Hahmonurkkaus: Aurinkotuulen lapset

Tervehdys, ja hyvää alkanutta vuotta kaikille! 💛

Muistaako kukaan enää hahmonurkkauksiani? On tullut aika jatkaa niiden parissa! Jouduin miettimään pitkään, kuinka toteuttaisin loput hahmonurkkaukset. Homma on nimittäin sillä tavalla, että kaikki loput tarinat, joista hahmoni ovat, eivät ole sikäli nukkeriippuvaisia mitenkään. Olen vain nukkeja hankkiessani napannut huvikseni milloin mistäkin tarinasta vähänkin uudelta nukelta näyttävän hahmon sille. Minulla on esimerkiksi tässä postauksessa mainittavasta tarinasta vain hyvin, hyvin satunnaisia hahmoja hankittuna.

Tämän jälkeen kaikki hahmonurkkaukset tulevat olemaan vähän hajanaisia, koska tämä on viimeinen tarina, josta minulla on useampi hahmo nukkena. Lisäksi minulla on vielä kamala kasa vanhoja hahmoja, joista kuvasin ensimmäisinä harrastusvuosinani kuvatarinoita. Sekavaa? Hieman, mutta ehkä tähän tolkkua saadaan! Mennäänpä saman tien Aurinkotuulen lapsien kimppuun.

* * *

Aurinkotuulen lapset

Lyhyt taustainfo

Tämä tarina on niin ikään ikuinen viholliseni. Kirjoitin 2018 keväällä ensimmäisen kokopitkän tarinani, Kirkkaan tähden, jonka jälkeen minun piti lähteä työstämään laajamittaista fantasiaprojektia. En sitten koskaan tehnyt niin. Aurinkotuulen lapset eli tuttavallisemmin Sunwind on ikuisuusprojektini. Kaveriporukalla vitsailemme aina, että tämä on nyt minulle se tarina, jota en saa koskaan valmiiksi. (Molemmilla rakkaimmilla ystävilläni on siis kokemusta tällaisista jo vuosien takaa...)

En koskaan ehtinyt edes aloittaa tämän kirjoittamista, koska toinen tarina (Musteenkantaja) kiilasi väliin ja valmistui 2018 keväällä/kesällä. Vielä nykyäänkin prokrastinoin tämän tarinan pariin palaamista, koska se on yksinkertaisesti niin iso. Siinä on ihan hirvittävästi materiaalia, hahmoja ja maailmanrakennusta, että työstän sitä aina vähän vasemmalla jalalla. Aina kaikki uudemmat projektit kiilaavat sen ohi. Joten - olkoon tämä minun ikuisuusprojektini. Palataan siihen tarkemmin sitten, kun olen ainakin 37-vuotias, hah.

Juonikuvaus

Tämä tarina on ehdottoman pahasti vaiheessa. Se on suuri fantasiakonsepti, jossa useiden eri rotujen tekemiset kuroutuvat yhdeksi kokonaisuudeksi. Jokaisen oma kipu ja virheet vaikuttavat kaikkeen, mitä tarinassa tapahtuu. Juoni on kokenut kahdessa vuodessa melkoisesti muutoksia, eikä se ole vieläkään saavuttanut lopullista muotoaan. Siksi sitä on jokseenkin hankalaa avata tässä.

Tarinassa on useita eri rotuja, jotka elävät enemmän ja vähemmän sovussa Merenhal-nimisessä maailmassa. Jokainen rotu palvoo omia jumaliaan, mikä vaikeuttaa sopuisaa elämää. Juonen keskiössä on muistottomana heräävä Indra, joka lähtee kulkemaan Merenhalissa yrittäen ymmärtää itsensä ohella myös maailmaa ympärillään. Tarinan fokus on, että Indra kääntyy menneitä jumalia vastaan ymmärtämättä, että on itse yksi alkujumalan reinkarnaatioista.

Päärodun, linnunsiipisten jinnain keskinäiset kiistat sotkeutuvat Indran matkan eri vaiheisiin. Myös muita rotuja tavataan, ja heidän joukoistaan löytyykin sitten suurin osa nuketetuista hahmoistani.

