sunnuntai 29. maaliskuuta 2015

She was sick and tired of being invisible

 
Moikka kaikille! ᕙ(`▿´)ᕗ
En ollut tänä viikonloppuna erityisen inspiroitunut kuvatarinan suhteen (syytän tästä toista tarinaani ja tuota kylmää keliä sekä Tampere Kupliita), joten päätin sitten mennä kuvaamaan randomräpsyjä ulos. Tällä kertaa kuvattavaksi lähtivät Celiné, Hinata ja Grell, ihan vaan koska näille kolmelle on tapahtunut tällä viikolla vähän muutoksia B') Cellulla on nykyään uudet chipit. Noiden chippejen piti mennä Grellille, mutta kappas, neidit stockit eivät suostuneet yhteistyöhön sitten mitenkään eivätkä lähteneet sitten pois. Pienen harkinnan jälkeen päädyin sitten änkemään nuo chipit Celinélle, ja en kyllä kadu päätöstä yhtään. ~ Kesällä vielä uusi peruukki niin sitten tyty on täysin valmis. Yaas! Hinatalle ja Grellille sen sijaan tein wigswapin koska kummallekin piti vaihtaa uudet chipit, mutta ne kun eivät lähteneet pois niin jotain muuta täytyi kehitellä. Ajattelin sitten kokeilla peruukeiden vaihtamista ainakin väliaikaisesti, ja no, kuvista voitte päätellä, miten kävi...
 
 








 
~~~~~~~~
 
Mitäs tykkäätte? Yritin välttää kaikenlaista ylimuokkailua (jota en sitten kuitenkaan onnistunut välttämään, köhköhköh). Oma lempparini taitaa olla tuo vimonen. ^^
 
Minulla olisi teille vielä yksi kysymys. En ole tästä vielä yhtään varma, mutta kysynpä ihan tällai alustavasti, että olisiko joku mahdollisesti joskus kiinnostunut lukemaan tarinoitani, jos niitä tänne blogiini joskus laittaisin? En oikeastaan koskaan anna juuri kenenkään lukea tarinoita (paitsi kuvatarinat) ja olen aina paniikissa jos yksikin niitä lukee, joten en ole tästä yhtään varma mutta haluaisin kokeilla ^^
 
Eipä minulla muuta tällä kertaa. Seuraavaan kertaan! ~
 
(PS. Kokeilin muokata tuon toisen Celinékuvan samalla tyylillä kuin mitä muokkasin 90% kuvista viime kesänä. Omg ei enää koskaan XDD)



lauantai 21. maaliskuuta 2015

Pinnit on ärsyttäviä

 
Heipähei  ~ Käydäänpä suoraan asiaan ja säästetään höpötykset loppuun.
 
picfic; Kivulias muisto [2/2]
 
 

 
Avalon: *tuijottaa häkeltyneenä eteensä* Minä... minä näen näkyjä.
 
 
Avalon: Ei siellä mitään ole, minä vain kuvittelin. *pudistelee epäuskoisena päätään* Olen tulossa hulluksi.
 
 
Lilia: Etkö sinä muka ole jo? B) Haluaisitko vihdoin kertoa minulle, mitä sinä oikein selität? *puuskahtaa* Minulla on oikeus tietää jos ystäväni on menossa sekaisin. *naurahdus*
 
Avalon: Onko sinun aivan pakko vitsailla kaikesta...? Äläkä kutsu minua ystäväksesi. *huokaisu*
Mutta jos aivan välttämättä haluat tietää, niin luulin nähneeni erään henkilön, joka aiheutti minulle melkoisesti tuhoa seitsemän vuotta sitten.
 
 
Avalon: *katsoo Liliaa* Sinulla on aivan sellainen ilme, että tahdot minun kertovan kaiken ihan alusta alkaen. Olenko aivan väärässä?
 
Lilia: *hymy* Etpä taida olla. Alahan kertoa, kyllä minä kuuntelen. ~
 
Avalon: Selvä, selvä. Tämä ei sitten ole mikään iloinen tarina.
 
 
Lilia: Ovatko sinun tarinasi joskus olleet iloisia? *huvittunut naurahdus*
 
Avalon: *naurahdus* Enpä usko.
 
~~~~~~
 
 
Kauan sitten, sodan alkuaikoina - ennen omaa syntymääni ja poikkeavien sortoa - oli pulaa voimakkaista sotureista. Niihin aikoihin syntyi ajatus ihmisrodun kehittämisestä. Ajattele, miten hienoa olisi, jos ihmisistä saataisiin voimakkaampia, fiksumpia ja kestävämpiä tulevia sotia varten? Niin, sehän olisi aivan uskomattoman hienoa - ehkä hieman liiankin.
 
