Helloo <3
Perinteistä kuvapostausta jälleen c: Tässä vähän kevään tuotoksia!
Otin tuossa vähän aikaa sitten tällaisen vähän tarinallisemman pienen kuvasarjan:
Linnea antoi Krisulle juotavaa, kun toinen huhki tuolla kuumassa 🥺 Taisi sitten juomapullo lopulta unohtua...
Oli hauskaa kokeilla ottaa tällaista!
Mulla on tarkoituksena jatkaa Parantajan tarinaa muuten nyt sit kesällä <3 Wish me luck! Ihanaa, kun kyselette siitä, tekee mut iloiseksi. 💛 Oon alkanut jo kuvailemaan seuraavia osia C:
Pojut kotoilee <3
Sinivuokkojen kanssa on aina ihana kuvata 💙 Jokavuotinen traditio!
Mun on jo pitkään pitänyt ottaa yhteen suosikkimangaani liittyvä kuva! Nana on rakas teos ja halusin napsia jotain siitä inspiroitunutta c:
Sinivuokkotraditiot jatkuu c: Rakastan, kun Aurin faceupin näkee näistä hyvin! Kaikki nuo pienet yksityiskohdat, aaaa <3 Katsokaa sen pisamia ja upeasti skupltattuja huulia!
Muutama muokkaamaton vielä:
Pari eri versiota Talisasta:
Annikan Tytti 💛
Tää Kiurukuva on kyllä nyt ihan väärässä kohdassa postausta, mutta olkoon :'D
Tää koko asetelma oli puolivahinko, mun ei pitänyt ottaa tällaista kuvaa! Onneks otin, tästä tuli tosi mun tyylinen 🤍
Kajosta vähän terapiataidetta, etenkin tää seuraava oli mulle tärkeä:
Avautumista 👇🏻 ihan randomisti overshare
Mä usein puran mun fiiliksiä piirrustuksiin ilman, että sitä välttämättä pystyy niistä piirroksista mitenkään havaitsemaan. (Toki sellaset gore-setit on sitten erikseen, mutta usein mun vent art voi olla ihan iloisenkin näköistä) Kokeilin nyt sit samaa nukkekuvissa! Kajon hahmo näyttäytyy mulle vähän näin. Kaikki on nättiä ja värikästä, mutta muodot sekoittuu ja menee päällekäin eikä mistään tiedä, miten mikäkin alkaa ja loppuu. Kajo ei oo todellinen edes itselleen. Etenkin metsätarinassa se vaan kadottaa itsensä muiden odotuksiin ja näkemyksiin. Toki siinä painaa isosti myös hänen kokemansa abuse, mutta myös viattomammat odotukset saa Kajon hukkaamaan itsensä täysin. Se ei pysty vastaamaan niitä kaikkia ja sen miellyttämisentarve on käytännössä kokonaan korvannut sen omat tarpeet ja häivyttänyt sen käsitystä omasta luonteestaan.
Mä en ole koskaan oikein ajatellut samaistuvani Kajoon suoraan. Ei se ole koskaan edustanut mulle mua itseäni. Mut mulla on ollut taas yhä vaan enemmän sellainen olo, että pienentelen itseäni taas enenevissä määrin. Oon saanut tähän perspektiiviä muiltakin, ja se huolestuttaa mua. Samalla silti tiedostan et mulla on ihan valtavia ongelmia sen suhteen, etten osaa pitää puoliani ja absoluuttisesti kammoan sitä ajatusta, että mut tulkitaan väärin tai et suututtasin ihmiset. Tuntuu et edellisen vuoden aikana oon joutunu tosi paljon kohtaan sitä et ei se ole mahdollista mut ei myöskään vaarallista. Opettelen! Rajojen vetäminen ja itselleni rehellisenä pysyminen ovat olleet isoja missioita mulle viimevuosina!
Shiran kanssa tuolla C: Shira selkeesti kuului sinne!
Sitten seuraa mun ja Annikan erään viikonlopun räpsyjä C: Suunniteltu kirsikankukkatapahtuma oli out of kirsikankukat, mutta onneksemme löydettiin muita puita, joissa kuvata!
