Meet the bigfoot

Heh moi c': 

Tämä postaus tulee nyt pari vuotta myöhässä :'D Nyt viimein sain aikaiseksi raapustaa tänne puuttuvat osuudet! Nää ekat kuvatkin on otettu vanhalla kameralla ja oon kirjottanu tän tarinan jälkeen kaks muuta romaanimittasta tarinaa, että tää postaus tosiaan on vähän jäänyt pyörimään x)

Otsikko tulee siitä, kun näytin näitä kuvia Venlalle ja hänen eka toteamus oli: "Tää pose on kyllä sellanen että congrats, you have found the bigfoot" (Kiitos rakas veli kun aina meemaat mun kaikki maholliset asiat ::DD Ihana)

Mutta siis, tervetuloa lukemaan vähän jotakin hahmoistani Inanista ja Agnosista! Nää kaks on mulla nuketettuna Taeyangeina. Molemmat on saatu vuonna 2021. He ovat mun 2021-2022 kirjoittamasta tarinasta, jonka nimi on Jumalten verta. Eli ei mikään originaalisti nukkeihin liittyvä juttuli tämä nyt taaskaan, kunhan nuketin näitä :'D (Myös Vala eli Pullip Yomi ja Allyria eli Pullip Rgn Principessa ovat tästä samasta tarinasta)

Tähän ei teemojen puolesta sisältövaroitusta, mutta tässä puhutaan mm. verestä ja (noitien) tappamisesta!

* * *

Eli mitä, missä, miten? 

[ TARINASTA  ]

Jumalten veressä on kaikessa lyhykäisyydessään kyse eräänlaisesta kostotarinasta. Se sijoittuu maahan, jossa noituus on vallitseva ongelma, jota pyritään kaikin tavoin kitkemään. Suhtautuminen noitiin on tosi negatiivinen, noidat nähdään jonakin epäinhimillisenä ja puhtaan pahana ja heitä sitten systemaattisesti kitketään parhaan kyvyn mukaan. Noidille on olemassa valtion määräämä metsästyssysteemi, eli heitä saa lahdata kuten eläimiä. Kunnon noitavainomeninki, siis. Noitaa on myös vaikeaa tappaa; ne pitää valuttaa täysin kuiviin joka ikisestä veripisarasta, sillä ne pystyvät käyttämään magiaansa vain verensä avulla. Eli vaikka noidan pistäis palasiks, se ei kuole vielä niin kauan, kun siinä on verta jäljellä.

Tämä tarina ammentaa tosi paljon satukuvastosta, täältä löytyy muun muassa prinsessa tornista ihan tarkoituksella. Halusin käsitellä magiaakin vähän tällaisena satumaisena elementtinä.

Mutta noituus ei kuitenkaan, luonnollisesti, ole ihan niin yksinkertaista kuin sen voisi olettaa olevan. Noituus on vaihtokauppaa. Ihan aikojen alussa noituus alkoi syntyä vaihtokauppana metsässä olevan olennon kanssa. Kun olennolle antoi sydämensä, sai käyttöönsä magian. (Tääkin vähän tällanen satujuttu) Magialla sai aikaan niin hienoja asioita, että kansa alkoi palvoa sen antajaa jumalana. Olennolle pistettiin pystyyn patsaita ja siitä tuli kansan oma jumala.

Ajan saatossa kävi kuitenkin niin, että ihmiset alkoivat käyttää valtaa hyvin mielivaltaisesti. Kävi niin, ettei ylimystössä ollut enää juurikaan noitia, jolloin kuninkaalliset kokivat noitien voiman uhkana. Tätä kautta noitavainot saivat alkunsa ja alkoi kehkeytyä syvä viha noitiin. (Yeah perus että rikkaat kokee jonkin normikansan asian uhkana :p)

Joten tästä sitten looginen aasinsilta noitavainoihin! Tästä alkoi sitten se aikakausi. Jumalusko vahvistui ja sen rinnalle syntyi pelko paholaisesta. Paholainen assosioitiin noitiin, vaikka oikeastihan se oli nimenomaan jumala, joka magian oli laittanut aluille. Uskot ja myytit sekoittuvat vuosien varrella ja kansa ei enää muistanut, mistä kaikki oli lähtöisin.

