Sos moikka!
Mitäs tämä nyt on? Uusi kuvatarina starttaa <3 Esittelin aikanaan pikkuisen kuvatarinaa tässä postauksessa, siitä saa aika hyvän käsityksen, mitä on tuleva 💛 Loput selvinnee sitten suoraan tarinassa itsessään 8)
Tässä prologissa Anemone on vielä ihan pieni :> Onneks mulla on Little, jota saattoi käyttää tässä lapsi-Anemonena!
Pitemmittä puheitta asiaan! Nauttikaa <3
___
Parantajan tarina
Prologi: Unenkutoja
.JPG)
Callistra: *nauraa* Koetahan nyt pysyä aloillasi, Anemone.
Anemone: *malttamattomana* Kerro jo, kerro jo!
Callistra: *hymähtää* Ihan rauhassa. Minä kerron sinulle.
Anemone: *huitoo käsillään* Tämä on niin jännittävää!
Callistra: *hymähtää* Höpsö, en ole vielä edes aloittanut.
Anemone: Kerro jo, mistä tarina kertoo!
Callistra: *hymyillen* Sinusta.
Anemone: *silmät suurina* Minusta?
Callistra: Kuuntelehan. Tarinoilla voi olla paljon opetettavaa.
Callistra: Niillä on voima imaista meidät mukaansa.
Callistra: Kauan sitten, ennen kuin tässä maailmassa oli elämää laisinkaan, eräs yksinäinen olento kulki pimeässä itsekseen.
Callistra: Hän oli maailman ainut elävä olento, ja kaikki maailmassa oli vielä harmaata ja mustaa, ei värejä tai valoa missään.
Callistra: Silloin olento alkoi uneksia.
Callistra: Yksinäisyydessään se näki unia maailmasta ja sen olennoista. Sen ajatelmissa syntyivät puut ja kivet, solisevat purot ja visertävät linnut.
Callistra: Olento uneksi koko maailman olevaksi, kaikki, mitä syntyi, oli hänen untaan. Siksi häntä kutsutaan nykyään Unenkutojaksi.
Callistra: Unenkutojan luomassa maailmassa hän antoi luomilleen olennoille kaksi lahjaa – parantamisen ja näkemisen lahjat.
Callistra: Näkemisen lahja säilytti yhteyden ihmisten ja Unenkutojan välillä. Näkijät kautta aikain vastaanottivat näkyjä niin tulevasta kuin menneestäkin. Heidän näkyjensä sanottiin tulevan suoraan Unenkutojalta itseltään.
Callistra: Parantajat puolestaan olivat niitä, jotka pitivät huolta Unenkutojan luomasta maailmasta ja sen olennoista.
Callistra: Heidän parantamisen lahjansa ovat suurempia kuin sellaisten, jotka opettelevat ulkoa parantavia yrttejä.
Callistra: *sulkee kirjan*
Anemone: Parantaja? Sinä aina sanot, että minusta tulee seuraava parantaja, kun kasvan.
Callistra: Niin sinusta tuleekin. Kun kasvat, sinun kätesi parantavat mitä tahansa.
Anemone: *innoissaan* Minä tiesin!
Anemone: *pomppaa innoissaan pystyyn* Jos minä olen parantaja, niin missä näkijä on? Miksi meidän kylässämme ei ole näkijää? Entä missä Unenkutoja on, onko hän todellinen? Onko hän oikeasti olemassa, vai olemmeko me hänen unessaan? Ja missä –
Callistra: *naurahtaa* Pikkuinen, sinä kyselet niin paljon. Yksi asia kerrallaan. Minä en usko, että tämä on hyvä hetki puhua kanssasi näkijästä. Nykyinen näkijä näet asuu eri kylässä kuin me.
Anemone: Mitä? Miksi? Onko näkijä tehnyt jotakin pahaa?
Callistra: Ei, ei. Se tarina on vain syytä jättää toiseen kertaan.
Anemone: Te aikuiset olette tylsiä. Ette ikinä kerro mitään kivaa!
Anemone: Mutta entä Unenkutoja? *hiljaa* Minusta hän kuulosti yksinäiseltä.
Anemone: Missä hän on? Jätimmekö me ihmiset hänet ihan yksin? Onko hän täällä vielä?
Callistra: Voi sinun kanssasi.
Callistra: Ikävä kyllä en voi kertoa sinulle enempää Unenkutojasta. *huokaa syvään* Hän nimittäin katosi.
* * *
AAAA RAKAS oon niin emotionaalinen kun rupesit tekeen uutta kuvatarinaa!! ;_; Tää tuntuu niin merkitykselliseltä hetkeltä! On aina parasta aikaa ihmisen elämässä kun saa uppoutua johonkin hyvään kuvatarinaan, ja sun kuvatarinoilla on aina ollu ihan erityinen paikka mun sydämessä. Tuntuu oikeesti siltä kuin hemmottelisit omaa vaimoasi, kiitän siitä x) Oon tästä tarinasta ja kaikesta mitä oot kertonu siitä etukäteen niin innoissani! Enkä malta oottaa miten toteutat tän! Ainakin tän ekan osan perusteella voin sanoa että aivan hemmetin upeesti.
