Plastic Dream: Metsän kuiskaus: luku 20

Metsän kuiskaus

Luku 20: Petetty

"Minä olen ihan tässä, veli. En mene minnekään."

"Rakastan sinua. En koskaan jätä sinua yksin, älä pelkää."

Ilta: *hätkähtää huutaen hereille unesta*

Chióni: *säpsähtää* Ilta?

Ilta: *tärisee* Tämä ei helpota koskaan.

Chióni: Painajainen taas?

Ilta: Mmh.

Ilta: Hän ei lähde minusta koskaan. *ääni väristen* Eikö tämä helpota koskaan? Ikinä?

Chióni: Haluatko puhua nyt? Vielä muutama tunti herätykseen. Voimme puhua myös aamulla.

Ilta: Nyt.

Chióni: *siirtää pehmolelun kauemmas* Selvä. Oliko uni se tyypillisin?

Ilta: Joo.

Ilta: En pysty hetkeksikään olemaan ajattelematta häntä. Eikö tämä lopu koskaan? Voitko sinä kertoa minulle, lähteekö suru ikinä?

Chióni: *huokaa* Ei. Ei se lähde. En aio valehdella sinulle siitä.

Chióni: Mutta siitä tulee osa elämää. Se jää taustalle. Tulee vielä aika, kun et mieti sitä jatkuvasti. Aika, kun pystyt elämään ihan kuten muutkin. Pidän siitä, että käytit sanaa "suru". Kaikki muut tunteet, joita tämä sinussa herättää, lähtevät kyllä ajan kanssa, mutta surun kanssa on vain opittava elämään.

Ilta: En usko siihen. Ei mikään palaa entiselleen enää koskaan.

Chióni: *silittää Iltaa* En minä niin sanonutkaan. Ei entinen palaa, mutta sen ei tarvitse olla huono asia. On nyt tämä elämä. Sinulla ei ole muuta.

Ilta: Minä...

Ilta: Minun on niin mahdoton hyväksyä sitä. Olen itkenyt sinun nurkissasi kuukauden, ja silti sille ei tule loppua.

Chióni: Kuukausi on pieni aika. Anna sille vuosia.

Chióni: Minä vannon sinulle, että tulee vielä aika, kun voit olla ajattelematta sitä joka hetki.

Ilta: Enpä tiedä...

Chióni: Lupaan sen sinulle.

Ilta: Chióni... Se on minun syytäni. Kaikki tämä. On ihan minun omaa syytäni, että perheeni vihaa minua ja että... että en voi nähdä häntä enää.

Chióni: Niin. *huokaa syvään* En usko, että itsesi syyttäminen edistää mitään. Sen sijaan meidän kannattaisi keskittyä enemmän syihin oman toimintasi taustalla. Meillä on kaikki maailman aika purkaa sitä ja saada sinut kehittymään, jotta tällaista ei enää tapahdu.

Ilta: Olet niin lämmin...

Chióni: Muista, että kaikki tunnereaktiot, joita lähimmän menettämisestä seuraa, ovat täysin normaaleja. Saat huutaa ja pelätä ja olla hukassa. Se on okei.

Ilta: Entä tämä toivottomuus? E-... En usko, että on elämää Kajon jälkeen. Ei vain voi olla. En ole koskaan nähnyt mitään muuta kuin hänet.

Chióni: Aikaa, Ilta. Tarvitset nyt vain aikaa.

Ilta: *on hetken hiljaa* Vielä joskus minä ajattelen, että tämä maailma on kaunis, koska jaoin sen kerran hänen kanssaan.

Chióni: *kohottaa päätään* Tuo on kaunis ajatus.

Ilta: Minut se tekee lähinnä surulliseksi. Chióni... Sinulla on niin lämpimät kädet. Mmh.

Chióni: Minä en anna sinun pudota. Johan olen sanonut sen sinulle sadasti.

Ilta: Olet niin nätti, kun olet noin varma.

Chióni: Idiootti, tämän piti olla nyt-lohdutetaan-ahdistunutta-Iltaa-moment eikä mikään minun reisieni hiplaushetki. Senkin. Keskityt nyt ihan vääriin asioihin. Äläkä näytä noin innostuneelta, sinä pakenet tunteitasi parhaillaan!!

