Metsän kuiskaus: luku 19

Moi!

Kuvatarinaa on enää tämän osan jälkeen kolme osaa julkaisematta! Aika kuluu niin nopeesti, ääh. En millään tahtoisi luopua tästä vielä, eiii :'D No, ei auta muuta kuin viskoa teitä sitten joillain syksyisillä/talvisilla minitarinoilla sitten. Kaikusta on ainakin tulossa enemmän sellaista sisältöä, hälle ois kaikenlaista (tähän itse tarinaan mahtumatonta) mielessä! (Ja Iltasta tietysti hehhehejjheheh I'm sorry, kaikki tuntuu tykkäävän eniten Valvesta ja Kaikusta meanwhile mun oma fokus on ollu aivannn täysillä veljeksissä :p)

Tää on nyt tällanen tunnemyllyluku, enjoy! Kaikki beibit tuntevat kauhiasti :'D Tajusin muuten, että tässä osassa on Chióni ekaa kertaa tosi pitkään aikaan! I missed him :'(

* * *

Metsän kuiskaus

Luku 19: Ensiaskelia

Chióni: Kalla! *juoksee lähemmäs* Kalla, missä sinä olet ollut!

Chióni: Minä kadotin sinut päiväkausiksi. En kuullut sinusta mistään. Yhtäkkiä olit vain poissa, vaikka sinun piti vain mennä tarkistamaan se ääni... *huohottaa* Luulin, että sinä... että...

Kalla: Voi ystävä rakas, anna minulle anteeksi. Minun olisi pitänyt etsiä sinut heti, kun selvisin.

Chióni: *halaa Kallaa* Ei sillä ole väliä. Nyt sinä olet siinä.

Kalla: Olen niin pahoillani, etten tullut heti sinun luoksesi. Olet ollut varmasti huolissasi. Tässä on tapahtunut niin paljon asioita, että tuntuu kuin olisin ollut kymmenessä paikassa samaan aikaan.

Chióni: Mutta sinä olet nyt siinä. *hymyilee* Se on minulle tärkeintä. Tulehan, meillä taitaa olla aika paljon keskusteltavaa. Saat kertoa minulle, mitä todella tapahtui.

Kalla: Ehdottomasti.

Pienen hetken päästä

Chióni: Niin siis, odotas nyt... Sinä teit mitä? Olen pitkästä aikaa täysin sanaton. *naurua* Mitä ihmettä, Kalla, väitätkö sinä minulle, että sinä sait ihan vastikään kuulla metsänhengistä, ja nyt sinä olet… pelastanut tämän koko metsän? Olet sinä vaan uskomaton.

Kalla: Äläs nyt, "pelastaa" on aika mahtipontinen sana. Kuka tahansa olisi pystynyt siihen.

Chióni: Niinpä niin, totta kai sinä sanot juuri noin. Et ottaisi kunniaa itsellesi edes väkisin. *hymähtää* Mutta kuule. Meiltä taisi jäädä asiat pahasti kesken ennen kuin sinut tempaistiin mukaan metsänhenkien sotkuun. Olen hirvittävän pahoillani, etten koskaan kertonut sinulle, että minä tiesin heistä. En voinut. Ehkä olin itsekäs, ehkä minua vain pelotti. Aliarvioin sinut. Pelkäsin niin kovasti, että sinulle sattuu jotain, jos tietäisit.

Kalla: Minä ymmärrän sen kyllä. Teit sen rakkaudesta, ei hätää. Arvostan sitä. Halusit vain pitää minut turvassa.

Chióni: Ja… ja on eräs toinenkin asia, joka minua pelotti.

Kalla: Tarkoitatko Kajoa? Minä tiedän hänestäkin nyt. Emme me ole koskaan olleetkaan yhdessä, se oli pelkkää harhaa minun osaltani. Olemme puhuneet sen läpi. Ihastuin kovasti mielikuvaani Kajosta, mutta en koskaan tuntenut häntä oikeasti. *huokaa* Ja…

Chióni: *katsoo muualle* Tiedän, mitä aiot sanoa.

Kalla: *säpsähtää* Tiedätkö todella?

Chióni: Ilta... Ilta on... *huokaa syvään* Olen pahoillani, etten osannut varoittaa hänestäkään.

Kalla: Chióni...

Kalla: Rakastatko sinä Iltaa?

Chióni: Rakastan.

Chióni: Vaikka hän ei rakasta minua eikä tuskin koskaan tule rakastamaankaan. En ole hänen kanssaan sen vuoksi. 

Kalla: Mutta...

Chióni: Niin, minä tiedän kyllä, miltä se kuulostaa.

Chióni: Mutta minä tunnen, mitä tunnen.

