Metsän kuiskaus: luku 18

 SV: mainintoja s*ksuaalisesta väkivallasta

Metsän kuiskaus

Luku 18: Aina

Kajo: Joko sinulla on parempi olla? Rakas, kyllä sinä tiedät, että minä olen tässä sinun kanssasi.

Kajo: Minuun ei satu. Kaikki on hyvin.

Ilta: *hiljaa* Kajo... sinä olet niin kaunis.

Kajo: *hätkähtää*

Ilta: Aina minä vain satutan sinua. En koskaan enää sano tai tee sinulle niitä asioita, joita haluaisin. Meillä oli ennen niin mukavaa. Se yksi kerta klubilla, muistatko? *huokaa* Koko maailma katosi ympäriltä. Näin vain sinut, olit niin kaunis.

Ilta: Anna minulle anteeksi, veli. Satutin sinua taas.

Kajo: Olen ihan kunnossa. Ei mitään hätää.

Ilta: Sinä teet minut niin valtavan onnelliseksi näin. Kun vain olet siinä.

Kajo: Hyvä. Niin minä haluankin.

Ilta: Rakastan sinua enemmän kuin mitään tässä maailmassa. Kajo… minä rakastan sinua.

Ilta: *ääni hiipuu* Vaikka kyllä minä tiedän, ettet sinä minua oikeasti halua. Et enää. Olet siinä vain, etten romahtaisi.

Kajo: *vilkuilee muualle* Tiedät, ettei tuo ole totta.

Ilta: *kipuaa Kajon syliin* 

Kajo: Sinä tiedät, että olen aina halunnut sinut.

Ilta: Mutta kun minä rakastan sinua niin hirvittävästi. Pelottaa. Kajo, minua pelottaa, pelkään itseäni niin, etten saa henkeä.

Kajo: *vetää Iltan lähemmäs* Mutta minähän olen aivan tässä.

Ilta: *rimpuilee kauemmas* Minä hukun. *alkaa itkeä* Hukun joka kerta, kun vain kosketat minua noin. En kestä tätä enää. En kestä, koska sinä olet kauneinta tässä maailmassa, etkä sinä voi koskaan enää olla vain minun, et tietenkään. Kyllä minä tiedän, ettet sinä minua rakasta.

Ilta: Minussa tässä on jotain vialla.

Kajo: Veli rakas, älä sano noin... sssh pieni...

Ilta: Pelottaa niin paljon, etten selviä...

Kajo: Ssh, katso minua.

Ilta: *vaikertaa* Sinä olet jo sen miehen oma, menetin sinut, en voi sille enää mitään...

Kajo: Veli rakas. Minä olen yhä tässä.

Ilta: *itkee hysteerisesti* Älä mene pois... älä jätä minua...

Kajo: *halaa Iltaa* Hei, kai sinä tiedät, että minä rakastan sinua?

Kajo: Olet aina rakkain.

Kajo: Ihan aina.

* * *

Toisaalla samana iltana

Valve: En voi uskoa tätä. Onko Kaiku poissa? Aivan oikeasti poissa? Minä… minun oloni tuntuu keveämmältä. Kuin sisältäni olisi poistunut jokin, joka on painanut sitä jo pitkään. Hänen läsnäolonsa tuntui raskaana paineena koko olemuksessani.

Valve: Mutta nyt. *henkäisee* Se on poissa. En käsitä. Kalla, sinä…

Kalla: Minä tein vain ainoan mahdollisen asian, joka piti tehdä. Vein hänet kotiin. Kaikulla on koti, ihan oma sellainen. Se on odottanut häntä kaiken tämän aikaa.

Valve: En… en ymmärrä. Olen sanaton.

Kalla: Voi, Valve...

Valve: *halaa Kallaa* En voi koskaan kiittää sinua tarpeeksi. Minä olen vuosia ihmetellyt ja voinut vain toivoa, että tilanteeni ratkeaa, ja sinä vain… puhuit hänelle. Tuosta noin vain.

Kalla: *nauraa* Aika antiklimaattista, oikeastaan.

Valve: Älä sano noin! Sinä todennäköisesti pelastit juuri koko metsän.

