Love is in the air (nukkeparit osa I)

Heij!

Oon innostunut viimeaikoina kovasti kaikista nukkepareistani - sekä niistä, jotka ovat ihan canonisti pari, että niistä, joita muuten vaan fiilistelen. Olen ajatellut, että postailisin niistä kaikista pikkuisen jotakin tässä ajan myötä. En oikein ole aina itsekään perillä, ketkä kaikki ovat virallisesti yhdessä, koska hahmot tykkäävät elää omaa elämäänsä :'D

Sain uusimman pitkän tekstini valmiiksi ja tarvitsen jotain, jonka kanssa copettaa tuon loppumisen jälkeen ,_, JOTEN, otetaanpa sukellus kahteen täällä asustelevaan nukkepariin! Jotenkin tulin siihen tulokseen, että omien sepustuksieni sijaan olisi parempi antaa nukeille itselleen äänet. Kertokoon itse, nuohan tässä paremmin tietävät.

Vähän ensin kuitenkin taustaa ^^ Aloitellaan Lindristä (Nosferatu) ja Memoriasta (Tina), jotka ovat vanhemmasta tarinastani Sudensilmät. Pari ihan perusfaktaa ennen kuin tyybsit saavat itse sanoa yhtään mitään.

1. Sudensilmät on kirjoitettu vuonna 2016, eli olen jo ehtinyt disownata siinä ihan kaiken :''D Kirjoittaisin sen tosi eri tavalla nykyään.

2. Molemmilla on ns. "pahan silmät", jotka tuossa universumissa tarkoittavat sitä, että silmät saavuttaaseen on pitänyt tappaa itselleen rakkain henkilö. (Ihan oikeasti en kestä tätä lorea, Sara 15v mikä sulla oli hätänä, kliseet haisee kauas) No, joka tapauksessa, Memorian silmät eivät ole loppuunsa kehittyneet. Hän ei siis koskaan todella tappanut ketään, yritti tosin. Se on ihan kamala kuvio kokonaisuudessaan.

3. En koskaan kirjoittanut kaksikkoa pariksi. Halusin, mutta juonessa on juttu, jota en voi väistää ja sen vuoksi nämä eivät ikinä voisi olla yhdessä D; Jälkikäteen varmaan silti kirjoittelisin niille jonkinmoista romanssia.

4. Haluatko kuulla tarinasta enemmän? Hahmonurkkaus-postaus auttaa! (En mainosta sitä itse tarinaa täällä koska noh, se on vanha ,_,)

5. Memoria on Lindriä kolme vuotta vanhempi, vaikka se näyttää nuoremmalta. Muuten Dalin ja Taeyangin shippaaminen näyttäisi jotenkin highkey pahalta.

Eiköhän mennä itse hahmojen perspektiiveihin! Heittelen vaan proosamuotoisena nämä tähän ^^

* * *

Memorian perspektiivi

Sinulla oli silmiesi takana kokonaisia maailmoja. Sinä kaunis poika, joka kannoit itsesi tuhansien tähtien ylpeydellä olematta kuitenkaan yksi heistä. Olit oma itsesi, pitelemätön ja voimakas, silti sydämeltäsi niin lempeä, että olisin voinut sulaa osaksi sinua. Olla ikuisesti sinun.

Ehkä sinä olit se, joka sai minut avaamaan nämä elämän kiroamat silmäni. Ei Atlas, ei Mercury, vaan sinä, nuorempi, silti kokeneempi kuin kukaan, jonka olin koskaan tavannut. Kannoit toisenlaista taakkaa kertomatta kenellekään. Ihailin sinua. On kuin olisin katsonut peiliin ja nähnyt vihdoin kaiken, mitä oli ollut ja tuli koskaan olemaan.

Mitä olisinkaan tehnyt, jos olisin saanut pitää sinut hetken. Miten pitkälle olisinkaan ollut valmis menemään. Mutta sinä et olisi pitänyt siitä. Me olimme poljettuja, mutta emme epätoivoisia. En halunnut roikkua sinussa kuin lapsi. Et olisi rakastanut sellaista versiota minusta, enkä minä olisi voinut koskaan tulla sellaiseksi voidakseni jäädä. Olen kiitollinen siitä, että yksin sinä katsoit silmiini vailla inhoa ja häpeää. Se oli silloin kaikki, mitä tarvitsin.

