Parantajan tarina: luku 7

 Hello!

Inspi potkaisi kt:n kanssa ihan tosissaan, joten here we go again ❤️ Tämä osa on täällä odotellut postaamista jo hetkisen. Linkki edelliseen osaan!

Mun kaikki kuvatarinat löytyy muuten nykyään täältä ❤️

___

Parantajan tarina

Luku 7: Kissa ja hiiri

*ovelta kuuluu kolahdus*

Annelise: *hymähtää* Tule vain sisään.

Aldreia: *nyökkää* Tervehdys, arvon kylänjohtaja.

Annelise: *hymyilee* Hei vain, Aldreia. Miten voit?

Aldreia: *kireästi* Mieluusti hyppäisin muodollisuuksien yli ja menisin suoraan asiaan, jos sallitte.

Annelise: Älähän nyt, tietysti minä tahdon kuulla, miten sinä voit. Kaltaisellasi nuorella tytöllä on varmasti vaiheikas elämä.

Aldreia: Olen kaksikymmentäviisi, en mikään teinityttö. Ja tällä ei ole mitään tekemistä sen kanssa, miksi olen täällä.

Annelise: *naurahtaa* Voi, olet aivan nuori vielä.

Aldreia: Iälläni ei ole merkitystä sen suhteen, miksi olen nyt tässä. Voisimmeko mennä asiaan?

Annelise: *hymyilee*

Annelise: Kylläpä sinulla on kiire. *hymähtää* Mutta voimme, toki. Missä vaiheessa tilanne on? Kerro toki, miten olet edistynyt.

Aldreia: Parantaja on yhä elossa.

Annelise: *pudistelee päätään* Ai ai. Niin kauan, kun parantaja hengittää edelleen, sinun siskosi pysyy vangittuna. Hän on heikentynyt huomattavasti viimeaikoina. Callistra on aiempaakin heiveröisempi ja pienempi. En usko, että hän sinnittelee noissa olosuhteissa enää kauaa.

Annelise: Joten miten on – laitatko parantajan tappamiseen hieman vauhtia?

Aldreia: *kädet täristen* Tietenkin. Kyllä. Te saatte vielä hänen ruumiinsa, vannon sen.

Annelise: Toivottavasti tämä antoi sinulle lisämotivaatiota.

Aldreia: Antoi se.

Annelise: *hymähdys* Hyvä.

Aldreia: Ettekö aio pyytää minua poistumaan?

Annelise: *hymyilee* En.

Aldreia: En ymmärrä, mihin pyritte tällä.

Annelise: *hymähtää* En mihinkään.

Annelise: Oletko koskaan ajatellut, että ehkä minä olen vain hyvin yksinäinen ja rakkaudeton vanha nainen?

Annelise: Ehkä minäkin kaipaan vain kontaktia muihin ihmisiin.

Aldreia: Mihin pyritte tuolla? Suonette anteeksi, jos en usko teitä. Kaikkihan pitävät teistä. Teillä on vaikutusvaltaa ettekä te todellakaan ole vanha.

Annelise: *naurahtaa* Kultapieni, olen yli neljäkymmentä.

Aldreia:*puuskahtaa* Eli nuori. Ja kuvankaunis.

Annelise: *hiljenee hetkeksi* Sinun pitäisi sinutella minua.

Aldreia: Kylänjohtajia ei yleensä ole tapana sinutella.

Annelise: Teitittelitkö siskoasikin?

Aldreia: En, hän on siskoni.

Annelise: Oletteko sinä ja Callistra läheisiä?

Aldreia: Miksette kysyisi häneltä, kun kerran olette vanginneet hänet?

Annelise: *siristää silmiään* Minä en mielelläni mene hänen puheilleen, tiesitkö sen?

Aldreia: En. Te olette näennäisesti minun viholliseni, eikä tässä keskustelussa ole mitään järkeä. Tiedän, mitä tahdotte. Parantajan ruumiin. Kaikki muu on vain ylimääräistä.

Annelise: Lintunen, sinä olet aika epätoivoinen. Olet valmis tappamaan kylänne tärkeimmän aarteen saadaksesi siskosi takaisin.

Aldreia: En minä ole epätoivoinen! Minä ajattelen vain rakastamani kylän parasta.

Annelise: ”Kylän parasta”? Kerrohan, mikä osa Parantajan kylän parantajan tappamisessa palvelee kylän parasta? Pikku kylänne elää parantajastanne. Eihän teillä ole muuta.

Aldreia: *epäröiden* Parantajia syntyy aina uusia. Maailmassa on aina oltava parantaja, siten Unenkutoja on sen tarkoittanut.

Annelise: Ollaanpa sitä hartaita.

Annelise: *silittää Aldreian tukkaa* Olet vielä niin kovin nuori ja kärkäs.

Aldreia: Mitä te vielä tahdotte minusta? Onko tämä jotakin sairasta valtapeliä, jota minun ei kuulukaan ymmärtää?

Annelise: Jos olisi, kertoisinko sen sinulle?

Aldreia: Tuskin.

Annelise: Tai ehkä minä puhuin totta ja olen vain vanha ja yksinäinen nainen, joka kaipaa juttuseuraa.

Aldreia: En todella ymmärrä teitä.

Annelise: Kerro minulle jotain itsestäsi. Mitä vain. Saat sitten palata kylääsi.

Alreia: Te hämmennätte minua.

Annelise: Älä anna sen häiritä. Kerro minulle mitä vain.

Aldreia: Minä tahdon isosiskoni takaisin.

Annelise: *irrottaa hiuksista* Kerro minulle jotain, jota en jo tiedä.

Aldreia: Minä en pidä vallan väärinkäytöstä.

Annelise: *hymähtää* Sinussa on särmää.

Annelise: Pidän siitä.

Aldreia: *kavahtaa kauemmas* Älä koske!

Annelise: *pysyttelee hiljaa* Ensimmäinen kerta, kun hän ei teititellyt.

Annelise: Voit mennä. Minulla ei tällä kertaa ole sinulle muuta. Tiedät, mitä odotan sinulta.

Aldreia: *tuijottaa Annelisea pitkään* Näkemiin.

* * *

Hetken päästä toisaalla

Aldreia: *sydän pamppaillen* Mihin ihmeeseen hän oikein pyrkii? Hänellä on kaikki valta. Ei hänellä ole mitään tarvetta olla tuollainen. Pitääkö hän minua pilkkanaan?

Aldreia: Vai että ”vanha ja yksinäinen”. Kukaan noin kaunis ja pidetty ei mitenkään voi väittää minulle tuollaista. Hän on sentään kylänjohtaja ja naimisissa.

Aldreia: *värähtää* En ymmärrä, en kerta kaikkiaan. Hänen täytyy vain leikkiä minulla.

Aldreia: En minä ole mikään tappaja. Anemone on niin hauras ja viaton, en voisi koskaan tehdä tätä hänelle. *tärisee* Mutta siskoni...

Aldreia: Mitä ihmettä minä voin tehdä?

* * *