Parantajan tarina: luku 19

 Parantajan tarina

Luku 19: Veljeni

_

Caius: *huohottaa* En voi uskoa, että olen kaikkien näiden vuosien jälkeen jälleen täällä.

Caius: Mikään täällä ei ole muuttunut.

Caius: Lattialaudatkin ovat tismalleen samat kuin vuosia sitten.

Caius: *koputtaa varoen oveen* 

Caius: En tiedä, kumpaa toivon enemmän - sitä, että hän avaisi oven vai sitä, ettei hän koskaan avaisi.

*ovi narahtaa*

Caius: Miten kohdata ihminen, jota on pelännyt kaikki nämä vuodet?

Veel: *avaa oven ja katsoo Caiusta hetken* Caius? Sinäkö siinä?

Veel: *hätkähtää* Mitä sinulle on oikein tehty? Tule sisään.

* * *

Hetken päästä

Veel: Onko sinulla yhtään parempi olo? Silmäsi oli melkoisessa kunnossa. Minusta tuntuu, että minun ei kannata kysyä siitä ensimmäisenä.

Caius: *vaisusti* Silmäni pärjää kyllä.

Caius: Tämä kaikki tuntuu vain niin erikoiselta. Minä... minun maailmani romahti. En tiennyt, minne muualle tulla. Anteeksi.

Veel: Älä pyytele anteeksi. Olen iloinen, että tulit. Siitä on kauan, kun olemme tavanneet. Minä olen toivonutkin, että tulisit.

Veel: *ojentaa ruokaa* Syö ensin. Sinun pitää pysyä tolpillasi. Jutellaan sitten.

Caius: En ymmärrä, miksi hän on niin hyvä minulle.

Veel: Me olemme olleet pitkään erossa. Sinulla on ollut oma elämä.

Veel: Täälläkin on tapahtunut paljon.

Caius: Minä... Minun on hyvin vaikea tulla takaisin.

Caius: En tiedä, miten sinun elämäsi on lähtenyt käytiin tai mitä vanhempamme ajattelevat.

Caius: *naurahtaa* En ole suoraan sanoen uskaltanut näyttäytyä. Elämäni ei mennytkään siihen suuntaan, johon sen piti, ja ajatuskin vanhemmistamme... *värähtää*

Veel: Vanhemmistamme?

Caius: *katsoo pois päin* Niin. Minä en ole halunnut kohdata heitä.

Veel: Caius...

Veel: Äiti on kuollut. *pitää tauon* Ja isällä on muistisairaus. Hän ei enää tiedä, kuka olen.

Caius: *säpsähtää* Mitä? Kuollut?

Caius: *tärisee* Kaiken tämän jälkeen he eivät enää ole täällä. He eivät enää koskaan katso minua kuin pettymystä.

Caius: He siis... he todella...

Veel: Totta se on. Minä yritin lähettää sinulle kutsun äidin hautajaisiin, mutta en onnistunut löytämään sinua.

Caius: *tärisee* Tämä... tämä on niin...

Veel: Olen pahoillani, että kuulet siitä näin. Olisin halunnut kertoa sinulle rauhassa.

Veel: Olen iloinen siitä, että olet nyt siinä.

Veel: En tiedä, mitä elämässäsi on tapahtunut ja miksi aikanaan lähdit, mutta olen valmis keskustelemaan kaikesta. Minulla on ollut yksinäistä isästä huolehtiessa.

Veel: Sinun ei tarvitse kertoa minulle mitään, jos et tahdo, mutta haluan sinun tietävän, että olen tässä. Minä en koskaan vihannut sinua. En tiedä, millaisena minua pidit, mutta minä en koskaan nähnyt sinua alempana.

Caius: Tämä... Tämä kaikki on ihan liikaa. *tärisee*

Caius: *purskahtaa itkuun*

Veel: *nousee halaamaan Caiusta* Hei... Anna kaiken vain tulla. Sinä olet juossut pakoon niin pitkään.

Veel: Nyt sinulla ei ole kiire minnekään. Olen tässä, jos vain sallit.

Veel: Enää ei ole hätää.

* * *