- - - - - - - - - - - - - -

Inspikollaasit

Inan

- - - - - - - - - - - - - -

Agnos

- - - - - - - - - - - - - -

Hahmoista

[ INAN ]

Halusin Inanista paholaisen, mutta en kristillisessä mielessä. (Kristillinen paholainenkin mun hahmokaartista löytyy, mutta ei mennä siihen nyt) Aattelin vähän venytellä tätä paholaisen konseptia eri suuntaan.

Inan on enemmän sellainen pakanapaholainen. Tämä hahmo on alun perin aika heavily inspired Siri Pettersenin Rautasusi-kirjasta, jossa on ehkä freesein näkemys paholaisesta hetkeen! (Rakastan sitä kirjaa muutenkin niin PALJON) 

Mutta näen Inanin tosiaan hyvin arvaamattomana ja eläimellisenä. Se ei toimi ollenkaan samalla tavalla kuten ihmiset. 

Täsä tarinassa on isosti kyse siitä, miten myytit ja legendat muokkaavat todellisuutta. Inan ei ole syntyjään mikään jumalolento, se on tavallinen tyyppi, joka vaan edustaa omaa rotuaan, josta ovat jäljellä enää vain hän ja Agnos. "Jumala" ja "paholainen" on siis vaan ihmisten keksimät nimet olennoille, joita ihminen ei voinut käsittää.

Inan oli se, josta myytti paholaisesta lähti viriämään. Oli vain joku, joka teki pahojaan pimeässä, joku, jonka valkoset silmät kiilsi ja jonka läsnäolo oli niin painostava, ettei saanut henkeä. Siksi sitä alettiin kutsua paholaiseksi.

Ja siihen Inan juuri pyrkikin: se halusi aiheuttaa ihmisissä mahdollisimman paljon pelkoa. Se halusi synnyttää pelottavan sadun, jota kerrotaan lapsille. Paholaisen myytti syntyi, ihmiset alkoivat pelotella sillä toisiaan.

Ja no, siinähän Inan tosiaan onnistui ja hyvin onnistuikin. Paholainen ei kuitenkaan ollut kansalle mitään täysin todellista. Se oli tarina, jota kerrottiin. Inanilla oli aina se etu puolellaan, että kansa kuvitteli, ettei paholainen ole todellinen vaan pelkkä pelottava iltasatu. Mutta Inan itse nimenomaan on todellinen, ja se saattoi aina toimia varjoista käsin, koska sitä pidettiin pelkkänä legendana.

- - - - - - - - - - - - - -

[AGNOS]

Agnos puolestaan on sitten jumala, jälleen siinä ei-kristillisessä mielessä. Hän on tämä olento, joka alussa antoi vaihtokauppana ihmisille magian. Siellä se on istunut ja syönyt ihmisten sydämiä jo vuosisatoja. Koska kansa alkoi pelätä ja vihata magiaa ajan saatossa, he eivät enää tiedä, että jumala ja magian antaja ovat alun alkaen sama olento. Eli Agnos on tämän myötä hyvin ristiriitainen olento.

Oon rakastanut leikkiä sillä ajatuksella, miten tarinat muokkaantuu ajan kuluessa ja saa erilaisia muotoja eri kertojilla. Narratiivit on aina kiinnostaneet mua, samoin se, kun asiat kääntyy itseään vastaan.

