Parantajan tarina: luku 6

 Hey!

Okei, mutta tämä vuosi alkaa näemmä kuvatarinalla! Mulle iski into kaivella tämä loppukesästä otettu osa esiin ja jatkaa kt:ta viimein. Oon niin INNOISSANI! Arkikiireiden keskellä tän kt:n kuvaamista/muokkaamista ei ole voinut oikein edes harkita, mutta nyt alkaa into hiljalleen taas palailla. Musta on ihanaa, että en ole paineistanut itseäni tän pariin c: Rauhassa vaan!

Parantajan tarinan aiemmat osat löydät täältä!

Tämän osan SV: veri

Pahoittelen kans Kangan kielenkäyttöä :'D

__

Parantajan tarina

Luku 6: Rakkaudesta

Anemone: *yskii* Kanga! Kanga, mitä sinä teet? A-apua, älä!

Kanga: Hah, leikitkö sinä yllättynyttä? Luulitko, että olin sinun kanssasi siksi, että rakastan sinua?

Kanga: Vitun lapsellinen penikka, tulit tänne saakka etkä edes kyseenalaistanut. Et koskaan kyseenalaistanut, vaikka olin teidän kylässänne vain vaivaiset puolitoista kuukautta.

Anemone: *yskien* Mitä sinä...

Kanga: Lakkaa nyt vittu hokemasta sitä, menee hermot. *irvistää*

Kanga: Miksi sinä luulisit minun olevan täällä? Luokkaretkellä? Huvikseen? Ei kun, anna minä arvaan – siksi, että rakastan sinua! Olet niin kuvottavan rakastunut. Naurattaa.

Anemone: Kanga…

Anemone: Etkö sinä...

Kanga: Joo joo, sinua järkyttää nyt tosi kovasti, yhyy, tajuan kyllä. Turpa kiinni, en jaksa kuunnella sinun hölinöitäsi enää nyt, kun ei ole ihan pakko.

Anemone: Mutta...

Kanga: Pliis, älä sano sitä ääneen, en tahdo ajatella sitä.

Kanga: Kaikki tämä tapahtui vain, jotta sinut saataisiin listittyä. *hymähdys* Ei mitään henkilökohtaista, beibi.

Anemone: *kurottaa kohti Kangaa* Miksi sinä tahtoisit -

Kanga: Olet niin suloisen naivi.

Kanga: Kuvittelitko, että todella tulin kyläänne etsimään apua näkijällemme? Että olisin niin epätoivoinen?

Kanga: Sinun olemuksesi on niin lapsenomainen, että se miltei sattuu.

Kanga: Olen tiedätkö aina ihmetellyt, miten kylän miehet jaksavat läähättää juuri ja juuri täysi-ikäisten tyttöjen perään. Minusta lapsekkuudessa ei ole mitään kiinnostavaa, ja sinä vain vahvistit sen, vaikka oletkin aikuinen. 

Kanga: *nauraa* Vai ajattelitko, että minulla oli oikeasti hauskaa sinun kanssasi?

Anemone: *tuijottaa Kangaa hiljaa*

Kanga: Tein sen vain, koska halusin nähdä ilmeesi nyt.

Kanga: Okei, okei, eiköhän tässä ole jutusteltu ihan riittävästi mukavia. Suoritetaan saman tien tämä missio loppuun. Minä halveksin sinua, Anemone. Vihaan mitäänsanomatonta, tylsää naamaasi ja lässyttävän kilttejä sanojasi. En voi ymmärtää, miksi kukaan näkisi sinussa mitään erityistä.

*jostain kuuluu ääntä*

Kanga: *vilkaisee äänen suuntaan* Hmm?

Kanga: *tuijottaa jäykistyneenä* M-mitä -

Kanga: Mitä hemmettiä...

Kanga: Unenkutojan nimissä, mikä helvetti tuo on?

Kanga: *nousee ylös* Minä en ala Anemonen vuoksi kuolemaan.

Kanga: *juoksee paikalta*

Halla: *laskeutuu Anemonen vierelle* Halla: Ei mitään hätää, tyttöseni. Olen tässä sinun kanssasi. Älä liiku.

Anemone: Minun… täytyy parantaa itseni. Hän ei osunut hengenvaarallisiin elimiin, mutta… *yskähtää* Vuodan tätä menoa kuiviin.

Halla: Ssh, anna minä autan.

Anemone: Oletko se todella sinä…? Kuinka sinä olet täällä?

Halla: Ssh, pieni, sinun pitää olla rauhassa nyt. Älä hötkyile.

Anemone: Oletpa sinä lämmin. Olisitpa unissakin yhtä lämmin…

Halla: Keskity vain hengittämiseen. Sinun on pysyttävä nyt liikkumatta.

Anemone: Tahtoisin… etsiä Kangan. Puhua hänelle. Hänen päässään mahtaa liikkua juuri nyt monta ajatusta. *yskii* Sinä varoitit minua, enkä kuunnellut.

Halla: Minä yritin kertoa sinulle, mutta uni katkesi aina. Hän katkaisi sen.

Anemone: Hän? Kuinka niin hän?

Halla: Hän on Näkijä.

Anemone: Kangako Näkijä?

Halla: Kanga on aina ollut. Teitä vedätettiin, enkä kyennyt varoittamaan sinua ajoissa. Ei Näkijä tarvitse apua tai ole hengenvaarassa. Näkijä on Kanga itse.

Anemone: *haukkoo henkeään* Se selittää paljon… niin paljon. *hiljaa* Voi, Kanga… Olisinpa voinut auttaa häntä jotenkin.

Halla: Juuri nyt sinun on keskitettävä kaikki energia itseesi.

Anemone: Kuinka voisin, kun Kanga on Näkijä ja sinä olet vihdoin siinä? Enkä vieläkään tiedä, kuka sinä olet...

Halla: Ssh, ihmislapsi, minä kerron sinulle kyllä. Sen aika ei ole nyt.

Anemone: Tulitko sinä… pelastamaan minut?

Halla: Minä olen katsellut sinua koko elämäsi. Olen aina varjellut sinua.

Anemone: *hymyilee* Enkä siltikään tiedä, kuka sinä olet… 

Halla: Kaikki ajallaan.

Anemone: Halla... Uskotko sinä, että Kangalla on kaikki hyvin?

Halla: Etkö ole järkyttynyt siitä, mitä juuri tapahtui?

Anemone: Olen. Mutta minä välitän Kangasta vielä enemmän kuin olen huolissani siitä, mitä nyt tapahtuu. Tahdon vain, että hänellä on kaikki hyvin. Minä rakastan häntä.

Halla: Sinulla on puhdas sydän. Hän ei ansaitse sanojasi.

Anemone: Minä rakastan häntä silti.

Halla: Juuri nyt olisi tärkeintä, että vain lepäät.

Anemone: *hymyilee vaisusti* Minähän… lepäänkin. Ihan koko ajan.

* * *

Toisaalla

Kanga: *kävelee täristen kohti Callistraa* Helvetin helvetti. Puolentoista kuukauden työ. Täysin hukkaan heitetty. Mikä ihme se oikein oli? En ole koskaan nähnyt mitään tuollaista. En takuulla kerro siitä kenellekään ennen kuin otan itse selvää.

Callistra: *henkäisee* K-Kanga? Sinä olet elossa. Ja kotona.

Callistra: Sinun äitisi sanoi, että... että...

Callistra: *nyyhkien* Minulla oli niin... *nielee itkuaan*

Kanga: Callistra... *henkäisee* Älä sano mitään.

Kanga: *hellästi* Olen tässä nyt.

Callistra: *pitelee Kangaa hellästi* Kuinka olet jo nyt siinä? Olin varma, että Annelise oli viimein keksinyt keinon päästä sinusta eroon...

Kanga: *sihahtaa* Ei äiti minusta noin vain pääse. Hän puhui sinulle totta. Olin Parantajan kylässä suorittamassa tehtävää.

Callistra: Sinä todella olit minun kylässäni.

Kanga: *vihaisesti* Niin. Enkä saanut aikaiseksi edes sitä yhtä asiaa, jossa minun piti onnistua.

Callistra: Mistä oikein puhut?

Kanga: Luuletko, että saan kertoa sen sinulle?

Callistra: Kanga, et kai sinä vain...?

Kanga: Mitä väliä sillä on! Epäonnistuin joka tapauksessa.

Calistra: Kanga rakas... Mitä täällä oikein tapahtuu? Mitä sinun äitisi haluaa?

Kanga: Unohda se. Olen nyt tässä. Sinähän kaipasit minua.

Callistra: *hellästi* Kulta rakas... Puhu minulle.

Kanga: *tiuskahtaa* Ei ole mitään puhuttavaa! Anemone on yhä hengissä, jos sinä siitä huolehdit.

Callistra: *järkyttyneenä* Kanga... Yrititkö sinä tappaa minun kyläni Parantajan?

* * *