Ilta: Mutta eikös se ole hyvä juttu?

Chióni: No ei!! Minun piti pysyä vahvana ja keskustella sinun kanssasi.

Ilta: Voivathan kehotkin keskustella...

Chióni: *mutinaa* Miksiköhän minä taas rakastinkaan sinua, muistuttaisitko...

Ilta: Mielelläni.

Chióni: *suukottaa Iltaa nenänpäälle*

Chióni: Olet ihana, mutta nyt ei mennä tuonne. Nyt piti jutella.

Ilta: *kuiskaten* Mutta kun sattuu liikaa.

Chióni: Rakas, sinä et ole yksin. Tiedän, että juuri nyt haluaisit vain kieltää kaiken tapahtuneen ja jatkaa siitä, mihin jäitte hänen kanssaan, mutta ajan kanssa sinä ymmärrät. Tulet vielä kiittämään häntä siitä, että hän päästi sinut vapaaksi. Sellainen teko vaatii valtavaa luonteenlujuutta ja selkärankaa. Kajo teki oikein.

Ilta: *hengittää raskaasti* Entä... kuinka minä voin koskaan... ikinä...

Chióni: Me tulemme puhumaan kaikesta. Ihan kaikesta. Usko minua.

Chióni: Pystyisitkö jo nukkumaan?

Ilta: Pelottaa. Mutta... kokeillaan.

Chióni: Mahtavaa, kokeillaan. Pidähän Ystävää hetki.

Ilta: Häh...

Chióni: *kiskoo peittoa* No niin, unta kohti.

Chióni: Siirtäisikö herra hieman itseään? Väitän, ettei tuo ole varsinkaan surevalle erityisen ergonominen nukkumisasento.

Ilta: Siis... onko tämän mötkön nimi oikeasti Ystävä.......

Chióni: Joko sinä baby saisit unta? Sulje silmät. Minä olen ihan tässä. *silittää Iltaa* Nukkuuko hän Ystävä kainalossa? Söpö. Ehkä Ilta ei huomaa, jos syön hänet tässä ja nyt. Äääähh.

Ilta: Jo-... joo.

Chióni: Noooin. Hyvä. Nyt vaan nukutaan. Keitän meille aamulla teetä ja puuroa.

Ilta: Chióni...

Chióni: *tuijottaa Iltaa intensiivisesti* Joo?

Ilta: Äh. Ei mitään. Hyvää yötä.

Chióni: Hyvää yötä, rakas.

* * *

Kajo: Aamu. Minun täytyy kertoa sinulle jotain.

Aamu: *katsoo Kajoon päin* Hhm?

Kajo: Niin. Minun on tunnustettava sinulle jotakin, mutta sinun on luvattava, ettet suutu Iltalle. Et saa.

Aamu: Mitä? Iltalle? En minä voi sellaista luvata, yksikin sana sinulta ja revin hänen kurkkunsa auki.

Kajo: *hädissään* Ei! Et saa! Aamu kiltti, et missään nimessä saa suuttua hänelle. En kerro sinulle, jos satutat häntä!

Aamu: Kajo, mitä ihmettä on tapahtunut?

Kajo: Et saa! En anna sinulle ikinä anteeksi, jos satutat häntä! Et saa suuttua hänelle. Lupaa minulle.

Aamu: Nyt sinä kuulostat hysteeriseltä.

Kajo: Lupaa minulle! Ole kiltti! Saat suuttua minulle, saat vihata minua, mutta anna Iltan olla, häneen sattuu jo valmiiksi.

Aamu: Miksi minä suuttuisin sinulle?

Kajo: Ole kiltti. Lupaa minulle.

Aamu: *huokaa* Hyvä on. Minä lupaan.

Kajo: Minä... Mehän olemme puhuneet paljon siitä, että Ilta... lyö. Että hän satuttaa sillä tavalla.

Aamu: *nyökkää* Aivan.

Kajo: Mutta... mutta... Se ei ole koko totuus. *vapisee* Me...

Kajo: *vapisten* Me harrastamme seksiä.

