torstai 9. toukokuuta 2019

Hahmonurkkaus: Perhosefekti

Tervehdys!

Jälleen uuden hahmonurkkauksen aika. Tällä kertaa vuorossa on tarina, jota en ole koskaan julkaissut missään. Olen kirjoittanut sen ala-asteikäisenä keksimäni konseptin pohjalta vuonna 2016 ennen Sudensilmiä. En kuitenkaan koskaan ollut siihen niin tyytyväinen, että olisin heittänyt sitä julkisesti nähtäväksi.

* * *

Perhosefekti


Lyhyt taustainfo

Tällä tarinalla on itse asiassa varsin pitkät juuret! Ala-asteella luin Mia Vänskän Saattaja-nimisen kirjan, josta syntyi idea maailmojen väliseen saattajaan (joka muovautui Perhosefektin myötä aivan erilaiseksi). Alkuperäisessä tarinassa minulla oli orpokoti täynnä lapsia, mutta kun vuonna 2016 tartuin tarinaan uudelleen, muokkasin sitä melkoisesti. Halusin sen sopivan paremmin pitkäksi proosaksi. Nykyään tämä tarvitsisi tosiaan jälleen uudelleensuunnittelua, mutta ehdottomasti tuota vuoden 2016 versiota mukaillen.

Hahmoista ainoa ns. alkuperäinen on muuten Granaté. Ala-asteella Granatén hahmo pohjasi erääseen Monster High -nukkeen (Wydowna), mikä näkyy hahmossa osittain edelleen.

* * *



Juonikuvaus

Perhosefektin todellisuus jakautuu kahdesta osasta: ihmisten maailmasta, ylämaailmasta, jossa kaikki olevaiset elävät tavanomaista elämäänsä. Sen lisäksi on olemassa alamaaima, todellisuus, jossa elää villimpää, ihmismaailmasta irrallista kansaa. Tämä kansa on luonteeltaan ahneempaa ja ailahtelevampaa kuin ihmisrotu. Alamaailman kansalaiset ovat ulkomuodoltaan oman henkieläimensä sekä ihmisen risteymiä, mikä tekee heistä myös aisteiltaan ihmisistä poikkeavia.

Aluksi maailmojen välinen portti oli kaikille avoin – kuka tahansa saattoi kulkea todellisuuksien välillä. Tähän tuli kuitenkin muutos, kun nuori ihmistyttö siirtyi alamaailmaan ja rakastui sen väreihin sekä eläväisyyteen. Hän jäi alamaailmaan ja synnytti alamaailman asukkaalle pojan, Absynthen. Absynthe peri sekä ihmisten että alamaailmalaisten ahneuden ja hän tahtoi omistaa molemmat todellisuudet. Absynthen johdolla alamaailman väki kulki portista ihmisten maailmaan. Siellä he aiheuttivat suunnatonta tuhoa.

Pian tämän jälkeen portti maailmojen välillä jouduttiin sulkemaan. Se sinetöitiin ja sille solmittiin saattaja, eräänlainen portinvartija, joka vahti maailmojen rajaa. Yhdelläkään elävällä olennolla ei ollut lupaa kulkea portista. Vain saattaja kykeni tekemään niin, ja hänen tehtävänsä oli vahtia, että porttia ei käytettäisi tuhon ehkäisemiseksi.

Absynthea rankaistiin teoistaan. Alamaailmalaiset eivät kuole tavallisesti, vaan kulkevat aikansa päätyttyä mustaan lampeen, joka nielee heidän tietoisuutensa. Absynthe ajattiin lampeen ennen aikojaan.

Useita ihmisvuosia myöhemmin orpokodin nuoret löysivät kotinsa pihapiiristä kaivon. Nuorista uteliain, Hazel, tunsi yhteyttä kaivoon ja oppi hiljalleen ymmärtämään, että hän oli nykyisen ajan saattaja, portinvartija maailmojen välillä. Hänen kaksoissisarensa Granaté ei hyväksynyt siskonsa asemaa, vaan päätyi käyttämään tämän kykyä hyväkseen ja katosi alamaailmaan.

