SV: veri
Parantajan tarina
Luku 5: Unta vain
* * *
Anemone: *huihuilee* Hei? Onko ketään täällä? Aldreia? Kanga?
Anemone: Tämän on pakko olla unta. Missä minä olen?
?: Anemone.
Anemone: *hätkähtää*
Anemone: Sinä. *hymyilee* Vihdoin sinä puhut minulle jälleen. Missä olet ollut?
?: Olen aina kanssasi.
Anemone: Jopa silloin, kun olen valveilla?
?: Varsinkin silloin.
Anemone: Olen tuntenut sinut aina unissani, mutta et ole puhunut minulle pitkään aikaan. Kuinka voi olla, etten vieläkään tunne sinua? Kuka sinä olet? Unenkutojan lähettämä näky? *pudistelee päätään ja mutisee itsekseen* Eivät parantajat saa näkyjä, ne kuuluvat näkijöille.
?: Minulla on monta nimeä, mutta ensimmäinen niistä on Halla. Voit kutsua minua sillä.
Anemone: Sinä… kerrot minulle nimesi? *nyyhkäisee*
Anemone: Anteeksi. Se tekee minut emotionaaliseksi. Olet elämäni vanhin ja suurin salaisuus, ja viimein kuulin sinun nimesi.
Halla: *hellästi* Ei hätää. Minä tulin antamaan sinulle varoituksen.
Anemone: Varoituksen?
Halla: Se tyttö, jonka olen näyttänyt sinulle unissa. Varo häntä.
Anemone: Kangaa? Ei, et voi tarkoittaa tuota. En usko sitä. Kanga on ihanin ihminen, jonka olen koskaan tavannut. Minusta tuntuu, että hän on ainut, joka on koskaan nähnyt minut sellaisena kuin sydämessäni olen.
Halla: Tiedän, että hän on antanut sinulle sellaisen kuvan itsestään.
Halla: Mutta hän on -
Anemone: *säpsähtää hereille* Unta. Taas.
Anemone: *sydän pamppaillen* Mitä hän oikein tarkoitti?
* * *
Muutaman päivän päästä iltapäiväkävelyllä
Anemone: Kanga… Minä sitten pidän sinusta tosi paljon.
Kanga: *hymyillen* Niin minäkin sinusta. On ollut onni onnettomuudessa, että minä päädyin tänne ja sain tutustua sinuun. Tiedätkö, Anemone, minä ajattelen, että tämä kylä on pitänyt sinua melko tiukasti otteessaan.
Anemone: Kylällä on syynsä.
Kanga: Puolustat kylääsi, koska sinut on opetettu toimimaan niin. Oikeasti sinua pidetään lieassa. Siten se minulle näyttäytyy.
Anemone: Kanga...
Kanga: Tiedän, ettet pidä tästä, koska sinut on ehdollistettu rakastamaan kylääsi. Ajattelin vain, että tekisi sinulle joskus hyvää nähdä maailmaa.
Anemone: Tulenhan minä näkemään. Pääsen auttamaan teidän Näkijäänne toivottavasti jo pian.
Kanga: Minä tahtoisin olla sinuun yhteydessä vielä senkin jälkeen.
Anemone: Niinkö? Minäkin sinuun. Itse asiassa…
Anemone: Hallan täytyy olla väärässä Kangan suhteen. Enhän minä tiedä Hallasta itsestäänkään mitään.
Kanga: *hymyilee* Mitä mietit?
Anemone: *rykäisee* Minä...
Anemone: *henkäisee* Minä mietin sinua jokainen hetki. Valveilla ja unessa.
Kanga: *hellästi* Anemone...
Anemone: *henkäisee*
Kanga: Ssh. *hellästi* Ei hätää.
* * *
Sen jälkeen en lähtenyt Kangan rinnalta hetkeksikään. Hän nivoutui aivan kiinni minuun. Kesän aurinko laski, illat pitenivät, mutta Kanga pysyi rinnallani.
Tunne, joka oli ollut alusta alkaen vahva, sai jatkuvasti vahvistusta.
Kanga silitti poskeani, suuteli minua aina, kun kyläläisten katseet välttivät. Otti minua kädestä kuin olisin hänen tyttönsä. Se minä tahdoin olla. Hänen omansa.
Kanga näytti koko kylälle, että häneen saattoi luottaa. Hän teki töitä kuten kuka tahansa meistä. Näin, että Aldreia alkoi luottamaan häneen.
Kanga oli kanssamme puolitoista kuukautta. Niin lyhyessä ajassa minä olin kiintynyt häneen niin kovasti, etten ajatellut mitään muuta. Uneni lakkasivat.
Kunnes Aldreia sitten lopulta antoi hänelle luvan lähteä.
* * *
Aldreia: Olen tarkkaillut sinua riittävästi. Kyläläiset pitävät sinusta. Minulla ei ole enää mitään syytä pitää sinua täällä. Me tarjoamme kylämme apua kylällesi, koska olet osoittanut luotettavuutesi keskuudessamme.
Aldreia: Te voitte lähteä saman tien, mutta mukaanne tulee yksi kyläläinen Anemonen vartioksi.
Anemone: Mutta Aldreia, minä pärjään kyllä yksinkin. En ole lapsi enää.
Aldreia: *huokaa* Hyvä on.
Kanga: Kiitos tuhannesti. Me tulemme muistamaan tämän.
