Rikkinäiset jumalat: luku 4

Moikkamoi!

Jälleen olen täällä uuden kuvatarinan osan kanssa. Tällä kertaa mukana on eräs, jota kuvatarinassa ei ollakaan vielä nähty! ;) Hän pääsee vihdoin estradille. Tätä hahmoa olenkin odottanut pääseväni esittelemään tarinassa!

Edellistä osaa voi käydä kurkkimassa täällä!

Ai joo, kirjoitin kans uusimman projektini valmiiksi! Kurkkikaa ihmeessä sitä täältä, jos tekstini kiinnostavat!

* * *

Rikkinäiset jumalat: luku 4

Huuto

*kaukaista huutoa*

Agathe: *hätkähtää* Kuulitko sinä tuon?

Aurora: Kuulin. Aivan kuin...

Agathe: Kuin jotakuta kidutettaisiin. *hengähtää* Miksi ihmeessä me oikein olemme täällä?

Aurora: Tämä paikka on niin kliininen. Ei verta tai muuta törkyä missään. Silti joku huutaa tuolla jossain...

Aurora: Huuto kuuluu tuolta. Kuka meitä oikein pitää täällä?

Agathe: Minä en tunnistanut sitä miestä, jonka vangitsi meidät. Jos tämä on todella laitoksen touhuja, miksi he eivät kuulustele meitä?

?: Koska meillä on parempaakin tekemistä. *naurahdus*

Agathe: Kuka - 

?: Etkö tunnista minua, Agathe pieni? Mehän olimme niin läheisiä, me neljä!

Aurora: *hätkähtää* Irina.

Agathe: Mitä ihmettä...

Irina: Siitä onkin hetki, ystäväiseni! Miten ihanaa, että olemme jälleen yhdessä.

Agathe: *katsoo Irinaa* Hän on vanginnut meidät. Hän, ei kukaan laitoksen miehistä.

Aurora: Mutta... hänhän on yksi meistä. Tälle täytyy olla jokin syy.

Irina: On, toki. Teitä ei voi päästää juoksemaan vapaana. Harmi, Auroraiseni, että sinäkin alennuit osaksi tällaista touhua.

Aurora: Mistä sinä oikein puhut?

Irina: Tästä. Siitä, mitä te teette. Te olette vaaraksi itsellenne ja laitokselle.

Aurora: Laitokselle? Mistä lähtien sinä olet välittänyt laitoksesta? Irina, sinähän inhosit sitä paikkaa! Se ajoi sinut itseesi ja miltei tuhosi sinut.

Irina: *pudistaa päätään* Kunpa tietäisit, ystäväiseni.

Agathe: Me emme tiedä mitään, ellet kerro meille! Miksi olemme täällä? Kuka se mies oli, joka meidät vangitsi?

Irina:*huiskauttaa kättään* Oi, työmies vain, ei hänellä merkitystä. Heitä minulla riittää. Te olette paljon tärkeämpiä. Teidän touhunne voivat vaarantaa koko laitoksen turvallisuuden.

Aurora: Tälle täytyy olla jokin selitys. Sinä et voinut sietää sitä paikkaa. Nytkö sinä työskentelet laitokselle?

Irina: *kumartuu Auroran luo* Sitä teidän ei ole olennaista tietää. Teen kaikkeni turvatakseni laitoksen. Te ette voi vain kulkea ympäriinsä jumalvaatteissanne ja väittää, että teitä tulee palvoa. Se herättää huomiota. Se voi vielä saada jonkun löytämään laitoksen, eikä niin saa tapahtua.

Aurora: Minä en ole tehnyt niin. Minä elän tavallista elämää. Irina, puhutaan nyt järkevästi.

Irina: Aina yhtä järkevä. Niin, sinä olisit voinut olla minulle hyödyllinen. Kovin hyödyllinen. *hymähdys* Jos vain olisin pitänyt sinut lähelläni.

Agathe: Mitä helvettiä...

Agathe: He eivät siis koskaan olleet tekemisissä vapautumisen jälkeen. Aurora parka. *rykäisee kurkkuaan* Kuulehan nyt, Irina. Sinä olet meille selityksen velkaa. Miksi me olemme täällä? Siksikö, että minä olen haahuillut kahdeksan vuotta todellisessa maailmassa ja yrittänyt miettiä, miksi en kuulu sinne? Jos tässä on kyse minun virheistäni, voit päästää Auroran menemään. Hän ei ole tehnyt mitään.

Irina: *hymähtää* Haluaisitko sinä mennä, Auroraiseni?

Aurora: *rimpuilee kauemmas* Näpit irti minusta.

Irina: Älähän nyt, Agathe pienestähän on tullut perin jalo olento sinua kohtaan. Eikö niin, Agathe? Sinä olet muuttunut niin kovin. Olit aina niin säikky ja täynnä kysymyksiä.

Irina: Vieläkö sinä mietit, mitä päätyhuoneessa oli, Agathe?

Agathe: Älä viitsi.

Irina: Minä voisin kertoa sinulle. Minä tiedän nyt.

Agathe: Me olimme lapsia. Mitä merkitystä sillä enää on?

Irina: Kaikki! Meidän kaikkemme on laitoksessa, etkö ole ymmärtänyt? Me emme voi olla mitään ilman sitä paikkaa. Ei tämä maailma tunnista meitä! Emme me ole tälle maailmalle yhtään mitään! *pudistaa päätään* Mutta minä en ole typerys. Tiedän, mitä nämä sairaat, epäpyhät ihmiset ajattelisivat, jos pääsisivät sinne. He hajottaisivat kaiken. Kutsuisivat, miksi he oikeuttaan sanovatkaan – poliisin.

 Irina: Ehei. En anna sen tapahtua. Siksi te olette täällä. Te pilaatte kaiken. Olette liian ailahtelevaisia. *katsoo Auroraan* Olen pahoillani, Auroraiseni, mutta sinä myös. Te saatte pysyä täällä. Saatatte laitoksen vaaraan.

Agathe: Irina... Jos sinä et voi kertoa meille mitään laitoksesta tai mistään muustakaan, kerro minulle edes yksi asia. Tiedätkö sinä, missä Eden on?

Aurora: En usko, että tämä on oikea aika -

Irina: Oi, olenkin odottanut, että kysyisit! *nauraa* Sinä olet kuullut hänet jo!

Irina: *hymyilee* Hän on täällä. Tässä rakennuksessa. Olette jo kuulleet hänen huutonsa.

* * *