maanantai 30. joulukuuta 2024

Valemuistoja

Heippuu!

Taas Odilea đŸ–€ HĂ€n inspaa mua ihan uskomattomalla vimmalla. Naurattaa, kun sanoin, ettĂ€ olen hĂ€nen kanssaan at peace, mutta sit tuntuu et kirjotan ihan maanista flowta hĂ€nestĂ€. Meen ihan johki mankeliin aina. En muista millo ois viimeks ollu tĂ€llasta mut jestas onneksi on

TÀhÀn en nyt laita mitÀÀn TW:tÀ, mutta Odilen setit ei ikinÀ ole virallisesti kovin miellyttÀviÀ. TÀssÀ kehojuttuja ja tanssiasioita!

Odilen biisi mulle on muuten Sleep Tokenin Atlantic! Eniten merkitykseltÀÀn (</3) ja sanoiltaan, mutta toki melodisesti menee hyvin Odilen viboihin. TĂ€ysin tĂ€n biisin ansiosta sain Odilesta mun lopullisen otteen ja sieltĂ€ ei sit tultu takas

__



Valoja. Tuoksu, jota ei voi verrata mihinkÀÀn muuhun. Hartsia ja keinovaloja. Asento, kireys lihaksissa, hengitÀ. Jokin sisÀllÀni muuttuu aina ensimmÀisten sÀvelien kohdalla. Yksinkertaistuu, pelkistyy perimmÀiseen muotoonsa. SÀvelkulku jatkuu, sulaudun siihen, muutun osaksi sitÀ. Jokin lÀhtee sisÀltÀni, tanssii suonissa, laulaa minulle.

TÀmÀ et ole sinÀ. TÀtÀ ei ole koskaan tapahtunut.

KÀdet kohoavat, jalat liikkuvat kuin transsissa. Valemuistoja. Kehoni ei muista, tÀmÀ ei ole todellista. TÀtÀ elÀmÀÀ en koskaan elÀnyt, tÀtÀ minÀ en saanut. Lihakseni ovat tulessa, valo on pelkÀstÀÀn kirkas, tÀtÀ kukaan ei uskoisi. TÀmÀ on harhakuva, jota elÀn todeksi vain ajatuksissani, jotka nekin karkaavat minulta, valuvat tahraiseen pimeÀÀn.

HerÀÀn kylmÀssÀ hiessÀ. Nousen keho huutaen ylös, otan asennon, jalat tÀrisevÀt. KÀdet löytÀvÀt oikean kaaren, minÀ olen harjoitellut, vaikka olen vÀÀrÀ, vÀÀrÀ, vÀÀrÀ.

Löydyn polviltani lattialta. Jokin tempoilee sisÀllÀni. Se on saanut olla siellÀ kauan, en ole antanut sille sijaa tietoisesta tajunnastani. Se kuuluu unien usvaiseen hyhmÀÀn. KÀvelen paljasjaloin kylpyhuoneeseen, maistan sapen jo ovella. Kaikki purkautuu minusta hetkessÀ. TÀrisen pöntön reunaa vasten, en pysty itkemÀÀn, en enÀÀ muista, kuinka se tehdÀÀn. Olen tÀrisevÀ kasa epÀmÀÀrÀisiÀ eritteitÀ. En tiedÀ, mistÀ alan ja mihin lopun.

”Odile?”

Valehtelija. Se ei ole sinun nimesi.

TÀrisevÀ hymy löytÀÀ huulilleni. Veljen kasvot ovat aina avoimet, ne paljastavat jokaisen ajatuksen hÀnen pÀÀssÀÀn.

4 kommenttia:

  1. Siis Odile on niin ihana nukke mutta sitĂ€kin mielenkiintoisempi hahmo. Haluaisin kuulla hĂ€nestĂ€ vielĂ€ lisĂ€Ă€đŸ˜ Olisi aivan mahtavaa jos vielĂ€ julkaisisit joskus lisÀÀ tekstiĂ€ hĂ€nestĂ€. Siivetön on muuten ihana nimi tarinalleđŸ„°

    Amanda
    starshinesistersdolls.blogspot.com

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivan ihana kuulla, ettÀ olet tykÀnnyt Odilesta <3 HÀnestÀ kirjoittamani tarina on tÀllÀ hetkellÀ kesken, joten ehdottomasti tulen jakamaan teille tÀnne vielÀ pÀtkiÀ! Kiitos tuhannesti <3

      Poista