Marraskuuta ja joulukuun alkua

 Heya!

Marraskuu on mun vähiten lempparikuu kuvien ottamiselle. Silti mulla ois jokunen kuva marraskuulta ja nyt joulukuun alustakin. On ollut hauskaa haastaa vaikeita kelejä ja kuvata niistä huolimatta.

Aloitellaan mun unelmamekolla!! 🌿🩵 Sen on tehnyt @studio.sestraluna, kiitos <3

Tää mekko on mun päässä ehdottomasti kesämekko, joten oli lievästi sanottuna hankaluuksia saada se olemaan edukseen marraskuun pimeydessä :'D Kaipaisin paljon värejä ja kukkasia...

Riikinkukot on mulle tosi henk. koht. juttu (ei pelkän estetiikan vuoksi), joten oli ihanaa saada tää viimein <3

Lilikaa inspiroiduin kuvaamaan Arcanen soundtrackin innoittamana! (Heavy is the crown) Oli niin Kuninkaan ja ruusun mentävät sanat, että oli pakko ryhtyä vähän räpsimään

Näitä tällasia tullaan varmaan multa näkemään tänä talvena... Kaikki kuvat tähän asti on otettu samassa paikassa! Rakastan kyllä ihan sikana ottaa näitä

Sit päästään mun perinteisiin jouluvalokuviin! Joka vuosi oon näitä napannut mun nykyisessä kotikaupungissa, se on perinne 🩷 Lintu on yhtä kimalletta <3

Remi rakkaus!! Aghghgh se on kyl ihan mun fav nukkeja

Häntä kuvatessa joku mies jäi eka juttelemaan ja ihmettelemään ohikulkiessaan. Oli ihan wholesome kohtaaminen aluksi, mutta lopulta hän teki kierroksen ei-missään (siinä suunnassa ei oo mitään, missä se ois voinut käydä :'D) ja palas takas juttelemaan mulle

Hän oli ihan snadisti liian tuttavallinen, ja minähän sit aspapersoonana höpöttelin sen kanssa mukavia until rupes ahistaan dhgdff

No, sain silti Remistä kuvia, joista tykkään!!

Hän oli hieman sus ja silti mietin et mahtoikohan hän loukkaantua kun yeettasin lopulta pois yliempaatikko vauhdissa taas

Tää on mun lemppari näistä jouluvalokuvista tänä vuonna! En odottanut yhtään, että toi asu kävis Linnealle näin hyvin, mutta ilostuin <3

Sudenkorento on niin valtavan söpö

Haukon henkeeni Odilelle oikeesti

Oon muuten tekemässä Odilesta isompaa postausta! Mulla kävi tosi onnellinen tuuri hänen kanssaan. Yleensä en saa luotua nukeille kauhean merkityksellisiä hahmoja, jos ne tulevat mulle ilman hahmoa. Odilen kaa pääs käymään nyt niin et mä alotin just kirjottaan seuraavaa romaanimittasta projektia siitä

Se puhuu mulle kovasti ja oon TOSI ilonen siit et mulla on nyt viimeinnnn tällanen hahmo. En prokrastinoinutkaan ku kolmisen vuotta

Tää oli epäonnistuneempi ver :'D Ei tavottanut sitä, mitä halusin. Laitan toiseen postaukseen semmosen version josta tykkäsin <3

Mana on ihan tehty tällasiin kuviin!

Rakastan ottaa parikuviaaa <33 Linnea ja Krisu ilahduttavat ihan vaan olemassaolollaan! Mul oli challenge saada nää onnistuun vaikka ulkona ei ollu kauheen kaunis tai romanttinen keli

Ja kuvasarjahan siitä tuli

Yva pistää parastaan 🧡 Sen faceup taitaa oikeesti olla mun suosikein koskaan, se on iha uskomaton mulle

Loppukevennys:

Heilahtaneet <3 He riehuivat

--

Pus <3

Kuulumisia(ko)

 Hejaa!

