Moikkamoi!
Mulla on tapahtunut tässä nyt ihan hirveästi kaikkea, joten ajattelin jonkinmoisen tilannekatsauksen olevan paikallaan. Tämä on ollut yksi parhaimmista nukkevuosistani, mutta samaan aikaan tuntuu, että en ole ehkä koskaan ylimiettinyt tätä harrastusta niin paljon kuin tänä vuonna. Mun piti joskus aivan lopputalvesta postata sellainen pitkä postaus näistä ajatuksista. Tuolla se pyörii edelleen draftina, en uskalla julkaista sitä, koska en halua ajatella sitä versiota itsestäni.
Totta puhuen mua oudosti pelottaa olla nukkeyhteisössä tällä hetkellä. En oikein tiedä, mikä mun oma asemani siellä on. Tosi moni mun ystävä on tänä vuonna taukoillut Instagramista, ja oon monesti miettinyt samaa. Ehkä se on paineet, ehkä se on perfektionismi, en mä oikein enää edes tiedä. Mulla on ollut hirveän kivaa kuvatessa, mutta jokin syö sitä riemua toisesta päästä jatkuvasti. Yksi ihan selkeä varjostava tekijä on se, että mulla ei omien ongelmien vuoksi ole ikinä rahaa hommata esim. Photoshop Elementsiä. Tai siis olisihan mulla, mutta point being, raha on mulle tosi vaikea ja arka aihe. Tuntuu, että se estää mua kehittymästä kuvaajana.
Lisäksi oon tosi aktiivinen ihminen. Tunsin siitä joskus syyllisyyttä, tavallaan tunnen edelleen. Mua hermostuttaa, kun haluaisin kokoajan olla postailemassa niin Instaan kuin blogiinkin. The truth is, että en voi olla yhtään paikallani, en osaa olla tekemättä. Muuttuvan elämäntilanteen myötä oon tarvinnut entistä kipeämmin tarttumapintaa. Lisäksi oon yksinkertaisesti vaan kauhean innoissani kaikesta kokoajan. Mulla on jatkuva polte luoda ja tehdä mulle rakkaita asioita. Samalla luon jotain outoa yksinäistä kuoppaa itselleni, koska mulla on aika usein sellainen olo, että harva pysyy mun perässä. Usein se ahdistaa mua enemmän kuin ehkä osaan ajatella. En haluaisi ajatella, että kuormitan mun seuraajia olemalla niin aktiivinen. Itsellenihän mun tätä pitäisi tehdä, ja jos mua huvittaa postailla super usein, mun pitäisi vaan tehdä niin. Niin kuin olenkin pyrkinyt tekemään.
Kuvatarinasta en onneksi ota mitään kierroksia. Postailen sitä aika lailla juuri miten huvittaa. Mulla ei tosin ole mitään suurempaa paloa siihen, postailen sitä aika lailla rutiinilla. Haluaisin vähän nostattaa inspiä siihen tekemällä jonkun postauksen sen hahmoista, mutta katsotaan nyt. Onneksi sitä kuitenkin tunnutaan seuraavan, kiitos siitä <3
Ja muutenkin oon saanut paljon ihanaa palautetta niin blogin puolella kuin Instassakin. Tää muuton aika on ollut mulle tosi, tosi pelottavaa, joten oon arvostanut sitä miten piristäviä ja motivoivia ihmiset osaavat olla. Kiitos erityisesti tän blogin lukijoille, on niin ihanaa, että teitä on! ♥
Aion kyllä jatkaa ihan samalla inspillä kuten tähänkin asti, en anna satunnaisten pelkotilojen lannistaa. Postailen vaikka seitsemästi päivässä ihan vaan pistääkseni omalle ahdistukselleni vastaan. Hähä.
Ja randomisti loppuun vielä Dalit! Aloin uudelleenmuotoilemaan Sunwindia (eli tarinaa, josta nuokin kaksi ovat) ja innostuin siitä kovasti. En ala kirjoittamaan sitä vielä piiitkään aikaan, mutta sen kanssa värkkääminen innosti sitten kuvaamaan vähän näitä tyttöjäkin. Vitsi kun saisin aikaiseksi kuvata Daleja useammin D: Dal-intokin on tosin uhkaavasti nostamassa päätään kiitos Instan ihanien Dalien, heh.
Joka tapauksessa tällaiset tunnelmat täällä tällä kertaa. Mulla ois kysymyspostaus julkaisematta ja paljon muita ideoita tulossa :'> Aiai. Nähdään taas!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti