tiistai 30. kesäkuuta 2015

Ötököiden luokkakokous

Otsikko perustuu minuutti sitten koettuihin kauhunhetkiin.
 
Moikka kaikille! ^^'
Olen ihan kuolemanväsynyt, mutta haluan kuitenkin laittaa tämän postauksen vielä tämän päivän puolella. sitten menen ansaituille yöunille  Sain tuossa muutama päivä sitten inspiraation tämän nykyisen kuvatarinan viimeisiä osia varten. Tänään sitten kirjoitin tämän osan puhtaaksi. Ai joo, ja kyseessä on nyt sitten toiseksi viimeinen osa.
 
Valitettavasti joudun kuvaamaan vielä jonkin verran tuon Lilian järkyttävän peruukin kanssa, ennen kuin saan hankittua neidille uuden. (Koska se liittyy osin myös juoneen.) Koettakaa kestää. :'D
 
Ai joo, ja kiitoksia kaikille, jotka ovat jo kyselleet kysymyspostausta varten! Vielä keskiviikkoon asti on aikaa kysellä, joten tänne voi vielä käydä heittelemässä kysymyksiä. 8)
Mutta pitemmittä puheitta tarinaan!
 
picfic; Minä muistan
 
 
 
 
Kylmyys tuntuu pistelevänä kipuna kaikkialla ruumiissa. Kuiskaukset kieppuvat ympärillä kuin hyrrä, ja keskittymiskyky heikkenee. Lilian katse kiertelee ympäristössä, mutta ei löydä pienintäkään yksityiskohtaa, johon tarttua. Eihän täällä ole mitään.
 
 
 
Hän nousee vaivalloisesti ylös ja yrittää saada äänensä kuulumaan. ”Onko täällä ketään?” hän kysyy heikolla äänellä, vaikka luuleekin tietävänsä jo vastauksen. Lilian mielessä käväisee ajatus siitä, ettei hän löytäisikään täältä ketään, vaan tämä olisikin tarkoitettu ansaksi. Sitten hän pudistaa voimakkaasti päätään ja kertoo itselleen, ettei pelottelu auta mitään.
Täysin vastoin Lilian odotuksia, joku vastaakin hänelle. ”Tervehdys, mielikuvitusolento”, sanoo kylmä ääni Lilian takaa. Ääni jää kaikumaan epämiellyttävästi heidän ympärilleen, mikä on sinänsä ihmeellistä, sillä täällä ei ole ainuttakaan kohtaa, josta ääni voisi kimmota.
 
 
 
Lilia nostaa katseensa häntä puhuttelevaan henkilöön, ja huomaa tämän olevan nuori, kalpea tyttö. ”Hei”, hän kuiskaa ja tajuaa kuulostavansa uskomattoman heikolta. Sitä hän käytännössä onkin. ”Sinä... sinä olet varmaankin Roxette?” Lilia rohkaistuu kysymään. Hänen äänensä värisee hieman, se paljastaa toiselle tytölle, ettei Lilia olekaan aivan yhtä rohkea kuin mitä antaa olettaa.
Tyttö ei kuitenkaan kiinnitä siihen liioin huomiota, vaan sanoo kylmällä äänellään: ”Olet oikeassa. Ja sinä olet taas yksi sen vihreätukkaisen luomuksista.” Lilian kulmakarvat kohoavat hämmennyksestä. ”Taas yksi” kuulostaa hänen korvissaan omituiselta sanavalinnalta, ja hän aikoo huomauttaa siitä. Sitten hänen mieleensä palaa syy, jonka vuoksi hän on täällä, ja hän pakoittautuu unohtamaan Roxetten hämmentävät sanat.

 
”Minä en tullut tänne rupattelemaan mukavia”, Lilia sanoo ja kokoaa kaiken rohkeutensa saadakseen sanoistaan mahdollisimman voimakkaat. ”Olen täällä etsimässä ystäväni Avalonin siskoa Edelainea, jota sinä olet oletettavasti pitänyt hallussasi kaikki nämä vuodet. Olisitko ystävällinen, ja kertoisit minulle, missä hän on?” Roxette tuijottaa häntä omituinen kiilto silmissään, aivan kuin tietäisi jotakin, jota hän ei tiedä. ”Siskoa”, Roxette toistaa ja kääntää katseensa toisaalle. Lilia puristaa kätensä nyrkkiin ja ärähtää: ”Niin, siskoa! Voisitko ottaa minut tosissasi?” Hän tuntee raivon kasvavan sisällään, mutta ei anna sille valtaa.
 

 
Samassa Roxette alkaa nauraa. Hänen naurunsa ei ole aito, mutta se on silti aivan yhtä kylmä kuin hän itsekin, ja tuntuu tunkeutuvan sisimpään asti saaden Lilian olon entistäkin tukalammaksi. ”Jos tietäisin, mitä huvittavuus on, rohkenisin sanoa, että tämä tilanne on äärimmäisen huvittava”, Roxette toteaa lopetettuaan nauramisen. Lilian nyrkki puristuu – sikäli edes mahdollista – vieläkin tiukemmin kiinni, ja hänen pitää sulkea silmänsä rauhoittuakseen. ”Selvä, selvä. Ajattelinkin, että olisi liian hyväuskoista kysyä sinulta suoraan. Älä kerro, en halua apuasi, minä onnistun löytämään Edelainen itsekin”, Lilia sanoo ja sinkoaa Roxetteen myrkyllisen katseen.
Huvittuneen oloinen hymy palaa takaisin Roxetten kapeille huulille. ”Sinä olet nyt pahasti hakoteillä. Kyllähän minä kertoisin, jos sille olisi tarvetta. Mutta totuushan on se, että ystävälläsi Avalonilla ei ole siskoa.”
 
 
Lilian silmät suurenevat järkytyksestä. Hän ei kykene edes haukkomaan henkeään, niin järkyttynyt hän on. ”Älä valehtele minulle”, hän saa sanotuksi järkytykseltään. ”Tietenkin Avalonilla on sisko. Hän on Edelaine Rainbird, kauan sitten uhrauksen tehnyt tyttö, jota minä olen nyt täällä etsimässä. Älä yritä hämätä minua.” Lilian sanat eivät kuitenkaan vaikuta Roxetteen lainkaan, sillä tämä pysyy aivan yhtä tyynenä kuin tähänkin asti. ”Näyttää aivan siltä, että se vihreätukkainen on saanut sinutkin uskomaan tuon tarinan. Tai no, onko tuo ihmekään, kun sinäkin olet hänen mielikuvitustaan”, hän sanoo ja kääntää taas katseensa suoraan Liliaan. ”Olet oikeassa sen suhteen, että on olemassa tyttö nimeltä Edelaine Rainbird, ja hän on aivan yhtä todellinen kuin sinäkin.” Hämmentynyt Lilia ei tiedä enää lainkaan, mitä oikein on käynnissä. Roxetten puheet tuntuvat täysin keksityiltä, mutta sisimmässän Lilia tietää, että ne ovat totta.
 
 
”Mitä sinä tarkoitat sillä, että hän on aivan yhtä todellinen kuin minäkin? Enhän minä ole todellinen, minä olen mielikuvitusolento, kuten tiedät”, Lilia sanoo, ja tajuaa samassa itsekin. ”Sanoit sen itsekin. Sinä et ole todellinen, eikä ole Edelainekaan”, Roxette toteaa ja astuu hieman lähemmäs saaden Lilian värähtämään. Hän ei värähdä niinkään Roxetten läheisyyden vuoksi, vaan hänen sanojensa. ”Mutta... ei tuo käy järkeen... entä se uhraus, jonka Edelaine teki? Hän tappoi kaikki poikkeavat ja jäi vangiksesi...” Lilia yrittää kertoa, mutta tietää itsekin, että lausuu sanat vain yrittääkseen valehdella itselleen. Suojellakseen itseään totuudelta, sillä totuus on usein rumempi kuin yksikään kaunis valhe.
 
Roxette vain sipaisee tyynesti hiukset silmiensä tieltä. Hän käyttäytyy aivan normaalisti, ikään kuin tällaista tapahtuisi hänen elämässän joka päivä. ”Ei ollut mitään uhrausta, sillä Edelaine oli vielä siihen aikaan olemassa vain Avalonin pään sisällä. Minä tapoin käskystä kaikki poikkeavat, ja Avalon itse onnistui livahtamaan paikalta ja jäämään eloon. Edelaine ei liittynyt tapahtumiin mitenkään, mutta Avalon vain uskotteli niin itselleen”, Roxette kertoo kyllästyneellä äänellä, aivan kuin hänelle olisi suurikin rasite kertoa täysin tietämättömälle Lilialle tästä.
Lilia vie kädet suulleen ja yrittää pidätellä itkua. Tunnepurkaus tekee tuloaan, mutta hän yrittää viivyttää sitä kysymällä: ”Miksi...? Miksi hän olisi uskotellut itselleen omistavansa siskon?” Hän tajuaa itsekin, että ihminen pystyy uskottelemaan itselleen miltei mitä tahansa. Ja olihan Avalon aikoinaan keksinyt Lilian itsensäkin. Silti nämä ajatukset tuntuvat vääriltä ja aivan liian vierailta mahtuakseen Lilian päähän.
 
 
”Mikä minä olen avaamaan sinulle toisen ihmisen ajatuksia, kun en tunne omianikaan? Emmeköhän me anna Avalonin itse kertoa, sillä hän on ollut täällä jo hetken kanssamme. Voit astua esiin, Avalon, sinut on huomattu”, Roxette sanoo ja kohdistaa punaisten silmiensä katseen Lilian taakse. Sieltä, keskeltä ei mitään, astelee tuttu vihreätukkainen tyttö epävarma ilme kasvoillaan. Hänen kehonsa tärisee hieman ja silmät kiiltävät kyynelistä, mutta niiden katse on tiukasti kiinnittynyt Roxetteen.
 
 
”Minä muistan”, hän kuiskaa ääni väristen aivan yhtä paljon kuin hän itsekin. ”Nyt minä muistan.”
 
~~~~

torstai 25. kesäkuuta 2015

Kysymysten aika

Moi kaikille! ^-^
Ihan aluksi käytän törkeästi hyväkseni tilaisuutta mainostaa eilen tekemääni uutta blogia. On ollut jo pitkään suunnitelmissa tehdä piirroksilleni ja kirjoituksilleni erikseen blogi, ja nyt sitten vihdoin uskaltauduin. Blogi on vielä armottoman kesken, mutta mahdollisesti kiinnostuneet voivat käydä kurkkimassa, hmm? ;v;
 
No niin, mainostus sikseen ja asiaan! En ole pitkään aikaan tehnyt kysymyspostausta, ja nyt parempien ideoiden puutteessa päätin sitten toteuttaa tämän taas. B') Eli:
 
Kysymyspostaus
- Aikaa kysellä on 2.7. asti. Kaikki kysymykset tämän postauksen kommenttiboksiin.
- Kysymyksiä saa heitellä kaikille nukeilleni (joko erikseen tai yhteisesti kaikille) tai minulle itselle. Kaikkiin kysymyksiin vastataan, olivat ne mitä hyvänsä. 8)
 
Kiitos jo valmiiksi! ♥
Tällä kertaa minulla ei ole muuta, palaillaan asiaan heti kun tulee hieman paremmat kuvauskelit ja pääsen ulos kuvailemaan.
 
PS. Vaihdon Blogger-nimeni, koska Miku_6 ei ole tuntunut moniin vuosiin lainkaan omalta. Keksin sen vuonna 2011, ja olen sen jälkeen muuttunut melkoisesti. Nykyään käytän täällä nimeä Sade, koska se tuntuu huomattavasti enemmän omalta. ^^'

lauantai 20. kesäkuuta 2015

Why is a raven like a writing desk?

Moi kaikille!
Mitenkäs ihmisten juhannuksenvietto on sujunut? ᕙ(`▿´)ᕗ  Oletteko polttaneet kokkoja? (help meinasin kirjoittaa unisena että "taloja". ei, älkää polttako taloja.) Minä olen vain homehtunut tädin mökillä tehden ei-mitään. ^^' Nyt olen kuitenkin kotona, ja jaksoin vihdoin muokkailla nämä ajat sitten ottamani kuvat. Ennen kuin alan selittää mitään tästä shootista, ajattelin sanoa pari sanaa liittyen kuvatarinaan. Olen ajatellut pitää pienen tauon sen kuvaamisesta lähinnä sen vuoksi, etten ole ehtinyt miettiä asioita aivan loppuun (+ Lilia tarvitsee peruukin, ja peruukkitilaukseen menee kaaauan aikaa). Yritän kyllä keksiä kaikenlaista muuta blogattavaa sillä aikaa! :^) Ja toinen asia liittyen tarinaan on se, että olen päättänyt tehdä sen jälkeen vielä (ainakin) yhden pitkän kuvatarinan. *sarkastista taputusta* Mutta eipä tässä mitään kiirettä, kun edellinenkin on vielä kesken ehm ^^'
 
miten niin tykkään suunnitella asioita about vuotta etukäteen köhköh
 
~~~~
 
No niin, ja ennen kuin menemme tähän itse shoottiin, haluaisin vielä kertoa tästä hieman. Teemana toimii tällä kertaa Alice in Wonderland, joka on (ei varmaan tule enää tässä vaiheessa yllätyksenä) minulle hyvin tärkeä tarina. (Selostin tästä aiheesta juuri täällä ^^)  En ole rehellisesti sanottuna uskaltanut kuvata kovinkaan paljon tähän aiheeseen liittyviä shootteja, sillä minulla on kokoajan inhottava tunne, että pilaisin sen. D: Nyt kuitenkin uskaltauduin kuvaamaan tämän shootin, johon tulen kuvaamaan jatkoa vielä vastaisuudessa. Tarkoituksena olisi kuvata shootti ainakin Queen of Heartsin näkökulmasta.
 
Tämän shootin loppuosassa on muutama epämääräinen peilikuva, koska alkuperäisessä tarinassakin oli jatko-osa, joka kertoi peilimaailmasta. (eli älkää hämmentykö)
Ai joo, ja Lilia toimii tosiaan Alicenamme! Tuo peruukki ei todellakaan tule jäämään, vaikka onkin huikean suloinen. kätevää omistaa paljon keskeneräisiä nukkeja, joille voi heitellä toistensa peruukkeja *katkeraa naurua*
 
 
ja leikitään ettei tuo kappale ole ihan älyttömän pitkä ja lopu kesken shootin, okei? 8) eli kelatkaa hitaasti
 
~~~~
 
shoot; Alice in Wonderland

 











 
~~~~
 


 
~~~~


lauantai 13. kesäkuuta 2015

Miten otsikoidaan?

Heipähei!
Laureline haastoi minut, mutta koska en halunnut tehdä aivan kuvatonta postausta, kävin kuvailemassa Tsukikoa eilen ilta-auringossa. ^^ (Ja onpa tuolla yksi Rory-kuvakin lopussa...) Joten sen pitemmittä puheitta haasteen kimppuun!
 
1. Jokaisen haastetun pitää kertoa 11 asiaa itsestään.
2. Haastetun pitää vastata haastetun 11 kysymyseen.
3. Haastetun pitää keksiä 11 uutta kysymystä haastetuille.
4. Haastetun tulee valita 11 blogia joilla on alle 200 lukijaa.
5. Sinun tule kertoa ketkä haastat
6. Ei takaisin haastamista.
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
1. Minulla on kolme tärkeää harrastusta: kirjoittaminen, nukkeilu ja piirtäminen. Välillä jokaisen harrastuksen kohdalla tulee sellainen tunne, että kadun sen aloittamista ja hukun jonnekin syvälle alemmuuskompleksien ja itseinhon maailmaan. Sitten yhtäkkiä innostukseni palaa (ja usein vielä voimakkaampana kuin ennen). Nukkeilun suhteen voin kiittää tästä ihania lukijoitani, ja jokaista ihmistä, jotka jaksavat kommentoida kerta toisensa jälkeen ♥ (Erityisesti edelliseen postaukseen tulleet kommentit olivat ihania, en ole ihan hetkeen virnuillut näin typerästi kommentteja lukiessani <3)
 
2. Minua ei ole kovin helppoa saada innostumaan jostakin, mutta sitten kun innostun, niin innostunkin sitten ihan kunnolla. (Vähän turhankin kunnolla välillä...)
 
 
3. Olen hirveän huono vastaanottamaan kehuja, useimmiten alan vikistä jotakin turhaa / päästän muuten vain epämääräisiä äännähdyksiä, joista saattaa olla löydettävissä sana "kiitos". (Paino sanalla 'saattaa'....) Tämä tosin saattaa johtua siitä, etten juuri ikinä itse löydä mitään kehumisen arvoista itsestäni, joten hämmennyn aina kovasti muiden kehuista. ^^'
 
4. Lähiaikoina olen lähtenyt miettimään, mitä kaikkia nukkeja haluan vielä hankkia. Graileja löytyisi neljä kappaletta (joista kolme on lähes mahdotonta saada), mutta kaikki muut haluamani nuket mukaan lukien minun tulisi hankkia vielä ainakin 10-12 nukkea... *silmien pyöräytys* Hohhoijaa, ehkä on parempi etten edes yritä laskea vaan hankin sen mukaan mitä haluan.
 
5. Suurimmat nukkeunelmani ovat Pullip Eos, Pullip Shinku '06, Dal Cinnamoroll ja Dal Ciel Robin. Harmillista, etten saa tilata ulkomailta (yritän kyllä suostutella kokoajan, koska mitäpä sitä ei grailien eteen tekisi), joten kolmen suurimman unelman hankkiminen taitaa olla aika haastavaa... (Tähän väliin salakavalasti: jos joltakulta löytyy alkuperäistä Shinkua, Eosta ja Cinnamorollia myytävänä, niin yhteyttä saa ottaa! T. Epätoivoinen)
 
 
6. Tykkään tosi paljon tutustua uusiin ihmisiin, mutta vastapainoksi olen myös aika epäsosiaalinen. ^^ Tämä tosin riippuu ihan seurasta  - vieraiden keskellä olen hiljaa ja välttelen ihmisiä, mutta tuttujen kesken olen aina se kaikkein äänekkäin.
 
7. Rakastan asioiden perustelemista, ja saatan pitää monen minuutin "saarnoja" ihmisille, jos he laukovat mielestäni aivan väärin perusteltuja (/perustelemattomia) argumentteja.
 
 
8. Olen loputtoman obsessoitunut Alice in Wonderlandiin. Pidän about kaikesta mahdollisesta tähän tarinaan liittyvästä, ja melkein jokainen versio siitä käy. Koen sen jotenkin hyvin henkilökohtaisena, enkä tiedä tulenko ikinä lopettamaan siitä pitämistä.
 
 
9. Olen koko ikäni rakastanut lukemista, ja jos rehellisiä ollaan, niin lukeminen on pelastanut minut monta kertaa. Jos minulla ei olisi ollut kirjoja, saattaa olla, että olisin hyvinkin erilainen ihminen nykyään. Innostukseni lukemiseen lähti jo ihan pienenä, syyttäkäämme tästä äitiäni.
 
10. Aion opiskella äidinkielenopettajaksi tulevaisuudessa. Toinen tulevaisuuteen liittyvä tavoitteeni olisi kirjoittaa kirjoja, koska kirjoittaminen nyt vain sattuu olemaan kovin tärkeä asia minulle.
 
 