Hetken päästä
Anemone: *harppoo eteenpäin* En ole koskaan käynyt täällä päin! Uskomatonta, että Aldreia antoi meidän lähteä kahdestaan. Olen niin onnellinen!
Anemone: Viimein pääsen auttamaan teidän kyläänne.
Anemone: Olen niin innoissani!
Anemone: Kanga? Mihin sinä jäit?
Kanga: *hymyilee*
Anemone: Mit-
* * *
EIIEIII ANE EIII
VastaaPoistaHitto ku inhoon Kangaa!! Inhoan!! >:( Mun rakas pieni puhtoinen Anemoneni ansaitsee kaiken hyvän ja tiesin kaiken aikaa (köhköh miksiköhän) että Kanga ei tee sille hyvää! Ai saakeli kun vihastuttaa Kangan häikäilemättömyys, hän ihan tosissaan vaan veti elämänsä teatterin ja tuhos kaiken rakentamansa hetkessä. Smyyt.
Nyt kun se on päästetty systeemeistä, voinkin ihastella tätä kuvatarinaosaa itsessään! Tää tarina soljuu eteenpäin niin kiehtovasti ja otteessaan pitävästi, oon nauttinu kaikesta mitä oot tän kanssa tehny <3 Tää osa tuntui tosi pahaenteiseltä alusta asti, mulla oli paha fiilis siitä lähtien kun Halla toi varoituksen Anelle unessa. Tässä osassa oli ihan todella kuumottava jännite jota pidit yllä loistavasti tän tarinan rakenteella ja kaikilla kuvakulmavalinnoilla ja nukkejen asetteluilla! Kaikissa kuvissa oli se sama fiilis siitä, että tää ei tule päättymään hyvin. Tykkäsin erityisesti ton viimeisen kohtauksen Anekuvista: kaikki nuo lähikuvat sen kehosta ja fiilis siitä että Kanga jättäytyy jälkeen sai mun karvat nousemaan pystyyn. Ai saakeli kun pelkään Kangaa :'D Toi veriroiskekuva syöpyy mun aivoihin!
RAKASTAN tota alun unikohtausta!! Ihan mielettömän kauniisti ja maagisesti muokattu <3 Voi hitto kun Halla näyttää hurjalta ja saavuttamattomalta olennolta.Se että noin mahtava ja etäinen olento vaan istahti Anen viereen ja kosketti tätä inhimillisti Hallaa ihanasti <3 Toi sen niin lähelle! Noi kaks jakaa aivan ihanan eliniän mittaisen yhteyden enkä malta oottaa, miten niiden yhteys tästä vielä syventyy. Toivon heille paljon lisää ruutuaikaa :c <3
Kuolin sisäisesti Anemonen ja Kangan suutelukohtaukselle :3 Aaaghh Kanga pliis onko pakko viedä tää kiero näytelmä fyysiselle tasolle... Tää ei tuu tekemään Anelle hyvää. :'( Voin vaan kuvitella mikä shokki Anelle on tän koko juonen paljastuminen! Ja pahinta on se että se tuskin ikinä vaatii Kangalta ees anteeksipyyntöä <3 Sulla on kyl silmää nukkejen vaatettamiselle, ja tuntuu että tän tarinan estetiikat ja tunnelma on avautunu mulle tosi isosti just asujen kautta! Kaikilla hahmoilla on myös hyvin omanlaisensa asut, tuovat ihanasti heidän persooniaan esiin c:
Oon vaan niin kauhuissani siitä mitä seuraavaks tapahtuu ;_; Pelkään jo! Mut samaan aikaan oon excited koko tästä tarinasta ja ootan innolla, miten tää tulee etenemään. Oot loihtinu aivan uskomattoman hienon kokonaisuuden, rakastan tän tarinan juonta ja sitä miten sun kirjottamisen ja kuvaamisen taidot tulee tässä esiin! Oot molemmissa niin älyttömän hyvä ja kehityt vaan koko ajan lisää <3 Pus, ootan innolla jatkoa! Mutta ei painehia c:
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaJaahas, blogger päätti taas sulattaa kaks kappaletta yhteen >:( tässä ne erikseen:
VastaaPoistaKuolin sisäisesti Anemonen ja Kangan suutelukohtaukselle :3 Aaaghh Kanga pliis onko pakko viedä tää kiero näytelmä fyysiselle tasolle... Tää ei tuu tekemään Anelle hyvää. :'( Voin vaan kuvitella mikä shokki Anelle on tän koko juonen paljastuminen! Ja pahinta on se että se tuskin ikinä vaatii Kangalta ees anteeksipyyntöä </3 Oon huolissani Anesta, en ainoastaan verilöylyn takia vaan myös siksi, että pelkään sen sydämen särkymistä. Tuo tyttö on niin hyvä ja puhtoinen, äh :c Ja Aldreiakin jo luotti Kangaan, nyyh. Olisipa se vaan vaatinut saada lähettää jonkun katsomaan Anen perään!
En muista oonko muuten sanonu tätä jo, mutta oot pukenu sun nuket tähän tarinaan aivan ihanasti! Joka osassa oon ihastellu sitä miten nättejä vaatteita kaikilla nukeilla on päällään <3 Sulla on kyl silmää nukkejen vaatettamiselle, ja tuntuu että tän tarinan estetiikat ja tunnelma on avautunu mulle tosi isosti just asujen kautta! Kaikilla hahmoilla on myös hyvin omanlaisensa asut, tuovat ihanasti heidän persooniaan esiin c:
PoistaIhania kuvia🥰🥰
VastaaPoista