Hahmokuvaukset

Nemesis

Yksi juoniolennaisimmista hahmoista on nienar-nimiseen rotuun kuuluva Nemesis. Nienar ovat polveutuneet alkurodusta, jinnaista, mutta evoluution myötä kehittyneet omaksi rodukseen. Toisin kuin jinnailla, nienarilla ei ole siipiä ja heidän hampaansa ja silmänsä ovat kehittyneet metsässä elämiseen. Nukkeversio Nemesiksestä on siis ulkonäöltään oikein kiltti versio siitä, miltä hahmo todella näyttää. Hänen silmänsä ovat todellisuudessa kokopunaiset ja anatomiansa kehittynyt hämärässä metsässä kulkemiseen ja puissa roikkumiseen.

Nienaria voitaisiin rotuna pitää eräänlaisina nymfeinä. Niiden tehtävä on lähinnä vietellä tavallisia kulkijoita polulta. Ajan kuluessa niistä on tullut raivostuttavia omaneduntavoittelijoita, joille muilla roduilla ei juuri ole mitään sympatiaa, sillä ne eivät tee mitään metsälle tai Merenhalille hyödyllistä.

Nemesis on ilkikurinen nuori nien, joka elää täysin rodulleen ominaisesti. Nemesis on erityisen kiinnostunut viettelemään miespuolisia henkilöitä ja eksyttämään heitä metsään. Tätä poikaa ei voi koskaan sitoa paikalleen; hän on aina menossa ja tekemässä, aina kiusaamassa jotakuta. Moni on yrittänyt saada Nemesistä omakseen, mutta ailahtelevaisena ja sitoutumattomana häntä ei saa jäämään kenenkään luokse. Nemesis ei tarvitse romanttisia suhteita samalla tavalla kuin moni muu, koska hän ei perimänsä puolesta juuri sellaista osaa kaivata.

On kuitenkin yksi, jonka luona Nemesis on viihtynyt muita enemmän. Hänet voidaan tavata Lazaron sylissä kohtuullisen useasti. Nemesis todella välittää Lazarosta, mutta ei osaa ajatella, että hänen pitäisi lopettaa hänelle luontainen käyttäytyminen ja lakata makaamasta muidenkin kanssa. Tämä luonnollisestikin loukkaa Lazaroa aika lailla.

Nemesiksellä on myös tärkeä platoninen ihmissuhde nukettamatta jääneen Minarin kanssa. Minar on yksi tarinan päähenkilöistä ja päärodun, jinnain, nykyinen kuningas. Nuoren kuninkaan parhaana ystävänä Nemesiksellä on jonkin verran sanottavaa myös Merenhalin nykyisestä tilanteesta ja poliittisista liikkeistä. Nemesis ei kuitenkaan ole mikään luotettavin apu tässä suhteessa.

Lazaro

Lazaro on puolestaan puoliksi jinni, puoliksi nien. Nukkeversiolla tämä ei tietenkään näy, mutta hänellä on todellisuudessa siivet kuten jinnailla aina on. Lazaro poikkeaa muutenkin todella paljon nukkeversiostaan. Hänellä on hahmona erilainen ruumiinrakenne ja aivan eri värimaailma.

Henkilönä Lazaro on aivan äärimmäisen epävarma. Hän inhoaa itseään jokseenkin syvästi, mutta ei oikein osaa/halua tuoda sitä ilmi. Sen sijaan hänen itsetuntonsa vaikuttaa korostetun hyvältä: hän kompensoi itseinhoaan tekemällä itsesään numeron kaikkialla. Hän esiintyy itsevarmana ja voimakkaana. On osittain Lazaron menestyneen ja suositun isän ansiota, että hän kokee itsensä niin täydellisen epäonnistuneeksi. Hän ei ole koskaan kyennyt täyttämään isänsä saappaita.

Lazaro viihtyy Nemesiksen seurassa kovasti. Hän tuntee, että Nemesis hyväksyy hänet millaisena tahansa. Vaikka hän on ollut inhottava monia kohtaan, koska on voinut niin huonosti, Nemesis ottaa hänet avoimesti vastaan. Lazaroa surettaakin kamalasti, ettei Nemesis osaa sitoutua täydellisesti vain häneen.

Lazaro on hyvin läheinen Minarin kanssa, aivan kuten Nemesiskin. Lazaron suhde Minariin on monimutkaisempi, sillä hän aina hieman kadehtinut ystäväänsä ja kohdellut tätä enemmän ja vähemmän tökerösti vuosien varrella. Hyväluontoista Minaria tämä ei ole kuitenkaan erityisesti haitannut.

Adna

Adna on nien kuten Nemesiskin. Toisin kuin Nemesis, Adna ei ole lainkaan tyypillinen lajinsa edustaja. Hän on paennut nienarin metsästä ajat sitten, koska ei tahtonut vietellä muita olentoja ja elää pelkästään ruumiinsa kautta. Hän mielsi elämällään olevan toisenlainen tarkoitus.

