Yhdeksänvuotinen nukketaival

Sain ensimmäisen nukkeni 24.12.2010 ollessani 9-vuotias, mikä tarkoittaa, että olen viettänyt nukkaharrastuksen parissa puolet koko elämästäni. Se alkaa olla jo sen verran hurjasti aikaa, että tahdon juhlistaa tätä päivää pitkällä postauksella, joka kattaa pienen koosteen tähänastisesta nukkehistoriastani! Mennään siis yhdessä yhdeksän vuotta pikakelauksella.

Postaus tulee sisältämään paljon vanhoja kuvia! :') Saatte nähdä kaikki tuskaiset kuvanmuokkausvaiheeni ja nukkejeni erilaiset kehityskaaret tässä samalla.

Eiköhän aloiteta!

* * *

2010

Kas tässä ensimmäinen nukkekuvani koskaan! Tähtisädetikut edustavasti taustalla :'D Tosi pitkään otin kaikista nukeistani ensikuvat tuolla samalla paikalla. Pitäisiköhän tänä vuonna palauttaa perinne?



Sain ensimmäisen Pullip-perheen nukkeni Tsukikon (Pullip Naomi) joululahjaksi vuonna 2010. Tarina siitä, kuinka löysin Pullipit, on suhteellisen tavanomainen. Olin 9-vuotias ja etsin netistä kuvia Bratz-nukeista. Sitä kautta päädyin Mintun Muotinuket -nimiseen blogiin (tähän postaukseen) ja lopulta tutustuin Pullipeihin sitä kautta.

Ensimmäinen paikka, jossa näin Pullipeita myynnissä, oli Mollamania. Kaikki ensimmäiset nukkeni on hankittu sieltä. Niihin aikoihin kuvittelin, että Mollamaniassa oli kaikki maailman julkaistut Pullipit. :'D <3



Ensimmäisen Pullipini jälkeen sain kuulla, että toista ei koskaan tulisi. "Et sinä näitä ensivuonna enää halua", taisi tulla vastaukseksi, kun hinguin Tsukikolle ystävää. Niinpä niin...

Ensimmäisestä nukestani olin kuitenkin aivan hirvittävän innoissani. Olin Tsukikosta myös todella tarkka. Sen huomaa nykyäänkin, sillä pientä nenäkolhua lukuun ottamatta Tsukikon naama ei edes kiillä. Pidin vähän turhankin tarkasti huolta siitä, kuka nukkeen sai koskea. Nykyään olen siitä varsin kiitollinen, sillä moni senaikainen ystäväni onnistui hajottamaan nukkejeni vaatteita. Voin vain kuvitella, miten nukelle olisi käynyt. Tsukikoon ei koskettu. Se oli minun aarteeni.

2011



Kaikesta huolimatta sain kuin sainkin toisen Pullipini heti helmikuussa syntymäpäivälahjaksi. Hinatasta maksoin suurimman osan omilla rahoillani - siitä se säästämiseen oppiminen lähti.  (Tästä tosiaan huomaa, kuinka olen hiljalleen kasvanut nukkeilun myötä <3) Clarity oli toinen suosikeistani jo alusta alkaen, joten päädyin lopulta valitsemaan sen.

Tässä blogissa oli kuvia Claritysta, Naomista ja Neo Angeliquesta. Siitä lähtien halusin aina itselleni Naomin ja Clarityn. Nykyään myös poppoon kolmas jäsen, Neo Angelique, löytyy täältä! <3 En usko, että olisin ilman tuota blogia innostunut Pullipeista niin suuresti kuin innostuin.



Hyvin pian Hinatan jälkeen sain Pullip Grellin, kolmannen Pullipini. Tämän kolmikon kanssa minulla oli pitkään varsin hauskaa! ^^ Muistan vielä, kun otin tämän kuvan.

Grellin piti jäädä viimeiseksi Pullipiksini ainakin äidin mukaan... Tuntuu lämpimältä ajatella, että olin tuolloin tosiaan täysin kiinni vanhempieni päätöksistä niin kuin kuka tahansa 10-vuotias. Opettelin silti kovasti säästämään nukkeihini itse. Niistä ajoista ollaan tultu vähän eteenpäin.



Tsukikoa ja Grelliä taisin parittaa ihan alusta asti.



Ja sitten alkoi kuvanmuokkaus. Tuohon aikaan oli kovin isona villityksenä änkeä Pullipeille itse väsättyjä lävistyksiä. Grell-raukka joutui niistä kärsimään, luojan kiitos sen naama on nykyään täysin kunnossa.



Ensimmäinen Dalini Rima (Tweety) kotiutui syksyllä. Muistan haaveilleeni Daleista koko kesän. Juoksin pitkin metsiä ja peltoja ja suunnittelin nukkehankintojani ja niiden hahmoja :') <3 Muistan haaveilleeni mm. Chibi Risasta ja Phoebesta, mutta Tweetyn hankkiminen ensimmäiseksi Daliksi oli alusta asti selvää.