Granaté rakastui alamaailman värikkyyteen ja oppi elämään siellä. Rowan, poika alamaailmasta, opetti Granatén maailman tavoille ja kertoi tytölle mustasta lammesta. Luonteeltaan häilyväinen Granaté tunsi sielujen läsnäolon mustassa lammessa ja alkoi Rowanilta salassa kommunikoida vuosisatoja lammessa uinuneen Absynthen sielun kanssa.

Pian oli selvää, että Granaté tahtoi samaa kuin Absynthe vuosisatoja sitten: hän halusi maailmojen yhdistyvän, kenties jopa tuhoavan toisensa. Granaté alkoi noudattaa Absynthen oppeja ja edetä samaan suuntaan – täydelliseen kaaokseen.

* * *



Hahmokuvaukset




Granaté

Granaté on omalla tavallaan tarinan päähenkilö. Hän on luonteeltaan rehellinen ja joskus rajunkin suorasukainen nuori nainen, joka on tottunut toimimaan edistääkseen päämääriään. Granatén hahmon ydin on se, ettei hänellä ole luonnostaan kykyä tuntea erityisen vahvoja tunteita saati ilmaista niitä mitenkään. Koko ikänsä hän on miettinyt, kuinka oppia ymmärtämään ihmisten tunne-elämää, mikä on puolestaan ajanut hänet äärimmäisyyksiin. Se, että Granaté tuntee suurta vetoa alamaailmaan ja Absyntheen, pohjaa täysin Granatén haluun oppia ymmärtämään sisintään ja sitä, kuinka tunteiden kuuluisi todella toimia.



Valitettavasti Granaté ei etsi vastauksia erityisen suotavalla tavalla. Koska hänen luonteensa on jo valmiiksi suorasukainen ja jopa arvaamaton, hän ei kaihda keinoja yrittäessään löytää itseään. Pohjimmiltaan Granaté kokee, että hänessä täytyy olla jotakin pahasti vialla, sillä hän ei ymmärrä, kuinka ihmiset toimivat. Hän pitää alamaailmasta, koska siellä kaikki on erilaista eikä kukaan odota häneltä mitään. Siellä hän saa olla juuri niin irrallaan kaikesta kuin haluaa.

Granaté kompleksoi erityisesti suhteestaan kaksoseensa Hazeliin (jota en omista nukkena). Hän ei ole koskaan ymmärtänyt, kuinka hänen empaattinen ja lämmin siskonsa toimii. Granaté päätyy satuttamaan sisartaan ja monta muuta toimillaan, koska ei ymmärrä, missä toisten rajat menevät. Todellisuudessa Hazel on ainoa ihminen, jonka vuoksi Granaté olisi valmis tekemään mitä tahansa.



Granatén suhteet tarinan miespuolisiin hahmoihin ovat melko monimutkaisia. Kuva kertonee enemmän kuin tarpeeksi tässäkin tapauksessa.

Rowanin (vasemmalla) kanssa Granatélla ei ole romanttista tai seksuaalista suhdetta, mutta Rowan rakastuu impulsiiviseen ja rohkeaan Granatéen syvästi tämän löydettyä alamaailman. Absynthen (oikealla) tapaus onkin sitten aivan toinen juttu...



Kuvailen paljon Granatéa ja Absynthea yhdessä, vaikka oikeasti heidän suhteensa oli kaikkea muuta kuin lämmin ja kaunis. Homma eskaloitui nopeasti Granatén löydettyä kuolleiden lammen ja alettua kommunikoimaan Absynthen kanssa sen kautta. Granaté jopa palautti Absynthen henkiin, jolloin he toimivat hetken aikaa pariskuntana. Valitettavasti kumpikaan ei erityisemmin osannut rakastaa toista: Granaté oli liian irti itsestään, Absynthe liian kunnianhimoinen ja raaka.

Loppujen lopuksi kumpikin käytti toista omien päämääriensä toteutumiseksi. Suhde oli vain keino saavuttaa jotakin suurempaa. Suhteen loppupuolella kaksikko yritti tappaa toisensa, mikä päätyi Absynthen kuolemaan. En vielä tiedä, kuinka kirjoittaisin tarinan lopun uudelleen, mutta uskon, että pitäisin suhteen yhtä myrskyisenä ja epäterveenä kuin se vanhassa versiossa on.



