Tämä et ole sinä. Tätä ei ole koskaan tapahtunut.
Kädet kohoavat, jalat liikkuvat kuin transsissa. Valemuistoja. Kehoni ei muista, tämä ei ole todellista. Tätä elämää en koskaan elänyt, tätä minä en saanut. Lihakseni ovat tulessa, valo on pelkästään kirkas, tätä kukaan ei uskoisi. Tämä on harhakuva, jota elän todeksi vain ajatuksissani, jotka nekin karkaavat minulta, valuvat tahraiseen pimeään.
Herään kylmässä hiessä. Nousen keho huutaen ylös, otan asennon, jalat tärisevät. Kädet löytävät oikean kaaren, minä olen harjoitellut, vaikka olen väärä, väärä, väärä.
Löydyn polviltani lattialta. Jokin tempoilee sisälläni. Se on saanut olla siellä kauan, en ole antanut sille sijaa tietoisesta tajunnastani. Se kuuluu unien usvaiseen hyhmään. Kävelen paljasjaloin kylpyhuoneeseen, maistan sapen jo ovella. Kaikki purkautuu minusta hetkessä. Tärisen pöntön reunaa vasten, en pysty itkemään, en enää muista, kuinka se tehdään. Olen tärisevä kasa epämääräisiä eritteitä. En tiedä, mistä alan ja mihin lopun.
”Odile?”
Valehtelija. Se ei ole sinun nimesi.
Tärisevä hymy löytää huulilleni. Veljen kasvot ovat aina avoimet, ne paljastavat jokaisen ajatuksen hänen päässään.
Tosi hieno!
VastaaPoistaSiis Odile on niin ihana nukke mutta sitäkin mielenkiintoisempi hahmo. Haluaisin kuulla hänestä vielä lisää😍 Olisi aivan mahtavaa jos vielä julkaisisit joskus lisää tekstiä hänestä. Siivetön on muuten ihana nimi tarinalle🥰
VastaaPoistaAmanda
starshinesistersdolls.blogspot.com