Nykyisellään Adna elää aivan eri puolella Merenhalia. Hän ylitti vuoret ja siirtyi asumaan aroalueelle, jossa hän kohtasi uuden ystävänsä Lingan. Linga liittyy olennaisesti tarinan ydinjuoneen. Hän on käytännössä pelkkä huijari, joka obsessoi Lavernasta ja Amaltheasta (joista lisää myöhemmin) ja on perustanut eräänlaista kulttitoimintaa tyttöjen ympärille. Adna ei ole ollenkaan innostunut Lingan touhuista, mutta näkee miehessä paljon inhimillisiä piirteitä ja tahtoo vain auttaa tätä.

Adna on rauhallinen ja oikeudentuntoinen nuori mies. Hän ei hyväksy rakkaan ystävänsä toimia, mutta ei suoraan kielläkään tätä. Hän on lämmin, mutta vähän etäinen. Adna on juuri se tyyppi, jolta kuulee raa'at ja brutaalit totuudet, mutta jota saa aina kiitellä niistä jälkikäteen.

Lingan ohella Adna on tuttava myös Nemesiksen kanssa ja muistaa tämän niiltä ajoilta, jotka vietti metsässä. Hän on kuitenkin jättänyt myös Nemesiksen taakseen, koska tahtoi täysin uuden alun poissa metsästä.

Random fakta, mutta Adna on shoutout yhdelle rakkaimmista ystävistäni. Sitten joskus, kun tämän tarinan kirjoitan, Adna tulee olemaan enemmän ja vähemmän ystäväni kaltainen. Terkkuja, olet kamalan rakas! (Minar, jota en omista nukkena, on sitten toiseen ystävääni pohjaava hahmo. <3)

Laverna

Laverna on sellainen hahmo, jota en koskaan osannut miettiä ihan loppuun asti. Pahasti työn alla siis, kuten koko tarinakin. Laverna sisarineen liittyy enemmän Lingaan ja Adnaan. Hän ja Amalthea elelevät myös arolla, vuorten takana. Laverna ja Amalthea ovat sellaista rotua, jota kukaan ei ole aiemmin kohdannut. Linga ajattelee heidän muuttavan kaiken suunnan, ja alkaa palvoa heitä jumalten kaltaisina.

Laverna on sisaruksista se toimeliaampi ja suorempi. Hän sanoo kaiken suoraan. Hänellä ei ole myös samanlaisia moraalisia estoja kuin Amalthealla. Toisin kuin siskonsa, Laverna ottaa Lingan touhuista kaiken ilon irti ja pyrkii sitä kautta saavuttamaan omat tavoitteensa. Hän on loppujen lopuksi aika tulinen ja vahva persoona.

Tämä nukke on nimetty Barbie Fairytopia -elokuvien mukaan! Kaikki kunnia Barbien Lavernalle, joka oli yksi lapsuuteni suosikkihahmoista.

Amalthea

Siskonsa tapaan Amaltheakin on vähän kesken. Hän suhtautuu Lingaan ja koko kulttitouhuun varauksellisemmin ja neuvookin siskoaan monessa käänteessä. Amalthea on läheisempi Adnan kanssa kuin siskonsa. Omalla tavallaan he ovat molemmat tilanteen uhreja, ja bondaavatkin sitten omalla ulkopuolisuudellaan ja samankaltaisilla asenteillaan.

Amalthea on rauhallisempi ja maltillisempi persoona kuin Laverna. Hänellä on enemmän tarvetta pehmentää asioiden laitaa. Ei siis lainkaan niin suorasukainen kuin siskonsa. Amaltheaa on myös omalla tavallaan paljon vaikeampi lähestyä.

Tämäkin hahmo on saanut nimensä muualta. The Last Unicorn on minulle rakkain lapsuuden elokuva (ja loistava myös alkuperäisteoksena, Peter S. Beaglen romaanina), ja Amalthean nimi tulee kyseisen elokuvan nimikkohahmolta. Yksisarvisen ihmisnimi on Amalthea, ja tämä hahmo on eräänlainen kunnianosoitus kyseiselle hahmolle. TLU:n Amalthea on minulle rakkaimpia fiktiivisiä olentoja.

* * *

Kiitoksia, kun luit, vaikka tämä tarina onkin vielä isosti säpäleinä! Ensi kertaan!