Kuulumisia ja kuvia

Heippa!

Kuulumisia taas jälleen kerran tännekin! (Tää yrittää olla olematta overshare taas, sori en oikein osaa muuta :'D) Vannon, että tää ei oo ihan pelkkää vuodatusta... Ohessa vielä loppuja kesäkuvia ja muita viimeaikojen räpsysiä! Enjoy <3

_______

Aarnivalkeakuva joka vihdoin kolmannella yrityksellä sit onnistui <3

Ensinnäkin, mä muutin elokuun alussa. Alotetaan vaikka siitä. Tää oli nyt se elämänmuutos, johon olin helmikuusta asti varautunut. Se kerrostalo, jossa asuin, remontoidaan kokonaan joten kaikkien asukkaiden piti muuttaa lokakuun loppuun mennessä pois. Otin tiedon muutosta erittäin raskaasti.

Mun vanha koti merkitsi mulle tosi, tosi paljon. Se oli mun ensimmäinen oma koti, joten tottakai sillä oli mulle valtava merkitys. Mä olen sellainen ihminen, joka leimautuu asioihin tosi voimakkaasti ja sitten kun niin teen, en tahtois millään niiden muuttuvan. Mun eka koti oli mun ensimmäinen oikee koti, se tuntu uudelta alulta ja elämältä, joka oli ekaa kertaa mun omani. Joten sieltä lähteminen varsinkin, kun elämä oli jo valmiiksi myllerryksessä, oli... hieman liikaa.

Pari ruusukokeilua Ronyan kanssa... Tuo Optical Alicen asu on uusi lisä mun stock-vaatekokoelmiin, siitä olen tosi iloinen <:

Sit oli tosiaan myös kamala stressikevät, sain kovan burnoutin ja menin siitä suoraan töihin koska miksi säästelisin itseäni kun voi myös kärsiä :::) Töissä oli tosin kyllä ihanaa, rakastan mun kesätyöpaikkaa hirveen paljon ja kaikki kokemukset siellä on ollu mulle korvaamattomia. Mutta oisin silti ollut valtavasti loman ja levon tarpeessa, mun koko kroppa huus sitä. Mulla oli kokoajan ihan fyysisestikin tosi huono olla, ja on oikeestaan edelleen. Palautuminen kestää tosi kauan. Mulla on muutenkin ollut paljon tavallistakin enemmän ylikuormitustiloja ja niiden purkaminen käy yhä vaan hankalammaks. Alkaa terveydentila olemaan hiljalleen siinä pisteessä, että alkaisin tarvita vähän kohdennetumpaa apua, kun jokin tässä nyt selvästi on hätänä. (Se on työn alla)

Kaiku tanssimassa onnellisena sen omassa kodissa c:: <3

Juuri nyt oon asunut uudessa kodissa muutamia viikkoja! Jouduin ihan tarkistamaan kalenterista, koska tuntuu jo siltä, että oisin ollut täällä paljon kauemmin. Se on mulle hyvä merkki! Asunto itsehän on aika samanlainen kuin vanha, enemmän on ollut tottumista ympäristössä ja etäisyyksissä. Onneksi ei mikään liian drastinen muutos kuitenkaan! Plus mulla on yhä samoja kuvauspaikkoja ja muutama uusi myös. Nyt vaan otan kaiken ajan ja annan itseni tuntea kaiken tähän liittyvän sotkun.

Oon ehdottomasti ollut äärimmilläni myös fyysisesti. En toivu muutoksista nopeasti, varsinkaan isoista muutoksista - ja niitä on viimevuosina ollut ihan liikaa. Joten. Otan nyt niin rauhassa kuin itselleni on mahdollista.

Tämä ei kuitenkaan ole pelkkä vuodatuspostaus, ehei! Ensinnäkin, olen tosi innoissani syksystä. En tiedä miksi, mutta syksy tuntuu olevan mulle nukkeilun parasta aikaa. Viimesyksynä tuntui, että puhkesin kukkaan omassa harrastamisessani. Löysin tähän harrastukseen paljon sellaista intoa, jaksamista ja voimaa, jota aikaisemmin ei ollut. Siitä lähtien nukkeilu on vaan päivä päivältä tuntunu mulle rakkaammalta. Tänä vuonna nukkeilu on VIHDOIN tuntunut siltä, miltä oon kaikki vuodet sen halunnut tuntuvan.

Nämä kaksi tekevät aivan erityisen onnelliseksi! Iltan parantumisen ja rauhoittumisen todistaminen on ollut mulle itselleni hirmuisen tärkeää. (Ja sitähän pitäisi esitellä myös teille minikuvatarinoina! Kattokaa mun rakkainta, se osaa kyllä ;_;) Chióni tuntuu tbh joltain mun sisäiseltä ääneltä ja oon sille kovin kiitollinen siitä työstä, jota se tekee mun rakkaimman babyn kanssa

Ootan taas tosi kovasti syksyä ja talvea! Oon legit joka välissä läheisilleni silleen "Kohta pääsen hiihtämään :'>", huomaa ehkä mikä on mun lempiasia... Musta on maailman inspiroivinta ja ihaninta, että meillä on neljä vuodenaikaa ja niissä jokaisessa on ihanat puolensa. Syksy on mulle tosi rakasta aikaa, rakastan pimeneviä iltoja ja ruskan väriloistoa ja ylipäätään kaikkia syysjuttuja. JA ETENKIN HALLOWEENIA!! (Kukaa ei tienny)

Annelise inspaa...