Taas tällaista kasuaalimpaa postausta feat viimeaikojen kuulumiset <3 Sekä jotain oman elämän lörpöttelyä että sitten ihan rehellistä nukkeasiaakin

Alotetaan sillä, että mun mies on VALMIS

Melkein vuosi meni! Oon joskus joulukuussa sopinut kauppoja Asaelin pääkystä ja se tuli mulle muistaakseni tammikuussa. Kehon kanssa päätin olla rohkea ja testata mulle kokonaan uutta firmaa! Sain ystävältä vinkin Ao Lingshi -nimisestä firmasta. Oon niin iloinen, että tää kroppa-asia onnistui! On tosi jykevä ja ISO, jestas

Tää on kans tosi miellyttävä posettaa

Tää kroppa on eka nukkejuttu mun koko nukkeiluhistoriassa, joka tuotiin aikasin aamulla mun ovelle! Yleensä mulla on aina tullu iltapäivällä tai illalla (tai sit oon simply ollu pois kotoa)

Heräsin häneen 💛 Höpisin sekavia postimiehelle aamupöpperöisenä mut oli ihanaa et tuli heti aamusta

Beth on muistaakseni kans tullu aamupäiväl mut olin sillon jo hereillä

Tunnustus: tää oli myös eka kerta, kun ostan pään ja kropan erikseen! Oon aina ihan kammonen siitä, sopiiko ne yhteen (värimätsi ei oo mulle niin tärkeä, mut jos ei mahdu tms niin sekoon)

Mutta!!! Tää on värimätsin puolesta ihan täydellinen ja muutenki meni hyvin. Todella jämäkkä on tosin. Jouduin ihan tosissaan urheileen et sain pään paikalleen, niinku arvelinki ku on aivan samperin painavasta tyypisti kyse ton paketin painoks oli merkattu 8 kg. JULIUS OLI 4 KG JA SE OLI MUSTA JO TOSI PAINAVA

Voin sanoo et mun käsiin sattuu nyt ton kiskomisen jäljiltä enemmän ku töissä jossa roudaan tavaraa kokoajan

Ja eihä tälle meinais mitkää vaatteet mennä... Surprisingly kivat löysin! Siviilin näköinen herrasmies

Kullasta on olemassa kaksi todella paljon toisistaan poikkeavaa hahmoversiota, toinen on alkuperäisestä tarinasta (Vapaa ihostaan) ja toinen moderni AU. Voisin kummastakin sepustella tänne! Asael on ehdottomasti autenttisin itsensä siinä itse tarinassa.

Nyt pääsen viimein kertomaan hänestä ❤️ Aion ehottomasti tehdä hänestä hahmopostauksen viimein! Tää vähän jännittää mua, Asael on tosi vaikea selitettävä. Hän on ehdottomasti tosin mun lempeimpiä ja pyyteettömimpiä hahmoja

Oon täällä nyt vaan hengannut ton kanssa. Istuu mun sylissä ja on comforting <3

Ja hei! Lisää hartsiuutisia. Osallistuin @fengxiang_jiun Chao Shan -pään ("Fox") preorderiin. Olen tosi onnellinen siitä, että pääsin osallistumaan siihen, koska tätä päätä tuskin tehdään enää jatkossa. Oon tätä pitkään fengxiangilla ihastellut, joten ilo on suuri et se löytyy nyt multa itseltänikin ❤️ Tiiän miten aion tän pääpyn meikata, mutta ihan vielä en sitä meinannut tehdä! Ensvuoden projektiks jää tämä kulta

Hänen nimensä on Kuu!

Tän pään piirteet on niin uniikit ja upeat! Niin just sellanen aasialainen kettuhenkivibe mitä pitääkin olla

Mun on vaikeaa referoida häneen minään sukupuolena, joten veikkaan et hän on mulle täysin sukupuoleton olento sit lopulta

Jatketaan vähän rankemmilla, mulla on kunnon kaamosmasennus™️ tääl. Minään vuonna pimeys ja talvi ei oo saavuttanu mua tällä tavalla. Talvi on mun lempivuodenaika, mutta tänä vuonna oon ollu monesta syystä ihan poikki ja talvi on tuntunut alkavan tosi nykien. On kokoajan niinn pimeetä

Truth to be told, meikä on ihan lopussa. Mun hermosto on melkein kokoajan ihan jatkuvassa hätätilassa ja musta tuntuu, että mikään lepo ei oo oikein auttanut. Samaan aikaan mulla on ollut tosi ihania juttuja tässä syksyssä. Tuntuu et mun koko lähipiiri on ollu jotenki vähän down. Mulla on ollut myös perheessä huolta joten on jotenki tosi ilmeistä et nyt hieman meinais jaksaminen loppua kesken