Kalla: Minähän tosiaan vain puhuin hänelle. Ei se ihmeitä vaadi. Sinä imartelet minua.

Valve: Sinä olet ihmeellinen tyttö, Kalla. Sinulla on kyky nähdä kauneutta sellaisissakin asioissa, joissa moni ei pysähdy sitä katsomaan.

Valve: Minä en ole koskaan tuntenut mitään tällaista mistään. Minä, joka olen monta - olen tuuli, puut ja peura, jokainen henkäys tässä metsässä - olen täysin sanaton sinun edessäsi.

Kalla: Minä punastun pian, jos jatkat tuota menoa! En minä noin ihmeellinen ole, ihan tavallinen tyttö vain. *hermostunut hymähdys* Sinä puolestasi olet itse luonto.

Valve: Ssh, juuri siksi minä sinusta pidän. Sinä et yritä olla mitään muuta kuin olet. Olet pidäkkeettömästi vain oma itsesi. Olet uskomattoman kaunis.

Kalla: Ei saa, minä menen aivan hämilleni!

Valve: Tiedoksesi, etten koskaan puhu tällä tavalla kenellekään. Veljeni voivat vahvistaa. *hymähtää* Minä tahdon tutustua sinuun kunnolla, Kalla. 

Kalla: *kuiskaten* Niin minäkin sinuun, Valve. Minä… minä en tiedä, mitä tunnen, mutta se on paljon. Tosi paljon.

Valve: Meillä ei ole mikään kiire tutustua toisiimme nyt, kun pöly vihdoin laskeutuu. Metsä pääsee toipumaan hiljaa kaikesta kokemastaan, ja niin pääsen minäkin.

Kalla: Sinä tarvitset tietysti aikaa toipua.

Valve: Toki, mutta...

Valve: Olisin kaikkein mieluiten sinun seurassasi.

Kalla: Valve, en ihan tosi tiedä, mitä sanoa...

Valve: Se ei haittaa. Tahdon, että sinä et tunne oloasi paineistetuksi tai nurkkaan ajetuksi. Minä en vaadi tai odota sinulta mitään. Olen vain tässä.

Kalla: Minäkin tahdon vihdoin tutustua sinuun kaikkien näiden vuosien jälkeen.

Valve: Kalla... Onko kaikki hyvin? Näen, että jokin painaa vielä mieltäsi. Onko se Kaiku? Huolehditko yhä hänestä?

Kalla: *vilkuilee muualle* No, sekin, mutta...

Valve: Vai kenties idioottiveljeni?

Kalla: *purskahtaa yhtäkkiä itkuun* Petän hänet, jos kerron. Mutta… mutta en minä voi olla kertomattakaan. Voi Kajo, anna minulle anteeksi. Olen niin pahoillani…

Valve: Mitä Kajosta? Mitä hän on tehnyt? Ei kai hän satuttanut sinua muuten kuin…?

Kalla: *tuijottaa eteensä lasittuneesti* Ei tietenkään! *hätäisenä* Kajo ei ole tehnyt mitään pahaa. Päin vastoin.

Valve: Sinähän aivan täriset. Mikä hätänä? Tiedän, että Kajo osaa olla melkoinen murheenkryyni. Hänellä on ollut jotakin hätänä jo pitemmän aikaa, mutta hän kieltäytyy visusti kertomasta siitä. Tiedän, että Ilta satuttaa häntä. Tai on ainakin joskus satuttanut. *huokaa* Meidän perhekuviomme on niin sotkuinen. Olen yrittänyt hoitaa sitä, mutta olen myös tehnyt kuolemaa, joten... *huokaa syvään*

Kalla: *nieleskelee itkuaan* Minä tiedän, mikä Kajolla on hätänä.

Valve: *tarttuu Kallaa kädestä* Kertoiko hän sinulle?

Kalla: *nyökkää*

Kalla: Petän hänen luottamuksensa, jos kerron. En... en tiedä, voinko tehdä tätä. Voi Kajo...

Valve: Hei, tiedät kyllä, että voit kertoa minulle ihan mitä tahansa.

Kalla: M-mutta hän oli aivan hysteerinen siitä, ettei kukaan saa koskaan tietää...