Muistan, että tänä vuonna sellainen bloggaaja kuin da hae cho nukkekokoelmineen oli minulle hurjan suuri inspiraatio. En ole hänestä tainnutkaan tämän jälkeen kuulla, mikä on suuri harmi. Hänen kokoelmansa oli senaikainen suosikkini. <3

2012



Tästä näkee Grellin kokeman lävistysvaiheen vähän paremmin. (Älkää oikeasti laittako sinitarraa nukkejenne naamaan, se ei kuulu sinne! Onneksi Grell säästyi vaurioitta.)

Vuonna 2012 aloitin tekemään kuvatarinoita, mikä oli yksi suurimmista käännekohdista nukkehistoriassani. Kuvatarinoiden teko oli kuitenkin vuosia minulle se tärkein asia nukkeilussa.



Hankin myös Lunan (Little Pullip Luce), jota en kuitenkaan ole useampaan vuoteen kuvannut. Hinata sai obitsun, mikä oli iso asia silloin. En ollut koskaan aiemmin vaihtanut obitsua ja se tuntui suunnilleen rakettitieteeltä :'D (Inhosin sitä yli kaiken...)



Kuvatarina sen kuin jatkui pitkin vuotta. Muistan vielä, kuinka innoissani kuvasin sitä aina <3 Suurin osa muista postauksistani oli tähän aikaan nukkesuunnitelmia. Niitä tuntui olevan ihan hirvittävästi kokoajan :'D

Tänä vuonna tuli muuten käytyä ensimmäistä kertaa nukkemiitissä! (Syksyllä Traconissa) Se kokemus on jäänyt tosi elävästi mieleen. Muistan vielä, mitä nukkemalleja paikalla oli.

Vuonna 2012 kotiutui myös Sfogliani Lilia, josta ei ole ilmeisestikään yhtään kuvaa tallessa tuolta vuodelta.

2013

Tämä vuosi on ollut ehdottomasti hiljaisin nukkevuoteni. Muistan keskittyneeni suurimmaksi osaksi Monster High -nukkeihin ja taukoilleeni paljon tämän blogin puolella, koska Pullip-intoni oli enemmän ja vähemmän maassa pitkin vuotta.

Lisäys: Kaikki kuvani ovat myös kadonneet tältä vuodelta. </3 Ne, jotka laitoin tähän postaukseen, eivät taida enää näkyä.





(Kuvat eivät tosiaan taida enää näkyä?)

Syksyllä hankin Traconissa itselleni 60-senttisen obitsunuken. Muistan menneeni miittiin tämän hurjan kokoisen neidin kanssa ja ostaneeni sille peruukin suoraan sieltä. Olen opetellut kuvaamaan Miwaa kunnolla vasta tänä vuonna. (Eihän minulla mennytkään kuin kuusi vuotta saada sille kunnon peruukki ja vaatteet!)



Jouluna minulle kotiutui Mona, Pullip Regeneration Paja! Jos muistan oikein, tämän nuken peruukeissa oli tehtaalla jokin hämminki ja odotin nuken saamista noin vuoden :'D Se saapui lopulta Mollamanialle ja sitä kautta minulle. Vuoden odottelu kehitti kärsivällisyyttä aika lailla!

2014



Kuvatarina sai päätöksensä vuonna 2014, mutta seuraavahan oli tietysti heti mietittynä.



Haavenukkeni Shirei (Pullip Chill) saapui syntymäpäivälahjakseni. Muistaako kukaan vielä Amai Dollsia? Vieläkin varmaan tilaisin sieltä nukkeja, jos se olisi pystyssä. Muistan, että sieltä sai paljon harvinaisia nukkemalleja :')

Chill on muuten ensimmäinen grailiksi laskettava nukke, jonka olen kotiuttanut! Pian Shirein saapumisen jälkeen aloitin tekemään uutta kuvatarinaa, joka käsitteli hänen hahmoaan.

Aloitin parittamaan Hinataa ja Monaa ja taisin jättää asian auki. Sitä se on muuten edelleen, arvatkaa kenellä on kuvatarina toteutettavana tästä aiheesta ^^'



Kuva, jonka ottamisesta en muista kerrassaan mitään! Onneksi löysin sen. Tässä siihenastinen nukkekokoelmani. Uskomatonta, etten muistanut säilyttäneeni MH-nukkejani tuossa kaapissa. Nykyäänhän se on tosiaan täynnä Pullipejani. MH-nukkeja ei ole lainkaan niin paljoa enää jäljellä kuin tässä kuvassa, olen aika monta myynyt eteenpäin.



Lähempää kuvaa siihenastisesta Pullip-perheestä.



Lusse saapui! Lucifer murunen oli ensimmäinen Isulini ja siitä syystä ihan mielettömän rakas. Olen aina tykännyt Isuleista ihan kamalasti. Minun piti hankkia Midnight Deja Vu ensimmäiseksi Isulikseni, mutta muutama omistajakuva ja Luciferin hahmo muuttivat suunnitelmani ja päädyinkin sitten ostamaan Duken.