 Vähän (paljon) nyt ois uupumusta havaittavissa, on ollut aika vaiheikas vuosi. Oon aivan hirmusen kiitollinen loppuvuoden töistä tho, voi miten rakastankaan mun töitä aaaaa. Sydäntä särkee kun en voi jäädä vakkariks (ex-pomo sano että mitennii mitkä opinnot, pitääkö semmosiakin muka, ja hei, oon niin samaa mieltä :'DDD). Graduakin tosissaan tässä hakkaan samalla. Meil on hauska gradusemma, legit ohjaaja mukaan lukien vaa nauretaan siel kaikki. Kirjallisuudentutkimus <3 Mut joo, gradua pitäis tässä varmaan tosissaan alkaa kokoilla kasaan. Kuten näkyy niin kaikenlaista hommaa tässä on ollu

Oon niin väsynyt, että joko käyn sellasilla kierroksilla et en nuku ollenkaan tai sit en meinaa pysyä päiväsaikaan hereillä ollenkaan 👍🏻

Lil update: nyt oon jopa saanu nukuttua! Väsyttää silti kokoajan, mutta yayy

Wilhelmin pikku tassu tassuset siellä

Lil grippers

Wilhelm rakas tekee iloiseksi, paitsi sen jalat, jotka haluaa kokoajan irrota...

Lisäks mä elän ja hengitän Arcanea, en voi hyvin en sitten yhtään,,,, AAA,, Rakastanrakastan sitä, tää kakkoskauden ajanjakso mun elämässä tuntui tosi tärkeeltä ja maagiselta ajalta, voi juku. Haluan vaan itkeä kokoajan. Oon nyt kaikille kamuille sanonut et olin koko syksyn itkemättä, mitä ei ikinä tapahdu (suomeksi: en totta tosiaan ole ihan oma itseni siis), ja NYT SITTEN Arcane sai musta kaiken ulos mitä pitikin saada. Olen kiitollinen, luoja, olen.

Lisäksi olen itkettänyt itseäni myös mm. lukemalla Pienen elämän kolmannen kerran (meitsi tekee gradunsa siitä, yeehaw) ja kuuntelemalla Sleep Tokenin koko tuotannon kronologisesti läpi

Kummastakin toivutaan

Hommasin Avanille sunlight obitsun! Se on nii söpö aaghh

(Tää kuva oli referenssi, jonka otin toiselle harrastajalle :'D Siksi randomisti alasti)

Avani sai myös peruukin! Toi kuvassa oleva kuuluu mun Dal Natalielle... Jolta on muuten ollut KUUKAUSIA jalat poikki. Man. Rakastan vanhoja sbh-obitsuja Daleille, kun ne hapertuu ajan myötä 🤩 Muutenki mun eniten vihaamani obitsu oikeesti, pitäs hommaa kaikille mulla viel tol kropalla roikkuville daleille uudet mut tässä näätte kui usein raaskin ostaa obitsuja...

(Kyseinen jalaton Natalie, Amalthea nimeltään, saa mun puolesta syyllistää mua täysin ku hommaan noille uudemmille aina eka obitsut...)

Lintutytöt 🖤  Heitä ihastelen <3 Annika asetteli Odilea tos omaks ilokseen

Pidettiin liveekin, pitäs pitää useemmin ku se on niin comfya ja siit tulee hyvä mieli <3

Wilppua vähän, ylläri :'D Noi vaatteet piti vähän taiteilla sen päälle (Annikan luovuus pelasti...) kun kyseessä on Pullipin stock-asu :'D Hän on niin kaunis <3

__

Jeps, tää oli varmaan riittävä setti tälle erää! Kiitos, jos luit ❤️

Hengailua

Helloo <3

* * *

Saatiin viimein Melon kanssa toteutettua hengaus 🖤 Yritin olla reipas kameran kanssa, mutta tällä kertaa tais käydä niin, että Melo sai paljon enemmän kuvia XDD Mutta sain silti kursittua kasaan seikkailupostauksen >:)!

Tässäpä vähän enemmän ja vähemmän kaoottisia kuvia mun ja Melon hengauksesta!

Miittailu alko tuttuun tapaan kahvilla! Melon lössi asianmukaisesti korissa >:) Käärö kääröset

KAHVIA

Ja sitähän meillä meni (krhm ylläri)

Melon ihanin pieni Touko <33 Hän on sombre manoirin käsialaa! Niin kaunis nukke, rakastin tuota nenännöpökkää aahh <3 Hällä oli kans todella kivat nuo punertavat silmät

Pööt <33 Nää Melon tekemät villapaidat on pelastus

Tää Melon oma kustomi on niin upea!! Oon suuri gorenukkejen ystävä, joten tämä pikku pötkö ilostutti ihan suunnattomasti

Tuituiii <33

Tajusin et mulla ei ollu ees kaikista mukana olleista nukeista kuvia >:C mörn

Seurasi episodi nukkeilijat vs. talvi, talvi taisi voittaa

MUTTA saimme kuvia!!!