 
Tästä syystä alettiin tehdä kokeita odottavilla äideillä. Oletettiin, että kun sikiöihin pumpattaisiin erilaisia aineita ja myrkkyjä, niiden yhdistelmän avulla syntyisi mitä vahvempia ihmisiä - uusi, parempi rotu.
 
 
Kokeet eivät kuitenkaan onnistuneet halutulla tavalla. Synnytysprosessi oli liian raskas äideille, ja suurin osa lapsista kuoli heti synnyttyään. Yritys kehittää ihmisrotua oli epäonnistunut pahemman kerran.
 
 
Muutama lapsi kuitenkin jäi eloon. Aluksi luultiin, että kokeet olivat vaikuttaneet eloonjääviin positiivisesti, mutta muutaman vuoden iässä havaittiin jotain muutakin. Koelapset olivat toki kehittyneempiä ja fiksumpia kuin keskivertolapset, mutta näiltä puuttui jotakin hyvin olennaista - tunteet.
 
 
Yksi tällaisista lapsista oli Roxette, joka oli samalla shakkipelialueella kuin minä ja Edelaine. Hän oli vain muutamia vuosia vanhempi kuin me. Luonnollisestikin oletimme, että Roxette olisi yksi poikkeavista kuten mekin, mutta todellisuus oli jotakin aivan muuta.
Hän ei missään vaiheessa ollut yksi meistä, kyse oli pelkästä bluffista. Todellisuudessa Roxette oli se, joka johti poikkeavien teloitusta.
 
 
Koska hän ei kyennyt tuntemaan empatiaa ketään kohtaan, hänen oli helppo teloittaa poikkeavia tuntematta yhtään mitään. Hänellä ei myöskään ollut varsinaista omaa tahtoa, joten valtio käytti häntä täysin hyväkseen pistäessään hänet johtamaan teloituksia.
 
Minä inhosin häntä aina, jopa sen jälkeen kun sain kuulla hänen menneisyydestään. Sillä ei tuntunut olevan siinä vaiheessa enää mitään merkitystä, ei sen jälkeen, mitä hän oli tehnyt niin monelle viattomalle poikkeavalle.
 
