Rikkinäiset jumalat: luku 11

 Heips!

Kuvatarinaa näemmä jälleen :> Mulla iskikin inspillä ihan yhtäkkiä, ja juoksin pihalle kuvailemaan tätä ilman kunnon käsikirjoitusta. Tätä fiilistä mun onkin ikävä ns. "vanhoilta ajoilta" <3 Muistan, että oon nuorempana hyvinkin vaan möngertänyt nukkejen kanssa pihalle silkasta innostuksesta kuvatarinoihin. Tässä sitä sitten taas mennään!

Aih ja voih, oonkin odotellut koko kuvatarinan tekemisen ajan juuri tämän osan tekemistä. Vihdoin ollaan niin pitkällä!

Edellinen osa!

* * *

Rikkinäiset jumalat: luku 11

Tytär

Efraim: Hoi, Eden?

Efraim: Yksinkö sinä täällä istut? *hymähdys* Tulehan sisälle, tämänpäiväinen annoksesi on vielä saamatta.

Eden: Sinä se jaksat puhua minulle kuin lapselle. *naurahdus*

Efraim: *hymyilee* Oi, mutta tiedäthän sinä, etten minä sinua lapsena pidä. En laisinkaan. Tulehan.

Eden: *tuijottaa lasittuneena eteensä* Minä päästin tytöt pois. Irina ei pitänyt siitä.

Efraim: *istahtaa Edenin vierelle* Irina ei koskaan pidä siitä, että hän ei saa hallita tilannetta.

Eden: Mitä olit ajatellut tehdä hänen kanssaan? Hänestä on tullut harhainen. Hän kuvittelee ”voittavansa” sinut – mitä se sitten tarkoittaakaan hänelle.

Efraim: Älä sinä hänestä huolehdi. Niin kauan, kun se tyttö pelkää itseään enemmän kuin minua, minulla ei ole mitään hätää.

Eden: Sinä osaat vain käyttää muita. Irinakin on sinulle pelkkä pelinappula. Teetät likaiset työsi hänellä. *hymähdys*

Efraim: *korottaa ääntään* Onneksi sinä olet niin kultainen, Eden. Virheetön tyttö, joka voi kaikesta ylhäisyydestään arvioida minua, eikö niin?

Eden: *nousee ylös* Pidän siitä, että kiivastut. Otat kaiken niin kovin henkilökohtaisesti. Et vastannut kysymykseeni. Mitä sinä aiot tehdä Irinan kanssa?

Efraim: Miksi se sinua kiinnostaisi? En minä sinua mistään syytä.

Eden: En vain pidä siitä, että jätät minut huomiotta.

Eden: *kuljettaa käsiään Efraimin keholla* Älä tee niin enää.

Efraim: Paha, paha tyttö… *hymähdys* Minä annoin Irinan jo tietää paikkansa. Hän tekee töitä minulle, mutta minä en tarvitse häntä. Hänet voi korvata kenellä tahansa muulla. Juoksuhommat osaa kuka tahansa. Oli erittäin huono idea häneltä puuttua Agathen ja Auroran elämiin.

Eden: Niin, he olivat tosiaan aikamoisessa tilassa. Sinä saatat olla ongelmissa Irinan pienen sotkun ansiosta.

Efraim: Se on mahdollista. En tosin aivan heti usko Agathen ja Auroran pystyvän mihinkään. Mutta sinähän heidät paremmin tunnet – mitä sanot?

Eden: Älä ikinä aliarvioi pelkäävää ihmistä.

Efraim: Kuinka kryptistä. *hymy* Tule lähemmäs.

Eden: Aiotko taas tunkea minut täyteen ruiskeita? *nauraa* Olemme mekin melkoisia. Ajattele, että olen tässä edelleen vapaaehtoisesti.

Efraim: Niin, ajatella... *madaltaa ääntään* Pikku jumalattareni.

* * *

Sillä välin Faithin luona

Agathe: Minä olen tavannut hänet. Oman äitini. Hän on puhunut minulle aidan takaa. Onko kaikilla muillakin äidit?

Aurora: En tahtoisi tavata häntä, vaikka minulla olisikin moinen. En tämän kaiken jälkeen.

Agathe: Minä tahdon. Entä kaikki muut, oliko heilläkin vanhemmat? Irina?

Agathe: Ja... *vetää syvään henkeä* Eden?

Faith: Kyllä, teillä kaikilla oli ainakin yksi vanhempi. En tiedä, ovatko he enää elossa. En ole käynyt laitoksella vuosiin. Mutta... 

Faith: Minun on tunnustettava, että olen antanut erään hirvittävän asian tapahtua.

Aurora: Muunkin kuin sen, että annoit miehesi käyttää meitä tieteellisiin kokeiluihinsa?