?: Chióni!

Ilta: Chióni...

Ilta: *hengästyneenä* Chióni... a-apua...

Ilta: Minä... minä vain...

Ilta: Apua... auta minua...

Chióni: Mikä hätänä? Miksi sinä olet täällä?

Kalla: *nousee ylös* Minä jätän teidät kahden. Jatketaan myöhemmin.

Kalla: *taputtaa Chiónia olalle*

Ilta: *kumartuu Chiónin luo* Pelottaa... auta...

Chióni: Hei, mitä on tapahtunut?

Ilta: Minä... *haukkoo henkeään* Minä vain...

Chióni: Olen tässä, ei mitään hätää. Ihan rauhassa. Hän ei ole koskaan tällainen. Ei ikinä. Minun rakkaani ei ikinä myönnä sitä, että häneen sattuu. Onko Kajon kanssa tapahtunut jotakin?

Ilta: *halaa Chiónia* Hän... *itkee* Hän ei enää...

Chióni: Oh.

Ilta: *valuu Chiónin syliin* Hän ei tahdo enää... hän... *vetää henkeä* Minä rakastan häntä.

Chióni: Niin, minä tiedän sen.

Ilta: Miten niin tiedät?

Chióni: Olen tiennyt jo pitkään.

Ilta: Oletko tosissasi?

Chióni: Niin. *nyökkää* Sinä olet läpinäkyvämpi kuin uskot. Kaikkihan sen näkevät, rakas.

Ilta: Mitä helvettiä? Ja olet silti ollut kanssani? Vaikka rakastan omaa veljeäni? Etkö sinä kunnioita itseäsi yhtään!

Chióni: Halusin vain näyttää, että on muutakin. Ihan oikeaa onnea, jota ei tarvitse pakottaa muottiinsa. Halusin vain olla sinulle hyvä.

Ilta: En ymmärrä sinua.

Chióni: *tuijottaa hiljaa eteensä* En odotakaan, että ymmärrät. En minä tahtonut sinua omistaa. En koskaan. Minulle riittää, että saan rakastaa sinua. Minulle rakkaus itsessään on tärkeää, ei minun tarvitse olla sidoksissa olentoihin, joita rakastan.

Ilta: Ei tuollaista hyvyyttä ole olemassakaan. En usko sellaiseen.

Chióni: Tiedän sen. En voi pakottaakaan. Tässä minä silti olen.

Ilta: *sopertaa* Hän jätti minut. Hän jätti minut…

Ilta: *hiljaa* En pärjää yksin. En pysty elämään tätä elämää, jos hän ei ole kanssani. Pelottaa. On aina pelottanut. Rakastan häntä enemmän kuin mitään muuta. En pysty elämään yksin, en pysty… En ymmärrä tätä maailmaa. Missä minä olen? En ymmärrä mitään, jos hän ei ole kanssani, hän on minun kaikkeni enkä tahdo mitään muuta.

Ilta: Auta minua. Ole niin kiltti…

Chióni: Olen tässä.

Ilta: Rakastatko sinä minua?

Chióni: *vetää henkeä* Rakastan.

Chióni: Rakastan. Kaikesta huolimatta. Mutta en minä tahdo sinulta mitään. Et ole minulle mitään velkaa siksi, että tunnen näin sinua kohtaan. Haluan vain auttaa sinua. Olen nyt tässä, eikä sinulla ole kiire minnekään.

Ilta: Olen pahoillani.

Chióni: Mistä?

Ilta: Siitä, että rakastat minua.

Chióni: Puhutaan siitä joskus toiste. Nyt sinun täytyy saada aikaa toipua. Minä tahdon auttaa sinua. Puhutaan asioista ihan kunnolla. Pikkuisen kerrallaan. Vähän niin kuin terapiaa, tiedätkös.

Ilta: *sulkee silmänsä* Juuri nyt vain pelottaa.

Ilta: *itkien* Hän jätti minut. Tällä kertaa ihan oikeasti...

Chióni: Aion pysyä sinun rinnallasi nyt. Ei ole hätää.

Ilta: *hengittää raskaasti* Sinun täytyy olla idiootti. Ei kenenkään tarvitse kestää tätä kaikkea, jota kannan sisälläni. Tulen suuttumaan sinulle vielä monta, monta kertaa... En ole hyvä. Chióni. En ole hyvä. Entä, jos lyön sinuakin?

Chióni: Minua ei lyödä. Minähän sanoin jo pysyväni tässä. Nyt sinä saat vain olla ja surra. Me puhumme kaikesta sitten myöhemmin.

Ilta: Minä pelkään, etten koskaan selviä tästä.