Nuken kenkä kans meni Just Tonne koloon, Melo reippaana ja urheana sen sieltä onki <33 Taitava

Mä kohtelemassa Hallaa kuten Hallaa kuuluu kohdella! (Melon mukulainen hänkin <3)

Kullat... rakkaat... pehmeät.

Miau teille <3

Oli niin ihana nähä rakkaat yhdessä!! <3 Comfyt beibet nyyyh

* * *

Ja sitten kuvia! Kokonaista kolme (3) kappaletta onnistuin saamaan:

Jokainen kuvissa esiintyvä nukke on Melon omaisuutta! Kristallikustomille lainasin Freyan peruukkia kuvia varten <3

Oli niin kiva ehtiä tehdä meidän perinteinen hengaus, rakastan nukkehöpinöitä ja -intoilua 🤍 Ja musiikki-intoilua!!!!! Harmistun, etten saanut tällä kertaa niin paljon kuvia kuin olisin toivonut, mutta onneksi napsin nää >:) Oli ihanaa nähdä, kiitos Melolle jälleen <3

˚ ༘♡ ⋆｡˚.ೃ࿐

Ostokäyttäytymisesta ja konsumerismista

 Heya 🩵

Taas mun tyypillistä tuumailu- ja höpöttelypostausta tänne! Haluan tässä postauksessa avata vähän tuumiani omasta ostamisestani liittyen! Mulla on vahvasti sellainen olo, että haluan puhua tästä, ja blogi tuntuu sille oikealta ympäristöltä. Olen vähän vastaavasta tänne jutskaillut joskus paljon nuorempanakin.

Mulle on etenkin viimeaikoina noussut välillä ajatuksia siitä, että olen ostanut paljon nukkeja. Mulla on tästä tosi kahtiajakoiset ajatukset ja tahdon tässä vähän avata sitä, mitä koen tästä aiheesta. Tänä vuonna mulla on ollut jotenkin "syyllinen" olo mun nukenhankinnasta. Syyllinen ei ole paras sana kuvaamaan sitä, tunne on tosiasiassa paljon kompleksisempi, mutta se on ehkä lähimpänä mun kokemusta. Ulospäin mun nukenhankinta näyttää varmaan usein jokseenkin päättömältä. Musta tuntuu, että olen ollut etenkin syksyllä kokoajan esittelemässä uusia nukkeja. Kukaan ei ole vuosiin ihmetellyt tai hämmästellyt tätä mulle, päin vastoin. Nämä tunteet kumpuavat siis täysin omasta itsestäni.

En missään nimessä tahdo luoda sellaista vaikutelmaa, että harrastamisessa pitäisi jotenkin olla kyse jatkuvasta ostamisesta. Mun ostokäyttäytyminen ei omasta mielestäni luo realistista mielikuvaa siitä, millaista ostamisen tässä harrastuksessa "kuuluisi" olla enkä toivo synnyttäväni sillä minkäänlaista painetta. Monissa materiaan liittyvissä harrastuksissa näkee päällepäin lähinnä vaan sen, miten "paljon" kenelläkin on mitäkin. Se ei kuitenkaan koskaan kerro mitään kenenkään elämästä. Oon halunnut aina tarkastella omaa kuluttamistani kriittisesti, ja toivoisin voivani viedä tätä vielä enemmän käytäntöön tulevana nukkeiluvuotena.

Toki on totta, että keräilyharrastus rakentuu välttämättä ostamisen ympärille. Olen kuitenkin tahtonut olla yhä vain kriittisempi mun omista ostomotiiveistani. Samaan aikaan olen tietoinen siitä, että me eletään konsumeristisessa yhteiskunnassa, enkä tahdo pieksää itseäni jokaisesta ostoksesta. (Ja muiden ostelu puolestaan ei kuulu minulle.) Enemmänkin tahtoisin lähinnä olla tietoinen siitä, miksi haluan mitäkin ja mikä kaikki siihen vaikuttaa. Oon tullut tässä kyllä ihan hurjasti eteenpäin, en todellakaan tarvitse enää kaikkea. Tää syksy on ollut mulle tosi onnekas nukkejen hankinnan suhteen, mutta samalla kauhistelen sitä, että normalisoinko tällaista ostotahtia omalla toiminnallani. Siksipä tämä postaus. En pidä millään lailla realistisena tai tavoiteltavana kenellekään sellaista nukenostotahtia, joka mulla on ollut esimerkiksi tänä syksynä.

