torstai 31. lokakuuta 2019

Blogit ja nukkeilu


Viimevuosina olen pohtinut bloggaamista paljon. Tarvitseeko nukkeyhteisö enää blogeja? Mikä niiden rooli ylipäätään on tässä harrastuksessa? Olen pitänyt Plastic Dream -blogia yli kahdeksan vuotta. Pullipeja olen harrastanut miltei yhdeksän. Paikka, jossa minä aloitin nukkeharrastuksen ja josta sain tietoa nukeista, oli nimenomaan blogimaailma. Oma nukkehistoriani on alkanut täältä.

Se, miksi bloggaaminen on muodostunut minulle sydämen asiaksi, johtuu siitä, että nukkeilu on minulle harrastuksena äärimmäisen rakas. Koska kaikki on alkanut minulle täältä, tuntuu haikealta, että juuri suuresti rakastamani yhteisö on kuivunut kokoon. Olen sentimentaalinen ihminen ja koen aidosti kaipaavani sitä, mitä nukkeilu oli silloin, kun sen aloitin. Minulle ainoat paikat jutella muiden nukkeharrastajien kanssa olivat Blogger ja GoSupermodel. Olen aloittanut harrastuksen verrattain nuorena, mutta tiedän, että monella samoihin aikoihin aloittaneella on sama kokemus: nukkeilun luonne oli hyvin erilainen silloin.

Yhdeksän vuotta on paljon aikaa, joten luonnollisestikin harrastus on kokenut melkoisen muutoksen siinä ajassa. Osittain sen vuoksi on tavallaan vaikeaa verrata 2010-luvun alun blogimaailmaa nykyhetken nukkeharrastukseen. Sentimentaalinen osa minua kuitenkin tekee niin kysymättä lupaa. Asiat muuttuvat, mutta eivät aina parempaan suuntaan. En aio väittää, että Instagramiin lähes kokonaan siirtynyt nukkeyhteisö olisi aiempaa selkeästi huonompi tai että yhdeksän vuotta sitten yhteisö olisi ollut täysin ongelmaton. Minulla on kuitenkin oma näkemykseni siihen, mihin suuntaan harrastus on mennyt sen siirryttyä blogeista Instagramiin.

Kun harrastaa jotakin kauan, ei voi välttyä näkemästä harrastuksen kehityskaarta. On totta, että nukkeilusta on tullut helpompaa ja yleisempää kuin vuosia sitten. 2010-luvun alussa nukkeilu ei ollut läheskään niin suosittua kuin se nykyisellään on. Miittejä pidettiin harvemmin ja niissä oli tiiviimpi porukka. Nukkeilun suosioon on vaikuttanut osallaan Helsingin Kilala-nukkekauppa, osallaan Instagramiin siirtyminen.

Instagram on jokseenkin vaivaton media. Siellä kommentoiminen ja seuraajiin yhteyden pitäminen on helpompaa ja henkilökohtaisempaa kuin Bloggerissa. Sinänsä se on hyvä asia. Nukkeilusta kuulee helpommin ja omien nukkekuvien jakaminen on helpompaa. On matalampi kynnys perustaa Instagram-tili kuin nukkeblogi. Instagramiin siirtyminen on kuitenkin muuttanut itse yhteisöä. Harrastus on luonnollisestikin kuvakeskeisempää kuin aiemmin. Lisäksi erilainen kuvilla ja niihin liittyvillä kikoilla kilpaileminen on yleistynyt entisestään. Nukkeilun rakenteellisesta muutoksesta saisi kokonaan oman postauksensa.

Miksi sitten yhä bloggaan, jos Instagram on kerran kaikin puolin helpompaa? Kenties juuri siksi. Ennen kaikkea muuta olen kirjoittaja. Rakastan tuottaa erilaista sisältöä ja jutella mukavia seuraajilleni. Minulle on ehdottomasti luonnollisinta jakaa harrastustani blogiformaatissa, jossa kertominen ja kuvaileminen on laajemmin mahdollista. Ennen kuin siirryin kirjoittamaan lähestulkoon pelkästään pitkää proosaa, kirjoitin aktiivisesti kuvatarinoita. Niiden siirtäminen Instagramiin ei ole onnistunut. Ne kuuluvat blogimaailmaan. Kuvatarinat olivat minulle ennen niin kriittisen tärkeä osa tätä harrastusta, että jo niiden vuoksi blogit olivat minulle rakkaita. Lähes kaikilla oli kuvatarina käynnissä ja ihmiset kommentoivat aktiivisesti toistensa tuotoksia. Vaikka omien kuvatarinoideni laatu on jokseenkin olematon niiden kirjoitusajankohdan vuoksi, voin sanoa nauttineeni niistä koko sydämestäni. Niiden tekeminen oli ihanaa ja ilman niitä minusta ei olisi koskaan tullut kirjoittajaa. Koska kirjoittaminen on minulle rakkainta tässä maailmassa, olen sen suhteen osittain velkaa blogimaailmalle.