Oi näitä muokkauksia <3 Shirein ja Luciferin romanssia oli muistaakseni tosi hauskaa kirjoittaa, vaikka se minusta nykyään ihan kamalan problemaattinen onkin.



Tällöin yhteiskuvien ottaminen ei ollut kovinkaan suuren vaivan takana. Ensimmäisten nukkejeni senhetkiset lookit näkeekin tästä hyvin. Kaikilla oli jo obitsut ja uudet tukat! Vain Hinata, Lucifer ja Rima näyttävät vielä tismalleen tältä.



Samana syksynä sain suuresti himoitsemani Pullip Yukin, Celinén. Tuon nuken hankkiminen oli suoranainen ihme. Taitaa muuten vieläkin olla kallein nukkeostokseni, koska teki kokonaisuudessaan melkein kolmesataa euroa. Onkin tosin harvinaisin omistamani Pullip edelleen. Celiné on ihana <3

Celinéenkin liittyi ihan oma kuvatarinansa, jota taiteilin tuolloin.



Legendaarinen vuoden 2014 gosumiitti Traconissa. Täällä tutustuin moneen ihmiseen, joiden kanssa olen ystäviä edelleen. Taisin myös saada paljon uusia nukkesuunnitelmia ^^''



Annikan Sofie kyseisessä miitissä! <3 Uskalsimme tuolloin vihdoin jutella toisillemme, terkkuja Annikalle! (Apua tästä on niin kauan aikaa)



Rozen Maiden -ryhmäkuva samaisesta miitistä. Vieläkin minulta puuttuu Kirakishou ja Suiseiseki, joten tämä kuva herättää edelleen epätoivoista huutoa minussa :'D



Tuohon aikaan oli pystyssä Jääkaappi-niminen nukkeryhmä, jonka voimin pidimme nukkemiitin Traconissa. Oikealla kuvassa näkyvä nukke - silloinen Viivin Pandora - on muuten nykyään minun rakas Edelweissini!



Tracon 2014 tosiaan oli god tier Tracon! Hankin ensimmäisen käytetyn nukkeni, Dal Rin Kagaminen aka Disneyn.



Nukkesakkini vuoden lopussa!  Tässä kuvassa on mukana myös Avalon, Lunatic Queen, jonka vihdoin hankin itselleni joululahjaksi! Olin haaveillut kauan vihreätukkaisesta LQ:sta. Avalon on tosi rakas.

Kuten huomata saattaa, olin varsin aktiivinen nukketouhuissa tuona vuonna. Näitä kuvia selatessa tulee paljon lämpimiä muistoja mieleen, lähinnä, koska tutustuin niin ihaniin ihmisiin silloin <3

2015



Vuosi alkoi kuvatarinan parissa. Olin juuri saanut Avalonin kotiin, ja halusin päästä kirjoittamaan tytön tarinaa kuvatarinaksi asti. Tämän kuvatarinan kanssa on havaittavissa, että draamamuotoinen kirjoittaminen alkoi hiljalleen tökkiä. Osa tämän kuvatarinan osista on kirjoitettu proosamuodossa - oli hyvin havaittavissa, mihin suuntaan lopulta käänsin kelkkani.



Jossain kohtaa opin ilmeisesti myös kuvaamaan :'D Tämän vuoden kuvat ovat jo ihan kelvollisia katsella, olisi hauskaa toteuttaa monia näistä uudelleen nyt.

Vieläkään en tiedä, ovatko Avalon ja Lilia parhaat ystävykset vai aivan umpirakastuneita toisiinsa. Hyvin mahdollisesti vähän molempia. Ei kaikille ihmissuhteille ole nimiä.



Celiné sai uudet silmät - hui, miltä ne näyttävät ilman räpsyripsiä. Noiden chippien piti mennä alun perin Grellille, mutta tähän sitten päädyin.



Grellin peruukkikriisi oli jo vahvasti havaittavissa tuolloin. Kauan se sitten muuten kestikin, useamman vuoden. Tässä Grell testailee Hinatan peruukkia, mutta ei tuo blondi sopinut Grellille niin hyvin kuin sen piti. Punainen on paljon sielukkaampi tuolla mallilla.

Tämä peruukki on muuten Hinatalla edelleen! Se on kolmesta ensimmäisestä nukeistani ainoa, joka ei ole päätynyt vaihtamaan ensimmäistä sille hankkimaani peruukkia enää uuteen.



...vaikka tulihan sitä toki kaikkea kokeiltua. Tämä peruukki oli alun perin Grellillä, sitten Monalla. Kävi se näemmä Hinatallakin. Lopulta myin sen pois. Tämä kuva on muuten varmaan lempparini tuolta vuodelta.



