Parantajan tarina: luku 8

 Hello!

Parantajaa jälleen. Edellinen osa löytyy täältä!

__

Parantajan tarina

Luku 8: Lohtu

Anemone: *herää säpsähtäen*

Anemone: *unenpöpperöisenä* K-Kanga?

Aldreia: Unenkutojalle kiitos, että olet siinä vielä.

Anemone: *räpyttelee silmiään* Aldreia...?

Anemone: Missä minä... Mitä tapahtui?

Aldreia: Minä tässä. Ei enää hätää. Olen niin pahoillani. Minun olisi pitänyt alusta asti ymmärtää, että Kanga ei todellakaan ollut kylässä hyvin aikein.

Aldreia: Nyt keskitämme kaiken energiamme siihen, että saamme tämän tilanteen kasattua. *huokaa syvään* Lupaan sinulle sen.

Aldreia: Juuri nyt minä tahdon sinun vain lepäävän. Sinulta ei vaadita mitään. Joku vartioi oveasi kokoajan, tämä kylä ei petä sinua toistamiseen. Minä olen niin pahoillani, Anemone.

Anemone: Se ei ollut sinun vikasi. Kanga on… *vaikenee*

Aldreia: Me selvitämme tämän.

Anemone: Kanga on ihana, ei hän ole tehnyt mitään väärää.

Aldreia: *on pitkään hiljaa* Ymmärrän. Hän käytti sinua julkeasti hyväkseen. En tuomitse sinua siitä, että ajattelet hänestä yhä lempeitä ajatuksia. Me otamme silti tämän asian käsiteltäväksemme. Näkijän kylä on koventanut panoksiaan.

Anemone: Olen varma, että Kangaankin sattuu.

Anemone: Sen näki hänestä.

Aldreia: *nousee ylös* Ihailen ikuista optimismiasi, Anemone. Minun täytyy nyt mennä. Sinua vartioidaan jatkuvasti ja voit koska tahansa kysyä mitä tahansa. Kylä huolehtii sinusta nyt. Ei ole hätää.

Aldreia: Minä tulen myöhemmin tarkastamaan vointisi. *hymyilee* Olen kiitollinen siitä, että olet yhä siinä.

Anemone: Kiitos, Aldreia.

Hetken päästä

Anemone: *kääntää kylkeään*

?: Anemone.

Halla: Anemone, minä tässä.

Halla: Halla.

Anemone: *hätkähtää* Halla? Mutta kuinka sinä pääsit...

Halla: *hymähtää* Ei mietitä sitä nyt. Nyt meidän on keskityttävä toipumiseesi.

Anemone: Olen sinulle niin paljon velkaa. Sinä pelastit minut.

Halla: *pudistelee päätään* Älä sano noin. Minä olen tässä sinua varten. Olen aina ollut.

Anemone: Sitä minä ihmettelenkin.

Halla: Tulen aina olemaan tässä sinua varten.

Anemone: En käsitä... Olet kuin Unenkutojan minulle lähettämä. Mikä sinä oikein olet?

Halla: Tule kanssani uneen, niin minä näytän sinulle. Lepää nyt, niin kohtaan sinut unessa.

* * *

Toisaalla

Aldreia: *ryntää koputtamatta sisään* Mitä helvettiä! Mitä tämä sekoilu oikein tarkoittaa!

Annelise: *hymähtää* Tervehdys sinullekin, Aldreia. Mikä mahtaa saada sinut noin kiihtyneeseen tilaan?

Aldreia: "Kiihtyneeseen tilaan"? Olen raivoissani! Miten tällaista voi tapahtua? En ymmärrä logiikkaasi! Ensin kiristät minua kuukausia ja sitten lähetät lapsesi tekemään likaisen työn? Mitä sinä tahdot minulta! Et selvästikään tahdo minun tappavan Anemonea, jos kerran laitoit Kangan tekemään sen.

Annelise: Ollaanpa sitä nyt kiihkeitä. Rauhassa, Aldreia. Olet unohtanut teititellä minua, se ei ole tapaistasi. *naurahtaa*

Aldreia: Lopeta! Lopeta tuollainen. Mitä sinä haluat!

Annelise: Juuri nyt lasillinen viiniä ja sinun seurasi kelpaisi.

Aldreia: Miksi sinä vain leikit minulla! Lähetitkö Kangan Parantajan kylään vain tappamaan Anemonen? Minä todella hetken uskoin, että teidän näkijänne tarvitsee apua.

Annelise: Olet niin suloinen. Nuorta naiviutta.

Aldreia: Miksi suhtaudut minuun noin? Sinä veit kylältämme johtajan, ja nyt naurat sille, että olen kokematon ja yritän ottaa vastuuta.

Annelise: En minä naura sinulle. Sinä olet aidosti suloinen ja kunnioitan tuota nuorta intoasi. Olen itsekin ollut tuollainen.

Aldreia: Mitä sinä haluat? Tämä on nöyryyttävää. Sinä vain leikit minulla. Tahdotko sinä oikeasti minun tappavan Anemonen? Miksi sitten solutit tyttäresi meidän keskuuteemme?

Annelise: Sinä et tuntunut pitävän kiirettä parantajan tappamisen kanssa. Minä ajattelin tämän hieman motivoivan.