Blogit olivat aikanaan nukkeharrastajien keino keskustella toisilleen. Toki silloin olivat olemassa myös GoSupermodel sekä Pullipsuomi, mutta parhaiten minulle jäi mieleen blogien aktiivisuus. Blogeja päivitettiin lähes viikoittain. Kerrottiin kuulumisia, pistettiin nuket kertomaan milloin mistäkin, annettiin elämä kaikelle sille, mitä luotiin. Blogeissa tehtiin paljon erilaisia haasteita. Moni kommentoi aktiivisesti toisten blogeja- sillä tavalla syntyi tuttavuuksia ja jopa ystävyyssuhteita. Minä olen tavannut suurimman osan tämän harrastuksen kautta löytyneistä ystävistäni juuri blogien kautta. Blogeilla oli suuri sosiaalinen merkitys tässä harrastuksessa, koska silloin meillä ei ollut juuri muutakaan paikkaa, jossa puhua toisillemme. Kommentoijat tunnettiin ja toisiin bloggaajiin saatettiin viitata omissa postauksissa. Pelkälle ilmoitusluontoiselle postaukselle ("Ostan pian uuden nuken", "Lähden viikoksi lomalle, enkä ehdi postailla") saattoi kertyä yli 10 kommenttia.

Nukkeharrastuksessa oli myös aivan eri tavalla luovia aspekteja blogimaailman kukoistaessa. Nukeille kehitettiin persoonallisuuksia, jotka tulivat mitä luovemmilla tavoilla ilmi postauksissa. Myös niissä, joissa ei ollut kuvatarinoita. Ihmiset muistivat toisten nuket suunnilleen ulkoa ja muodostivat omia suosikeitaan toisten kokoelmista. Piirit olivat pienemmät, joten tämä oli suhteessa helpompaa silloin kuin nyt.

Koen, että blogeissa sisällön tuottaminen oli myös paineettomampaa kuin Instagramissa nykyään. Olen huomannut monen harrastajan paineistuvan kuviensa laadusta, siiman käyttämisestä tai käyttämättä jättämisestä sekä postaustahdistaan. Blogiaikojen kukoistaessa tällaisia ongelmia ei juuri ollut. Postaaminen oli vapaampaa ja monella tapaa "ajatuksettomampaa" - sitä tehtiin lähinnä siksi, että se oli kaikille mukavaa. Blogiin päätyi myös paljon sellaisia kuvia, jotka eivät olleet tuntien kuvaustyön tulosta. Sitä puolta minulla on puhtaasti vain hirvittävä ikävä. Vaikka olen itse pitänyt myös Instagram-postailuni paineettomana, olen valitettavan usein törmännyt hurjiin vaatimuksiin ja odotuksiin, joita uusi julkaisualusta on synnyttänyt. Se on tavattoman harmillista, sillä nukkeharrastuksen kuuluisi ensisijaisesti tuottaa harrastajalleen iloa.

On varmasti totta, että aika kultaa muistot ja kaipaan blogimaailman eläväisyyttä ja paineettomuutta osittain silkan nostalgian vuoksi. Raadollinen totuus on, että blogimaailma on jokseenkin hengetön nykypäivänä. Nukkeharrastus on kenties suositumpi kuin moneen vuoteen, mutta blogien suosio on köyhtynyt miltei täysin. Joskus teen nostalgiaseikkailuja vuosien 2010-2015 blogeihin ihan vain nauttiakseni blogeista yhä. Saatan pitää useamman tunnin nostalgiabinget ja käydä läpi kaikki suosikkiblogini noilta ajoilta. Surullista on se, että useasta ihmisestä en ole kuullut niiden vuosien jälkeen.