11. Tosi monen nukkeni malli on muuttunut melko radikaalisti alkuperäisistä suunnitelmistani. Esimerkiksi Disneyn piti olla joskus vuosia sitten Little Pullip Black Diamond tai Pullip Merl. No, hetken päähänpistosta siitä tuli sitten Dal Rin Kagamine, jota minun ei pitänyt ikinä hankkia... eipä siinä mitään, paras tekemäni heräteostos ikinä. :'D ♥ Lisäksi omituisin syy, jonka vuoksi olen hankkinut nuken, oli uni, jonka näin Pullip Grellistä neljä vuotta sitten. Unessani muistaakseni omistin kyseisen nukkemallin, ja heti herättyäni lähdin stalkkailemaan neitiä vähän tarkemmin. Ja no, te tiedätte jo, miten tämä tarina päättyi...
 
 
Ja sitten vielä ne 11 kysymystä:
 
1. Jos saisit minkä Pullip-perheen nuken tahansa, minkä ottaisit?
- Tässä tulisi erittäin vaikea valinta Pullip Eoksen ja Shinkun välillä. En oikeasti osaa yhtään sanoa, kumman noista hankkisin, koska kummankin löytäminen on minulle ihan yhtä hankalaa, ja olen tykännyt niistä kummastakin sen viitisen vuotta.
2. Oletko tulossa Traconiin?
- Jup, olen! Tästä aiheesta lisää sitten syksyllä. nwn
3. Muuttaisitko Japaniin?
- Apua, en! :'D Haluaisin kyllä käydä Japanissa, mutten ikinä haluaisi muuttaa minnekään Suomesta.
4. Mitä sanoit viimeksi?
- "Heih vietkös noi tuosta?" (Kysyin äidiltä. Ei muuten vienyt.)
5. Tykkäätkö mansikoista?
- Oon älyttömän huono syömään marjoja, mutta joo, mansikat menettelee kyllä. (Jos niitä syö sen yhden tai kaksi kesässä.)
6. Lempihedelmäsi?
- Oon hedelmissä vielä huonompi kuin marjoissa :'D Eh, tuota, omena varmaan...? hetkinen, onko se edes hedelmä
7. Jos olisit kissa tai koira, kumpi olisit?
- Kissa ehdottomasti! Olen kissaihminen henkeen ja vereen.
8. Pullip vai Tayeang?
- Pullip. Taeyangeista en ole juuri koskaan perustanut, vaikka suunnitelmiini kuuluukin joskus kotiuttaa yksi tai kaksi yksilöä ~
9. Ottaisitko Byulin, jos saisit ilmaiseksi?
- Oi, tottakai! Ei sen edes ilmainen tarvitsisi olla, tykkään kovasti Byuleista. Haluaisin kovasti joskus oman Byulin, mutta unelmayksilöni sattuu olemaan Lilith, jota ei saa juuri mistään - ei ainakaan halvalla :'D
10. Loppuunmyyty nukke, jonka tahtoisit?
- TÄMÄ LISTA ON LOPUTON... Okei, anteeksi kaikille, mutta listaan nyt kaikki jotka tulee mieleen:
- Eos
- Shinku '06
- Prunella
- My Melody
- Kirsche
- Kirakishou '07
- Barasuishou
- Suigintou '07
- Blanche
- Cinnamoroll
- Ra Muw (apua en oo ees varma onko se loppuunmyyty)
- Lilith
- Rhiannon
11. Lempihymiösi?
- On harvoja hymiöitä, joita oikeasti voin enää käyttää ilman, että saan henkisesti allergisen reaktion... Nämä ovat yksiä niistä, joita vielä käytän: ^^ :'D XDD nwn
Sitten on toki miljoona hymiötä, joita käytän sarkastisesti, mutta se nyt on asia erikseen...
 
Yeaap, ja minä en nyt taida haastaa ketään. Kiitoksia haasteesta!
Ja propsit kaikille, jotka jaksoivat lukea. ^^'
 
 


keskiviikko 10. kesäkuuta 2015

Hyttysten kirous

 
 

 
^^ Tuon peruukin ei pitänyt jäädä Luciferille, sen piti olla vain väliaikainen peruukki kuvatarinaa ja Neonin roolia varten... nooh, kuinkas kävikään? Minusta tuntuu, että se taitaa jäädä herralle kakkosperuukiksi. uwu
 
Heipähei taas kaikille! ~
Se olisi sitten kuvatarinan aika. B3 Tajusin tässä, ettei tätä kuvatarinaa ole enää paljoa jäljellä. Tätä tulee vielä ainakin kolme osaa (köh, miten niin en ole suunnitellut tätä loppuun asti?), jonka jälkeen pidän luultavasti pitkän tauon kuvatarinoiden tekemisestä. Saattaa olla, etten tee mitään pitkäkestoista kuvatarinaa välttämättä enää ikinä, mutta veikkaanpa, etten pysty pitämään itseäni erossa tarinoiden tekemisestä ikuisuuksia. Eli ei hätää, kyllä tarinoita vielä jossakin vaiheessa tulee ^^ (köh viimeistään vuoden päästä jos saisin vaikkapa grailini hankituksi siihen mennessä mhehehe)
 
Nämä viimeiset osat tulen toteuttamaan samalla periaatteella kuin toteutin tämän osan: kuvia tulee hieman vähemmän ja tekstiä enemmän. Ihan vain koska pidän kirjoittamisesta, ja haluan panostaa tekstiin enemmän viimeisissä osissa. Varmistuin tästä päätöksestä Annikan ja Sonjan kommentit luettuani, kiitoksia. ♥ Ja btw, kiitosta myös kaikille muille ihanille jotka jaksavat kommentoida, olette oikeasti aivan ihania ;-; <3
 
