Something about next doll....

Tarina on siis tulossa, seuraavasta nukestani, Miwasta.

Miwa

"puhumista"

? = Miwalle puhuva henki

ajattelua, sanan korostamista, henki

huutamista

muinaista kieltä, jota käytetään loitsuihin (ja joskus yksityisiin keskusteluihin)

~Why ?~

Miwa: Kuljen koulun käytävää pitkin eteenpäin. Käytävällä ei ole ketään, olen täysin yksin. Silti tunnen, että joku seuraa minua.

?: hei, tyttöseni ~ Miten voit nyt...?

Miwa: "Kuka sinä olet?!" huudan, ja pyörähdän ympäri salamannopeasti. Takanani ei ole ketään. Silti joku puhui minulle oudolla kielellä, jota silti ymmärsin.

?: "Olen tulevaisuutesi. Sielusi. Kaikkesi. Ilman minua et olisi mitään. Mutta vastaa kysymykseeni."

Miwa: "Miksi minun pitäisi, jos en edes tunne sinua?"

?: "Koska sinun käy huonosti näiden pahojen ihmisten luona. Sinun tulee tappaa heistä jokainen. Ihmiset ovat pahoja, läpeensä pahoja. Vain sinä olet hyvä, Miwa."

Miwa: Hämmennyin. "...etkö sitten itse ole hyvä ?" Hän sanoi, että ihmiset ovat pahoja. Minäkin olen ihminen - tarkoittiko hän myös minua?

?: "Tiedän, mitä ajattelet. Mutta sinä et ole ihminen - siksi minäkin olen täällä. Minulle annettiin tehtäväksi tulla kertomaan sinulle kaikki, mitä kerrottavana on."

Miwa: "Kerro nyt hemmetti vieköön, kuka sinä olet?!" Kiivastuin suunnatomasti. Tunnit alkaisivat kohta, ja joku typerä ääni pidätteli minua, ja kertoi minulle, etten ollut ihminen - ja häntä minun piti uskoa! Olentoa, jota en edes nähnyt.

?: "Olen vain yksi... niistä, joihin sinäkin kuulut."

Miwa: "Just ! Ihan niinkuin minä tuon olisin halunnut kuulla!" =_____="

?: "Aivan. On aika käydä asiaan... minun täytyy puhua eri kieltä, sillä muuten joku kuulee." Tulin tänne siis kertomaan, että et ole ihminen. Olet homunculus. Eräänlainen keinoihminen, joka on rakennettu viisasten kiven ympärille. Lisäksi-

Miwa: *paiskaa lähimmän esineen (joka oli muuten käytävällä lojunut viivoitin) päin ilmaa* Tuota minä en suostu kuuntelemaan !! En todellakaan, TODELLAKAAN, ole mikään "homunculus"!

?:  Arvelinkin, ettet halua kuulla sitä minulta. Mutta silti, sinä et ole ihminen. Synnyit tappamaan kaikki ihmiset ympäriltäsi. Sinut on kasvatettu siinä uskossa, että olet ihminen, mutta mietipä nyt - kun muut ovat lyöneet tai muuten vaan satuttaneet sinua, onko sinua koskaan sattunut ? Oletko koskaan vuotanut verta ?

Miwa: Tuo tyyppi on oikeassa. En ole eläessäni saanut kunnon verilöylyjä, mutta tiedän silti, että oln selvinnyt niistä hengissä. Kerran jotkut seitsemäsluokkalaiset pojat meinasivat tappaa minut sivukujalla, mutta heti, kun sain haavan, se korjautui itsestään. "Siis....?"

?: Aivan, Miwa ! Me homunculukset korjaamme itse itsemme - eli pystyt tappamaan kaikki ihmiset ympäriltäsi ! Ja kun suutut... heh~ Todellinen muotosi tulee esiin. Haluatko nähdä sen? Kokeile tappaa joku. Hermostu!~ Anna jonkun suututtaa itsesi niin pahoin, että tapat hänet. Tahdon nähdä sen ! Tahdon nähdä sinun, hänen ja koko koulun kiehuvan raivosta ja tuskasta !! ~~ Miwa, tapa joku - tämä on käsky!