 
En tiedä, missä hän on nyt, enkä edes halua tietää. Olen jo päässyt yli vihastani häntä kohtaan, mutta veikkaan, että jos joutuisin tapaamaan hänet uudelleen, muistaisin taas menneisyyteni ja kaiken sen tuskan. Minä todella toivon, etten joudu enää koskaan tapaamaan häntä.
 
~~~~~~~~
 


 
Yeaaah, sanokaa moi uudelle neidilleni, Roxettelle (aka Rorylle)! ♥
Tämä otus rantautui tänne 11.3. myöhäisenä syntymäpäivälahjanani. Icarus on ollut grailini viimekesästä lähtien, joten oli ihanaa saada tämä pikkuinen jo kotiin ;v;
Muutin suunnitelmia viikkoa ennen tilausta - aluksi neidille piti tulla sininen/vihreä peruukki ja stock-chippejen piti jäädä, mutta jostain kumman syystä päätin sitten kuitenkin tehdä neidistä albiinon. (Ehkä luin liikaa DW:tä?) Täytyy kyllä sanoa että oli erittäin hyvä päätös, tykkään Rorysta paljon enemmän näin <3
 
 
 


perjantai 13. maaliskuuta 2015

Fear doesn't shut you down, it wakes you up

Heipähei ~
Lupasin kuvata tällä viikolla kuvatarinaa, ja aion pitää lupaukseni B) Joten tässä sitä nyt ollaan. Ignooratkaa nukkejen sotkuiset hiukset, siellä tuuli ^^ (seliseli)
Kirjoitin tämän kuvatarinan tarinana silloin, kun oli vielä lunta. Hieman hämmensi kuvata keväisellä säällä kuvatarinaa, jossa neitien piti "tarpoa lumessa". Köh... :'D
 
Muuten, kiitoksia hurjasti kommenteistanne ;-; !! ♥
 
picfic; Kivulias muisto [1/2]
 
 
Lilia: Kuule, Avalon... en haluaisi valittaa tai mitään, mutta me olemme etsineet siskoasi melko kauan. *mutinaa* Nyt on jo kevät.... Oletko sinä nyt aivan varma, minne meidän pitää mennä?
 
 
Avalon: *mulkaisee Liliaa* Tottakai minä tiedän! Epäiletkö sinä minua?
 
Lilia: En epäile!
 
 
Lilia: En ehkä vaikuta siltä, mutta minä oikeasti luotan sinuun. Olen aina luottanut.
 
 
Avalon: Luotat minuun, uskomatonta. *naurahdus* Tarjoudut avukseni ja nyt sanot luottavasi minuun. Minä en ymmärrä teitä ihmisiä - olette aina auttamassa toisianne vaikkette hyötyisi siitä itse. Kummallista.
 
 
Lilia: Kuules, sinä olet nyt hieman ristiriitainen.
Kutsuit minua juuri ihmiseksi, vaikka olen mielikuvitusolento, ja käytit sanaa 'ihmiset' aivan kuin et itse olisi sellainen. Aiemmin korostit asioita juuri toisinpäin – että minä olen vain hyödytön mielikuvitusolento, ja sinä olet minua parempi, koska olet ihminen. *ilkikurinen hymy* Että enkö muka olekaan 'turha ja hyödytön'?

 
 
Avalon: *punastuu hieman* T-tottakai olet. Minä vain... minä sekosin sanoissani. Ei mitään sen kummempaa.
 
Lilia: Oi, niinkö tosiaan? *virnistys* No, entä sinä itse sitten? Etkö muka pidä itseäsi ihmisenä?
 
Avalon: En ole pitänyt moneen vuoteen. *huokaisu* Koko elämäni ajan minua on kohdeltu kuin eläintä - joskin epäilen että eläimiäkin kohdellaan nykyään paremmin - joten minulla ei ole mitään syytä uskoa, että olisin ihminen, tai ainakaan saman arvoinen. Olen vain poikkeava, enkä tule koskaan olemaan mitään muuta. *surumielinen naurahdus*
 
 
Lilia: *siirtyy Avalonin toiselle puolelle* Ei, et saa sanoa noin! Se, että sinua on kohdeltu huonosti, ei tee sinusta huonoa. *tuima katse* Älä enää ikinä sano noin, tai minä puren sinua, okei?
 
Avalon: *huvittunut äänensävy* Teet mitä?
 
 
Lilia: Puren sinua. *hymy* Ei ole epäilystäkään ettenkö voisi tehdä niin~
 
Avalon: *tuijottaa hetken Liliaa epäuskoisena ja alkaa nauraa*
 
 
Avalon: *nauraa*
 
Lilia: Hei, ei siinä pitänyt olla mitään hauskaa, se oli vakava uhkaus... kuules nyt... *alkaa itsekin nauraa*
Milloinkahan viimeksi olen kuullut hänen nauravan oikeasti? Silloin, kun hän loi minut, hän ei koskaan nauranut, ei oikeasti. Se nauru ei koskaan tullut sydämestä.
 
 
Avalon: *nauraa edelleen* Mieti nyt, jos sinä ihan oikeasti --- *nauru keskeytyy yllättäen* Mitä...? Ei voi olla...
 
 
Avalon: *tuijottaa järkyttyneenä Lilian taakse* Ei, ei, minun on pakko nähdä näkyjä...
 
Lilia: Hmm? *katsoo Avalonia hämmentyneenä* Mitä nyt?
 
 
Avalon: *tuijottaa Lilian takana istuvaa tyttöä* Tämä ei ole todellista... hän ei voisi mitenkään olla täällä.
 
Lilia: Kuka? Ava, mitä sinä oikein selität?
 
 
?: *kääntää päätään Avalonin suuntaan*
 
Avalon: *henkäisee kauhuissaan* Tämä ei ole todellista. Ei ole, ei voi olla.. *toistelee lausetta* Hän ei ole vanhentunut päivääkään siitä kun viimeksi näin hänet..
 
~~~~~~~~
 
No mutta mitäs tämä tällainen nyt on? B)

 

maanantai 9. maaliskuuta 2015

One choice can destroy you

 
Iltaa kaikille ~
Ihan ensinnäkin, anteeksi ihan mielettömästi etten ole postaillut (taas) hetkeen! (╥︣﹏᷅╥) Minulla oli loma ja kaikkea, mutten vaan ole missään vaiheessa ajatellut postaamista (ja kuten otsikosta voi päätellä, olen kuluttanut aikani lähinnä lukien Divergenttejä, lol). Inspiraatio vain kuoli, eh. Mietin eilen kuumeisesti, mitä ihmettä voisin postata kun en a) voi kuvata kuvatarinaa tällä hetkellä enkä b) ole riittävän motivoitunut lähtemään ulos kuvaamaan ^^ Sitten tajusin, että koska blogi on kohta nelivuotias, ja voisin tehdä jonkinlaisen muistelupostauksen. Joo. Tässä sitä nyt ollaan.
 