Valve: *on hetken hiljaa* Onko se sen arvoista? Joskus meidän on pakko tehdä asioita, jotka eivät ole välttämättä oikein, jotta voisimme saavuttaa jotain parempaa. Minä kunnioitan mitä tahansa päätöstäsi. Sinun ei tarvitse tehdä vastoin moraaliasi. Kyllä minä vielä Kajosta tietoja ulos saan. Ajan kanssa.

Valve: En tahdo, että sinä joudut kokemaan pettäneesi hänet.

Kalla: *henkäisee* Ei, tätä sinä et saa Kajosta ulos. Et koskaan. Hän ei ikinä kertoisi. *vetää syvään henkeä* Kajo, anna minulle anteeksi...

Kalla: Minun on pakko kertoa. Hänen itsensä vuoksi.

* * *

Myöhemmin

Valve: Ilta. Odota. Meidän täytyy puhua.

Ilta: *hätkähtää* Ai, Valve? Toki. Täällä tuntuu tänään erilaiselta kuin aiemmin. Voitko sinä kenties paremmin?

Valve: Tämä metsä on kunnossa. Se voi vihdoin alkaa parantua.

Ilta: *hymyilee* Oikeastiko! Mitä, tämähän on mahtava uutinen. Mitä tapahtui? Joko niiden ruumiiden tarina on selvillä? *innostuu* Hitto, sisko, tämä on uskomatonta.

Valve: Ihme, että jaksat kiinnostua metsän asioista. Sinulla kun on ollut niin kiire muiden asioiden kanssa.

Ilta: Häh? Mitä sinä nyt? Koko ajanhan minä olen yrittänyt sinua auttaa, mitä nyt taas! Eikö mikään riitä? Olin oikeasti aivan helvetin huolissani. Jos ongelma on oikeasti ratkennut, se helpottaa meitä kaikkia.

Valve: Kuinka sinä kehtaat.

Ilta: Mitä sinä nyt yhtäkkiä? Mistä me puhumme?

Valve: Kuinka sinä kehtaat näyttäytyä edessäni kuin et olisi tehnyt sitä jo vuosia.

Ilta: Tehnyt niin mitä? Siskoseni, hidasta vähän, en ymmärrä yhtään.

Valve: Minä tiedän, mitä sinä teet Kajolle.

Valve: Kuinka kauan? Ilta, kuinka kauan?

Ilta: M-mistä sinä puhut?

Valve: Älä yritä.

Valve: Minä en voi uskoa, että selvisin tänne asti vain saadakseni tietää, mitä sinä olet tehnyt veljellemme vuosia. Minä tiedän, Ilta, sinun on turha enää paeta.

Ilta: Väitätkö, että tekisin Kajolle jotakin?

Valve: Sinä kosket häneen! Kuinka sinä saatat! Omaan veljeesi!

Ilta: Hyi helvetti, mitä sinä yrität? Mikä sinua vaivaa? Joku raja sinunkin mielikuvituksellasi. En minä olisi niin oksettava.

Valve: Minä tiedän. Kuinka sinä saatat? Meidän pieni veljemme, joka ei ole koskaan osannut puolustautua. Milloin sinä pakotit hänet siihen ensimmäistä kertaa? Jo silloin, kun olitte aina kahdestaan ja vietitte kaikki päivänne yhdessä?

Ilta: *sihisten* Sinulla ei ole oikeutta. Ei ainuttakaan.

Valve: SINULLA tässä ei ole oikeutta! Myöntäisit edes, niin päästäisin sinut helpommalla. Joskus, Ilta, minun tekisi mieli tappaa sinut. Kerralla.

Ilta: Et sinä niin tekisi.

Valve: Kerro yksikin syy, miksi en tekisi niin.

Ilta: Koska perhe tulee aina ensin.

Valve: Sitäkö sinä toistelit itsellesi silloinkin, kun koskit Kajoon?

Ilta: Sinulla ei ole mitään oikeutta puhua siitä noin.

Valve: Sinä olet sairas. Hyi helvetti, sinä olet sairas. Minä en tosissani kuvitellut joutuvani tekemään tätä omalle veljelleni. Halusin uskoa sinusta hyvää, ihan tosi halusin. Mutta tämä on liikaa. Minä en anna sinulle anteeksi.

