picfic; They called me monster

 Rima: Siellä he nyt ovat.

 

 Rima: Mitä he aikovat tehdä ? ~

 

 

 Grell: Mitä sinä haluat minusta ? Miksi olet kiduttanut minua kaikki nämä vuodet ? Mikä sinun motiivisi on ? Kukaan ei tunnu tietävän, Mona... Sinun täytyy kertoa minulle. Kertoa ainoalle pikku palvelijallesi~ Eikö sinustakin olisi reilua, että kaiken tämän ajan jälkeen saisin tietää miksi olet tehnyt tämän minulle ?

 

 Mona: *hymyilee ivallisesti* Niinkö sinä haluat ?

Että kertoisin sinulle, miksi minä teen tämän, miksi olen tappanut ihmisiä kuin kärpäsiä ? Haluatko sinä todella tietää ?

 

 Grell: *empii hetken*... Kyllä. Minä haluan tietää.

 

 Mona: *naurahdus* Hyvä on. Sinä saat kuulla tarinan surkeasta pienestä olennosta, jolta vietiin kaikki mistä hän välittää~

 

 Mona: Aloitetaan vaikkapa kertomalla, että se tuntemasi saastainen pieni enkelirääpäle on minun siskoni. *kylmä naurahdus*

 

 Grell: *järkytys* Enkeli...? Et kai sinä tarkoita Rimaa ?

 

 Mona: *nyökkäys* Juuri sitä minä tarkoitan ~

Se surkea pieni olento tuli minun tilalleni. Minulla oli koti, työ ja ystävät. Vaan ei enää kauaa. Menetin kaiken sen pienen paskiaisen takia.

 

 Mona: He olivat minun ystäviäni... ystäviäni. Ja he valitsivat mieluummin sisareni kuin minut. Johtaja päätti erottaa minut, sillä siskoani - *sanoo sanan kuin se olisi myrkkyä* - piti suojella ettei hän ajautuisi pahoille teille. Niin, miksihän ?

Siksi, että hänen isänsä oli paholainen - kuten minunkin. Johtaja oletti, että paholaisen lapsilla olisi taipumus pahuuteen, joten hän yritti suojella sitä olentoa. Hän teki sen häätämällä minut pois ja päästämällä siskoni tilalleni.

 

 Mona: Minä lähdin pois. Vihaisena ja katkerana. Kostin heille tappamalla viattomia ihmisiä, ihan vain heidän kiusakseen.

Minulla oli ystäviä. He hylkäsivät minut, kun näkivät, mitä minusta oli tullut. Hirviö. Niin he minua nimittivät. Ja kenties se oli totta. Kenties minusta oli tosiaan tullut hirviö...

 

 Mona: Lopulta minulle selvisi, kenelle minun piti kostaa. Ei Johtajalle tai entisille ystäville. Vaan surkealle pikkusiskolleni. Hän vei minulta kaiken. Ilman hänen syntymäänsä minä olisin nyt onnellinen, kukaan ei olisi koskaan etsintäkuuluttanut minua... minusta ei olisi koskaan tullut hirviötä.

 

 Mona: *katsoo Grelliä silmiin* Se oli minun tarinani. Minä käskin kauan sitten sinun etsiä minulle enkelin sydän. Uhkailin sinua eri tavoin jotta tekisit sen. Se sydän oli pienen ystäväsi sydän. Minä halusin sen ainoastaan siksi, että saisin tuhota sen pieniksi palasiksi, kostaa siskolleni.

Mutta sinä olit hyvä ihminen. Liian hyvä. Valitsin uhrini väärin. Sinulla ei ole samaa pahuutta sydämessäsi kuten minulla. Sinä et halunnut olla apurini - ja Grell, sinä toimit oikein.

 

 Grell: *haukkoo henkeään* Minä.. minä en tiennyt. Pidin sinua aina tunteettomana olentona, joka vain tahtoisi kaikkien kuolemaa, mutta... ei. Minä en olisi koskaan voinut kuvitella mitään tällaista. Mona, minä... minä taidan olla pahoillani.

Pahoillani siitä, että tuomitsin sinut.

 

 Grell: *ojentaa kätensä* Emme voi perua sitä, mikä on jo tapahtunut, mutta voimme varmistaa ettei mitään sellaista pääse enää käymään. Mona, luota minuun. Tartu käteeni. Sinun ei tarvitse kostaa Rimalle, sinä voit tulla meidän luoksemme asumaan, me antaisimme anteeksi...

 

 Mona: *katsoo Grelliä silmät lasittuneena* ... antaisitte... anteeksi ? Minulle ? Sen kaiken jälkeen mitä olen teille tehnyt ?

 

 Mona: *ojentaa kätensä vapisten* Minä... minä ---

 

 Mona: *vetää yllättäen kätensä pois* Ei. Sinä yrität kuitenkin huijata minua. Haluaisit viedä minut enkeliystävällesi jotta hän voisi viedä minut kadotukseen. *nauraa väkinäisesti* Ei, ystäväiseni, minä en aio suostua siihen !

 

 Grell: *pitää yhä kättänsä ojossa* Mona, ei, minä en halua tehdä sitä ! Luota minuun. Edes tämän kerran. Kaikki päättyy hyvin, minä uskon sinuun, minä uskon että sinä et ole paha ihminen... sinä et ole hirviö, Mona...

 

 Mona: Hirviö. *painaa kädet korvilleen*

*kuulee mielessään ystäviensä loukkaavat sanat* Älkää ! Minä en ole sellainen ! Minä en ole se miksi te minua luulette...

 

 Grell: Mona... ole nyt kiltti...

 

 Mona: *huutaa* Ei !! Sinäkin vihaat minua ! Ihan niin kuin kaikki muutkin ! Kukaan ei ole koskaan oikeasti rakastanut minua tai välittänyt minusta !!

 

 Ja yhtäkkiä jotain tapahtuu. Mona huudahtaa jotakin ja Grell makaa sätkien maassa.

Mona: *kiljuu hysteerisenä* Sinunkin täytyy kuolla ! Samalla tavalla kuin ne kaikki muutkin...!

 

?: Lopeta.

 

 Mona: *kääntyy* Hm ?

 

Rima: Lopeta, sisko.

 

Rima: Minuthan sinä halusit tappaa, etkö vain ?

No, tässä minä nyt olen.

 

 

 

heipsulivei ~

tässäpä taas vähän uutta kuvatarinaa. :3 yritin tehdä tästä mahdollisimman intensiivisen, sillä seuraava osa taitaapi olla viimeinen osa tätä tarinaa ! ;) taisin vähän epäonnistua siinä. no, kaikki tekee virheitä. olkoot.

 

toivon ymmärrystä monaa kohtaan. u__u pikkunen on vaan niin katkeroitunut kaikesta että siitä on tullut tommonen. jotenkin tässä huomaa, millaisista tyypeistä pidän, hm ? jostain syystä tykkään aina sellaisista hahmoista jotka on tosi katkeroituneita ja ns "pahiksia", mutta loppujen lopuks ne on aika inhimillisiä >W< monassa jotenkin kiteytyy kaikki mun suosikkiominaisuudet :D lol mulla on päässä vikaa XD

 

kommentit piristäis kivasti :3

<3: miku