Ja minä lupaan sinulle, kaunis poika, särkyneet tähdet silmissäsi, että me tapaamme vielä. Uskoisitko, jos sanoisin, että jossain toisessa maailmassa me olisimme rakastaneet ruumiimme puhki? Siellä meidän silmämme eivät olisi olleet väärin. Siellä me olisimme voineet painua vasten iltaa ja toivoa, että se riittää seuraavaan valkenevaan aamuun.

Sinä et ole enää täällä. Minulle sinä olet jokaisessa painetussa katseessa, jokaisessa korkealle taivaalle lentävässä linnussa ja yöksi painuvassa iltahämärässä. Siksi minä voin luottaa siihen, että kun me tapaamme jälleen, sinä olet minua vastassa.

* * *

Lindrin perspektiivi

Saako ketään omistaa? Saako toisen kättä toivoa omalleen, vaikka voimat eivät aina riittäisi edes seuraavaan aamuun?

Minulla oli kenties joskus toiveeni. Vahva tahto, joka paloi silmieni pohjassa. Tieto siitä, että toimin oikein. Vasta, kun kohtasin sinut, ymmärsin, mitä olin unohtanut. Kenties en ollut katsonut itseäni riittävän syvälle. Kenties olin unohtunut katkeruuteeni.

Sinä katsoit minua vailla pelkoa, vaikka minulla oli silmät, joita kaikki kavahtivat. Minulta kesti hetki ymmärtää, että se, mitä salasit, oli sama pelko kuin minussa. Sama elämän tyhjäksi kalvama ydin. Hurjistuneet, pelon punaiset silmät. Pahan silmät. Mutta sinussa ei ollut hiventäkään pahuutta sellaisena, kuin minä pahuuden tunsin.

Minulle pahuutta oli vanhempieni käännetyt selät ja äitini kohotetut nyrkit. Minä näin pahaa siinä, miten ihmiset sytyttivät vihan tulia toistensa takapihoille. Sinä et ollut sellainen. Sinä olit kaunis ja villi, säätelemätön luonnonvoima.

Jos voisin kutsua jotakuta, kutsuisin sinua. Älä unohda minua. Älä unohda meitä. En osaa rukoilla, en pyytää, sillä minäkin olen pohjimmiltani heikko, vaikka kuvittelin joskus jotakin muuta.

Älä unohda, Memoria. Minä odotan sinua.

* * *

Siinäpä he :> Mennään postauksen toiseen pariskuntaan, ainoaan Isul & Tae -pariin, joka täältä löytyy. Nemesis (Hednar) ja Lazaro (Horizon) kyseessä! Nämä kaksi ovat siitä hauskat, että tarina, josta he ovat, ei ole vielä edes kirjoitettu. Otetaanpa tästäkin kaksikosta vähän faktoja aluksi!

1. Hahmonurkkaus löytyy täältä! Tarinan nimi on Aurinkotuulen lapset tai lyhyemmin vaan Sunwind. Kyseessä on massiivinen ikuisuusprojektini, jota en ole vielä kahdenkaan vuoden jälkeen raaskinut kirjoittaa pois. Mullahan on ihan uskomaton kirjoitustahti, mutta ähhäh, Sunwind voittaa mut vielä toistaiseksi enkä sitä ihan vielä ala räpeltää auki. Eip ole siis vielä kirjoitettu tarina tämä.

2. Nemesis ja Lazaro ovat eri rotuja. Eivät ihmisiä ollenkaan, tässä tarinassa ihmisiä ei tunneta. Kumpikin näyttää ihan erilaiselta hahmoina, Laz varsinkin. En ala selittämään Sunwindin roduista, koska ne ovat kaikki omia luomuksiani, mutta basically: Lazarolla on siivet ja Nemesiksellä ei! That's relevant.

3. Nemen rotu vertautuu nymfiin. Viettelevä paskiainen. Se siis ihan luontaisesti haluaa ihan kaikkien iholle, mikään monogamia ei ole sille vaihtoehto, koska vaistot sanoo jotakin muuta. Ja sitten meillä on Lazaro-parka, joka meni rakastumaan moiseen otukseen ihan hirveän syvästi :''D

4. Lazarolla on kammottavan huono itsetunto. Nemesis ei puolestaan ihan ymmärrä, että hän on ainoa tyyppi, jonka kanssa Lazaro on koskaan ollut. Sotku on valmis, vaikka molemmat kyllä pitävät toisistaan paljon.