Kotiutin Roryn keväällä! Olin todella innoissani tämän nuken saamisesta, sillä Icarus on yksi suosikki-Daleistani koskaan. Kustomisuunnitelmat vaihtuivat ihan viime hetkellä, päädyin vihreästä peruukista tuohon valkoiseen ja hommasin punaiset chipit siihen kaveriksi. (Eli toisin sanoen olin katsonut paljon Deadman Wonderlandia ja rakastuin Shiron ulkomuotoon kovasti. I got a little inspired there)

Fun fact: Avalonin piti alun perin olla Icarus ja hänen isosiskonsa Lunatic Queen. Hahmo muuttui vähän, joten Avalonista tulikin LQ ja Icaruksesta kokonaan eri hahmo. Siskoa en ikinä nukettanut.





Jep, tämä oli kuvaamisen suhteen varsin innovatiivinen vuosi. Pitäisi ottaa vastaavanlaisia AIW-kuvia uudelleen. Lieneeköhän tämä ollut se shootti, joka aloitti perinteeni kuvata AIW-shootti joka ikinen kesä?



Uutta peruukkia Lilialle! Tällaisena tyttö onkin sitten pysynyt.



Celiné myös!



Näillä kahdella oli tällaiset lookit. Peruukit ovat vaihtuneet kummallakin tämän jälkeen.



Tracon oli hyvä tänäkin vuonna. Hämmentää niin kovasti nähdä oma nukkeni kuvissa, joissa se ei ole ollut vielä minun :'D Edelweiss pieni siellä tosiaan vielä Viivin omistuksessa.



Tein virheen ja yritin aloittaa erästä proosamuotoista tarinaani kuvatarinana. Se ei sitten koskaan valmistunut, koska sitä ei ollut tarkoitettu tuohon muotoon. (Plus Avalon ja Lilia eivät oikeasti liittyneet siihen mitenkään...)

Puhun tosiaan tästä tarinasta.



Tänä syksynä sain Edrielin! ♥ Edrielin saaminen on ollut yksi suurimmista etapeista nukkeharrastukseni varrella. Eos on ollut aina hurjan suuri grailini, ja Edriel on minulle edelleen kaunein nukke maailmassa.

Sain Edrielin Huuto.netin kautta hirmuisen hyvään hintaan. Muistan, että jouduin tekemään kovasti töitä voittaakseni huudon, josta joku oli huutamassa kanssani samaan aikaan. (Terkkuja sinne, I guess) Onneksi pidin pääni ja sain napattua tytön itselleni.







Loppuvuodesta toteutin yhden unelmani: tilasin useamman nuken kerralla! Olin pitkään odotellut sopivaa tilaisuutta ostaa ainakin kaksi nukkea samanaikaisesti, ja joulun alla se tuli mahdolliseksi. Dal-mallien kanssa vekslasin ihan kunnolla, mutta päädyin lopulta kauan haluamaani Angryyn ja halvalla lähteneeseen Tinaan. (Memorian hahmon ei koskaan pitänyt olla Tina vaan Ciel Robin, mikä vaikutti aluksi nuken kanssa bondaamiseen. Nykyään en osaisi kuvitella Memoriaa miksikään muuksi malliksi.) Barasuishoun nappasin ihan vain, koska se oli saatavilla. Sekin osoittautui hyväksi päätökseksi, eipä olen täysin uutena näkynyt Suomen markkinoilla sen jälkeen.

Kokonaisuudessaan vuosi oli varsin täynnä ihania nukkehankintoja ja onnistuneita kuvausreissuja. Jälkikäteen ajatellen tämä on ollut yksi parhaista nukkeiluvuosistani.

2016

Aloittelin vuoden 2016 melko rauhallisesti ihan vain nukkejani kuvaillen. Lucifer sai Memorian stock-chipit ja Liliaa kuvailin muuten vain. Olin aivan nukkeiluni ensimmäisestä vuodesta lähtien päättänyt, että vuonna 2016 päästessäni ripille ostan suunnilleen kaikki grailini kotiin. Olin siis varsin innoissani tästä vuodesta jo alussa!



Grailien kotiuttaminen alkoikin sitten jo alkuvuodesta. Helmikuussa tänne tuli Haigha, Pullip Prunella, yksi suurimmista unelmanukeistani koskaan. <3 Muistan olleeni todella onnellinen tämän mallin kotiuttamisesta!



Alkuvuodesta kuvasin vielä kuvatarinaa, jota en sitten koskaan halunnut kirjoittaa loppuun. Tästä olenkin maininnut aiemmin.







Tampere Kuplii oli tyypilliseen tapaansa alkuvuodesta! Kuvista päätellen oli mukavaa :'D



Dal-ryhmis! Vähän on tullut lisää Daleja tuon jälkeen x) Tässä huomaa Memorian identiteettikriisin, jonka ehdottomasti pahin vaihe oli tuo pastellisysteemi. Inhoan tuota peruukkia intohimolla nykyään, vaikkei look ollut ihan pahin mahdollinen. :'D Muut ovat pysyneet suunnilleen saman näköisinä!