~~~~~~
 
picfic; Askel tyhjyyteen
 
 

(Infona: Tämä on siis Lilian kauan sitten näkemä uni ^^)
 
Pimeys verhoaa minut kaikkialta, se kieppuu ympärilläni kuin pyörremyrsky, joka ei suostu jättämään minua rauhaan. Korviini kantautuu kaunis, pehmeä ääni, joka kuulostaa etäisesti tutulta. "Lilia, Lilia..." Yritän kuunnella tarkemmin, että tunnistaisin, kenelle ääni kuuluu, mutta kylmä pimeys ympärilläni ei anna minulle mahdollisuutta keskittyä ääneen.

"Lilia, kuuletko sinä minua?" ääni kysyy aiempaa kovemmalla äänellä. "Kuulen", huomaan vastaavani. Ääneni kuulostaa katkonaiselta ja kireältä, enkä meinaa tunnistaa sitä omakseni. "Minulla on sinulle tärkeä viesti. Oletko valmis kuulemaan sen?" minulta kysytään. Vedän syvään henkeä ja vastaan: "Tietysti olen." Vastaus tulee huuliltani kuin automaattisesti, vaikken oikeasti olekaan aivan varma siitä, olenko valmis kuulemaan äänen tuoman viestin.
 
 
"Kuten tiedät, mielikuvitusolennot eivät yleisemmin pysy samassa henkilöllisyydessä kovin pitkään. Te olette pelkkiä kuoria omistajienne keksimille hahmoille", kuulen äänen kertovan. Äkkiä huomaan, ettei ääni olekaan aivan niin pehmeä ja miellyttävä kuin mitä erehdyin luulemaan. Hänen kertomansa asia ei kuitenkaan ole minulle mikään yllätys, sillä olen saanut kuulla siitä viimeisten kahden vuoden aikana aivan riittävän monta kertaa.
 
"Se ei tosin tainnut tulla yllätyksenä, eihän?" ääni kysyy, aivan kuin tietäisi, mitä ajattelen. Kysymys ei selkeästikään ole tarkoitettu sellaiseksi, johon kuuluisi vastata, sillä ääni jatkaa: "Vaikka sinun muistosi onkin säilytetty, se ei tarkoita sitä, että ne säilyisivät loputtomiin. Kehosi on tarkoitettu käytettäväksi uudelleen ja uudelleen - sitä ei ole tehty kestämään pysyvää henkilöllisyyttä." Hän pitää tauon, ja olen kuulevinani pienen huokaisun, aivan kuin tämän kertominen olisi jotenkin raskasta.
 

 
Osaan jo aavistaa, mitä minulle seuraavaksi kerrotaan. Jossakin syvällä sisimmässäni olen kuitenkin aina uskotellut itselleni, että minun on mahdollista tulla oikeaksi ihmiseksi. Nyt minusta tuntuu, että kaikki pienimmätkin kuvitelmani aiotaan murskata niin olemattomiksi palasiksi, etten kykene enää ikinä muodostamaan niistä palasista kunnollista kuvaa.
 
"Jos olisit ollut hieman vähemmän aikaa olemassa, ruumiisi palaisi takaisin Taivaaseen uudelleen käytettäväksi, ja tietoisuutesi vain katoaisi", ääni sanoo. Hän esittää asian ikään kuin se olisi kevytkin sulattaa - ikään kuin se olisi paras mahdollinen vaihtoehto. "Mutta niin ei kuitenkaan ole", hän kiirehtii lisäämään, ja tässä vaiheessa minä tajuan, että äskeinen todella oli paras vaihtoehto. Asiat esitetään minulle juuri sellaisella tavalla, jonka on tarkoitus ärsyttää minua mahdollisimman paljon: ensin kerrotaan, mitä olisi voinut käydä, ja sitten vasta, mitä käy.
 
"Sinä olet ollut jo aivan liian kauan olemassa. Ruumiisi ei kestä enää kauaa, vaan se palaa pian takaisin synnyinsijoilleen. Sinä sen sijaan - tietoisuutesi, Avalonin sinulle kehittämä persoonallisuus - vajoaa tyhjyyteen, tilaan, jossa olet tietoinen kaikesta, muttet ole koskaan kykenevä tekemään mitään. Se on pahempaa kuin kuolema." Viimeisen lauseen olisi hyvin voinut jättää pois, ymmärrän asian varsin hyvin ilmankin. Pian minä siis kuolen - ei, vaan koen kuolemaakin pahemman kohtalon. Selvä. Sehän onkin aivan helppo asia käsitellä juuri, kun olen saanut asiani vihdoin kootuksi. Aivan kuin olisin koonnut suurta palapeliä monta vuotta, ja sitten pieni tuulenvire kaataa sen tehden tyhjäksi kaikkien näiden vuosien työn.
 
~ ~ ~
 

 
Avalonin olemus on vakaa ja päättäväinen, mutta hänen jalkojensa tärinä kertoo toista. "Lilia, me emme voi hypätä. Me kuolemme", hän kertoo minulle jo ennestään selvän asian. Nyökkään hyväksyvästi, aivan kuin kuoleminen olisi tavanomainen asia siinä missä kaupassa käyminenkin. "Katsos, Ava, kun asia ei ole aivan niin yksinkertainen kuin luulet", sanon yrittäen kuulostaa mahdollisimman itsevarmalta.
 

 
Huomaan Avalonin värähtävän hieman kuullessaan minun käyttävän hänestä lempinimeä, mutten anna sen häiritä vaan jatkan itsepintaisesti: "Emme pääse siskosi luo millään muulla tavalla kuin hyppäämällä. Jos kiipeämme, päädymme vain alas, eikä se ole tässä tarkoituksena." Sanani huvittavat Avalonia, ja hän naurahtaa pienesti. "Eikös alas pääseminen ole hyppäämisessäkin ideana?" hän kysyy naurahtaen omille sanoilleen. Hymy käväisee hänen kalpeilla kasvoillaan, mutta hetkessä hän pakottaa sen pois. "On, mutta tässä on kyse erilaisesta hypystä", selitän, "sillä tässä on kyse jonkun asettamasta portista. Pääsemme portin luokse vain hyppäämällä alas. Tämä vaatii uhrauksen."
 

 
Avalonin hopeanhohtoiset silmät laajenevat hämmästyksestä. "Portti", hän toistaa kuulemansa sanan aivan kuin ei olisi koskaan aikaisemmin kuullut sellaisesta. "Sodan aikaan meidän leireissämme käytettiin portteja, jotka tehtiin poikkeavien ja leirinpitäjien yhteistyöllä. Niitä saattoivat käyttää vain sellaiset, joiden tarvitsi päästä jonkun tärkeän henkilön luokse portin avulla. Siihen aikaan kaikilla oli joku tärkeä."
 
