Heippa!
Kuvatarinaa jälleen 8) Tällä kertaa ei taaskaan mitään monen kuukauden taukoa osien välissä, jippii! Kiitos muuten ihan todella paljon edelliseen osaan kommentoineille, luin ihan itku kurkussa kaikkia ihania kommentteja :( <3
* * *
Rikkinäiset jumalat: luku 15
Uhma
*ovenkoputus*
Faith: Kuka siellä?
Efraim: *hymähtää* Hei, Faith.
Faith: Kaiken tämän jälkeen en olisi kuvitellut sinun vaivautuvan koputtamaan oveen.
Efraim: Herrasmies mikä herrasmies, hmm? *naurahtaa* Saanen käydä sisään.
Efraim: *istahtaa Faithin tuolille*
Faith: Tuskin tulit tänne teen ja pikkuleipien vuoksi, joten en aio tarjota sinulle sellaisia. Mitä haluat?
Efraim: Etkö muka todella tiedä? Tytöt. Missä tytöt ovat?
Faith: Ei aavistustakaan.
*tuoli kaatuu*
Efraim: *kuristaa Faithia* Tiedät kyllä, ettei kukaan kuule, jos tapan sinut nyt. Missä ne tytöt ovat?
Faith: *yskii* Kovemmin.
Efraim: Mitä? En aivan kuule?
Faith: Purista nyt helvetti sentään kovemmin, jos kerran tahdot tappaa minut. Tämä vain… *yskii* Tämä vain kutittaa vähäsen.
Efraim: *päästää irti* Helvetti sinun kanssasi.
Faith: *yskii ja nauraa* Sinä et saa ikinä mitään irti minusta, mitäs siihen sanot?
Efraim: En muistanutkaan, että sinullakin olisi ollut piikit, joilla pistää.
Faith: Sitä tulee kasvattaneeksi sellaiset, kun elää riittävän kauan sinun kaltaisesi miehen kanssa.
Efraim: *siristää silmiään* Minun mieheni valvovat tätä seutua erityisen tiukasti. Luuletko, ettei tyttöjen tuloa nähty?
Faith: Sittenhän olisit vain voinut kysyä miehiltäsi, näkivätkö he jonkun poistuvan. Et olisi minun luonani. *hymähdys* Vai tuliko sinun ikävä minua?
Efraim: Sinä olet minun vaimoni.
Faith: Entinen vaimosi, joka ei enää alistu.
Efraim: Hah, samapa tuo. Sinun tyttäresi on virkeämpi joka tapauksessa. Makuuhuoneessa ja muutenkin.
Faith: Tuntuuko hyvältä tuhota pelkkä lapsi? Tuleeko sinulle vahva olo siitä? Vai oletko kenties vain peloissasi?
Faith: *työntää Efraimin kauemmas* Sinä sait jo projektisi ja olet kehittänyt kymmeniä lisää. Sinulla on aivan riittävästi dataa siitä, mitä pikku manipulaatiosi aiheuttaa ihmisissä. Nyt sinä jahtaat näitä viattomia tyttöjä, jotta he eivät paljastaisi sinun, krhm, kokeitasi. Mutta niitähän sinä olet tehnyt kaikki nämä vuodet. Eivät jumalatartytöt ole mitenkään erityisiä. Kuka tahansa muukin voisi paljastaa sinut.
Faith: Joten… mitä sinä todella pelkäät?
Faith: Voisiko olla, että tämä on ensimmäinen kerta elämässäsi, kun koet olosi todella uhatuksi? Kaikki ei menekään kuten haluat. Tytöt eivät ole pelkkiä lelujasi, heillä on oma tahto.
Efraim: Et tiedä, mistä puhut. Jopa kaikkein itsenäisin heistä murtui.
Faith: *hätkähtää* Irina? Mitä sinä teit Irinalle?
Efraim: Saatiinhan sinuunkin vähän eloa. *hymähdys* Irina on poissa kuvioista.
Faith: Ei. Ei… *perääntyy* Tapoitko sinä Irinan?
Efraim: Hänen itsenäisyytensä koitui hänen kohtalokseen. Täytyy myöntää, että epäilin sitä alusta asti. Hänestä oli hyvän aikaa minulle hyötyä, sillä hän teki mielellään likaisimmatkin hommat. Lapset laitoksella palvoivat häntä jumalana. Sitä oli hauskaa katsella.