Tuo peruukki herättelee muutenkin vihaa vielä nykyäänkin, koska sen ostaja ronklasi joka ikisestä asiasta, hngghhh





Souseisekini Integra kotiutui huhtikuussa ja joutui ulkonäkökriisiin oitis. Halusin siitä jo tuolloin sen näköisen, mitä se nykyään on. Kolme vuotta meni eikä nukke inspiroinut sinä aikana oikeastaan koskaan D: Nyt tilanne on onneksi korjaantunut.



Elin pahinta kriisiaikaani myös Grellin kanssa. Tässä kuvassa tytöllä ei ole silmämekanismia ollenkaan (sos) ja olin huiskaissut sille Integran mukana tulleen peruukin. Ei jatkoon :( Näihin aikoihin halusin lähinnä myydä Grellin, koska se ei innostanut millään tasolla. Tiesin, että ensimmäiset kolme nukeistani ovat kuitenkin minulle niin rakkaita, etten koskaan voisi niistä luopua. Siispä yritin Grellin kanssa kaikkeni.



Kesäkuussa nukkepoppooni näytti tältä! Suurimmalla osalla oli jokin muu kuin oma peruukkinsa päässä. Kanga (Ddalgi) ja Callistra (Elisabeth) olivat liittyneet nukkeperheeseeni vastikään.

Callistran hankkimiseen liittyy muuten tarina! Elisabeth on pitkäaikaine grailini ja havittelin sitä useampaan otteeseen. Muistan kerran missanneeni yhden Integran kanssa samoihin aikoihin myynnissä olleen Elisabethin ihan vain, koska kahdessa minuutissa joku oli ehtinyt huutaa nukesta enemmän. Muistan olleeni ihan silmittömän vihainen itselleni :'D

Lopulta, samana vuonna Elisabeth putkahti sitten Facebook-kirppikselle, jossa epätoivoisesti sitä jonottelin. Muistan olleeni rippikoulutapaamisessa ja sopineeni nukkekauppoja epätoivon vimmalla :'D Tyttö tuli sitten kuitenkin kotiin! <3

Mona (Rgn Paja) puuttuu tästä kuvasta, koska näihin aikoihin olin jo myynyt sen parhaalle ystävälleni. Kauanhan Mona ei siellä sitten lopulta oleillut, vaan palasi luokseni pari vuotta myöhemmin.







2016 kesällä tapahtui kenties tärkein askel koko kirjoitusharrastukseni historiassa. Olin edellisenä vuonna kirjoittanut Parantajan tarinan, josta mm. Kanga ja Callistra ovat. Kesällä sitten heittelin tarinan tähän blogiin (minulla ei vielä ollut kirjoitusblogia erikseen) ja olin ihan hurjan ylpeä itsestäni.

Ilman tätä en varmaan vieläkään olisi kirjoittamisen kanssa siinä ihanassa pisteessä, jossa nyt olen.



Otin tämän kuvan kesällä! Se on vieläkin suosikkini kaikista nukkekuvista, joita olen ottanut. Se on yhä bannerina blogissa ja profiilikuvana kaikkialla.







Ripariviikon jälkeen minulla oli rahaa ostaa ne loputkin grailit kotiin :'D My Melodyni Chióni kotiutui tuona kesänä ja pääsi mukaani Kuusamoon.





Tänä vuonna toteutui myös isoin nukkehaaveeni koskaan! Ikinä en ole mistään nukesta haaveillut niin älyttömästi kuin vuoden 2006 Shinkusta. Olin luvannut sen itselleni rippilahjaksi, kun olin 9-vuotias. Toteutin lupakseni! Muistan vieläkin todella elävästi, kun rakas Sade tuli kotiin.



Grailinmetsästys jatkui ja päättyi Aldreiaan, Pullip Kirscheen, joka oli vimeinen niistä, jotka tuona kesänä oli määrä kotiuttaa. Tästä neidosta sovin kaupat rippileirillä :'D



Tracon oli ihana kokemus myös tänä vuonna <3 Kuvassa Callistran ohella myös tovereiden nukkeja.



Hommasin syksyllä itselleni Pullip Mirin Huuto.netistä! Miriä näkee todella vähän missään myynnissä, ja muistan kuolailleeni sitä jo jonkin aikaa. Olen vieläkin ihan mielettömän iloinen tuosta lookista, johon tytön kanssa päädyin. Granaté on yksi kauneimmista nukeistani <3



Syksymiitti Tampereella! Tulee aivan kamala ikävä miitteilyä näitä kuvia katsoessa.



Tulee taas niin surrealistinen olo, kun katson kuvia Edelweissistä, joka oli tuolloin vielä Viivin Pandora. I guess taisin aina haluta juuri tämän tytön itselleni x)



Tsukiko kokeili tällaista lookkia. Ei ihan iskenyt.