Aamu: Mitä?

Kajo: Niin.

Aamu: Hänkö siis... hyväksikäyttää sinua?

Kajo: Ei! Ei niin! Minä tarkoitan, että minäkin... minä...

Aamu: Ei luoja. Kajo, et tarkoita tuota.

Kajo: *hysteerisesti* Mutta kun minä tarkoitan! Se mitä me teemme... me teemme sen yhdessä. Ei hän satuta minua. Hän... hän osaa olla hellä.

Aamu: Kajo...

Kajo: Älä satuta häntä.

Aamu: Kuka sinä olet? Minä en tunne tätä miestä.

Kajo: *ääni voimistuu* Mutta tämä minä olen!! Olen aina ollut.

Aamu: En voi uskoa tätä. En voi uskoa, että sinä uskot tuohon itse. Noihin tunteisiin. Miten taitavasti hän onkaan saanut sinut kuvittelemaan, että sinä rakastat häntä.

Kajo: Mutta kun minä rakastan! Ja minä rakastan myös sinua! Tulen aina rakastamaan. Minussa on jotain vialla.

Aamu: Minä... Minä en todellakaan osaa sanoa tähän mitään.

Kajo: En odotakaan, että sanot. Aion ottaa etäisyyttä. Pohdi vain kaikkea ihan rauhassa, en odota sinulta mitään.

Aamu: En tiedä, onko tästä enää paluuta.

Kajo: *nieleskellen* Sitten minä hyväksyn sen. Tämä on minun sotkuni. En aio vetää sinua siihen. *itku kurkussa* Enkä... enkä voi nähdä häntä enää. Minun on annettava hänen parantua.

Kajo: *kurottaa* Mutta minä-

Aamu: Älä tule lähemmäs. *hengittää raskaasti* Kauanko... kauanko te...?

Kajo: Olen ollut Iltan kanssa aina, jo ennen sinua. Ennen kuin edes tulit tähän metsään.

Aamu: *tuijottaa lasittuneena eteensä*

Kajo: Tiedän. Se on paljon aikaa.

Aamu: En... en tiedä, voinko koskaan katsoa tätä läpi sormieni. En voi edes koskea sinuun juuri nyt. En voi jatkaa kanssasi.

Kajo: *perääntyy* Koskaan?

Aamu: En tiedä.

Kajo: *taipuu kaksin kerroin* Niin... Minä ymmärrän.

Kajo: Mene vain. En minä voi sinua sitoa. Enkä tahdokaan.

Aamu: *tuijottaa Kajoa häkeltyneenä* Kajo. Sano jotain. Mitä tahansa.

Aamu: Olen rakastanut sinua enemmän kuin mitään. Sano jotain. Itke vaikka. Valehtele. Älä jätä minua näin.

Kajo: Mutta kun en minä voi.

Aamu: *tuijottaa hiljaa*

Aamu: Hyvä on.

Aamu: Jos olisin naiivimpi, jos olisin niin kiltti ja pehmeä ja hyvä kuten kaikki aina haluaisivat minun olevan, jäisin sinun luoksesi ja sanoisin että sinä riität eikä tämä muuta mitään.

Aamu: *nousee ylös*

Aamu: Mutta kun tämä muuttaa kaiken. Enkä minä ole kiltti enkä pehmeä.

Kajo: *lamaantuneena* Ymmärrän.

Aamu: Haluan olla sinulle rehellinen. En tiedä, voinko koskaan palata luoksesi. Älä odota minua. Rakenna itse oma onnesi.

Aamu: Hän ei tee elettäkään estääkseen minua lähtemästä. Hän itki hysteerisesti minua säästämään veljensä, mutta minut hän on valmis päästämään noin vain. Vailla itkua ja huutoa. Mies, jonka varaan laskin kaikkeni.

Aamu: *huokaa syvään* Sinä todella merkitsit minulle kaikkea. En ole koskaan ollut hyvä olemaan kenenkään kanssa, viihdyn mieluummin yksin kuin seurassa, jossa en tule ymmärretyksi. En lähtökohtaisesti pidä kenestäkään. Mutta sinä. Sinä olit aina minun valintani.