Ambre myös! Eri väriversio:

Annikan ja mun aikaansaannos <3 Siitä tuli erittäin elokuinen!

Agathe ja the maailman upein nukenmekko

Mulle tärkein asia tänä vuonna on ollut kuvatarina. Sen tekeminen, ajatteleminen ja muu pyörittely on ollut kauhean rakasta mulle. Puuhailen näillä hahmoilla kokoajan jotain, eli periaatteessa itse kuvatarina on vain yksi osa kaikkea sitä, mitä tämä kokonaisuus mulle merkitsee. 

Siihen liittyy mulle myös vaikeita tunteita, joista ehkä puhun täällä vielä joskus. Katsotaan. Joka tapauksessa tässä tarinassa on paljon mun omaa sisäistä puhetta. Mua ei oikeastaan ole hirveästi kiinnostanut, kiinnostaako ketään muuta esim. Iltan ja Kajon asioiden käsittely, teen sitä tasan tarkkaan mulle itselleni. (Tämä on muuten paras mentaliteetti tehdä ihan mitä tahansa luovaa) Oon vähän varoen puhunut tästä täällä, koska mieluiten toivoisin kaikkien lukevan vaan sitä tarinaa itsessään :'D

Mä aion tehdä kuvatarinoita myös jatkossa!! Mulla olisi kaksi mahdollista nykyisillä nukeilla toteutettavaa ideaa. Ensinnäkin Parantajan tarina, joka on ensimmäinen mun koskaan nettiin laittama pieni proosatarina. (Pyydän: älkää ikinä lukeko sitä lmao :D Siitä on seitsemän vuotta dhfhfgfg) Aion laittaa sen ihan kokonaan uusiksi, hahmot pysyy samoina ja pari alkuperäisasetelman ydinkohtaa. Muuten haluun tehdä sen uusiksi. Ja se meinais sitä että pääsisin esittelemään VIHDOIN Kangan hahmon!! She's horrible! Just tasoa sellanen joka kommentois kamalia asioita ihmisten ulkonäöstä ja puukottais varottamatta :'D

Kielo beibi inspaa nyt, kun sille on kehittymässä hahmo! Näillä näkymin hän liittyy Kaikuun <:

Toinen vaihtoehto ois sitten Sudensilmät, jossa on mm. Atlas (Glen), Mercury (Deja Vu), Lindri (Nosferatu) ja Memoria (Tina). Tätäkin pitäs muokata ihan urakalla ja tässä ois kuvateknisesti pari ongelmaa, muuutta haluan ehkä kokeilla silti joskus!

Nää kuvat Annelisesta tekee mut erittäin onnelliseksi! Hänen hahmonsa inspiroi kans. Kangan äiti <3

Myös BJD:t on olleet mulle tosi tärkeä henkireikä tässä tänä vuonna. Tarviin arkeen jotain, johon kiinnittyä, ja BJD:t ovat hoitaneet tän homman hienosti. Ne on tarpeeks iso juttu. Jotenkin se, että niihin tulee panostettua rahallisesti paljon ja ne vaatii muutenkin enemmän aivosoluja (tai multa ainakin vaatii) tuntuu jo itsessään merkitykselliseltä. Sekin, että hartsimuksuja pitää ootella paikoitellen tosi kauankin, motivoi kans <3 On jotain hyvää, jota odottaa. Oon tällä hetkellä keskittänyt kaikkeni tähän.

Tässäpä samalla "uusi" nukkeni, Gaiatri! Pullip Galene. Olen tähän nukkeen ihan hirmuisen tyytyväinen! Hän ei voisi näyttää enempää siltä, mitä estetiikkaa rakastan nukeissa. Tuo peruukkihan on tosiaan vaaleanvihreä!

(Nuken nimi tulee muuten Annikan koiran alkuperäisestä nimestä, kiitos muru :'D)

Pullip Galene on UPEA malli, miten koskaan kuvittelin voivani myydä tän...

Lissujuttuja <3 Tämä kuva piti alun perin toteuttaa kesällä, mutta hyvinhän se vähän syksyisenäkin toimii.

Mun maailman rakkaimmat, ää <3

Chióni on muuten kunnon syksyttäjä, Iltalla on kovat oltavat kun Chióni tekee sille kokoajan kurpitsapiirakkaa ja kuumia juotavia ja kiskoo sitä syyskävelyille... :> Also katsokaa miten rakastuneesti Ilta pitelee pientä, voi ei, itken

TÄÄ ON MUN LEMPIKUVA

Se on niin turvallinen ja tärkeä! Tuijottelen sitä ja itkustan! Niin ihanat pienet murut. Tää kuva on mulle jotenkin tosi turvallinen, laitoin sen taustakuvaks :( Yhyy

Ilta on upein... Ei mulla muuta

Sitten vielä muutama muokkaamaton kuva:

Mutta, ei mulla tällä kertaa muuta! Päivä kerrallaan mennään täällä. Toivon kaikille rauhallista syksyä 🧡 Kiitos, jos luitte!