Faith: Sairas paska. Kuvitteletko, että voit tehdä tuota ikuisuuden? *itkee* Hän ei ansainnut tätä.
Efraim: Kuka lopulta ansaitsee mitäkin? Mitä merkitystä sillä enää on, jos hän on kerran kuollut?
*laukaus*
Faith: Ku-... kuulitko sinä?
Efraim: Kuulin.
Efraim: Pysy siinä. Minä menen ulos katsomaan. *nousee ylös*
Faith: Aivan kuin olisin muka menossa jonnekin...
*Efraim lähtee*
Faith: Mitä... mitä täällä tapahtuu... apua...
*kolahdus*
?: Hah, mikä paskiainen. Jätti tuolinkin lojumaan.
Faith: Ei... ei ole mahdollista...
Irina: Tervehdys, Faith. Siitä onkin hetki.
Faith: Hän... hän sanoi, että sinä kuolit...
Irina: *nauraa* Efraim on kenties hyvä tohtori, mutta surkea käyttämään asetta. Sain pelkkiä pintanaarmuja. Kannatti esittää kuollutta. Efraim oli liian ylpeä tarkistamaan, olenko todella hengetön vai en. Hänen mokansa.
Faith: Hyvä luoja… kuinka sinä…
Irina: Minä osaan käsitellä asetta. Se laukaus tuolla ulkona oli minun ampumani. Ala tulla, Efraim toteaa pian, ettei ulkona ole mitään hätää ja palaa takaisin kiusaamaan sinua. Ymmärrän nyt virheeni. Ei olisi koskaan pitänyt tehdä mitään sen miehen hyväksi.
Faith: Et voinut tietää.
Irina: Tiesin minä. Olin vain liian kiinnittynyt ajatukseen siitä, että minua palvotaan, että olen vihdoin jotakin…
Irina: Mutta hitto sentään, minä olen arvokas ilman laitostakin. *siristää silmiään* En suostu luovuttamaan kunniaa sellaiselle vanhalle ukolle.
Faith: Oikein. Rohkea tyttöni. Tule, mennään.
Irina: Mennään.
* * *
Ulkona
Faith: Ei. Ei voi olla. Näin ei saanut koskaan käydä. *katsoo tyttöjä* Eden... Eden. Mitä sinä teet? Odota.
Eden: *kääntyy katsomaan* Kas, Faithko se siinä? Siitä onkin hetki, kun olemme tavanneet. Edellisellä kerralla sinä yskit lattialla. Sinua ei saanutkaan tapettua niin helposti kuin luulin.
Faith: Älä tee näille tytöille mitään. Anna heidän olla. He eivät ole tehneet mitään väärää.
Eden: Sinä et siitä päätä. *siristää silmiään* Irina. Oletko se todella sinä?
Irina: Minä luotin sinuun. Pidin sinua ystävänäni.
Eden: Minä näin sinun kuolevan.
Irina: Olisit sitten opettanut Efraimia ampumaan kunnolla.
Aurora: Irina? Sinäkö siinä? *hengähtää*
Irina: Minä… Voi Aurora…
Aurora: Sinä idiootti. Typerä helvetin idiootti… Minä luulin, että sinä…
Irina: Älä huoli. Olen tässä. Anna minulle anteeksi, minä en tiennyt. *suutelee Auroraa*
Aurora: Me puhumme vielä. Myöhemmin. Nyt minulle riittää, että sinä olet siinä.
Irina: *kääntyy Edeniin päin* Eden, minä en anna sinun tehdä pahaa yhdellekään meistä. En tiedä, mitä sinä teet ja miksi, mutta minä toivon, että me voimme keskustella tämän läpi.
Eden: Keskustella? Halusitko sinäkin vain keskustella silloin, kun sidoit heidät kiinni etteivät he vaarantaisi laitosta? Me olemme samalla puolella, sinä ja minä. Sinäkin tahdot vain tulla palvotuksi.
Irina: Se sattui olemaan ennen kuin Efraim päätti ystävällisesti osoittaa minua aseella. Sellainen muuttaa ajatuksia.