Se siis selittää, miksi olen aistinut portin läsnäolon. En tosin koe Avalonin siskoa erityisen tärkeäksi henkilöksi minulle itselleni - Avalonille hän sen sijaan on kaikkein tärkein, ja minulla on luontaisesti kyky aistia hänen mielikuvitusolentonaan kaikki sama mitä hänkin aistii. Omituista tosin, ettei hän ole aistinut porttia ennen minua. "Leirinpitäjien ja poikkeavien yhteistyötä?" sanon kysyvällä äänensävyllä. "Siskosihan on poikkeava, joten hän on voinut auttaa portin luomisessa. Mutta leirinpitäjä... miksi yksikään vanhoista leirinpitäjistä olisi yhä täällä?"
 
Avalonin silmät laajenevat entisestään. Niistä kuvastuu ymmärrys - hän on tajunnut jotakin. "Roxette", hän kuiskaa ja huomaan, että hänen äänensä alkaa väristä. "Minä näin Roxetten täälläpäin aikaisemmin, muistathan? Hän oli leirin johtaja. Olisiko mahdollista että... että..." Hänen lauseensa jää kesken, ja hän sulkee silmänsä, ikään kuin hänen ajatuksensa olisi liian kivulias kestää.
 

 
"... että Roxette on nyt täällä, ja hän on pitänyt siskoasi vankina kaikki nämä vuodet?" päätän hänen lauseensa, sillä minulta se onnistuu helpommin. "Kyllä, se on oletettavasti hyvin mahdollista, ja tuo alhaalla odottava portti vain vahvistaa sen ajatuksen. Ava, tule, meidän on nyt pakko hypätä, sikäli mielit pelastaa Edelainen." Hänen kasvoillaan käväisee muutaman sekunnin ajan vauhkoontunut, säikky ilme - sellainen, joka saalistettavilla eläimillä on. Sitten Avalon pudistaa voimakkaasti päätään ja sanoo: "Ei käy! Jos meillä on Roxette vastassamme, voit olla varma, että minä en tule. En ainakaan, jos se vaatii hypyn."
 
Haukon henkeäni. En saata uskoa, että Avalonin rohkeus alkaa pettää tässä vaiheessa. Olemme hiuskarvan päässä siitä, että Edelaine saadaan pelastetuksi, ja nytkö hän aikoo luovuttaa? "Älä edes kuvittele luovuttavasi. Mikä siinä tytössä muka on sellaista, ettet pystyisi kohtaamaan häntä?" kysyn, ja tajuan vasta kysyttyäni, miten typerältä kuulostankaan. Tottakai Avalon pelkää kohdata hänet, sillä hänhän on juuri se, jonka vuoksi Avalon on joutunut kokemaan kaikki ne hirveät asiat. Ketä tahansa pelottaisi tavata henkilö, joka on aiheuttanut lähtemättömät traumat. Varsinkin, kun Avalon on kuvitellut, ettei hänen tarvitsisi enää ikinä nähdä Roxettea.
 
"Sinä et ymmärrä", Avalon kuiskaa heikolla äänellä. Ensimmäistä kertaa pitkiin aikoihin hän kuulostaa siltä pieneltä, apua kaipaavalta tytöltä, jollaisena tunsin hänet seitsemän vuotta sitten. "Roxetten kaltaista ihmistä vastaan ei kykene tekemään mitään." Hän pitää pienen tauon ja jatkaa: "Jäänpalan pystyy hajottamaan miljooniin sirpaleisiin. Kuvittele, mitä tapahtuisi, jos niiden tavallisten ja harmittomien jäänsirujen sekaan laitettaisi yksi pieni, mutta sitäkin terävämpi lasinpala. Sitä ei edes huomaisi, ennen kuin olisi jo ehtinyt viiltää sormensa siihen. Roxette on aivan kuin se lasinpala jäänsirujen joukossa - pieni ja huomaamaton, mutta vaarallinen."
 

 
"Ymmärrän", kuiskaan ja pidätän hengitystäni, sillä seuraavien sanojen lausuminen vaatii minulta ponnistelua, "siinä tapauksessa minä menen yksin. Sinun ei tarvitse kohdata häntä, minä voin mennä sinne ja tuoda siskosi takaisin. Se ei olisi ongelma eikä mikään." Samassa Avalon tekee jotakin odottamatonta. Hän laskee hennon kätensä syliini ja kurottautuu eteenpäin, ikään kuin suudellakseen minua. "En ikinä antaisi sinun tehdä sitä", hän kuiskaa. Tunnen hänen hengityksensä kasvoillani, hän on niin lähellä että voisin koskettaa, jos tahtoisin.
 
"En voisi asettaa sinua niin suureen vaaraan vain omien tarpeideni vuoksi", Avalon sanoo. Hän tulee lähemmäs, niin lähelle, etten saa henkeä. Yritän sanoa jotakin, mutta sanat eivät tule ulos suustani. Avalon taitaa huomata äkillisen jännittymiseni, sillä hän vetäytyy takaisin taaksepäin ja huokaisee syvään. Hetkellinen, intiimi ja mahdollisuuksia täynnä oleva tunnelma on hetkessä poissa.
 