Halloween-kuvia tuli otettua <3



Kirjoitin syksyllä nukkeblogiini bloggaajan vastuusta. Tuo postaus sai paljon huomiota, ja näin jälkikäteen olisi hauskaa kirjoittaa se uusiksi kirjoitusblogiini.







Jouluksi hankin itselleni ensimmäisen Taeyangini ja toisen Isulini! Rowanin (Isul Classical Mad Hatter) kanssa synkkasi heti, poika löysi lopullisen ulkonäkönsä saman tien. Absynthen (Taeyang Valko) kanssa taisin elää viha-rakkaus-suhteessa ainakin ensimmäisen vuoden :'D En osannut yhtään käsitellä Tae-kroppia ja tuo peruukki oli yksi suuri työmaa.

Olin tuohon aikaan todella skeptinen Taeyangien suhteen ja tiedostin ottavani riskin Absynthen kanssa. Valko oli ainoa malli, jonka silloin halusin. Nykyään rakastan Taeyangeja ihan mielettömästi ja on surullista, ettei meillä klikannut Absynthen kanssa heti aluksi. Onneksi nykyään tilanne on ihan päinvastainen ^^

2017

Vuosi alkoi Granatén ja Absynthen yhteisshootilla. Olin ihan innoissani siitä, että minulla oli vihdoin Pullip x Tae -pari talossa!





Rakastan talvessa eniten laskevaa aurinkoa. Talvimaisemat ovat minulle rakkaimpia koskaan ja hyödynnän niitä mahdollisimman paljon nukenkuvauksessa.



Myin väliaikaisesti Pullip Regeneration Pajani Monan ystävälleni ja hankin hahmolle uudeksi nukeksi custom-Pullipin. Jonkin aikaa tämä nukke toimi hyvin Monana, mutta minulle tuli aivan kamala ikävä alkuperäistä tyttöä. (Siitä lisää myöhemmin postauksessa!) Tämä nukke kulkee nykyään nimellä Misae. Hahmo on edelleen jokseenkin rempassa, sillä hän on hyvin vanha hahmo ja kaipaa päivitystä.







Talvella tuli otettua paljon kuvia! Muistan elävästi rampanneeni läheisellä rannalla ottamassa talvisia kuvia monesta eri nukkelapsesta.



Maaliskuussa tänne kotiutui Iika, ainokainen Poison Girlin custom-nukkeni! <3 Iika-pieni ei kuulunut suunnitelmiini, mutta pakkohan minun oli se napata, kun mahdollisuus siihen tuli. Muistan suunnitelleeni Atlasin ja Mercuryn hankintaa jo tässä kohtaa, mutta se osoittautuikin varsin vaikeaksi - Isuleita ei nimittäin tahtonut saada melkein mistään.



Postasin alkuvuodesta myös nukkeharrastuksen merkityksestä elämässäni. Muistan puhuneeni avoimesti siitä, mikä kaikki tässä harrastuksessa aiheuttaa stressiä ja mikä puolestaan on tämän parasta antia.



Tuli kevät ja valo! <3 Tuota metsää, jossa tämä kuva on otettu, ei enää ole tuollaisenaan olemassa. Itkin ihan hirveästi, kun se kaadettiin. Onneksi ehdin nauttia siitä paljon ennen kuin se hakattiin.



Yksi lempparikuvistani, joita olen ottanut. Mikä siinäkin on, että melkein kaikki suosikkini ovat Kangasta :'D





Tein kesäkuussa yhden parhaimmista kuvausreissuistani koskaan! Tämä paikka on aivan tässä lähellä. Muistan olleeni aivan hurjan inspaantunut Aldreian kanssa.



Loppukesästä perinteisen Kuusamon reissuni jälkeen kotiutin vihdoin Atlasin ja Mercuryn!! <3 Jouduin Isuleiden vaikean saannin vuoksi ostamaan Mercuryksi Hednarin, vaikka sen piti aina olla Midnight Deja Vu. Nykyään Hednarini kulkee nimellä Nemesis.

Näiden kahden hahmot ovat joka tapauksessa minulle todella rakkaita ja pojat taitavatkin olla nukeistani ne ehdottomat lellikit.



Syksyllä minulle kotiutui myös Dal Natalie, jonka look ja hahmo vaihtuivat vielä tämän kuvan jälkeen.







Sitten tuli Tracon ja kolme nukkeostosta yhteen päivään. Melkoinen rysäys taas, selvästikin tykkään harrastaa näitä "Kaikki tai ei mitään" -nukkeostoksia. Dal Vendettinasta sovin kaupat jo kesän lopussa, Pullip CWR:stä vain viikko ennen Traconia. Cielin sen sijaan bongasin Traconin kirppikseltä - se olikin melkoinen löytö.

Edelweiss (CWR) on pitänyt hahmonsa, kaksi muuta saivat uudet hahmot myöhemmin. Ulkonäötkin muuttuivat siinä hötäkässä. Natalien hahmo on nykyään Cielillä.