Irina: Minä en voi antaa sen miehen tehdä enää enempää pahaa yhtään kenellekään. Enkä sinun, Eden. Vannon, että en tiennyt, että sinuun sattuu niin paljon. Me voimme yhä puhua tämän läpi.
Eden: Sinäkin olet siis aivan yhtä turha kuin kaikki muutkin. *alkaa nauraa* Mutta en minä teitä tarvitse. Laitos ei hyödy teistä.
Eden: Te voitte kaikki vain kuolla pois.
* * *
Siis VAU, tää oli ihan mieletön!!
VastaaPoistaOon aina niin innoissani kun näen sun julkaisseen uuden osan tätä sarjaa, ja taas mun korkeat odotukset ylitettiin! Tää juoni jaksaa pitää tiukasti otteessaan. Tyttöjen selviytymistarina on niin voimaannuttavaa seurattavaa, ihanaa nähdä miten he irtaantuvat koko ajan vain enemmän ja enemmän laitoksesta ja pystyvät elämään itseään varten. Hyvä tytöt!!
Faithin ja Efraimin keskustelu oli tosi intensiivistä seurattavaa, vitsit näiden kahden persoonat kyllä myrskyää kun pääsevät samaan huoneeseen, ja hyvä niin – se vain tarkoittaa sitä ettei Faith enää siedä Efraimilta mitä tahansa. Faithista on kyllä hyvää vauhtia tulossa mun yks lempparihahmoista tässä, se ihastuttaa kehityskaarellaan kuuliaisesta vaimosta omaksi itsenäiseksi hahmokseen. Hyvä kun pisti Efraimille vastaan!
Aaaa ihanaa, Irina on elossa! <33 Luojan kiitos Efraimia ei oo siunattu ampumistaidoilla. Tää käänne vaan sai mut kiljahtamaan mielessäni. Olit toteuttanut ton kohdan nerokkaasti, kun pieniä osia Irinasta paljastui pikkuhiljaa ja jokainen pystyi itse päättelemään, kuka sisään astui. 8) Ihana Irina! Kaikilla nää tarinan hahmot on kokenu kyllä upean kasvutarinan!
(Auroran ja Irinan pusu!! <3 Äää)
Eden on hahmona kyllä kans niin mielenkiintoinen. Tuommoiset epävakaat, vähän rikkinäiset ja manipuloidut hahmot on vaan niin surullisia, tekis mieli mennä halaamaan Edeniä ja sanomaan että kaikki järjestyy :( <3 Toivottavasti muut tytöt sais hänet käännettyä puolelleen!
Tää osa oli kans todella taitavasti tehty. Kaikki kuvakulmat, asennot ja vuorosanat on täyttä kultaa kuten aina. Kiitos kuvatarinoiden mestari jälleen tästä osasta, ootan jännityksellä mitä tapahtuu seuraavaksi. Efraimin ja Edenin kohtalot varsinkin on vielä niin isoja mysteerejä, että en malta odottaa, mitä heille tapahtuu. <3
Aaaa Annika :((( <3
PoistaSun kommentteja on aina ilo lukea, oon niin kiitollinen siitä, että käyt kuvatarinaa kommentoimassa! Kiitos kauniista sanoista, arvostan niin paljon ;-; <3
Hihii, arvelinkin, että sä tykkäisit tästä juonenkäänteestä 8) (Pusulle kaikki pisteet, nää on mun lempipari tästä stoorista) Mukava kans, että hahmojen kehitys näkyy, ne on tainu mennä aikamoisen matkan tässä tän aikana. Mahtavaa, että sen näkee <:
Eden on kyllä aikamoinen, mutta hyvä kuulla, että se maistuu hahmona! Mun on hankalaa pitää sen persoonallisuudesta, mutta sitä on kyllä mukavaa kirjottaa.
Mulla on usein isot kriisit nimenomaan sen kuvausteknisen puolen kanssa kuvatarinoissa, joten niiden kehuminen ilostuttaa ihan erityisesti! Iso kiitos vielä <3
IRINA ELÄÄÄ!!! oon nii onnelline täst juonenkäänteestä :((( se on mu suosikkityttö ja ehin tossa jo kovasti säikähtää et sää vaa tapoit sen :( mut hienoo se onki elossa ja entistäkin räväkämpi! oot sää vaa mahtavan taitava kirjottaan. hyvä ja intensiivinen osa joka toi hahmojen suhteita esille ja hyödynsi taas kerran hienol tavalla kuvakulmia. mjooo ja en tykkää edenistä kauheesti mut seki o musta hyvä merkki koska se meinaa että sää oot kirjottanu sen hyvin :D well doneee ootan jo innol seuraavaa osaa!