Ilta: Minunko vikani tämä onkin! Älä puhu asioista, joista et ymmärrä mitään!

Ilta: *varoen* Kajo rakastaa minua. Hän ei haluaisi, että satutat minua.

Valve: Kajo välittää sinusta, koska sinä olet emotionaalisesti manipuloinut hänet siihen pisteeseen, että hän kuvittelee veljellisen välityksensä ja kunnioituksensa olevan romanttista rakkautta! Sinä pahoinpitelit meidän veljemme uskomaan sellaista!

Ilta: Hän rakastaa minua! Sinä et tiedä mitään siitä, mitä me olemme tehneet hänen kanssaan! Olemme suudelleet tuntikaupalla ja tulleet sitten tapaamaan sinua, etkä sinä ole tiennyt siitä mitään. Sinä tässä et ymmärrä.

Valve: Hyi, Ilta. Minä en todellakaan tahdo kuulla enempää.

Ilta: Kajo on nähnyt minusta kaiken ja silti rakastanut minua. Hän on käynyt kaikkialla etkä sinä voi sille yhtään mitään.

Valve: Lopeta. Olet oksettava. En todellakaan tahdo kuulla enempää. *madaltaa ääntään* Tiedätkö sinä, miltä tämä tuntuu teidän siskonanne? Olen katsellut teidän pelehtimistänne tietämättä siitä mitään!!

Ilta: Minähän sanoin sinulle jo. Et ymmärrä siitä mitään.

Valve: Tarkalleen mitä osaa siinä minä en ymmärrä? Sinä olet seksuaalisesti fiksoitunut omaan veljeesi! Minä olen tehnyt vuosia kuolemaa, kerännyt kaikki voimani selvitäkseni, ja samalla sinä olet tehnyt Kajolle ties mitä!

Ilta: Se en ollut vain minä!!

Valve: Ole nyt jo hiljaa, mikään, mitä sanot, ei auta sinua enää.

Ilta: *vapisten* Sinä tiedät kyllä, miltä tuntuu tehdä kuolemaa. Sitä tämä on ollut, siskoseni. Hänen armossaan roikkumista. Joka ikinen asia minun elämässäni on kiinni Kajossa.

Valve: Minä en ala keskustella sinun kanssasi tästä. Ei ole keskusteltavaa. Olen juuri ollut vähällä menettää kaiken, ja nyt minulle paljastuu jotakin tällaista. *henkäisee* Se on kuin minulla ei olisi enää perhettä - ei samalla tavalla.

Ilta: No voi yhyy, koeta nyt helvetti kestää. *tärisee* Minä ja Kajo, me...

Ilta: Ei. En minä ala jumalauta sinulle avautumaan.

Valve: Minua kuvottaa, että olen koskaan voinut kuvitella hyväksyväni sinut.

Valve: Kuvittelin, että sinussa olisi vielä jotakin, jota voisin ymmärtää.

Ilta: Minä en kaipaa sinun ymmärrystäsi! Tämä ei kuulu sinulle.

Ilta: Tämä on minun sotkuni. Minä en anna tästä mitään kenellekään.

Valve: Ilta. Lopeta jo.

Ilta: Valve, mitä sinä...

Valve: *tuijottaa Iltaa* Olet pettänyt koko perheesi.

Valve: Tahtoisin kuristaa sinut hengiltä ja katsoa, kuinka elämä pakenee silmistäsi, mutta rakastan Kajoa liikaa tehdäkseni sellaista. 

Valve: Sinä et ole enää perhettäni, Ilta.

Valve: Ilta, minä en tahdo nähdä sinua enää koskaan. Jos tulet lähellekin minua ja Kajoa, minä tapan sinut.

Valve: Tämä on viimeinen varoituksesi.

Ilta: E-

Ilta: E-... et sinä...

Valve: Häivy silmistäni, Ilta. En tahdo nähdä sinua enää koskaan.

Ilta: Mutta-

Ilta: *kääntyy*

Ilta: *tuijottaa Valvea vielä hetken*

* * *

Hetken päästä

Ilta: *juoksee paniikissa* Apua. Apua...

Ilta: *lysähtää polvilleen* Helvetti... A-apua, mitä minä teen...