VastaaPoistaTykkään ihan hirveesti tästä prologista! Tässä tuli tosi herkullinen annos tietoa tuosta Parantajalapsosten maailmasta ja sen synnystä. Callistra on maailman hurmaavin tarinankertoja, uppouduin täysin sen tarinaan ja hullaannuin siitä miten äidilliseltä hahmolta se tuntuu ottaessaan pienen Anemonen viekkuunsa. Ennen kaikkea mun sydämen varasti kuitenkin tää pikku touhuttaja-Ane :'D Ihan mahdottoman suloinen intoilija! Rakastan sitä miten hän posettaa tässä, niin söpöjä ja vekkuleita asentoja! Oot kyllä maailman taitavin asettelija <3 Ja tuo noiden kahden koti on kans niin lämpöisen ja kotoisan näköinen! Ihana takkatuli siellä lämmittämässä. Tässä oli ihana semmonen vanhan ajan mökkihenki, tykkäsin siitä kovasti. Luot tunnelmia kuvien lisäksi kuvatarinoissa aivan erityisellä tavalla.
Tämä mystinen Unenkutoja ( >:3 ) kiinnostaa mua aivan hitosti jo tän prologin perusteella! Kaikki mysteeriset jumalhahmot on mun heikko kohta ja oon varma ettei tämä yksilö ole poikkeus. Saa nähdä näemmekö häntä joskus... >:3 Ane tuntui olevan hurmaavan innoissaan tästä ja musta oli sulosta että hän oli huolissaan tämän yksinäisyydestä <3 Kertoi muutenkin ihanasti Anen persoonasta se miten hän suhtautui kaikkeen tähän saamaansa tietoon! Heti hätääntymässä siitä kun näkijä asuukin eri kylässä. Pieni Anemone uskoo selvästi maailman hyvyyteen ja kauneuteen <3 love her
Vielä pakko sanoo että ihan mielettömän upeita noi Callistran kertoman tarinan kuvituskuvat!! Ihania nuo mysteeriset Unenkutojan yksityiskohdat, kaikki nuo värit ja värittömyydet sekä taikaelementit. Tulee niin maaginen olo, ihan ku oisin hyppäämässä maailman maagisimpaan satukirjaan.
Kiitos rakas ensimmäisestä osasta, oon tästä ihan laittoman innoissani <3 Sun kuvatarinat merkkaa mulle nykyään kesää, lämpöä ja valoa! Oot kantava voima tässä yhteisössä ja oon niin ylpeä kun pidät kuvatarinakulttuuria yllä. Ootan malttamattomana mitä seuraavassa osassa päästäänkään kohtaamaan <3
Ai vitsit oon tästä niin innoissani!! Ihanaa, i h a n a a, että nyt saadaan lukea sulta taas pidempää tarinaa! <3 Oon ollut tosi innoissani kaikista pikku paljastuksista, joita oot täällä blogissa ja ig:ssä vilautellut (erityisesti wlw-kuvio esim kiinnostaa!!)
VastaaPoistaIhan ekana siis otetaan hetki tälle tekniselle toteutukselle. Sen sun storyn bts-kuvan nähneenä en voi kuin ihailla, miten hienosti oot luonut noihin kuviin tilan tuntua. Hyviä rajauksia ja yksityiskohtia, kuten tuo keinuhevonen. Näissä kuvissa on tosi kotoisa olo, ei yhtään sellainen ahdas, jollainen vois olla kun kuvat on otettu niin pienessä tilassa. Ja siis propsit, että oot jaksanut muokata tuon takkatulen niin moneen kuvaan! Muutenkin siis tosi hienoja muokkauksia, mystistä tunnelmaa ja kivoja valoja <3
Pieni Anemone on hirmu suloinen, hän näyttää oikein kihisevän innosta! Mun sydän suli myös tolle miten Callistran käsi koskettaa Anemonen hiuksia, ihana <3
Ah oon tosi innoissani tästä, niin kiva oppia tuntemaan sun hahmoja laajemminkin! (Vaikka tykkäänkin metsätyyppien hahmoista tosi paljon <3 <3) Ja tää tarina vaikuttaa kyllä tosi kiinnostavalta, kiva nähdä vähän erilaisia fantasiaelementtejä Metsän kuiskaukseen verrattuna. Jes!
JA SIIS KOHTA NÄHDÄÄN KUVIA KANGASTA!! Täytyy ehkä nyt valmistautua käsittelemään sitä, että tyyliin mun lempinukke sulta Kaikun jälkeen on ilkeä tyyppi :((
Parasta, että sulla on taas kuvatarina käynnissä, toivon sulle iloa ja hyviä hetkiä tän kuvaamisen parissa!