Chióni: Tiedän sen. Siksi minä olen nyt tässä. En aio antaa sinun pudota.

* * *

Valve: *hymähdys* Hei vain, Kalla. Sinä se sitten tykkäät käydä minua katsomassa.

Kalla: Minun tulee aina ikävä sinua, kun olen hetkenkin poissa luotasi. *hymyilee* Valve… Haluaisin kysyä sinulta jotakin.

Valve: Voit aina kysyä mitä tahansa.

Kalla: Ilta ja Kajo. Teitkö sinä jotakin heidän suhteensa?

Valve: Minä häädin Iltan.

Kalla: Häädit?

Valve: En tahdo nähdä häntä enää koskaan.

Kalla: Hän... hän tuli juuri hyvin hädissään parhaan ystäväni luokse.

Valve: Paras ystäväsi? Se kaunis poika?

Kalla: Jep, Chióni. Hän on rakastunut Iltaan.

Valve: *sihisee* Ilta ei ansaitse sellaista. Hän ansaitsee kärsiä. 

Kalla: Eikö tuo ole vähän rajua?

Valve: Se on rajua, että pahoinpitelee ja manipuloi omaa veljeään vuosia. Minä en tahdo enää koskaan katsoa häntä silmiin. Hän kuvottaa minua.

Kalla: *nyökkää* Olet oikeassa. Mikään siitä, mitä heidän välillään tapahtui, ei ole hyväksyttävää, mutta… he ovat silti molemmat sinun veljiäsi.

Valve: Minulla on enää vain yksi isoveli.

Kalla: Hyvä on. Ymmärrän, että tällaista voi olla vaikea sulattaa.

Valve: Tunnen oloni niin typeräksi. He ovat kuherrelleet silmieni alla, enkä ole tajunnut mitään. Oksettavaa.

Kalla: En tahdo pakottaa sinua hyväksymään mitään siitä, mitä tapahtui, mutta ajattelepa vaikka Kaikua. Olit valmis antamaan hänelle anteeksi, vaikka hän söi sinun elinvoimiasi ja tappoi paikallisia ihmisiä.

Valve: Ei, se oli aivan eri asia. Enkä minä olisi sitä paitsi koskaan antanut Kaikulle anteeksi, jos hän olisi tappanut sinut.

Valve: En olisi kenties koskaan voinut toipua siitä, jos olisin tuhonnut Kaikun, mutta… *värähtää* Mutta olisin silti tehnyt sen.

Kalla: Se olisi tuhonnut sinutkin. Henkisesti.

Valve: Varmasti, mutta olisin tehnyt sen siitä huolimatta. Olen silti kiitollinen, että sinä estit minua. Sinun lempeytesi halkoi tiensä Kaikun sydämeen. Hän ei olisi ikinä kuunnellut ketään meistä muista.

Kalla: *hymähtää* No, enpä nyt tiedä. Mutta kuule, minä ymmärrän Kajoa siinä missä Kaikuakin. Ilta on Kajolle todella tärkeä, eikä hän tahdo Iltalle käyvän mitään.

Valve: Tekee Iltalle varsin hyvää, että hän saa nyt olla irrallaan meistä. En tahdo nähdä häntä.

Kalla: Taidat olla siinä oikeassa.

Valve: Sano sille ystävällesi, että ei päästä häntä helpolla.

Kalla: Älä huoli, Chióni ei takuulla katso tätä läpi sormien. Hänet tuntien sinun veljesi pääsee käytännössä terapiaan…

Valve: Hyvä. Vaikka en tahdokaan hänelle mitään hyvää, haluan hänen silti reflektoivan ja käsittelevän asioitaan. Kunhan minä saan pysyä hänestä mahdollisimman kaukana.

Valve: Mutta Kalla... Tahtoisin puhua mieluummin jostakin muusta kuin Iltasta, Kaikusta tai mistään, mikä on vaivannut mieltäni ja metsääni.

Kalla: Tietysti. Puhutaan vain, ansaitset lepoa kaikesta tästä vaikeasta. Mistä sinä haluat puhua?

Valve: *hymyilee* Sinusta.

Kalla: M-mitä- nyt en ymmärrä

Valve: Kalla, kuule… Onko sinulla vielä tunteita Kajoa kohtaan?

Kalla: Kajoa? Oh. Tuota, minusta tuntuu, ettei minulla koskaan ollutkaan tunteita oikeaa Kajoa kohtaan. Olin ihastunut pelkkään mielikuvaani Kajosta. Siihen, mitä hän oli minulle sen pienen hetken. *huokaa* Toivon, että Kajo toipuu siitäkin. Välitän hänestä edelleen kovasti, mutta ymmärrän nyt, ettei välillämme ollut mitään alun alkaenkaan. Olen silti iloinen, että kohtasimme. Minun ihastukseni häneen oli turvallista ja hyvää. Se kertoi minulle taas vähän enemmän itsestäni. *hymähdys* On helpompi jatkaa eteenpäin, kun tuntee itsensä paremmin.