Emme myöskään voi koskaan ulospäin tietää, miltä kenenkin rahatilanne näyttää eikä sellaisen spekuloiminen ole musta suotavaakaan, minkä vuoksi oon viimenen ihminen, joka tuomitsisi muiden ostamisen mitenkään. Oon aina validoimassa kaikkia läheisiä erilaisten nukkeostosten kanssa, do what makes you happy, guys. Se, että nukkeostoksia tai muita keräilyharrastusostoksia tms. joutuu häpeilemään tai piilottamaan, on musta osoitus siitä, miten meidän yhteiskuntamme arvottaa erilaiset harrastukset. Varsinkin feminiinisinä pidetyt harrastukset nähdään automaattisesti huonompina tai vähemmän tärkeinä kohteina rahankäytölle.

Tämä harrastus tuo ihan uskomattoman paljon hyvää ihmisten elämään. Muistan, kun joskus harrastukseni alkuaikoina, kun olin lapsi, sain paljon ihmettelyä ja kauhistelua siitä, miten kallis tämä harrastus on. Loppujen lopuksihan nukkeilu ei ole sen kalliimpi harrastus kuin vaikkapa moni urheiluharrastus. Toisaalta olen tietoinen myös siitä, että esim. artistinuket ovat luksustuote, jossa maksetaan ihmisten tekemästä taiteesta eikä niiden kuulukaan olla halpoja esineitä. Koen vahvasti, että mikään mun omaan ilooni käyttämä raha ei ole liikaa tai turhaa. Nukkeilu on tuonut mun elämään sellaista onnea ja pysyvyyttä (mm. kumppanin, jep, pikkujuttu), jota en ole saanut mistään muualta. 

Tällaisissa jutuissa on aina kyse valinnoista. Tiedostan silti, että olen tosi etuoikeutettu siinä mielessä, että olen a) saanut töitä tälle vuodelle ja b) saanut mahdollisuuksia ostaa sellaisia nukkeja, jotka ovat olleet mulla pitkään haaveissa. Olen näistä mahdollisuuksista äärimmäisen kiitollinen ja tiedän, että ne eivät todellakaan ole mitään itsestäänselvyyksiä tai edes aina mahdollisia. Ois jotenkin tosi bold of me olla sillee "noh tämähän on täysin valintakysymys", kun aina ei voi valita eikä aina ole ollenkaan rahaa. Olen ollut miljoona kertaa itse siinä tilanteessa, kun sitä rahaa ei ole eikä sitä voi tehdä yhtään mistään. Kaikille ei myös aina tarjoudu tasavertaisia mahdollisuuksia ostamiseen, minkä myös tiedostan.

Olen halunnut puhua tästä jo tosi pitkään, joten tässä on pitkältä ajalta ajatuksia, joita olen pyöritellyt. Haluan validoida vähän kaiken tän vaikean aiheen ympäriltä; niin ostamisen kuin ostamatta jättämisenkin ja kaiken mahdollisen kipuilun tähän aiheeseen liittyen. Me eletään maailmassa, joka kannustaa ostamaan kokoajan, joten onko ihmekään, että näistä asioista tulee kynnyskysymyksiä.

Tähän lienee hyvä lopettaa tältä erää. Kiitos, jos luitte! 💛

Odile

 Heya!

ೃ⁀➷✧.*🖤

Mulla on tänään teille tosi erityisiä uutisia. Oikeesti musta tuntuu et tää loppuvuosi on ollut pelkkää nukkejen esittelyä,, oon tekemässä postausta mun fiiliksistä ja kriissuista siihen liittyen, aagh Mutta tosiaan! Mulla on kunnia esitellä teille tänään Odile. 💚 Odile on Poison Girlin private sale, joka mulla oli ilo saada marraskuussa. Oon ikuisesti tosi kiitollinen tästä mahdollisuudesta! 🖤 Tää merkitsee mulle ihan kaikkea.

Olen vuodesta 2021 asti haaveillut vihreähuulisesta Poison Girlistä. (Syyllinen) Olen aina ajatellut, että PG tuskin tekisi vihreähuulista nukkea uudelleen, eli mun sauma saada moinen on tuntunut aika pieneltä. Ihan jo se ajatus, että sellainen ylipäätään tulis, ja sit se pitäs vielä onnistua nappaamaankin. Oon tästä syystä naureskellut aina Annikalle, että jep, jos jonkin nuken sais kuvitella itelleen, ihan millasen tahansa, se ois PG:n kustomi vihreillä huulilla ja PG:n uudemmalla tyylillä. Ja no. APUA. Niin!