Agathe: Aurora! *puristaa Auroran kättä* Kerro vain, Faith.

Faith: Muistatteko yhä sen huoneen, johon Efraim kielsi teitä aina menemästä?

Aurora: Kuinka voisimmekaan unohtaa...

Faith: Yhtä teistä pidettiin siinä huoneessa.

Agathe: Yhtä...

Aurora: ...meistä?

Faith: Kyllä. Pientä tyttöä. *huokaa syvään* On nimittäin jotakin, jota en ole koskaan tunnustanut kenellekään. Minulla on tytär.

Agathe: *henkäisee* Tytär?

Faith: Te tunnette minut pelkästään laitoksenjohtajan vaimona, mutta totuus on toinen. Ennen kuin minusta tuli Efraimin vaimo, minä olin hänen potilaansa.

Faith: Niistä ajoista en suostu puhumaan enää ikinä kenellekään. *vetää henkeä* Mutta minä selvisin. Minä sain apua. Sain rauhaa ja aikaa parantua, laitos teki minulle hyvää. 

Lisäksi... Laitokselle tullessani minä olin raskaana.

Faith: Mutta en Efraimille. Se mies tuli elämääni tohtorina, mutta hänestä tuli hyvin pian jotakin aivan muuta. En ole varma, miksi annoin hänen vietellä itseni. Ehkä minä vain tarvitsin jonkun apua.

Faith: Minä en ollut enää potilas. Minusta tuli vaimo. Efraim ei kuitenkaan koskaan voinut antaa minulle anteeksi sitä, että synnytin jonkun muun lapsen. Me riitelimme. Me miltei tuhosimme toisemme. Lopulta en enää kestänyt sitä, mitä hän teki teidän kanssanne ja jätin hänet. Hän ei ottanut sitä hyvin.

Faith: Hän kosti minulle pahimmalla mahdollisella tavalla. Hän vei minun lapseni.

Faith: *itkee* Hän vei pienen tyttäreni ja lukitsi hänet päätyhuoneeseen. *nyyhkyttää* Hän oli teistä se, joka sai kokea kaikkein pahimman.

Aurora: Tarkoitatko, että joku meistä neljästä on sinun tyttäresi?

Agathe: Ei kai vain...

Faith: Kyllä. *henkäisee* Eden on minun tyttäreni.

Faith: Jumalattarista kaunein, tähtien kiilto silmissään. Tyttö, jonka syleilemisestä olen aina vain unelmoinut.

Faith: Minun rakas lapseni.

* * *

Tilannekatsausta

 Moikkamoi!

Mulla on tapahtunut tässä nyt ihan hirveästi kaikkea, joten ajattelin jonkinmoisen tilannekatsauksen olevan paikallaan. Tämä on ollut yksi parhaimmista nukkevuosistani, mutta samaan aikaan tuntuu, että en ole ehkä koskaan ylimiettinyt tätä harrastusta niin paljon kuin tänä vuonna. Mun piti joskus aivan lopputalvesta postata sellainen pitkä postaus näistä ajatuksista. Tuolla se pyörii edelleen draftina, en uskalla julkaista sitä, koska en halua ajatella sitä versiota itsestäni.

Totta puhuen mua oudosti pelottaa olla nukkeyhteisössä tällä hetkellä. En oikein tiedä, mikä mun oma asemani siellä on. Tosi moni mun ystävä on tänä vuonna taukoillut Instagramista, ja oon monesti miettinyt samaa. Ehkä se on paineet, ehkä se on perfektionismi, en mä oikein enää edes tiedä. Mulla on ollut hirveän kivaa kuvatessa, mutta jokin syö sitä riemua toisesta päästä jatkuvasti. Yksi ihan selkeä varjostava tekijä on se, että mulla ei omien ongelmien vuoksi ole ikinä rahaa hommata esim. Photoshop Elementsiä. Tai siis olisihan mulla, mutta point being, raha on mulle tosi vaikea ja arka aihe. Tuntuu, että se estää mua kehittymästä kuvaajana.

Lisäksi oon tosi aktiivinen ihminen. Tunsin siitä joskus syyllisyyttä, tavallaan tunnen edelleen. Mua hermostuttaa, kun haluaisin kokoajan olla postailemassa niin Instaan kuin blogiinkin. The truth is, että en voi olla yhtään paikallani, en osaa olla tekemättä. Muuttuvan elämäntilanteen myötä oon tarvinnut entistä kipeämmin tarttumapintaa. Lisäksi oon yksinkertaisesti vaan kauhean innoissani kaikesta kokoajan. Mulla on jatkuva polte luoda ja tehdä mulle rakkaita asioita. Samalla luon jotain outoa yksinäistä kuoppaa itselleni, koska mulla on aika usein sellainen olo, että harva pysyy mun perässä. Usein se ahdistaa mua enemmän kuin ehkä osaan ajatella. En haluaisi ajatella, että kuormitan mun seuraajia olemalla niin aktiivinen. Itsellenihän mun tätä pitäisi tehdä, ja jos mua huvittaa postailla super usein, mun pitäisi vaan tehdä niin. Niin kuin olenkin pyrkinyt tekemään.