Grell sai useiden vuosien ulkonäkökriisin jälkeen vihdoin oman peruukkinsa! Olin etsinyt stock-peruukin sävyistä kirkasta punaista jo kauan ja olin erittäin onnellinen tästä löydöstä. Tukka on pysynyt tuollaisena sitten tämän.





Otin ensimmäistä kertaa pitkästä aikaa 60 cm obitsustani Miwasta kuvia. Muistan vielä elävästi, kuinka vanhempi rouva tuli kehumaan nukkeani kuvatessani näitä. <3 Tämän nuken kanssa on vielä vähän bondaus kesken, vaikka se on asunut täällä jo vuosia. Olen vasta tänä vuonna saanut aikaiseksi kuvailla sitä aktiivisesti.



Mitäpä mikään vuosi olisi ilman Halloween-kuvia!



Lempparikuva Sadesta ja myös yksi suosikeistani omien nukkekuvieni joukossa.





Ja sitten vielä joulun ihme, kaksi ensimmäistä Byuliani! ❤ Byul Lilithin saaminen on ehdottomasti "TOP 3 emotionaaliset grailinkotiuttamishetket" -listalla. Olenkin täällä blogin puolella kertonut tarinan monta kertaa, mutta kerrataanpa vielä.

Olin monta vuotta haaveillut hankkivani Lilithin ainoaksi Byulikseni, mutta kyllästyin odottamaan, koska ajattelin, ettei nukkea saisi ikinä mistään. Siispä tilasin toisen suosikkini, Rhiannonin. No kas kummaa, Mollamaniaan ilmestyi joulun alla yksi kappale Lilithiä ja Nosferatua ja niin ikään sekosin :'D Rahatilanteeni oli karmivalla mallilla juuri silloin enkä saanut Lilithiä hankittua ajoissa. Joku ehti ensin. En ole varma, olenko ollut koskaan niin suunnattoman vihainen mistään nukkeihin liittyvästä. Ei auttanut kenenkään tulla tielle siinä mielentilassa :'D

Onneksi ihmeitä tapahtuu - samana viikonloppuna, kun missasin Mollamanian Lilithin, FB-kirppikselle ilmestyi käytetty Lilith. Hetkeäkään epäröimättä varasin nuken ja sieltähän se sitten tuli. En meinannut millään uskoa sitä todeksi, muistan avanneeni nukkepaketin hysteerisenä ja lopulta vaan silittäneeni nukkea lattialla :'D Oli sillä tavalla emotionaalinen kokemus. Siitä sitten nukke pakettiin ja joulua odottamaan, heh.

Ajattelen tätä joulua useasti edelleen. Se on minulle puhtaasti todiste siitä, että maailmassa on jotakin hyvää ja odottamisen arvoista.



Nukkekaapissani näytti vuoden lopuksi tältä.

2018





Alkuvuodesta vaihtelin nukkejen hahmoja. Nataliesta tuli Amalthea ja Cielistä Ilse. Molemmilla on nämä hahmot edelleen.



Absynthe sai nykyisen peruukkinsa päähänsä. Edellisen kanssa taisteltiinkin sitten ihan urakalla.





Otin tämän shootin alkuvuodesta! Olen vieläkin tyytyväinen lopputulokseen.



Rakkaimpani <3



Helmikuussa hankin itselleni syntymäpäivälahjaksi Isul Romantic Kingin, josta tuli Lir tarinastani Kirkkain tähti. Olen vieläkin kiitollinen tämän nuken myyjälle, joka tuli kommenttiboksiin kyselemään, olisinko nukesta kiinnostunut. Niin hyvät kaupat, jäi hyvä mieli <3



Rakas Mona tuli takaisin. Myin aikanaan nuken ystävälleni Leelle, joka antoi sen minulle syntymäpäivälahjaksi ymmärrettyään, että kaipailen nukkea takaisin. Olen vieläkin sydänjuuriani myöten otettu tästä. ;-; <3



Kovasti yritin palailla kuvatarinoiden pariin, mutta se ei ottanut tulta siipiensä alle.



Annikan Kelvin ja minun Atlasini Tampere Kuplii -tapahtumassa. <3



Mona-pienoiseni sai oman peruukin!





Huhtikuussa bongasin hyvän hintaisen Suigintoun jälkimarkkinoilta ja tartuin tilaisuuteen. Tämä oli ikoninen hetki jo itsessään, sillä Suigintoulla oli ihan huikean iso merkitys koko nukkeiluni alkamiselle. Muistan ihailleeni sitä ja suunnitelleeni sen kuvaamista 9-vuotiaana vaikka kuinka paljon. :') Nadiha kotiutui keväällä ja inspiroi ihan stockinakin varsin paljon!

Tuon metsäshootin aikoihin olin niin kovissa koulukiireissä, että itketti. Muistan, että metsään meneminen Nadihan kanssa oli hurjan rentouttavaa!



