Kyyneliä ja valoa

 Moi

Rakastan Bethiä, joten tässä postauksellinen häntä!! Se on hengannut mun mielen laitamilla tässä, joten heittelen tänne siitä yhden tekstin ja pohdiskelen vähän häntä yleisesti 💙 Muistakaatten taas SV:t! Vaikken tässä näitä aiheita niin yksityiskohtaisesti esiin tuokaan nii silti

SV: hyväksikäyttö, lapsiin kohdistuva v*kivalta

Mä irvistelen aina sille miten karmeita nää teemat on... Mutta joo, stay safe

___

Aluks teksti! Tässä Beth pohtii kokemaansa, lapsi-itseään ja suhdettaan maailmaan 🤍

Tämä maailma on kaunis.

Minä olen ajatellut viimeakoina pientä itseäni. Sitä lasta, joka annettiin aikuisen miehen, mestarinsa syliin. Miehen, jonka tehtävä oli pitää huolta meistä kaikista. Minä olin uhri, joka annettiin, jotta kansa saisi toivoa. Minun elämäni annettiin hetken hehkun vuoksi. He saivat katsoa ja ajatella, että tässä se on, meidän pelastajamme, lapsi, joka antaa meille elämän.

Joskus minä mietin, että ei voi olla sattumaa, että vain lapset kantavat valoa. Meidät nähtiin pyhinä ja meidät asetettiin jalustalle. Vasta nyt ymmärrän, miten polttava se jalusta on seisoa. Miten kirkkaana sitä hohtaa, vaikka sisällä on aivan pimeää.

En koskaan katkeroitunut. En hetkeksikään. Ei ollut syytä, vaikka sattui. En ole enää aikoihin ajatellut, että ansaitsin sen. Olen vain ajatellut, että kaiken sen alla minä olin aina se lapsi, joka rakasti maailmaa. Kaikkea siinä. Muita olentoja, jotka näkivät minussa vain välineen toivolleen. Minulle he olivat aina kauniita, vaikka en puhunut heidän kieltään. He eivät ymmärtäneet minua. He eivät ymmärrä vieläkään. Silti he ovat aina olleet minulle kauniita.

Niin on kaikki muukin, mitä maailma kantaa. Luolasto, joka jäi taa. Tämä uusi, notkea maailma, jonka tahdissa niin harvoin pysyn. Sen kirkas taivas ja sitä kohti kurottelevat puut. Mukulakivikadut ja pienet kojut. Rakastan kaikkea, mitä on.

En ajattele, että maailma halusi minulle pahaa kaikkina niinä vuosina. Minulla oli aina toivoa. Se lepäsi sisälläni kuin kukka, joka odotti kaikki ne vuodet voidakseen kasvaa ja kukoistaa. Minä tunnen, kuinka se kukka kurottelee joka paikkaan aina, kun nauran rakkaitteni kanssa. Aina, kun joku saa rintani täyttymään ja kehoni kipristelemään. Minussa on niin paljon kaikkea, myös onnea, ja kun se täyttää minut, ääreni läikkyvät ylitse.

On niin paljon hyvää ja kaunista. En ajattele, että se, mitä koin, teki minusta vahvan. En ole vahva, minuun sattuu joka päivä. En aina muista nimeäni, suurimman osan ajasta olen irti itsestäni ja kysyn maailmalta, voisinko löytää itseni vielä kerran. Minkään sen ei olisi tarvinnut tapahtua. En silti vihaa mitään siitä, en osaa. Minulla on sitä miestä kohtaan pelkkää rakkautta. En koskaan vihannut häntä. Ainoastaan rakastin. Sitä samaa aion nyt tehdä itselleni. Ainoastaan rakastaa.

Kun suljen silmäni, saatan tuntea hänet. Lapsen minussa.

Hänen vuokseen teen kaiken. Äänettömän ja käpertyneen olennon, joka ei tiedä muuta kuin toivonsa.

___

Oon sanonut varmaan monesti, mutta Beth itkettää mua ihan hirveesti. Tuntuu et sen olemuksessa on mulle vaan ihan kaikki. Mä en oo varmaan koskaan luonut hahmoa, joka tuntuis mulle yhtä kompleksiselta kuin hän. Mua ravistelee niin syvästi se, miten kaiken kokemansa jälkeenkin se näkee maailman yhä kauniina. Legit joku pieni osa musta menee ihan myttyyn ja huutaa kun aattelen Bethiä, en pysty, ehei, en

Oon varmasti sanonut, että kaiken, mitä teen, teen pienelle itselleni. Se on mulle tärkein asia kaikessa luovassa työssä. Beth tuntuu yhdeltä niistä lauluista, joita laulan pikkuminälle. Oon sanonut, etten jaa sen traumaa suoraan (onneksi), mutta samaistun sen tapaan käsitellä asioita. Oon puhunut täällä paljonkin siitä, miten kaikki se kipeys ja vaikeus ja lukkoisuus hänessä on mulle vaan niiin iso tuki ja turva. Sen olemus vaan puhuttelee mua ja tuntuu mulle eri tavalla läheiseltä kuin mikään.

En usko et koskaan mikään muu hahmo onnistuis kiteyttään sitä kaikkea niin hyvin mun päässä. Ja sekin et Bebs on mulle muutakin kuin comfort-hahmo, se vaan. On. Ja rakastan sitä

Öääm joo, oon kans tullut siihen tulokseen et Bethille taitaa käydä kaikki pronominit 💙 Ei se oo koskaan ollut mulle muutenkaan oikein selkeesti jotain tiettyä sukupuolta ja sen olemus on mennyt yhä fluidimmaksi tässä c: Että mikään pronomini ei oo sinänsä väärin, he/they ehkä eniten mut siis oon esim miettinyt Bethille äiti-AU:ta täs niin juu kaikki on avoinna

Taide, jonka tein Bethistä vähän aikaa sitten 💙 Minun kaunis baby :( Jostain syystä Beth-taiteisiin panostan aina satasella :'D

Ei mulla mitään tän koherentimpaa nyt, kunhan mietin Bethmurua ja itken

Pus <3