VastaaPoista-a
Oi oi, kiitos ihan tosi paljon! <3 Kiva kyllä kuulla, että hahmot ja niiden kehitys miellyttää :> Ihmissuhteiden kirjottaminen on mun lempiasia ikinä, joten ilahdun jos ne tulee tästä hyvin ilmi. Kiitti! <3
PoistaOo!
VastaaPoistaOmpa kiva että sä innostuit kuvaamaan ja väsäämään uuden osan c:!! Tää oli hyvä jatko aiemmille osille x)
Oon aika (tosi) ilahtunut siitä että Irina on elossa yhä ;) lemppari tytöt pääsivät takaisin toistensa syleilyyn! Jes!
Oonko jo aanonut kuinka ärsyttävä Eden musta on))):???? Menee hermot heti kun hän avaa suunsa u.U mutta hän on oiva lisä tohon porukkaan kaikesta hualimatta!
Hyvä osa taas 8)) nautin tästä! +++ Efraim pus nam
Kiitos paljon kommentoinnista!! <3 Arvostan :(
PoistaMahtavaa, että Irinan paluu sai näin mukavan vastaanoton! Se on mun lempparityttö kans, joten enhän mä voinut jättää sitä lojumaan... Ja oon siis sun kanssa niin samaa mieltä Edenistä, ei luoja eii :'D En jaksais itse yhtään, vaikka sitä onkin kiva kirjottaa.
Efi sanoo terkkuja, kiva kun tykkäät siitä :'D Kiitti viel! <3
Oon niin ilonen et Irina ei kuollutkaan!! Olin niin suruissani siitä! :C Ihana ku se sai uuden mahdollisuuden ja pääs pusuttaa Auroraa. Sitä on odotettu X) ♥ Parasta oli ku kaatuneen tuolin päällä oli tuttu korkokenkäinen jalka! Ja toi mahtava repliikki! :') Tällä hetkellä Irina on mun lemppari ♥
VastaaPoistaMut siis niin jees et yhtäkkii ilostutit meitä uudella osalla kuvatarinaa! Niin jännä nähä mitä tässä käy, en osaa yhtään arvata, mitä oot juoninu heidän varalleen. B) Toivon et Irina ja Aurora karkaa yhessä, ja et puusta tippuu käpy Edenin päähän ja se tajuu miten asiat on. Raukka on niin ärrin murrin harhoissaan. >:'( Efraim ansaitsee pepulle (ei millää hyväl taval!) ja Faithin toivon näkeväni jossain ihanassa kukkameressä onnellisena. c: Nii ja sit ku Eden on kävytetty järkiinsä se on sillee "Oi Agathe pus pus!!"
Ihana ku tuolla aidan takana kasvaa niin nättejä vihreitä korsia 8) Hauska paikka! Jotenki aidoissa on sellasta vahvaa tarinaenergiaa? Ne on loistavia tapahtumapaikkoja!
Nyt ootan taas innol et millon tänne sun blogiin pöllähtää uus osa! Keep up the good work ♥♥♥
Voii kiitos Oona c: <3 Täältäkin siis iloinen vastaanotto Irinan paluulle, jes! Lempitytölle kaikki rakkaus, mööh. Ja pusuja todellakin
PoistaRepeilin täällä sun spekuloinneille, nää oli tosi suloset :'D Ainakin pari asiaa noista meni todella lähelle sitä, mitä mulla on lapsukaisille mielessä! You will see 8') Karjasin ku haluan nyt Faithin kuvattavaks johkin kukkamereen, ihana ajatus ihan kuvausmielessäkin :c
Toi aita on mulla kuvaustaustana koska en jaksais muuten ikinä asetella näin monta nukkea pfft, onneks se näyttää susta kivalta ja tarinamaiselta! Se on kyllä varsin veikeä, tykkään hyödyntää sitä näissä.
Kiitti viel paljon :c