Aldreia: *haukkoo henkeään*

Annelise: En rehellisesti uskonut Kangan onnistuvan. Siitä tytöstä harvoin on muuhun kuin suuriin puheisiin.

Aldreia: Sinä todella vain leikittelet ihmisillä. Mistä minä tiedän, saanko siskoani koskaan takaisin, vaikka tekisin kaiken, mitä pyydät?

Annelise: Annan sinulle siitä sanani.

Aldreia: En tiedä, minkä arvoinen sanasi on.

Annelise: Aldreia… Sinä olet kunniallinen nuori nainen. Paljon kunniallisempi kuin minä olin sinun iässäsi. Olet ihailtavan suoraselkäinen ja välität kylästäsi.

Aldreia: Etkö sinä sitten? Sinähän tunnut tekevän kaikkesi kyläsi eteen.

Annelise: *huokaa* Niin.

Annelise: Tule tänne, haluan jutella sinulle.

Annelise: *ojentaa kättään*

Aldreia: Mikä mieltymys sinulla on kanssani juttelemiseen?

Anneliset: Tuletko?

Aldreia: No? Mitä tahdoit kertoa minulle?

Annelise: *huokaa* Tiedätkö, minä en rakasta aviomiestäni. Eikä hän minua. Meidän avioliittomme ei ole koskaan ollut rakkausavioliitto.

Aldreia: Miksi te kerrotte tämän minulle?

Annelise: Sinun ei ihan tosi tarvitse teititellä minua. Aloitit sen taas.

Aldreia: Anteeksi, se on pinttynyt minuun. En silti ymmärrä, miksi haluat kertoa minulle noin henkilökohtaisia asioita. Minähän olen sinulle vain väline. Ei meidän tarvitse teeskennellä pitävämme toisistamme.

Annelise: Minä pidän sinusta. Siksi.

Aldreia: E-en ymmärrä teitä.

Annelise: Teit sen taas.

Annelise: *hymyillen* Saanko jatkaa?

Aldreia: Toki.

Annelise: Caius nai minut tasan siksi, että olen kylänjohtaja, ja minä nain hänet siksi, että on kätevää, kun on joku hänen kaltaisensa vierellä. Hän on valmis tekemään paljon asioita eteeni ja hän palvoo minua. Mutta tunteet välillämme eivät ole romanttisia, tiedämme sen kumpikin, vaikka hän uskottelee minulle muuta.

Aldreia: Oletko sitten onneton hänen rinnallaan?

Annelise: Onneton? *tuijottaa hetken* En tiedä. En ole ajatellut sellaista. *pitää tauon* En tiedä, olenko koskaan ollut onnellinen.

Aldreia: Siksikö sinä teet tämän kaiken?

Annelise: ”Tämän kaiken”?

Aldreia: Käskytät ihmisiä ympäriinsä tappamaan jonkun puolestasi. Sekö sinua motivoi - se, ettet ole onnellinen?

Annelise: E-… En tiedä. Ei. En minä…

Aldreia: En tunne motiivejasi enkä sinua, mutta olen varma, että todellisuudessa kompensoit tällä jotakin. Tahdot parantajan kuolevan, jotta Näkijän kylän asema vahvistuisi, eikö niin?

Annelise: Meidän ei kuulu käydä tätä keskustelua.

Aldreia: Itse aloitit. Minä aistin, että sinulla on paljon asioita, joita et ole käsitellyt itsesi kanssa.

Annelise: Aldreia…

Aldreia: Minä en jaksa sinun impulsiivisuuttasi ja muuttuvia mielialojasi. Jos todella tahdot minun tekevän valtavan palveluksen puolestasi, älä käyttäydy ristiriitaisesti. Minä haluan vain siskoni takaisin. Siinä kaikki. En tarvitse sinulta mitään muuta.

Annelise: *empien* Aldreia...

Annelise: Ole kiltti. Älä...

Aldreia: *nousee ylös* Sinulla ei ole oikeutta.

Annelise: Älä lähde.

Aldreia: Olen kyllästynyt tähän jatkuvaan seilaamiseen. En tiedä lainkaan, mitä tahdot minulta. Jos todella haluat parantajan ruumiin, pidä tyttäresi erossa tästä. Pidät minua vain pilkkanasi, enkä salli sitä.

Aldreia: Minä tahdon vain siskoni takaisin, ja sitä ennen pidän kyläni pakan kasassa. En ehkä ole pitkän linjan kylänjohtaja kuten sinä, mutta tahdon sinun kunnioittavan minua ihmisenä.

Annelise: Aldreia...

Annelise: Älä mene.

Aldreia: Miksi en menisi?

Annelise: *ääni väristen* Minä en...

Annelise: *tärisee* Älä jätä minua yksin...

Aldreia: M-mikä hätänä?

Aldreia: *hellemmin* Hei... Hei, ei hätää.

Annelise: *itkien* Älä jätä minua yksin...

Aldreia: Annelise...

Aldreia: Mikä hänellä on? Miksi hän takertuu minuun näin?

Annelise: *nyyhkyttää Aldreiaa vasten*

Aldreia: En mene minnekään. Ei ole hätää, olen tässä. 

* * *