Kuvatarinasta en onneksi ota mitään kierroksia. Postailen sitä aika lailla juuri miten huvittaa. Mulla ei tosin ole mitään suurempaa paloa siihen, postailen sitä aika lailla rutiinilla. Haluaisin vähän nostattaa inspiä siihen tekemällä jonkun postauksen sen hahmoista, mutta katsotaan nyt. Onneksi sitä kuitenkin tunnutaan seuraavan, kiitos siitä <3

Ja muutenkin oon saanut paljon ihanaa palautetta niin blogin puolella kuin Instassakin. Tää muuton aika on ollut mulle tosi, tosi pelottavaa, joten oon arvostanut sitä miten piristäviä ja motivoivia ihmiset osaavat olla. Kiitos erityisesti tän blogin lukijoille, on niin ihanaa, että teitä on! ♥

Aion kyllä jatkaa ihan samalla inspillä kuten tähänkin asti, en anna satunnaisten pelkotilojen lannistaa. Postailen vaikka seitsemästi päivässä ihan vaan pistääkseni omalle ahdistukselleni vastaan. Hähä.

Ja sitten tosiaan niitä kuvia! Tässäpä veljekset Kajo ja Ilta. Nää kaikki mun uudet herrat innostaa kyllä ihan hulluna.

Kajo on niin luottavainen ja ja... :'( Sydämeen särkee. Poika hyvä, älä, sun veli ei oikeasti halua suojella sua.

Mun pitää ihan vaan vastapainoksi räpsiä äkkiä jotain aidosti kivoja Aamu x Kajo -kuvia, koska nää veljesyhteiskuvat tekee mut vaan surulliseksi D: Mutta kun tykkään heistä kauheasti

Ja randomisti loppuun vielä Dalit! Aloin uudelleenmuotoilemaan Sunwindia (eli tarinaa, josta nuokin kaksi ovat) ja innostuin siitä kovasti. En ala kirjoittamaan sitä vielä piiitkään aikaan, mutta sen kanssa värkkääminen innosti sitten kuvaamaan vähän näitä tyttöjäkin. Vitsi kun saisin aikaiseksi kuvata Daleja useammin D: Dal-intokin on tosin uhkaavasti nostamassa päätään kiitos Instan ihanien Dalien, heh.

Joka tapauksessa tällaiset tunnelmat täällä tällä kertaa. Mulla ois kysymyspostaus julkaisematta ja paljon muita ideoita tulossa :'> Aiai. Nähdään taas!

All of the memories ahead

Heij!

 Tää on nyt ihan perinteinen kuvapostaus! :0 Olenpa tehnyt kauheasti kaikkea ihan muuta tässä välissä. No, vaihteeksi näin päin - yleensähän olen täällä postaamassa lähinnä näitä perinteisiä kuvapostauksia. Jatkossa kaikkia muita tulee varmaan vähän harvemmin, mullakin alkaa nimittäin koulu tässä kuussa.

* * *

Viimeiset valot

Tsukiko, Pullip Naomi

Minun pieni ;-; Tsukiko on esikoisena ihan mielettömän rakas. Tajusin sen entistä selvemmin, kun napsin näitä kuvia. Also jännittävä asia, jonka huomasin: minulle on syntynyt tänä vuonna paha tapa hommata muutaman euron nukenvaatteita silloinkin, kun pitäisi säästää rahaa :'D Tästä hyvänä esimerkkinä nuo jo kauan sitten ostetut ADJ:n stockin osaset ja vastikään tullut Joujoun paita. Mutta eivätkö käykin ihanasti yhteen? :>

* * *

You can be king again

Mariel, Taeyang Sol

Rakastan tätä miestä enemmän ku mitään D: Another Kingin stockit käy Märpälle oikein hyvin! Ne ei ole ihan kulttuurillisesti accuratet, mutta meinasin tuota alusasua kuvata ihan ilman viittaakin vielä. Sitten ollaan jo lähempänä accuratea. Jos jollain on joskus myydä mulle Taeyang Watin stockit, hit me up, oon kaivannut niitä Marielille tässä hyvän tovin.

* * *

Ja nää loput olikin edellisistä postauksista "yli" jääneitä kuvia ^^ On ne rakkaita!

Hyvää koulunalkua kaikille, joilla koulu alkoi! Voimia myös syksyyn ihan ylipäätään 💛