5. Nemellä olisi paljonkin vientiä, mutta jotenkin se tykkää hengata eniten Lazin kanssa.

* * *

Nemesiksen perspektiivi

Rakas, etkö sinä koskaan katso itseäsi? Sinä sanot, ettei sinussa ole mitään rakastettavaa, mutta oletko koskaan nähnyt, miten muut katsovat sinua? Eivät inhoten, eivät vihaten. He näkevät sinussa isäsi menneen menestyksen, taakan, joka on siirtynyt harteillesi. Raukka. Anna minä autan sinua.

Minä haluan sinua, olet sitten mitä tahansa. Voit näyttää keneltä vain, kesäisiltä unelmilta ja aron tuulilta, ja minä haluan sinut silti. Älä itke. Rakas, en ymmärrä, miksi sinä itket. Kai minä riitän sinulle? Kai sinä tiedät, että en koskaan makaa kenenkään kanssa kahdesti? Ja sinä olet silti yhä siinä.

Ystäväsi kertovat minulle, että et koskaan puhu minusta. Miksi et? Miksi sinä kiellät minut? Etkö halua, että sinuun sattuu? Pelkuri. Heikko. Joskus minä vihaan sinua enemmän kuin ketään. Minusta tuntuu, että se johtuu siitä, että haluan sinut.

Älä mene muiden kaltaisteni luo. Älä avaa sydäntäsi kenellekään muulle. Jos haluat, voit jakaa kehosi kenen tahansa kanssa, niin minäkin teen, se ei haittaa minua. Mutta älä kerro muille, kuinka paljon haluat eroon lihasi vankilasta, älä anna heille kyyneliäsi. Ne ovat vain minua varten.

Laz, rakas, kertoisit minulle, mitä haluat. Olisit sanonut, jos haluat minun olevan vain sinun. Minä en voi luonnolleni mitään. Minä en ole sidottavissa, se ei ole verissäni. Mutta jos sinä sitä haluat, minun sydämeni on vain sinun. Siihen minä pystyn. Olen valmis taipumaan niin pitkälle, jotta voit kietoutua minuun niinä öinä, kun et saa henkeä minuutesi painon alla.

* * *

Lazaron perspektiivi

Kukaan ei ollut koskettanut minua ennen kuin sinä tulit elämääni. Minä olin täynnä huutoa. En tuntenut itseäni, en tuntenut mitään. Olin lintu, joka tiputti muut linnut puusta vain nähdäkseen jonkun muun tippuvan itseni sijasta.

Minä rakastin sinua. Rakastan sinua. Aina. Älä jätä minua, en ole tarpeeksi vahva kestämään tätä kaikkea yksin. On öitä, joiden pimeyttä ei voi leikata kynsillä.

En pidä epätoivosta. Kenties siksi inhoan kaikkea, mitä olen. Mutta mitä muutakaan voisin olla sinun edessäsi? Sinua ei voi sitoa. En tiedä ainuttakaan keinoa tehdä sinusta omaani. Livut sormistani aina, kun luulen saavani otteen.

Sinä huikentelevainen, ailahteleva olento. Sinua ei saa kiinni tähän maailmaan, vaikka lentäisi kaikkien taivaiden halki ja huutaisi jokaista jumalaa avukseen. Sinä et kuulu minnekään, kaikkein vähiten syliini. Miksi sitten olet siinä vielä?

Vihaan sinua. Rakastan sinua. En halua, että menet.

En halua olla sinun kahleesi. Haluan olla tasavertainen, oppia rakastamaan koko särjetyn ruumiini voimasta. Tahdon nähdä päivän, jona voimme painua toisiamme vasten ilman pelkoa menetyksestä. Jaksatko odottaa, että vahvistun? Jaksatko nähdä minut sellaisena kuin tulen joskus olemaan?

Sinun vuoksesi olen valmis yrittämään.

* * *

Tällaista tällä kertaa! Kiitos kaikille, jotka lukivat <3 Näitä tulee joskus vielä lisää ^^