Metsän kuiskaus: luku 12

Metsän kuiskaus

Luku 12: Tyttö ja luonto

* * *

Vain päivä kaiken sen jälkeen minä kohtasin hänet.

Olennon, josta kaikki alkoi.

* * *

Kalla: Minä en enää tiedä, mistä aloittaa. Pitäisikö minun etsiä Aamu ja keskustella tästä kaikesta hänen kanssaan kahdestaan? Se olisi järkevintä.

Kalla: Tai Kajo. Apua, minun todellakin pitää kohdata Kajo, en voi vain elää kaiken tämän kanssa keskustelematta ensin hänen kanssaan. On pysyttävä suorana. Alkaa olla selvää, etten tunne Kajoa laisinkaan. *huokaus* Se tekee minut surulliseksi eri tavalla kuin oletin.

Kalla: Entä Chióni sitten? Hänenhän piti olla Kajon veljen kanssa, mutta… Apua. En voi ajatella sitä nyt. Ettäkö Kajo todella olisi oman veljensä kanssa? Se on ihan liikaa sulatettavaksi. Ei sellaista vain tapahdu. Ei voi tapahtua.

Kalla: Vaikka kyllähän minä jo tiedän, että mitä tahansa voi tapahtua. Edelliset päivät ovat osoittaneet sen minulle.

Kalla: Ja minä taidan olla edelleen vaarassa.

*kauempana rasahtaa*

Kalla: *kääntyy äänen suuntaan* Hhm?

Kalla: *tuijottaa häkeltyneenä* Se... sehän on...

?: *kääntää päänsä Kallaan päin*

Kalla: O-oh.

Kalla: Se on hän. Sen täytyy olla.

?: *juoksee pois päin*

Kalla: Ei! Odota!

Kalla: *juoksee perässä*

Pienen hetken päästä

Valve: *pysähtyy ja tuijottaa Kallaa*

Kalla: *hengästyneenä* S-... sinä olet...

Valve: *ojentaa kättään*

Kalla: *tarttuu kädestä*

Valve: On kuin tuntisimme jo.

Kalla: O-... olin aikeissa sanoa samaa.

Kalla: Valve.

Valve: Kalla.

Kalla: *hymyilee* Sinulla on kaunis ääni.

Valve: *hämmentynyt naurahdus* Sekö on ensimmäinen ajatuksesi kaiken tämän ajan jälkeen?

Kalla: *nauraa* Taitaa olla. Minä… minä en voi uskoa, että todella kohtaamme. Olet aina tuntunut unelta.

Valve: Minä en ole unta.

Valve: Olen totta, ja niin on sekin, mitä täällä metsässä tapahtuu.

Kalla: *nielaisee* Minä tiedän, mitä tässä metsässä tapahtuu. Minä vihdoin tiedän.

Valve: Sinä tiedät?

Kalla: *nyökkää* Vielä toissapäivänä en edes tiennyt, että metsänhenkiä on. Kuvittelin seurustelevani ihmismiehen kanssa ja todistavani jotakin suurta ja hämmentävää tapahtuvan tässä metsässä. Mutta nyt tiedän paremmin.

Kalla: Tiedän, mikä sinua tuhoaa.

Valve: Kalla. Odota, minä...

Valve: Minusta ei ole koskaan tuntunut tältä. Aivan kuin todella tuntisin sinut jo. En ole koskaan kohdannut ainuttakaan ihmistä suoraan. Olet ensimmäinen ihminen, jolle puhun koko elämäni aikana. Minä…

Valve: Odota. Saanko minä hetken vain katsoa sinua?

Kalla: *tuijottaa häkeltyneenä*

Valve: *sipaisee Kallan poskea* Aivan kuin välillämme olisi… yhteys.

Kalla: Ehkä onkin. Olen tuntenut sen alusta asti. Jo silloin, kun näyttäydyit minulle peurana ensimmäistä kertaa. Minä ajattelin aina, että sinun täytyi odottaa minulta jotakin.

Valve: Minä… minä ajattelin, että sinä voisit auttaa. *pudistelee päätään* En tiedä, miksi ajattelin sellaista.

Kalla: Ei hätää, ymmärrän kyllä. Olen aina tuntenut syvää yhteyttä metsään. Sen olemus on tuntunut minulle läheiseltä ihan syntymästäni lähtien. Kyläläiset pitivät minua noitana, koska aistin asioita, joita he eivät aistineet. *hymähtää* Minun ja Chiónin on parempi täällä metsän suojissa. Täällä saamme olla rauhassa.

Kalla: Kunnes metsäkin alkoi oireilla. *hymähtää* Ai mutta, mitä minä jaarittelen itsestäni tällaisena hetkenä…

Valve: Ei, puhu vain. Pidän siitä.

Kalla: Todellako? *nauraa* En olisi ikinä uskonut. Sinä olet niin… äh. Vau. Olen sanaton.

Valve: *nauraa kuuluvasti* Sinussa on sellaista pyyteetöntä vilpittömyyttä, jota harvassa ihmisessä enää on. Se miellyttää minua suuresti.

Kalla: *punastuu*

Valve: Mutta olet oikeassa, tässä metsässä tapahtuu paljon asioita ja minä olen kaiken sen ytimessä.