Valve: *hymyilee* Tämä tekee minut onnelliseksi. Sinun tapasi käsitellä tunteita ilahduttaa minua. Olen onnellinen, että voit ajatella tapahtuneesta noin. Moni olisi voinut kokea tulleensa pahasti petetyksi, sillä sitähän se käytännössä oli.

Kalla: Niin, kenties annoin anteeksi, koska ymmärsin, millaisessa tilanteessa Kajo on miellyttämisenhalunsa kanssa. Minun on aina ollut helppo antaa anteeksi, mutta ymmärrän heitä, joiden ei ole.

Valve: Sinulla täytyy olla pala aurinkoa sisälläsi. Ei kukaan voi olla noin kirkas ja lempeä.

Kalla: Minä punastun pian!

Valve: Tiedätkö… Minä en ole koskaan tuntenut mitään tällaista kenenkään kanssa.

Kalla: Voi, Valve... En minäkään.

Valve: Ei, kun tarkoitan, että… kenenkään kanssa. Ikinä. Mitenkään. Minä en pidä ihmisistä, en ymmärrä heitä enkä välitä olla heidän lähellään. Mutta minä olisin voinut vaikka kuolla sinun puolestasi heti, ja se sai minut säikähtämään. Miten voi tuntea näin, vaikka on vasta tavannut toisen?

Valve: Ja minua pelottaa sekin, miten nopeasti haluan antaa sinulle kaikkeni. Pelottaa, että häädän sinut pois yhtäkkisellä innokkuudellani. Kaikki minussa vain vahvistuu ja vahvistuu, kun olen kanssasi. Tahtoisin antaa sinulle niin paljon aikaa kuin tarvitset. Ansaitset kaiken ja olet juuri kokenut niin suuria asioita, että tarvitset aikaa ja tilaa toipua. Ja tässä minä olen, tuijottamassa huuliasi, odottamassa jotain tapahtuvaksi.

Kalla: Sinun ei tarvitse pelätä, etten olisi valmis. Minä olen ollut valmis koko ikäni. Olen rakastanut tätä metsää enemmän kuin mitään koskaan, ja sinä olet yhtä kuin tämä metsä. Tämä kaikki on aivan selvää. On kuin jokin sisälläni olisi vihdoin paikallaan.

Valve: Tarkoitatko sinä, että… Oletko sinäkin siis…

Kalla: Olet tosi hurmaava, kun takeltelet.

Valve: H-hei-

Kalla: Mietitkö sinä, olenko kenties ihastunut sinuun?

Valve: *kuiskaten* Mietin. Mietin minä.

Kalla: Ajattelen sinua ihan koko ajan.

Valve: *henkäisee* En ole koskaan tuntenut näin. En ole tahtonut koskettaa ketään kuten haluaisin koskettaa sinua. En edes kuvitellut voivani tuntea mitään sellaista. Pelottaako tämä sinua?

Kalla: Päin vastoin.

Valve: En ole koskaan edes suudellut ketään, mutta en ole ihminen, en ylipäätään tunne sellaisia asioita. Paitsi nyt.

Kalla: *hymähdys* Tämä ei tietenkään ole sama asia, mutta en minäkään ole ollut kuin sinun veljesi kanssa. Kajo on ainut. Eihän tämä tietenkään ole sama kuin sinun tilanteesi, koska sinun tunteesi toimivat eri tavalla.

Valve: Kalla, minä en todellakaan tahdo ajatella sinua ja Kajoa nyt.

Kalla: *kikattaa* Anteeksi! Mutta niin se on. Olen aivan kokematon tällaisissa asioissa. Se on ehkä hieman noloa ikäiselleni ihmiselle.

Valve: Ei ole. Älä sano noin. Älä koskaan anna maailman saada sinua tuntemaan itseäsi vääräksi vain, koska sinulla ei ole kokemusta tällaisesta. Sinussa ei ole mitään vikaa. Olet ihana ja arvokas juuri sellaisena kuin olet.

Kalla: V-Valve...

Valve: *pudistelee päätään* Veljestäni ei ollut yhtään mihinkään. Anna minä teen sinut onnelliseksi.

Kalla: Valve, en kestä enää.

Valve: Hhm? Sanoinko tai teinkö jotain väärää?

Kalla: Et.

Valve: Mutta...

Kalla: Suutele minua jo.

Valve: *tuijottaa Kallaa hetken häkeltyneenä*