Vale

 Hi hey <3

Kultapoijjaan oma postaus 🖤 Hän jatkakoon mun henkilökohtaisissa parrasvaloissa paistattelemista. Tällä kertaa luvassa höpötystä hänen hahmostaan! Valesta ja Odilesta on muodostunut jo kovin tärkeitä mulle <3

Musta on niin oikein et emmin ja kriiseilin tällasen tarinan luomista tosi paljon for personal reasons, ja nyt se absolutely räjäytti mun pään 🖤

Perusinfoja:

- 23-vuotias

- Töissä tatuoijana Lotus-nimisessä tatuointistudiossa

- Toinen päähenkilö kirjoitusprojektistani Siivetön. Odilen pikkuveli. Asui pitkään yksin, mutta Siivettömän alussa Odile tosiaan ilmestyy pikkuveljensä ovelle avun tarpeessa ja Vale nappaa sit heti siskosta koppia.

- Vale on tällanen tyypillinen emotionaalisesti estynyt miekkonen, joka välttelee sitoutumista ja tunteista puhumista ko viimestä päivää. Suomalainen Mies™️ siispä

- Jooh, ovat aika selvästi sisarukset Odilen kanssa. Kummallakin on omat estonsa ja ongelmansa, jotka ovat kasvatuksen tulosta. Valella nämä ongelmat manifestoituvat enemmän sitoutumisongelmissa ja siinä, ettei se osaa käsitellä omia tunteitaan.

- Valella on vahva tarve miellyttää vanhempiaan yhä. Odilelta tämä tarve kaikkosi jo tosi varhaisessa vaiheessa elämää, mutta Vale ei kaikesta huolimatta osannut olla toivomatta, että sen vanhemmat ois genuinely ylpeitä siitä edes kerran. Se oli aina kympin poika koulussa, mutta ulkoisille asioille ei tuntunut merkittävältä saada arvostusta. Se ois aina kaikkein eniten toivonut, että sitä arvostetaan ihan vain sellaisena ihmisenä kuin se on.

- Eli Vale raasu on aina vaan pyrkinyt miellyttämään kaikkia kykenemättä lopulta sit miellyttään kunnolla oikein ketään.

Valella on poikaystävä, Varis! Nää kaks on itse asiassa tän stoorin originaalit hahmot, Odilea ei tuolloin pari vuotta sitten ollut olemassakaan. Valelta meni ikuisuus prosessoida tunteensa Varista kohtaan :'D Vale on ollut sarjaghostaaja elämässään, jos sille ilmasee mitään helliä tunteita ni se on moro heti kättelyssä. Varis oli tästä tietoinen ja antoi toisen ihan rauhassa käsitellä asioita!

Kyllähän Valesta sitten lopulta fiiliksiä sai kiskottua ulos, se vaan tarvitsi pitkän aikaa pohtia niitä. Sen aikaa Varis oli sen päässä vain epämääräinen säätö. Musta kuitenkin tuntuu, että se kokoajan tiesi sisimmässään pitävänsä Variksesta.

Varis on erittäin ilahduttava henkilö kaiken kaikkiaan, taidan haluta sille ihan oman postauksensa, kun kerta nämä muutkin saavat.

Valella on ongelmia kaikenlaisten substanssien kanssa,, Se on poissa töistä, koska sillä meni vähän liian lujaa aineiden kanssa. Vale tuntee siitä ihan järkyttävää häpeää. Kaikki tämä vain vahvistaa sen heikkoa käsitystä itsestään ja saa sen häpeämään koko olemustaan entisestään. Se ei kirjaimellisesti kertonut Odilelle, että sillä on ongelma, kun Odile muutti sen luo. Se esitti käyvänsä yhä töissä. Hän on omaksunut tosi vahvasti stigman aiheen ympäriltä ja on vaan overally jotenkin tosi pahassa jamassa henkisesti.

Vale toisin sanoen saattaa vaikuttaa kovapäältä ja onkin monella tapaa vaikeasti lähestyttävä, mutta tosiasiassa se on hirveen symppis kaveri, joka olisi vain tarvinnut tosi paljon aikaisemmin apua erilaisiin ongelmiinsa. Vale ja Odile ovat molemmat mun kannanotto perheasioihin. Perheteemat ei tuu koskaan poistuun mun tarinoista, ne on juttu, johon palaan fiktiossa aina uudelleen ja uudelleen niin itseni tuottamana kuin myös esim. kirjoissa ja sarjoissa.

Viboja! Erittäin tarkoituksellinen rappioromantiikka täällä :p Toi mis jäbä kaataa tytyn päälle vettä suihkussa on niinku niin Odile ja Vale ettei mitään rajaa XDD Ihan tosi se miten nään niiden arjen energian.

Kaoottista ja arkisen rakastavaa eloa <3

Vähän Valen minuuspohdintoja!

Olen stereotypia. Vihaan sitä, että olen tismalleen sitä, mitä he minusta olettavat. Minulle ei voi uskoa kunnon töitä, minä en voi mennä lähelle heidän pullamössölapsiaan eikä minulle voi hymyillä, koska minun ongelmani – tietenkin minulla on sellainen – tarttuisi muihinkin. Kaikki tietävät minun koko elämäntarinani vain vilkaisemalla naamakerrointani. Vihaan sitä, että he ovat osittain oikeassa. Minulla ei ole mitään, jolla puolustautua.

Äiti alkoi katsoa minua tietyllä tavalla minun värjätessäni tukkani mustaksi kolmetoistavuotiaana. Sitä ennen hän oli pitänyt minut tiukassa otteessaan. Sain kymppirivejä kokeista, menestyin kuvaamataidossa ja sain stipendejä. Tulin aina sukujuhliin hymyilemään. Olin palkintolapsi, vaikka en koskaan saanut siitä kiitosta. Tein kaiken vain, jotta hän ei katsoisi minua niin, ja silti hän katsoi, en koskaan päässyt sitä pakoon.

Joskus minä mietin, miltä tuntuisi tuntea vihaa. Odile tuntee. Hän on sanonut niin. En ole sekuntiakaan elämästäni vihannut ketään. En ainuttakaan ihmistä. En osaa olla heille mitään, vaikka yrittäisinkin, mutta en voi vihata heitä.

Tää jatkaa vähän samasta teemasta :'D Tässä kans ehkä pientä tiivistystä näiden kahden ihmissuhteesta...

”Onko meillä vielä kaapissa tomaatteja? Mä en löytänyt.” Odile on ilmestynyt ovensuulle. Hänen tukkansa vihreä on tummunut sulavasti mustan sekaan. Pohdin, mahtaako moinen kurittomuus olla keskisormi tanssivuosille. Hän voi viimein tehdä, mitä haluaa.

”Sori, mä en muista syöneeni. Voi olla, että ei ole. Haluatko käydä kaupassa? Tai voin mäkin käydä.”

”Vale hei.” Siskon äänessä on sävy, jota en ole hetkeen kuullut. ”Taas tosi tuollainen selkärangaton vastaus. Ei sun tarvitse käydä kaupassa, jos mä olen syönyt ne tomaatit. Vaikka ihan kuka tahansa ois syönyt ne, ei sun tarvitse mennä kauppaan, jos mä haluan tomaatteja. Sun on opittava pitämään omat rajasi.”

”En tiedä, onko mulla sellaisia”, kohotan hymähtäen harteitani.

”Ei naurata.” Odile seisoo jämäkästi ovensuussa. En ymmärrä, miten hänellä on kaikkien näiden vuosien jälkeenkin yhä sama järkähtämätön, silti täysin sulava presenssi. ”Sä yrität aina liikaa miellyttää kaikkia, varsinkin sellaisia ihmisiä, jotka eivät tule koskaan antamaan sulle arvostusta sellaisena kuin sä olet. Mun tekisi mieli potkia sua perseelle, siis ihan kirjaimellisesti. Taidan sen sijaan mennä hakemaan niitä tomaatteja.”

”Mä tulen mukaan.”

”Etkä tule, jos et halua.”

”Kiva iltapäivälenkki.”

”Voi vittu sun kanssasi.”

Sellaista <3

Mulla ois Odilesta ja Valesta (ja Variksesta) vaikka mitä jaettavaa, mutta säästän sit tuleviinkin postauksiin jotain 🖤 Pus <3