 

 
Nousen ylös sanaakaan sanomatta, ja kuulen Avalonin kuiskaavan: "Anteeksi. Ei ollut tarkoitus tulla noin lähelle, minä vain..." Hänen äänensä pettää juuri sillä kohdalla, jolloin sen tulisi olla kuuluvimmillaan. "Ei se mitään", sanon, vaikken ole varma tarkoitanko sitä. Tietenkään minua ei haittaa Avalonin läheisyys, sillä hän on minulle tärkein kaikista. Kyse ei ole siitä. En voi antaa hänen kiintyä minuun enempää kuin on tarpeeksi, sillä lakkaan kuitenkin pian olemasta. On Avalonille itselleen helpompaa, jos hän inhoaa minua, sillä silloin menetys ei tuntuisi miltään. Hän voisi vain naurahtaa, huiskauttaa pitkiä, vihreitä hiuksiaan ja jatkaa elämäänsä kuten tähänkin asti.
 
"Minä en aio totella sinua", totean määrätietoisesti. Kurkkuuni sattuu ja koko kehoni alkaa täristä, kun ymmärrän, mitä olen tekemässä. Jos nyt hyppään alas ja onnistun avaamaan portin sekä pelastamaan Avalonin siskon, se saattaa jäädä viimeiseksi teokseni. Voi olla, etten ole olemassa enää silloin, kun Edelaine pääsee vapaaksi. Mitä ikinä nyt sanonkin, ne jäävät viimeisiksi sanoikseni Avalonille. "Minä... minä aion pelastaa siskosi, vaikka mitä tapahtuisi. Älä seuraa minua, minä pystyn tähän yksinänikin", selostan. "Ei!" Avalon huudahtaa, sillä hän tietää jo, mitä aion tehdä. "Ei käy, en anna sen tapahtua!"
 
 

 
 Mutta on jo liian myöhäistä. Olen ottanut jo askeleeni kohti tyhjyyttä, kohti määränpäätäni. Siellä minua odottaisivat Roxette ja Edelaine, kaksi ihmistä, joita en ole koskaan tavannut, mutta joista tiedän silti enemmän kuin olisi tarpeellista tietää. Niin monta sanaa on jäänyt sanomatta, niin monta asiaa, jotka haluaisin vielä kertoa Avalonille. Mutta minä en voi, sillä me emme enää näe, eikä hän tekisi mitään sillä tiedolla, mitä tunnen häntä kohtaan. Kaikesta huolimatta olen kuitenkin pelkkä mielikuvitusolento, joka on kykenemätön muuttamaan kohtaloaan, joka on jo valmiiksi kirjoitettu.
 
En sulje silmiäni, haluan kohdata kaiken sen, mikä minua odottaa. Viimeinen asia jonka kuulen, on Avalonin huuto korvissani. Olen erottavinani sanan "rakkaus" hänen huudostaan, mutta taidan vain kuvitella omiani. Eihän hän mitään sellaista voisi sanoa, eihän?
 
~~~~
 
 
 


sunnuntai 7. kesäkuuta 2015

When life changes to be harder, change yourself to be stronger

 

 
 
Hei taas! ^^ Toivottavasti kaikkien kesä on lähtenyt hyvin käyntiin.
Tänään otin itseäni niskasta kiinni ja suuntasin läheiseen metsään kuvaamaan shoottia uhraamaan itseni ötököille ja tuulelle.  Oli kyllä melkoinen kokemus - onnistuin mm. katkaisemaan Avalonin (en ole aiemmin ikinä onnistunut katkaisemaan nukkejani, woah :'D) ja kiljumaan keuhkoni pihalle (moi vaan ötökkäkammo). Ensi kerralla täytyy varmaan muistuttaa itseäni siitä, että metsissä tosiaan on tähän aikaan vuodesta paljon ötököitä. (╥︣﹏᷅╥) (Sanokaa mulle, etten ole ainoa joka huutaa ja kiroilee julkisella paikalla ötököiden lähennellessä :'D Keräsin muutamia ihania katseita...)
 
Ai joo, Lilialla on tässä shootissa sitten tuo musta peruukki, koska menetin lopullisesti hermoni tuon edellisen kanssa. Tällä hetkellä peräti neljä nukeistani kaipaa kunnollista peruukkia, toivottavasti saan tämän kesän aikana tilatuksi... ^^'
 
Minun piti alun perin kuvata tämä shootti ihan eri kappaleella, mutta kas kummaa, Siaa kuunnellessani tajusin, miten suuresti minulle tulee tästä kappaleesta mieleen Avalon. En vaan voisi löytää tämän kuvaavampaa kappaletta, joten tällä mennään! ~
 
 
 
 
shoot; Dressed in black
 
 
 
I had given up
I didn't know who to trust
 
 
So I designed a shell
Kept me from heaven and hell
 
 
And I had hit a low
Was all I let myself know
 
 
Yeah, I had locked my heart
I was imprisoned by dark
 
 
You found me dressed in black
Hiding way up at the back
 
 
Life had broken my heart into pieces
 
 
You took my hand in yours
 
 
You started breaking down my walls
 
 
And you covered my heart in kisses
 
 
I thought life passed me by
 
 
Missed my tears, ignored my cries
 
 
Life had broken my heart, my spirit
 
 
And then you crossed my path
 
 
You quelled my fears, you made me laugh
 
 
Then you covered my heart in kisses
 

 
~~~~