina ennen ihan kaikilla elämän osa-alueilla. Oon aina ollut tosi lempeä ja kiltti polkeutumisenkin uhalla. Tuntuu, että oon vasta ihan viimevuosina alkanut konkreettisesti tajuta, että rajojen asettaminen ja polkeutumattomuus ei oo mun lempeydestä pois.

Tällainen monologi lauantaipäiväänne :'D 🩵

Kiteytettynä, tää yhteisö on mulle valtavan tärkeä ja haluan mahdollisimman paljon luoda ympärilleni sallivaa ja turvallisempaa ilmapiiriä. Mä rakastan tätä maailmaa ja ihmisiä ja tää harrastus on mulle niin kovin, kovin rakas. Tahdon vaan kannustaa kaikkia olemaan autenttisemmin tässä harrastuksessa.

Ihanaa viikonloppua kaikille! 💛