Minulla ei valitettavasti (/onneksi) ollut ihan kaikkein järkyttävimpiä vanhoja kuvia enää koneella, joten saatte nyt tyytyä näihin muokkaamattomiin kammotuksiin. (Okei, ovat ne ainakin vähintään yhtä kamalia kuin ne mitä alunperin ajattelin...) Oli ihan siinä ja siinä, että kehtasin ylipäätään laittaa nämä tänne, mutta äh, menköön. (Teen tämän lähinnä yrittääkseni vakuuttaa itseni edes jonkinlaisesta kehityksestä :'D) No niin, eiköhän aloiteta ~!
 
 
2011
 
Kuten huomata saattaa, otin kaikki kuvat puhelimella (kivikautinen Nokia <3) ja nukkeni olivat kaikki stock-kunnossa :*** Ihanaa. Kaikilla oli myöskin noita ah-niin-ihania "glitterilävistyksiä" naamassaan. Mistä oi mistä sain ajatuksen että ne näyttäisivät hyvältä?? Ei enää koskaan...
Myös nukkejen poseeraukset ovat jotain ihan omaa tasoaan.. ehm..
 
Tässä vaiheessa muistan matkineeni kaikkia suosittuja nukkeilijoita ja kehittäneeni jotain hyvin epämääräisiä kuvatarinoita sekä vuoropuheluita. *kylmiä väreitä* Otan osaa kaikkien niiden puolesta jotka seurasivat blogiani silloin.
 
 
2012
 
(Olin muistaakseni hyvin ylpeä tuosta isoimmasta kuvasta.) Tässä vaiheessa aloitin kuvatarinan tekemisen. Plus tungin nukkejeni naamoihin lisää glittereitä. ಥ_ಥ Itken hieman verta aina joka kerta kun katson näitä kuvia, koska nuo pahuksen glitterit pistävät silmään enemmän kuin paljon. Tosin ei sillä, Rimalla on ne edelleen... *köhköh*
Aloin myös kuvaamaan kameralla (joka minulla on, köh, edelleenkin käytössäni). Nuket olivat pääasiassa stock-kuntoisia lukuun ottamatta Hinatan obitsua (ja glittereitä. duh).
 
 
2013
 
Tämä taisi olla varsin kuollut vuosi tässä blogissa, koska minusta tuntuu että MH-nuket varastivat kaiken huomion (ainakin koneellani kuvista päätellen). Muistan vaan, että jumin tuon kuvatarinan kanssa ehkä hieman liian kauan + sain Monan, jonka jälkeen sain kuvatarinan vihdoin päätökseen. Osa nukeista alkoi myös saada uusia peruukeita jne ^^
 
 
2014
 
Viimevuosi, waaahh ;n; ! Näin jälkikäteen ajateltuna noita kuvia olisi voinut muokata niin paljon vähemmänkin, mutta duh, olen ihan tyytyväinen muutamiin viime vuonna otettuihin kuviin. Tässä vaiheessa kuvatarinoita ehti tulla kaksi lisää, ja nukkejakin tuli melkoisesti. Tuo isoin noista taitaa olla edelleenkin suosikkinukkekuvani omistani. ~
 
 
 
2015
 
Okei, tämä vuosi on vasta ihan aluillaan, mutta kyllähän tässä on jo muutamia kuvia ehtinyt ottaa! ^^ (Aktiivisuudestani päätellen 'muutama' taitaa olla aika kuvaava sana...) Hhm, on tässä ehkä hiukan kehitytty jos vertaa noihin alkupään kuviin? En vieläkään ole täysin tyytyväinen, minulla on vielä hurjasti kehityttävää, mutta hei, kyllähän tässä ehtii! nwn Vuotta on vielä reilusti yli puolet jäljellä, ja minähän teen kaikkeni kehittääkseni itseäni sekä kuvaajana että bloggaajana.
 
~~ ~~ ~~ ~~
 
Woah, se siitä. Mitäs mieltä te olette, onko kehitystä tapahtunut? Kauanko olette lukeneet blogiani?
 
PS. Kuvatarinaa tulee ehkä tämän viikon tai ensi viikon aikana, riippuu eräästä asiasta B)