Ryhmäkuva kesäkuulta. Kuvasin koko poppoon läpi kesän aikana.





Vähän erilaisia juttuja: kuvasin ensi kertaa vedessä ja kävin kauempana kuvaamassa (yleensä en viitsi kulkea sinne nukkejen kanssa, vaikka käynkin siellä usein lenkillä).



Isul-ryhmis kesältä! Poppoossa on nykyään kaksi poikaa lisää ja Mercuryn hahmo siirtyi heistä toiselle.

Jokunen kuva vuoden Traconista. Tämä Taeyang-herra viimeisteli ajatukseni siitä, että tahdon Horizonin itsellenikin.







Halloween oli hedelmällinen tänäkin vuonna! Muistan iloinneeni Halloween-kuvien ottamisesta kovasti.





Joulun alla otin varsin tasaisesti kuvia.



Muutama päivä joulun jälkeen sain joulunukkeni, Taeyang Nosferatun! (Vieläkin hurjasti kiitoksia Allille, Lindri on tosi rakas <3) Tätä nukkea oli odotettu. Vieläkin olen Lindristä ihan innoissani, aivan kuin se olisi juuri tullut.

Nukkevuosi päättyi iloisissa tunnelmissa, kun kuvailin uutta poikaani ja ajattelin, kuinka ihana harrastus tämä onkaan.

2019

Tästä vuodesta teen vuoden lopuksi vielä oman koosteensa, joten pidän tämän maltillisena vielä tässä kohtaa. 8)



Vaikka nukkevuosi alkoi hyvin, olin elämässäni ihan pohjamudissa. Henkisesti väkivaltainen parisuhteeni vei kaiken energiani enkä voinut ollenkaan hyvin. Missasin alkuvuodesta tilaisuuden hankkia Isul Midnight Deja Vun, enkä ottanut sitä hirveän hyvin. Se toimi isona sysäyksenä koko mielenterveydelle. Alkuvuodesta jouduin siis kohtaamaan mielenterveyden ja nukkejen yhteyden varsin kirjaimellisesti.



Rakkaimpani tuli kuitenkin kotiin, vähän eri reittiä vain. Mercury symboloi minulle kaikkea hyvää. Se lieneekin omalla tavallaan rakkain nukkeni. Sen saamisen jälkeen minulle alkoi hiljalleen selkiytyä, etten voi jumittaa siinä tilanteessa, jossa olin. Kevät oli hirveää aikaa elää, mutta Mercury on yksi niistä ihanista asioista koko keväässä.



Aloitin hahmonurkkausten tekemisen keväällä! Niitä on vieläkin tekemättä, mutta mikäs kiire tässä olisi.



Kesällä kuvasin tyypilliseen tapaani koko poppoon läpi.



Tänä vuonna ostin kamalan paljon nukkeja! :'D Nukkeilu tuntui kesällä todella hyvältä ja päätin, että teen töitä saadakseni pari haaveilemaani mallia hankittua. Nukkekesänä tämä oli ihan erinomainen. Kesällä oloni oli muutenkin paljon parempi kuin aiemmin!

Uusista nukeista lisää sitten virallisessa vuosikoosteessa.



Kuvasin vähän kuvatarinaa. Lisää on tulossa sitten joskus, kun valo ja inspiraatio riittävät. Uusimmista nukeistani toteutan joka tapauksessa pitemmän kuvatarinan sitten, kun minulla on enemmän aikaa (esim. keväällä kirjoitusten jälkeen). Oli kivaa palailla kuvatarinoiden pariin!



Tahdon säästää kaiken muun vuosikooste-postaukseen, mutta tässä tärkeää olisi mainita vielä se, että palasin jälleen muiden nukkejeni pariin. Organisoin koko Monster High -sakkini ja hommasin kerralla Miwalle vaatteet ja peruukin. Muiden nukkejen pariin palaaminen on nostattanut yleistä nukkeintoani ihan hurjasti!

* * *

Huh, siinä olivat yhdeksän vuotta pikakelauksella!

Nuket ovat olleet mukana niin ilossa kuin surussakin. Koska nämä muoviystävät ovat kulkeneet kanssani puolet elämästäni, voisi sanoa, että olen kasvanut niiden kanssa. Enemmän ja vähemmän koko persoonallisuuteni ja tapani toimia esimerkiksi sosiaalisissa suhteissa ovat pohjaa siitä, mitä olen nukkeilun kanssa kokenut. Tästä lähtien olen sitten nukkeillut enemmän kuin puolet elämästäni :') Hui että. Sentimentaaliseksihan se pistää. En voi sanoin ilmaista, kuinka kiitollinen olen siitä, että tutustuin näihin aikanaan. Tämä harrastus on yksi parhaista asioista elämässäni, ja toivon todella, että se myös näkyy. ♥

Joten, hyvää yhdeksättä dollyversarya minulle ja hyvää joulua kaikille sitä viettäville!

Kiitos ♥

Rakkaudella,

Sara