V gäng

Terppa 😎 

Koska oon maailman rakastunein mun omiin hahmoihin taas kerran, en jätä teitä rauhaan UWU Taas Siivettömän jengistä jotain! Tässä pientä maistiaista Valesta ja hänen poikaystävästään Variksesta.

Tiedän Variksen olevan aamuvuorossa, kun pölähdän paikalle kahdeksalta. Ovelta näen, kuinka Varis nojaa tiskiin ja keskustelee paikallisten ukkojen kanssa. Olen kuulevinani sanat ilmastonmuutos ja hallitus ja hetken mietin, käännynkö ympäri ja jätän hänet ratkomaan maailmamme tilaa suosikkiukkojensa kanssa. Remakka puheensorina on täyttänyt asemakahvilan jo aamusta.

Variksen kasvoille ilmestyy leveä hymy, kun hän näkee minut. En käsitä, mistä hän repii tuon aina yhtä elämäniloisen ilmeen. Aivan kuin näkemiseni olisi mahtavinta, mitä hänelle voi tapahtua. Joka päivä löydän itseni miettimästä, miten paljon onnellisempi hän olisi, jos roikkuisi jossain sellaisessa, joka voisi antaa hänelle koko auringon.

”Oyy, mikäs herran ajaa tänne tähän aikaan? Et kai ole vetänyt allnighteria?”

”Noh, tuota noin.” Pyörittelen silmiäni. Varis mutristaa suutaan. Hänelle ei tuota ongelmia olla täysin oma itsensä työpaikallaan. ”Katsoin sen sun tanssivideon silloin, kun lähetit sen mulle.”

”Eli olit hereillä viideltä aamulla? Yeah, right. Olet kyllä turhauttava tyyppi.”

”Ja sulta pitää poistaa tiktok, koska sun ADHD ei anna sun olla treenaamatta noita helkkarin tansseja, vaikka olisi aamun pikkutunnit.”

Varis vain nauraa. Ukkojoukko parveilee yhä läheisessä pöydässä, osa tuijottaa meitä täysin pokkana. Olemme molemmat siinä mielessä piittaamattomia, että meitä ei voisi vähempää kiinnostaa paikallisten kyläukkeleiden ajatukset meistä.

”Maistuuko äijälle kahvi? Voin kuule tehdä sulle jonkun talon erikoisen.”

”Älä puhu paskaa, teillä ei ole sellaista. Tunkisit sinne jotain sun kalleuksia varmaan, joten ei kiitos.”

”As if sulla ei olisi kyseisistä kalleuksista jo muutenkin eturivin kokemusta.”

Teen teatraalisen yökkäyseleen.

”Saat olla kiitollinen, että sun pomo rakastaa tota sun kreisiyttäsi varmaan yhtä paljon kuin sä itsekin. Kaikkea puhutkin työpaikalla…” Tilaan Varikselta kahvin, jonka hän osaa kysymättäkin ojentaa juuri oikeanlaisena eteeni. Esitin Varikselle ensimmäiset puoli vuotta, että pidän mustasta kahvista, koska se sopi paremmin yhteen naamatauluni kanssa. ”Oliko sulla tänään illalla mitään? Pitäiskö vetää perseet?”

”Ei ole ja ei pidä, mitä vittua, Vale?”

”Älä kiroile työpaikalla!”

”Älä suotta pelkää mun töiden puolesta, eiköhän me pärjätä.”