Kiuru on täydellinen pieni rakas 🩷
Sain lainata Annikan hevosta kuvaan! Olin toivonut pitkään kuvaa Kiurusta hevosen selässä c: Annikan Eino on niin upea et pitääkö täs suunnitella omankin hankkimista... Tätä pötköä on ollut ihana ihastella livenä!
Ja sit toinen kuva, jota oon suunnitellut talvesta asti! Halusin tällaista kuvaa inspiroituneena Shiran ihanasta vihreästä peruukista c: 💚 Oon tähän tosi tyytyväinen! <3
Ollaan parhaan ystäväni Venlan kanssa bingetty The Walking Deadia yhdessä! Oon absoluuttisen KOUKUSSA!!! Mulla ja Venlalla on ollut tosi, köh, healthy obsession apokalypsijuttuihin ihan aina. Muistan, että meillä oli kunnon selviytymisstrategiat zombiemaailmanloppuun, mietittiin tätä lapsuuden kesinä monta päivää :'DD (Niinkin paljon, että ne tuli uniin asti)
Siitä huolimatta en oo koskaan tuonut tätä vibeä mihkään muualle kuin piirroksiin. Oon hämilläni! Lapsena mulla oli pari nuketettavaksi tarkoitettua hahmoa, joihin liittyivät zombit, mutta sittemmin en oo ees kirjoittanut aiheesta :O Paranee kunnostautua tässä
Kolmas "nukke ja kukat vedessä" -räpsy! Aiemmilta vuosilta löytyy pari viritelmää tästä samasta visiosta C: Mä en vieläkään oo koskaan saanut aikaiseksi sellaista Ofelia-kuvaelmaa kuin toivoisin, mutta eiköhän sinnekin vielä päästä!
___
Overally täällä menee oikein hyvin, töissä on ihanaa ja nyt mun vapaa-aikani on ehdottomasti selkeemmin mun omaani eikä random kouluspiralointia. Oon tositosi innoissani nukeista ja kesästä, ne tuntuu paremmalta kuin aikoihin 💛
Kiitos katselusta! Lisää toukokuun kuvasatoa tulossa vielä C:
En edes tiedä mitä kommentoida koska nää kuvat on niin upeita😅♥️👍 En kestä miten kauniilta Kiuru näyttää tuon hevosen selässä😍 Ja mäkin tykkään purkaa mun tunteita nukkekuvissa😄 Se on tosi terapeuttista👍 Ja ihana kuulla että jatkat taas pian kuvatarinaa, odottelen sitä innolla♥️
VastaaPoistaAmanda
starshinesistersdolls.blogspot.com
Upeita kuvia kuten aina! Latasin myös instagramin lähiaikoina ja aloin heti seuraamaan sua. Nuo kuvat Kajosta kukkien kanssa on tosi kesäisiä ja avautumisteksti niiden kanssa oli myös kaunis. Tulee mieleen varsinkin ala-aste, jolloin pyrin aina miellyttämään kaikkia ja olin hiljainen ja ujo.
VastaaPoistaVaikka tän postauksen kaikki upeat metsäkuvat on taidetta, myös kasuaalimmat kuvat Shirasta miellyttävän silmää todella paljon! Kuvat Talisasta olivat myös varsin upeita ;-;. Tunnen kaikkea todella vahvasti ja aaah tuollainen estetiikka iskee muhun just tosi vahvasti (kuten kaikki luontoon ja metsään liittyvä)
En oo lukenut tuota Nanaa, mutta kuva oli todella hieno! Annelise on aina niin elegantti ja sopii tuohon kuvaan kuin valettu!
Ja joo, mullakin on tuo sama apokalypsi obsessio. Mun paras kaveri ei oo yhtä innostunu maailmanlopusta ku mä, mutta saa aina kuunnella mun puheita siitä (kuten mun muutkin ystävät ja mun veli). Mutta ne on tottunu siihen kun höpisen niille aina kaikesta mahdollistesta - kuten nukkejutuista!
-Omenan nukketiimi
Omenannukketiimi.blogspot.com