Granatésta on kenties hyvä tietää se, että hänen nukettamisensa Pullipina oli vaikeaa, koska hahmolla on tarinassa samankaltainen ulkonäkö kuin jo mainitsemallani Monster High -nukella. Punainen tukka, useita käsiä, useita silmiä... (Siihen päädytään usean mutkan kautta. Alun perin Granaté on ihminen ja tarinan lopussamyös palautuu sellaiseksi.)

Lopulta Mir oli kuitenkin hyvin selkeä vaihtoehto, sillä ihmisversiossa Granatélla on hurjat silmät ja aina hieman villit hiukset.



Absynthe

Ja tässä toinen vaikea nuketettava. Absynthella on tarinassa pitemmät hiukset ja sarvet, mutta nukkeversion tykkään pitää tällaisena. Taeyang Valko sopii kalpeutensa ja vähän rajun lookkinsa puolesta oikein hyvin Absyntheksi, joka on vain puoliksi ihminen.



Absynthe on tosiaan tämä ihmisen ja alamaailman asukkaan lapsi, joka aiheutti maailmojen välille kuilun. Hänellä on ihmisen sekä alamaailman asukkaan ahneus ja pohjaton uteliaisuus. Käytännössä Absynthe haluaa nähdä, kokea ja omistaa kaiken. Lievästi suuruudenhullu tapaus siis.

Absynthella ei juuri inhimillisiä piirteitä ole, sillä hän on perinyt ihmisäidiltään lähinnä ihmisyyden epämukavat ominaisuudet. Hän on kuitenkin hyvin ylpeä, mikä periaatteessa päätyy lopulta hänen tuomiokseen, sillä hän ei osaa nähdä toisia potentiaalisena uhkana.



Absynthe ja Granaté saattavat tosiaan näyttää suloisilta yhdessä, koska nautin romanttisten kuvien ottamisesta... Kuten jo Granatén kohdalla tulikin mainittua, todellisia tunteita kaksikon välillä ei ollut. He lähinnä käyttivät toisiaan. Myönnettävä tosin on, että Absynthe valitsi seksuaalisin sekä inhimillisin motiivein rinnalleen juuri Granatén. Granatéa Absynthen epäinhimillisyys sen sijaan kiehtoi; kenties hän koki jollakin tapaa samaistuvansa mieheen.

Toisissa oloissa nämä kaksi olisivat kenties voineet toimia yhdessä. Tasapainoista paria kahdesta yhtä hukassa olevasta ja epäterveestä olennosta ei valitettavasti saa.



Rowan

Tälle hahmolle nukkemuoto oli kaikkein vaikein hankkia, sillä Rowanilta löytyisi perhosen siivet, tuntosarvet, jokseenkin erikoiset silmät ja violetti iho... (Olen joskus ollut kova designaamaan fantasiahahmoja.) Close enough, nukkeversiolla on kuitenkin värikkäät silmät ja meikit!



Rowan on hyvin herkkä ja innostunut nuori mies, joka on taipuvainen luottamaan toisiin. Hän on valitettavasti hieman turhan naiivi ja polkeutuva, sillä vaikka hän ymmärtäisikin muiden toimivan väärin häntä kohtaan, hän ei yleensä tee asialle mitään. Tarinassa Rowan kuljettaa Granatéa innoissaan ympäri alamaailmaa kertoen tälle varomattomasti maailman perinteistä ja tavoista. Myöhemmin Granaté hyödyntää tietoa päästäkseen Absynthen luo.



Rowan on täysin sokea Granatén oikukkaalle luonteelle. Hän antaisi tytön tehdä itselleen lähes mitä tahansa, pelkkä tämän läsnäolo riittäisi tyydyttämään hänet. Valitettavasti Rowan ei koskaan päässyt yli tunteistaan Granatéa kohtaan, sillä Granatén lähdettyä hän ajatteli tyttöä koko lopun elämänsä. Rowanille Granaté edusti jotakin uutta ja ihmeellistä, josta hän ei ollut koskaan päässyt osalliseksi.

* * *

Kiitos, kun luit postauksen!

Seuraavaksi perehdytäänkin Saaliseläimeen eli tarinaan, josta löytyvät mm. Edriel ja Sade!



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti