Parantajan tarina, luku 16

 Parantajan tarina

Luku 16: Turva

___

Anemone: Halla... Sinä olet Unenkutoja. Oletko sinä näyttäytynyt aina kaikille parantajille unessa, vai olenko minä ensimmäinen?

Halla: Minä olen yrittänyt, mutta kukaan ennen sinua ei ole pysähtynyt äärelleni. Kylät ovat vuosikymmeniä keskittyneet ennemmin taistelemaan keskenään. He eivät enää muista, mistä kaikki alkoi. *huokaa syvään*

Halla: Kauan sitten minulla oli niin hauskaa ihmisten kanssa. He ovat sittemmin unohtaneet minut sukupolvi sukupolvelta. Tarina Unenkutojasta lämmittää minua, mutta... *huokaa* Se ei ole sama asia.

Anemone: Niin, sinä et antanut ihmisille näkemisen ja parantamisen lahjoja vain saadaksesi ihmiset kiistelemään niiden vuoksi. Callistra ja Annelise ovat vain pahentaneet tätä kaikkea... Kunpa tietäisin, millä saisimme heidät lopettamaan.

Anemone: Callistra on yhä vangittuna enkä tiedä, miten auttaa häntä. Aldreia tekee parhaansa, mutta Kangan isku tuntuu heikentäneen koko kylää.

Halla: Anemone, haluan, että sinä muistat oman kuolevaisuutesi. Vaikka oletkin parantaja, et voi kantaa kaiken painoa yksin.

Anemone: Minä en vain kestä katsoa sivusta, kuinka kaikki kantavat vuosia vanhaa vihaa. Me emme tarvitse sitä enää. Se vie meidät kaikki vain kauemmas toisistamme.

Anemone: Täytyy olla jotain, jota voin tehdä. Mitä tahansa.

Halla: *tarttuu Anemonea kädestä* Minä toivoisin, että pysyt turvassa. Olemme nyt unessa, mutta valveilla maailma on pelottava enkä tahdo sen vievän sinua.

Anemone: Sinä olet turvanani valveillakin.

Halla: Niin olen, mutta minunkaan voimani eivät ole rajattomat. Olen paljon vähempi kuin aikojen alussa.

Anemone: Aikojen alussa...

Anemone: Hän on ollut täällä niin kauan.

Anemone: Ja silti hän tuntuu siltä, kuin kohtaisi ihmisen ensimmäistä kertaa.

Anemone: Me keksimme jotain. Minä haluan vain, että kylät saisivat viimein rauhan.

Halla: Niin minäkin. Ja minä teen kaikkeni, että sinä pysyt turvassa.

* * *