Miwa: "Hei, kuka nyt ikinä oletkin, olen vasta toisella luokalla ! Ei kukaan tokaluokkalainen ala tappamaan ketään. Enkä ole mikään homunculus, usko jo!~"

?: "Hyvä on, Miwa, hyvä on.... sitten minä pistän sinut tappamaan!"

* ääni lopettaa puhumisen, ihmiset menevät luokkiinsa ja tunti alkaa*

Opettaja: "Huomenta, lapset! ~ Tänään teemme ryhmätöitä. Jaan nyt ryhmät. Miwa, Sayaka ja Wang ovat yksi ryhmä. Seuraavaan ryhmään..."

Miwa: Kihisin raivosta. En tahtonut Sayakan kanssa samaan ryhmään. En ikinä. Sayaka kiusaa minua aina! Nytkin, aivan varmasti ! Minä vihasin häntä.

* lapset menevät ryhmiinsä, myös Miwa *

Sayaka: "Jaha, katsohan, sehän on itkupilli-Miwa ! ~ Wang, haluatko nähdä, kun Miwa itkee? Se onnistuu helposti - hänhän on tuollainen itkupilli!"

Miwa: "....!!" Eikä, taas hän aloitti sen... en kestä...!

?: Tilaisuutesi on tullut, Miwa. Tapa hänet.

Miwa: " EI ! Sellaiseen en ala !!"

Wang & Sayaka: "....täääh?!"

Opettaja: "No mutta Miwa - älä huuda luokassa ! Menepä jäähylle hetkeksi."

Miwa: ÄH.... ei tässä näin pitänyt käydä. #%(/!*'n ääni ! "En tahdo. Puhuin äänelle, en teille!"

Opettaja: "MIWA ! Sinulle on annettu käsky - toimi."

?: Nyt, Miwa, nyt teet sen. Tapa.

Miwa: Jokin sisälläni tahtoi päästä ulos. Silminkuvaamaton raivo syöksyi sisältäni. Se raivo kohdistui kaikkeen ympärilläni - ääneen, Sayakaan, opettajaan ja koko luokkaan. Tunsin, että kynteni pitenivät huiman pitkiksi, ja hiukseni avautuivat valloilleen. "Te kirotut....!! Nyt te kuolette..."

Sen sanottuani täytyy myöntää, että en tiedä, mitä tapahtui. Kaikki kävi silmänräpäyksessä. Muistan, että kun palasin normaaliin tilaani, minun oli kuuma, ja en nähnyt mitään muuta kuin liekkejä ja savua. Kun pääsin nousemaan ylös, näin vain koulun roihuavien liekkejen ympäröimänä. Juoksin lähemmäksi. Kuulin hirveää huutoa, ja hetken mielijohteesta hyppäsin liekkejen keskelle. Ihoni hylki liekkejä, mutta tunsin niiden poltteen. Luulin kuolevani - mutta niin ei käynyt. Juoksin hullunkiilto silmissäni eteenpäin, ja näin kaikkialla vain liekkejä, verta ja palaneita ruumiita. Hetkinen... palaneita ruumiita ?! Sillä sekunnilla tajusin, mitä oli tapahtunut. Olin raivannut kaiken tieltäni. Tappanut kaiken. Lopuksi polttanut koulun. Tosin olin jo repinyt kaiken sisältä niin pahaksi, ettei talo olisi kaikkine revittyine ruumiineen ollut niin paha näky, että jokainen olisi saanut niistä traumoja. Se ääni käski minua... heti, kun se oli sanonut sanan "tapa", aloin riehua ja muuttua joksikin... joksikin. Se ääni oli käskenyt minua. Se pystyi kontrolloimaan minua. Ja minä... olin totellut. Tätä loppuelämäni tulisi olemaan - tuhoamista, tappamista ja ruumiita. Ja jos kerta olin homunculus, se, joka minut oli luonut, oli tehnyt elämästäni helvetin. Vannoin kostoa. Tappaisin sen tyypin... ja tekisin itsestäni ihmisen. Vielä jonakin päivänä teen sen.....

---the end---

Tämäkin on täytepostaus, mutta _tärkeä sellainen_, sillä en selittele Miwan menneisyyttä myöhemmin! Lukekaa siis tämä! :)

xoxo: miku chan & neidit

♥