Tässä sitä nyt ollaan!

Maailman isoimmat kiitokset hänestä PG:lle 🖤💫 Sain unelmieni PG:n, hän on niin uskomattoman täydellinen. Rakastan häntä niin paljon aaaa

Ensimmäiset kuvat tytöstä 🖤

Juoksin Odilen mukaan niin nopee ku pystyin ennen junaan menoa, joten en kerinnyt napata sen omaa mekkoa matkaan. Siispä piti nopee keksiä jotain ratkaisuja

Näillä mentiin!

Hänen koko vibansa kanssa mennään vahvasti black swan -suuntaan. Oon prokrastinoinut tanssi-OC:ta nyt useemman vuoden, ja tämä tapaus tuntu nyt viimein riittävän tärkeältä tähän. Siksi hän sai myös nimen Odile 🖤 Sillä on hyvinkin symbolinen merkitys hänen omassa elämässään

Voisin höpötellä sen hahmosta eri postaukseen, mun pitää vähän koota sitä vielä mun päässä. Ylipäätään oon tanssihahmosista ihan ÄÄÄ joten mun pitää varmaan hetki prosessoida miten tän tuon

Seuraavaksi vähän saapumisjuttuja:

En näemmä ottanut tän parempia dhdgffh come on

Päätin ottaa hänet ilman asua <: Siellä lymyääpi

Ja sieltä kuoriutuu 💚💚💚

Noi shimmeriset luomet on IHANAT, ne oli mulle (positiivinen) ylläri! Muutoin hän on hyvinkin mun kuratoimani mötkö. Oon oikeesti niin uskomattoman kiitollinen wää 😭💚

Sen meikki on niin täydellinen, siinä on literally kaikki asiat, joita rakastan PG:issä eniten. Mitään ei puutu

Tää mun viimejouluna saamani Black Swan -mekko on mulle tosi rakas <3

Tää pose ei nyt oo kyllä yhtään accurate, mutta tää ei virallisesti yrittänyt olla tanssipose :'D en salli itelleni yhtään epäaidon näköstä balettiposea lmao tää on tärkeetä

Mun pitäs koittaa ottaa tällasta uusiks:

Hän on täydellinen 🖤

Oon ikuisesti kiitollinen tästä mahdollisuudesta 🫂 Odile ilostuttaa mua jo niin kovin!

__

Kiitos katsojille!

Bethistä

 Mulla oli nopsa teksti Bethistä teille! Jaoin sen jo kirjoitusblogiin, mutta menis tännekin. Tää inspaantu siitä, kun luin mun vanhoja tekstejä Bethistä. Siellä mainittiin, että Ingvar (Bethyn abuser) oli sanonut hänelle, ettei hän koskaan näkisi taivasta, ja se itketti mua niin paljon etten yhtäkkiä handlannutkaan. Taivas voidaan tässä kontekstissa ottaa niin kirjaimellisesti kuin kuvainnollisestikin; Bethin kansa kun asui vuosisatoja maan alla sukupolvesta toiseen.

Minä rakastan tätä maailmaa. Rakastan nousevaa ja laskevaa aurinkoa kuin osaa itsessäni. Jokaisella hengenvedolla tulen osaksi ympärilläni heräilevää todellisuutta. Maailma on aina ollut minule hyvä. Olen pieni lapsi sen edessä, ihmettelen jokaista avautuvaa silmua ja sammaleen peittämää mätästä. On uskomatonta, että on olemassa avonainen taivas, jonka alla voin hengittää ilmaa vapaammin kuin koskaan.

Minä pelkään pimeää. Jokainen tähdetön yö muistuttaa minua luolastojen ainaisesta, rikkoutumattomasta pimeästä. Vain siniset valot kieppuivat yössä, joka ei loppunut. Minä pelkään uniani, sillä ne muistavat elämän, joka asuu yhä kehoni taitteissa ja muistuttaa itsestään niin valveilla kuin unissakin. Koskaan ei tulisi aikaa ilman miestä, jonka äänen jokaisen vivahteen osaisin ulkoa koska tahansa.

Ja silti on olemassa tämä maailma vailla tukehduttavaa kattoa. Vain ääretön taivas, jonka laidoista ei saa kiinni. Sen alla uskallan sulkea silmäni ja antaa yön tulla.