Ilostun aina suuresti, jos näen ihmisten postaavan vielä nykyäänkin. Haluaisin kovasti elvyttää myös blogipuolen tästä harrastuksesta. Minulle Instagram ja Blogger näyttelevät ihan eri rooleja nukkeilussa. Tarvitsen molempie ja molemmat tekevät minut iloiseksi. Silti minulla on raastava ikävä aktiivista blogiyhteisöä.

Heitän pallon lukijoilleni. Mikä teidän kokemuksenne aiheesta on? Olitteko te aktiivisia nukkebloggaajia, vai eivätkö blogit ole koskaan olleet teidän juttunne? Kuinka moni muu ikävöi blogeja?


4 kommenttia:

  1. Hyvin kirjoitettu! Näitä asioita minäkin olen pohtinut. Keskustelun avaamiseksi tarjoan oman kokemukseni:
    Itse aloitin nukkeilun keväällä 2014. Silloin aktiivisia nukkeblogeja oli paljon. Minulla itsellänikin oli blogi, kunnes viime vuonna päätin poistaa sen. Totesin, että ei se bloggaaminen ole minun juttuni ja voinhan aina tehdä uuden, jos siltä tuntuu.
    Harrastuksen alkuaikoina päivitin blogia aktiivisesti. Se oli hauskaa ajan vietettä ja tarjosi minulle mahdollisuuden esitellä kuviani ja kertoa kuulumisia. Muuta sosiaalista mediaa minulla ei ollut. Kun harrastusvuosia kertyi, panostin laatuun enemmän kuin määrään, jolloin postaustahti hidastui. Siitä alkoivat stressi ja ahdistus. Tuntui siltä, että sisältöä on pakko tuottaa muista kiireistä huolimatta. Hävetti pyydellä lukijoilta anteeksi sitä, että katosi jonnekkin kahdeksi kuukaudeksi ilmoittamatta. Tuntui siltä kuin olisin vastuussa seuraajilleni ja että olisin huono bloggaaja, mikäli en saisi tuotettua tasokasta sisältöä tietyin määräajoin. Mitkä tahansa pikakuvat eivät myöskään enää omille standarteille kelvanneet, vaan niiden piti tavoitella täydellisyyttä. Syntyi päänsisäinen kilpailuasetelma. Postaaminen ei ollut enää mukavaa, vaan pelkkää pakkopullaa, minkä ansiosta lähes lopetin koko harrastuksen.
    Omat nukkeni seisoivat hyllyllä vuoden, mutten koskaan pohtinut niiden myymistä, vaikken sisältöä enää halunnutkaan tuottaa. Luin kuitenkin edelleen aktiivisesti blogeja. Harrastus sai uuden käänteen kun innostun viime vuonna kustomoimaan erään nukeistani uudelleen. Tajusin siinä, että herranjestas: ei minun tarvitse lopettaa harrastusta sen takia, etten halua tuottaa sisältöä minnekkään. Voin ihan hyvin jatkaa keräilyä, ompelua ja kustomointia. Tänä vuonna päädyin tekemään Instagram-tilin, jotta voisin katsella muiden kuvia. Päätin, että ihan sama: julkaisen jos julkaisen ja harrastan juuri niin kuin haluan. Ei paineita, ei stressiä ei kilpailuasetelmaa. Homma toimii näinkin ja olen siihen tyytyväinen.
    Huomasin saman ilmiön aikanaan myös muissa nukkeilijoissa (nähtävissä nykyään Instagramissa). Kaikki pyysivät anteeksi hiljaisuuttaan, selittelivät menojaan ja pahoittelivat kuvien laatua (joissa useimmiten ei ollut mitään vikaa). Veikkaan, että myös he kokivat paineita sisällön tuottamisesta, siitä ovatko he tarpeeksi hyvia ja nauttivatko lukijat heidän postauksistaan. Joskus mietin moniko nukkeilija lopetti aiheettoman stressin takia. Varmaan aika moni.
    En pidä Instagramista julkaisumediana. Vaikka siellä onkin helppo tykätä ja kommentoida muiden kuvia, minusta se on persoonaton. Blogit olivat kirjoittajiensa näköiset. Voi olla, että Instagram on seuraaja ystävällisempi helpon verkostoitumisen takija, mutta poikkeuksellisen huonosti verkostuneelle ihmiselle (kuten minulle) ominaisuus on turha.
    Vaikken blogia enää kirjoitakkaan, on pakko sanoa, että ikävöin nukkeblogeja. Oli hauskaa lukea tarinoita ja katsella kuvia. Joskus selaan blogilistan läpi ja luen vanhoja postauksia. Jos se vain olisi mahdollista, haluaisin mielelläni harrastukselle aktiivisen blogipohjan.