Tärkein asia, joka Agnosista ja Inanista pitää tietää, on se, että he eivät ole ihmisiä. He eivät myöskään ole "jumala" ja "paholainen", vaikka ihmiset heille ne nimet antoivatkin. He edustavat omaa rotuaan, joka eli tässä samaisessa maailmassa ennen kuin ihmiset tulivat sinne ja käytännössä teurastivat koko kansan. Inan ja Agnos olivat viimeiset lajinsa edustajat ja he vihasivat ihmisiä valtavalla palolla. He eivät silti voineet kahdestaan tehdä ihmisille mitään; oli pakko vetäytyä.

Mutta sitten magia tapahtui!

Agnos yllättyi aikanaan siitä, että hänen ja ihmisten välinen pieni vaihtokauppa synnytti maailmaan magian. Hän ja Inan tulivat yhdessä siihen tulokseen, että magia tulisi vielä tuhoamaan ihmiset. Agnos jatkoi vaihtokauppojen tekemistä ja antoi ihmisille magian, koska hänestä tuntui, että se olisi täydellinen tapa kostaa se, mitä ihmiset olivat heidän kansalleen tehneet. Agnos ja Inan tajusivat, että ihmiset ovat paljon hurjempia ja malttamattomampia ja he takuulla saisivat vielä sotkettua yhteiskuntansa täysin, jos heille antaisi jotain niin isoa, jota he eivät osaisi käsitellä. Turns out, they were right

Eli koko magiahomma on loppujen lopuksi vaan näiden kahden keino toteuttaa kostofantasiansa :p Ihmiset tuhosivat heidän kansansa, joten annetaanpa heille hauska pikku lelu, jolla tuhota itse itsensä ajan saatossa

En spoilaa miten siinä sit käy hehe

Tässä vielä bonuksena yksi tekstipätkä itse tarinasta. Tässä Vala (noita, yksi päähenkilöistä) löytää vangitun Agnosin kuninkaanlinnan kellarikerroksesta. Ei mennä siihen mitä se siellä teki :'D Vibailuna vain tällainen kuvaus hänestä.

_______

Hengitys kaikuu kaikkialla Valan ympärillä. Vihdoin hän näkee sen lähteen.

Kahlitut raajat, vereslihalle hankautuneet siitä, mihin kahleet on kiinnitetty. Valkeat, hurjat hiukset, jotka näyttävät puhtailta, vaikka olennon on täytynyt virua täällä kauan. Jänteikäs, luja keho, samalla siro, mutta voimakas.

Ja kasvot.

Vala ei kykene katsomaan pois kerran olennon kasvot nähtyään. Yhdetkään ihmiskasvot eivät ole yhtä kauniit. Olennon kauneus ei ole henkeäsalpaavaa, se on jotakin suurempaa, jotakin, joka vie hengen pois, kuristuu tiukasti kaulalle. Vala ei saa happea, niin kaunis vangittu olento on. Miehen silmät ovat kaksi suurta maidonvalkeaa kuuta tämän kasvoilla. 

Samanlaiset silmät kuin sillä miehellä. Punahiuksisella.

Olento tulee lähemmäs. Sen liikehdintä on sulavampaa kuin ihmisellä, sitä on kaunista ja pyörryttävää katsella. Se on kuin tanssia, joka ei ole ihmisen silmille tarkoitettu. Olento tuntuu haistavan sen, mitä Vala kantaa sisällään. Se tulee lähelle, kiertelee ilmaa Valan ympärillä ja hengittää raskaasti. Olento ei kosketa häntä, kiertää vain, kunnes pysähtyy hänen eteensä ja ojentaa kättään kohti Valan rintakehää. Olennon hengitys käy katkonaiseksi, ilme vääntyy suoranaiseen irveeseen. Valkoiset silmät puristuvat kiinni, Vala erottaa suonien kartaston suljetuilta luomilta. Olentoon sattuu. Niin paljon, että ulos pääsee vain hiljaista, alkukantaista valitusta.

- - - - - - - - - - - - - -

Vala tuntee siis ennestään Inanin (toi punatukkainen mies, joka tuossa mainittiin) ja vetelee nyt sit viivoja...

Kiitos lukijoille!

🖤🖤🖤