Kalla: Moni asia on muuttunut sen jälkeen, kun näyttäydyit minulle ensi kertaa. Valve, minä tiedän, mikä sinun metsässäsi on vialla.

Valve: Kuinka sinä voit tietää?

Kalla: Minä näin hänet.

Valve: Hänet?

Kalla: *nyökkää* Hänet. Toisen hengen. Valkean ja hurjan. Hän oli aivan erilainen kuin sinä, mutta tiedän, että hän on kaltaisesi. Hän… hän vangitsi minut.

Kalla: Hän on kuin loinen sinun metsässäsi.

Valve: Mitä…?

Kalla: Minä voin selittää.

* * *

Hetken päästä

Valve: *häkeltyneenä* Siitä se siis johtuu. En olisi koskaan uskonut, että metsän ytimen olisi mahdollista selvitä hengissä metsän tuhoutumisesta. Minun todella täytyy ottaa tämä puheeksi Aamun kanssa. Olen hänelle kiitollisuudenvelassa tämän Kaikun kanssa tehdystä työstä…

Valve: Ehdin pohtia tätä myöhemminkin. Mutta Kalla. Se olento vangitsi sinut. Sinä et ole turvassa.

Kalla: Ei minulla ole hätää. Minä itse asiassa pohdin, että minun täytyy saada auttaa sinua jotenkin. En voi vain katsoa vierestä, kun rakastamani metsä kuolee.

Valve: En voisi vaatia sinulta sellaista. Vaikka olenkin näyttäytynyt sinulle kaikki nämä vuodet etsien apuasi… *pudistaa päätään* Nyt, kun tiedän, mikä metsääni vaivaa, en voi antaa sinun asettaa itseäsi alttiiksi. Se olento on tappanut ihmisiä.

Kalla: En minä kuole.

Valve: Se on liian riskialtista.

Kalla: On oltava jokin keino. Tämä Kaiku vaikutti hyvin todellisuudesta irtaantuneelta. Hän on koditon ja hukassa ja kaipaa vain kotia ja välitystä. Minä ymmärrän häntä, vaikka hän ei tunnukaan täysin inhimilliseltä. Kyllä minä voin jotain tehdä.

Valve: Se olisi - *alkaa yskiä*

Valve: *yskii* A- apua-

Valve: *vajoaa polvilleen*

Kalla: Valve!

Valve: *yskii mustaa nestettä*

Kalla: Valve, apua, mitä -

Kalla: Valve, voi... voi, sinun silmäsi... ne...

Valve: Älä niistä välitä. Ne mustenivat lopullisesti jo ajat sitten. Ne vuotavat jatkuvasti. Minä... minä en yleensä koskaan näyttäydy kenellekään tässä kunnossa. *yskii* Voimani alkavat olla aika lopussa.

Kalla: Valve, sinä tarvitset apua ja pian. Sinä olet kuolemassa. Meidän täytyy saada Kaiku pois tästä metsästä. Teen mitä tahansa.

Valve: Sinun ei ihan tosi tarvitse. Et ole minulle mitään velkaa. Arvostan elettäsi, mutta tahdon sinun pysyvän turvassa. Tilanne on paljon oletettua vaarallisempi. Sinut on tahtomattasi repäisty elämään, josta et tiennyt mitään. Ei olisi reilua vaatia sinulta enää mitään. Minä suojelen sinua kyllä, en anna sen hengen tehdä sinulle mitään.

Kalla: *puristaa Valven käsiä* Höpsis, aivan kuin olisin lapsi, joka ei ymmärrä, miten puolustaudutaan. Kaikella kunnioituksella, mutta sinä alat olla siinä kunnossa, että tarvitset itse suojelua. En kenties ole vahvin tai älykkäin, mutta kyllä minä jotain keksin. Minä rakastan tätä metsää eniten koko maailmassa. En voi antaa sen kuolla. En voi antaa sinun kuolla.

Valve: Kalla...

Kalla: Olen täysin tosissani.

Valve: Kalla… Minä, minä vain… 

Kalla: Ei hätää. Keksimme kyllä jotain. Näen, että et ole tottunut pyytämään tai saamaan apua, mutta siksi minä en aio kysyä lupaasi.

Valve: Miksi sinä olet näin hyvä? En ymmärrä… 

Kalla: En vain voi antaa sinun kärsiä enempää.

Valve: Vaikka olet saanut niskaasi pelkästään ongelmia toisensa jälkeen… *henkäisee* Apua, miltei unohdin. Olen valtavan pahoillani veljestäni. Kajo ei ole kunnossa. Kielsin häntä sekoittamasta päätäsi tällä kaikella, mutta – 

Kalla: Äh, minä toivun siitä kyllä. Haluan puhua asiat kunnolla läpi hänen kanssaan. Aion kohdata hänet suoraan. Ei mietitä sitä nyt, et ole vastuussa veljesi tekemisistä.

Valve: *tuijottaa Kallaa häkeltyneenä* Kalla... En tiedä, miksi kysyn tätä, mutta... voisinko halata sinua?

Kalla: *hymähtää* Totta kai.

Kalla: *rutistaa Valvea tiukasti*

Kalla: Valve… hei. Ei hätää. Me keksimme jotain kyllä. Et ole yksin. 

Kalla: Saat olla siinä ihan niin kauan kuin haluat, olen tässä nyt. Olen vihdoin tässä.

* * *