Mini-KT: Kotiin [osa 4]

Hei!

Kt:ta jälleen pitkästä aikaa <: Naurattaa, kun tää on nyt taas vaihteeksi sitä, että Kalla vaan terapioitsee kaikkia muita :'D Tälle tytölle ois parempi alkaa maksaa aktuaalista palkkaa siitä emotionaalisesta työstä, jonka se tekee kaikkien muiden puolesta...

Edellinen osa

____

Kotiin

[OSA 4.]

Kalla: *kuulee askelia* Hetkinen.

Kalla: *kääntyy katsomaan ja hätkähtää*

Kalla: Hei, sinä siellä! *vilkuttaa*

Kielo: *pysähtyy äkisti*

Kalla: Hei, onpa sinulla vauhti päällä. Odota, tahdon puhua sinulle.

Kielo: Jos tahdot puhua Kaikulle, niin voin sanoa, että -

Kalla: Ei, en minä Kaikua etsi.

Kalla: Etsin Kieloa. Se taidat olla sinä? *hymyilee*

Kielo: *jäätyy paikalleen* Ääää en ole mene pois –

Kalla: Kuule, minä tahtoisin puhua ihan rauhassa kahdestaan. Ei mitään hätää tai paineita. Jutellaan vain.

Kielo: Ei ole mitään keskusteltavaa. Jos haluat puhua Kaikusta, niin onnittelut, sinä voitit. Minä tiedän, kuka sinä olet. Älä suotta vaivaudu esittelemään itseäsi.

Kalla: Oletpa sinä sykkyrällä.

Kielo: Häh?

Kalla: Olet tosi defensiivinen. En tullut syyttämään sinua mistään. On harmi nähdä, että ajattelet asioista noin.

Kielo: Kiva varmaan sinulle. Ethän sinä Kaikua mihinkään tarvitse, vaikka on varmaan imartelevaa, kun kaikkien metsien ytimet pitävät sinusta. En ymmärrä miksi, eihän sinussa ole mitään ihmeellistä. Olet ihan tavallinen.

Kalla: *katsoo Kieloa surumielisenä* Oletko sinä noin epävarma itsestäsi?

Kielo: Häh?

Kalla: Et sinä minua inhoa. Emme tunne toisiamme laisinkaan. En usko, että tämä on se, mitä sinä todella ajattelet. Et sinä tunnu pahantahtoiselta, Kielo. Et oikeasti.

Kielo: Älä analysoi minua, en pidä siitä.

Kalla: Kielo, en minä ole ”voittanut” mitään, eivät mitkään suhteet toimi sillä tavalla.

Kielo: Mutta sinustahan hän pitää! Ei hän kyhjötä tuolla istumassa ja ajattelemassa minua ollenkaan samalla tavalla.

Kalla: Mistä sinä tiedät? Oletko puhunut asiasta hänen kanssaan?

Kielo: E-en, mutta...

Kalla: Kommunikoi hänen kanssaan. Eivät asiat ratkea, jos sinä et kerro hänelle suoraan, mitä ajattelet ja tunnet. Tässä ei ole minkäänlaisia kilpailuasetelmia, on vain erilaisia olentoja tunteineen.

Kielo: Mikä terapeutti sinä oikein olet?

Kalla: Tahdon vain auttaa.

Kielo: *itkuisesti* En tahdo apua!!

Kalla: Ei ole pakko, en tahdo tupata itseäni. *huokaa* Mutta olen tässä, jos tahdot puhua.

Kielo: Minä vain... *nielaisee* Kaiku on ollut metsässä jo pitkään. Me olemme tehneet paljon kaikenlaista yhdessä. Olen jutellut hänen kanssaan alusta asti, yrittänyt näyttää hänelle, ettei se haittaa, vaikkei hän muista kaikkea. *ääni pehmenee* Saa olla hukassa. Ei se haittaa. Minä olen vain halunnut olla hänen kanssaan.

Kielo: Me olemme tehneet paljon yhdessä. Olemme maanneet sylitysten, silitelleet ja kammanneet toistemme hiuksia ja katselleet tähtiä.

Kielo: Hänen kanssaan minulla on täysin rauhallinen olo. Rakastan olla hänen seurassan ja kuunnella, kuinka hän puhuu asioista. Ei ole mitään kohtaa hänessä, jota en rakastaisi.

Kielo: Ja joskus minä mietin, että... että hänkin. Jos vain.

Kielo: *itkien* Ja minä vain... Minä hajoan, kun ajattelen, ettei hän tuntisi samoin.

Kalla: *hivuttautuu lähemmäs* Mutta tuo kaikkihan kuulostaa aivan ihanalta. Teillä taitaa olla varsin merkityksellinen ihmissuhde.

Kielo: Mutta hän... hän ei tunnu näkevän sitä...

Kalla: Etkö sinä voisi kertoa hänelle?

Kielo: Mutta hän pitää sinusta. Ja minä... minä haluaisin vain kertoa hänelle, kuinka kaunis ja herkkä ja arvokas hän on.

Kalla: Kielo... Ei ole mitään hätää. Saanko koskea?

Kielo: *käpertyy itkuisena Kallaa vasten*

Kalla: Ei mitään hätää.

Kielo: *täristen* Minua pelottaa...

Kielo: *itkee* En minä oikeasti sinua vihaa.

Kalla: Ssh, ei hätää. Tiedän kyllä.

Kalla: *lempeästi* Kaikki järjestyy kyllä.

Kalla: Te olette läheisiä, te voitte keskustella kaikesta rauhassa.

Kalla: Ei ole hätää.

* * *