    VastaaPoista
  2. Vaikka itse aloitin blogimaailman ja koko nukkeilun juuri blogimaailman kuihduttua, on mulla niitä aivan super kamalan ikävä.
    Vietän päiviä vaan lukien niitä vanhoja, jo lopettaneita blogeja ja haaveilen, että ne olisivat tätä aikaa ja viälä aktiivisia.
    Blogimailma on aivan mahtava.
    Mua niin harmittaa kun en ollut vielä aktiivisessa blogimaailmassa ollut mukana, se on vaan jotain parasta.
    Tärkein osa nukkeilua olikin juuri blogit.
    Give awayt jossa nukke esitteli give tavaroita, KUVATARINAT❤️, Miittipostaukset, MUSASHOOTIT❤️, ja aivan kaikki muutkin. Ne on vaan jotain rakkautta, jota ei voi instagramissa luoda.
    Instagram on vain liian yksinkertainen, helppo. Se ei ole kirjoittajan näköinen. Siellä ei voi lukea kirjoittajan postauksia ja katsoa sen jälkeen kuvia.

    Itekkin toivoisin tän blogimaailman takaisin, olisi ihanaa kokea se blogimaailma.
    Mut ehkä se joskus tulee takaisin...?

    VastaaPoista
  3. Mulla on myös kova ikävä blogeja! Mä aloitin omani vähän sitä ennen kuin kaikki siirtyivät instagramin puolelle, mutta edelleen täällä ollaan. Postaustahdissani näkyy hyvin se, miten blogimaailma on hiipunut sillä mitä vähemmän olen saanut kommentteja, sitä vähemmän olen postannut. Tahtoisin elvyttää blogit takaisin, kaipaan sitä miten kirjoiteltiin pitkästi kuulumisia ja höpöteltiin kaikenlaista. Puhumattakaan lukuisista kuvatarinoista joita luin sydän pamppailen uudelleen ja uudelleen!! Roikuin monta vuotta blogimaailmassa vielä niin, että mulla ei ollut instagramia ollenkaan. Lopulta tunsin oloni niin ulkopuoliseksi, että täytyihän se ladata. Tässä näitä asioita pohtiessa päätin että taidanpa mennä kirjoittamaan uuden postauksen blogiin heti. Hankitaan blogiyhteisö takaisin!

    VastaaPoista
  4. Tää oli ihanasti kirjoitettu ja kiteytti hyvin myös munkin samoja ajatuksia! Blogien kirjoittelu ja lukeminen on musta ihanaa, ja toivon kans ihan täysillä että ihmiset alkais taas viettää enemmän aikaa nukkeblogien parissa tavalla tai toisella. Mä aloitin nukkeilun kolmisen vuotta sitten, vuoden 2016 huhtikuussa. Silloin mun ihan ensimmäisenä ja päällimmäisenä ajatuksena ja tavoitteena oli perustaa joskus oma nukkeblogi, jonka sitten saman vuoden syyskuussa sainkin perustettua. Myöhemmin oon sitä harmitellut, että jo tuolloin blogit oli vähän kuollut juttu, enkä koskaan oo päässyt olemaan osa sitä kaikkien vanhempien nukkeilijoiden kaipaamaa nukkeblogiyhteisöä jossa kaikki jättää paljon kommentteja postauksiin ja postailee aktiivisesti kaikkea kivaa. Joka tapauksessa siitä asti kun blogin perustin, olen sitä pyrkinyt aktiivisesti ylläpitämään. Lähinnä kuitenkin itseäni varten, koska tosiaan usein tuntuu siltä, ettei sitä oikeasti lue kukaan muu kuin minä itse xd
    Mullakin tuli jossain vaiheessa se kohta, että päädyin sitten lopulta Instagraminkin lataamaan, koska halusin että muutkin ihmiset kun mun blogin muutamat lukijat näkee mun kuvia, ja tuntui että muualla kuin siellä kuvat tosiaan ei saa näkyvyyttä.
    Mutta vielä loppuun haluun toistaa tän, että ihanaa että kirjoitit tästä aiheesta, ja toivotaan että blogimaailma vielä joskus elpyisi! ❤️

    VastaaPoista