Ilta: *huohottaa* Maailma pyörii... E-en saa henkeä...

Ilta: Olen hukassa. Hukassa hukassa hukassa-

Ilta: *hengittää raskaasti*

Ilta: Apua...

Kajo: Ilta?

Kajo: *kävelee lähemmäs* Ilta, meidän pitää jutella. *hätkähtää* Hei, mikä on?

Ilta: *rimpuilee* A-apua minä... en saa henkeä...

Kajo: Mikä hätänä? Mitä on tapahtunut?

Ilta: *takertuu Kajoon* Valve, hän... hän tietää... *haukkoo henkeään* Pelottaa. Minä olen aivan hukassa. Rakas... rakas auta...

Kajo: Siitä minä halusinkin sinun kanssasi puhua.

Kajo: Veli rakas, sinä et voi hyvin. Se, mitä me teemme, satuttaa sinua. Jatkuvasti.

Ilta: *vetäytyy kauemmas* Mitä? Mitä sinä tuolla tarkoitat?

Kajo: Me... me emme voi... *huokaa syvään*

Kajo: Me emme voi jatkaa näin.

Ilta: *tuijottaa Kajoa* Mi-... mitä?

Ilta: E-... et tarkoita tuota.

Kajo: Ilta rakas, kuuntele minua nyt. Minä en voi antaa tämän jatkua enempää. Sinuun sattuu aivan liikaa. Milloin sinä olet ollut aidosti onnellinen minun kanssani? Kerro minulle.

Ilta: En minä välitä onnellisuudesta, minä haluan sinut.

Kajo: *huokaa syvään* Niin, minä tiedän sen, ja juuri siksi en vain voi satuttaa sinua enempää.

Ilta: *kuiskaten* Mutta etkö sinä... Etkö sinä rakasta minua... *silittää Kajon poskea* En voi elää ilman sinua.

Kajo: Ei tässä ole kyse siitä, ettenkö rakastaisi sinua. Minä tahdon vain, että sinä voit kasvaa ja kehittyä.

Ilta: Mutta en minä tahdo! Haluan vain... vain...

Ilta: Minulla ei ole mitään paikkaa, jonne mennä... Ei minulla ole muuta kuin sinut. Ei ole koskaan ollutkaan.

Kajo: Mutta veli rakas, etkö sinä itsekin ymmärrä, miten hajalla sinä olet? Olet aina ollut. Kyllä, me olemme olleet onnellisia, mutta sinä et ole kunnossa, ja minun on lakattava olemasta itsekäs. Minun itsekkyyteni vie vielä sinun henkesi, ja sitä en antaisi itselleni koskaan anteeksi.

Ilta: Kyllä minä... *aivan hiljaa* Kyllä minä tiedän, ettei tämä ole rakkautta.

Ilta: Ja minä tiedän, että olen satuttanut sinua pahemmin kuin kukaan ansaitsisi tulla satutetuksi, mutta... mutta minulla ei ole mitään ilman sinua. Ei tule mitään tai ketään sinun jälkeesi.

Kajo: Minulla ei ole mitään muuta vaihtoehtoa... *nielee kyyneliään* Sinä et koskaan tule kuntoon, jos jatkamme näin. Sillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa, ettenkö rakastaisi sinua. Minä vain tiedän, että tämä on oikein.

Ilta: *tarraa kiinni Kajoon* Älä... ole niin kiltti äläkä tee minulle näin...

Kajo: En voi. *itkee* Se, mitä minä tunnen, on nyt sivuseikka. Minun täytyy päästää sinut pois. Sinun itsesi tähden.

Kajo: Haluan, että tulet onnelliseksi. Vaikka se tarkoittaisi sitä, etten voisi enää olla elämässäsi.

Ilta: Älä... älä älä älä...

Ilta: Minulla ei ole... Kajo, en... en ikinä... Älä jätä minua...

Kajo: Ilta.

Kajo: *silittää Iltan poskea*

Ilta: *sulkee silmänsä*

Kajo: Ilta...

Kajo: Minä rakastan sinua aina.

Ilta: *avaa silmänsä* Kajo?

Ilta: Kajo, missä sinä-

Ilta: Ei.. ei eiei...