Heijastuksia

 

Minä ja minä ja minun jälkeeni vielä uusi minä, ihon kalvon alta läpikuultava minä, vereslihalla. Kesken, mutta en osaa kertoa miksi. Niillä on kaikilla eri kasvot, erilaiset jokaisen tarpeisiin. Nuo sille, joka halusi vuodattaa ongelmiaan, nuo sille, joka kysyi kassajonossa kahdenkympin seteliä, ja nuo äidille, nuo isälle, vielä nuo toisetkin äidille, se ei koskaan halua nähdä oikeita kasvojani. Sinä haluat, sinun ei tarvitse valita kymmenistä minuista. Sinä kävelet luokseni ja istut sohvalleni kuin kotiisi, kysyt kysymyksiä joihin minun on pakko vastata “ei”, koska haluat minun oppivan. Sinulle uskallan sanoa, sinulle uskallan olla kuka olen tuhansien minujen alla.

___

Puhuu Odilelle btw ^

Mä olen niin tykännyt ottaa Valesta tällaisia kuvia. Valen hahmo on muuttunut tosi paljon romaanin editoinnin myötä ja muutenkin. Mua aina puhututtaa Valessa sen perheongelmat ja mukautumishalu. Mulle jotenkin tällaiset trippaavammat kuvat, joissa on useammat kasvot ja Vale tuntuu pirstaloituvan, on tärkeitä sen hahmoa ajatellen. Kaikki henkilökohtainen pirstaloituminen on asia jota tykkään kuvata omassa taiteessa ja Valelle tämmöset editit on istuneet hirmusen hyvin! Puran kaiken tällaisen energian häneen, tärkee.

Kaikki tällasissa kuvissa tuntuu myös tosi henkilökohtaisilta! Vale on hyvä poika, mulla on vahvat samaistumiset sen perhekriiseihin ja miellyttämiskierteeseen. Siks tollaset edititkin tuntuu tärkeiltä. Kaikki minuuden hajoilu on aina sellainen juttu, jota tykkään tuoda taiteessani tavalla tai toisella esiin. Vaikka Vale ei ole tarkoitettu mun omakuvaksi tai vastaavaa, tykkään pohtia sen miellyttämiskriisejä. Oon aina ilahtunut siitä, että se on tosi herkkis olevinaan kovan kuorensa alla. Pieni kiisu vain.

Vale on #mies eli huono puhumaan tunteista varsinkaan selvin päin :'D Mua jotenkin huvittaa, että luon aina tällaisia hahmoja, koska mä puhuisin ihan mistä tahansa tunteesta (sillonki ko ei kannattais) ja musta päihteet on megagross,,, (Jos ette tienneet ni oon täysin päihteetön :p) Odile on paras saamaan veljestään mitään ulos, Variskin kehittyy siinä ajan kanssa! Oikeastihan Vale on vaan tosi lukossa ja tarvitsee tilaa. Varis on hyvä rikkoon sen muurit, sitä tarvitaan tän miehen kanssa. Odilen kanssa se on silti paljon helpompaa, koska molemmat sisarukset copettaa perhetraumoja takertumalla toiseen. Perheen ulkopuoliset ei samalla tavalla tiedä, mitä kaikkea on ollut meneillään.

Uughhh rakastan puhua Siivettömästä, manifestoin edelleen joka solulla sitä kirjaksi! Mun maailman rakkain 🖤

Joopp jotain tällaista ääneen ajattelua vain + halu jakaa toi tekstinpätkä! Tää postaus on muhinut täällä kuukausia, aika päästää se maailmaan...

Pus! <3