Parantajan tarina: luku 3

 Parantajan tarina

Luku 3: Syyllisyys

* * *

Anemone: Minä näen yhä vain useammin unia hänestä. Elinikäni minua seurannut ystävä on ollut vaitonainen viimeaikoina, hän ei ole puhunut minulle sanaakaan. Hän tuntuu vain katselevan ja seuraavan.

Anemone: Jokin hänen katseessaan on alkanut tuntua minulle varoitukselta. En vielä tiedä, mitä se merkitsee.

* * *

Anemone: *availemassa hyllyä*

Kanga: *huhuilee kauempaa* Anemoneeee!

Kanga: Keskeytänkö jotakin tärkeää?

Anemone: *iloisesti* Ah, et, istu siihen vain!

Kanga: Minä kyselin kylällä sinun tämän päivän töistäsi. Ei mitään, kuulemma. Teidän kyläläisenne ovat pysyneet terveinä. *hymähtää* Ihme, että kertoivat minulle.

Anemone: Olen iloinen, että he kertoivat sinulle. Nämä puolitoista viikkoa, jotka olet viettänyt kanssamme, ovat olleet elämäni onnellisimmat.

Kanga: Sinä imartelet minua.

Anemone: Olen tosissani. Rakastan elämääni tässä kylässä, mutta joskus…

Anemone: *henkäisee*

Anemone: Voi, en minä saisi sanoa tällaisia asioita ääneen. Pitää pysyä uskollisena kylälle.

Anemone: Tämä kylä on aina elättänyt minut, ja -

Kanga: *hapuilee Anemonen käsiä* Kai sinä tiedät, että voit kertoa minulle ihan mitä tahansa? Aina. Olen aina tässä. En kerro kenellekään.

Anemone: Tiedän, kiitos. Arvostan sitä enemmän kuin uskotkaan. Mutta… minä en voi pettää tätä kylää.

Kanga: Ei se ole kylän pettämistä, jos kerrot minulle, mitä tunnet.

Anemone: En saisi ajatella sellaisia asioita.

Kanga: Ssh, ei hätää. Sinä saat tuntea, mitä tunnet ilman, että syyllistät siitä itseäsi.

Anemone: M-minä...

Anemone: Minusta on aina tuntunut, että en tiedä mistään mitään. Maailma on niin pieni, ja se on rajoittunut tähän paikkaan. En koskaan saa jättää kylää, saan mennä vain keräämään yrttejä, ja silloinkin joku on usein mukanani. Minulla… minulla ei taida olla kovinkaan paljon mitään omaa.

Anemone: *pudistelee päätään* Ei, anteeksi, tämä kuulostaa kamalan kiittämättömältä. Minun pitäisi olla kiitollinen parantamisen lahjasta ja siitä, että tämä kylä on kasvattanut minut ja pitänyt minusta huolta. 

Kanga: Ei, ei ollenkaan...

Kanga: Anemone… Nyt sinä syyllistät itseäsi aivan liian pienestä. Sinun ei tarvitse. Totta kai sinulla saa olla toive itsenäistymisestä. Ei kylä voi noin loputtomiin sinua vahtia, et ole mikään lapsi enää.

Anemone: Mutta silti. Minulle on aina sanottu, että minä olen jotakin niin arvokasta, ettei minulle saa käydä mitään. Mutta… enhän minä ole arvokas. Eivät kyläläiset tiedä, mitä minä ajattelen asioista ja millaisia unelmia minulla on. Hädin tuskin tiedän itsekään.

Anemone: Arvokasta minussa on vain minun kykyni parantaa.

Kanga: *koskettaa hellästi* Hei. Ei pidä paikkaansa.

Kanga: En suostu hyväksymään tällaista! Kerro sinä minulle, millaisia ajatuksia sinulla on. Mikä on sinulle kaikkein omin ja rakkain asia?

Anemone: Mutta...

Kanga: Minua kiinnostaa ihan oikeasti.

Kanga: Sinä olet varmasti paljon muutakin kuin lahjasi.

Anemone: Tahtoisitko oikeasti kuunnella höpinöitäni?

Kanga: Tietysti! Eivät ne ole mitään höpinöitä, kaikki, mitä sanot, on arvokasta.

Anemone: *innoissaan* Olin juuri katsomassa vanhoja piirustuksia!

Anemone: *avaa hyllyä* Minä rakastan tarinaa maailman luomisesta!

Anemone: Unenkutoja on minulle tärkeä. Rakastin myyttiä maailman synnystä, kun olin pieni. Callistra luki sitä minulle usein. *kikattaa* Hän sai vastata typeriin kysymyksiini. 

Anemone: En millään suostunut uskomaan, että Unenkutoja katosi ihmisiltä. Lapsuudenhaaveeni oli nähdä olento, jonka ajatuksista tämä maailma oli syntynyt.

Anemone: *nappaa paperin* Siinä!

Anemone: *levittelee papereita* Olen piirtänyt Unenkutojaa ja maailmaa paljon lapsena.

Anemone: En tiennyt mitään yhtä maagista kuin hänen ajatuksensa, jotka loivat maailman.

Anemone: *nauraa* Katsopa tätä.

Anemone: Siinä olemme minä ja Unenkutoja. Hän pitää minua kädestä. *kikattaa* En tiedä, missä minun tukkani on tässä...

Kanga: Entä tuo tuossa vieressä?

Anemone: Oi, ai tämä? Se on kuva Callistrasta ja minusta.

Kanga: Kutsutko häntä koskaan äidiksi?

Anemone: Callistraa? Oi, en. Hän on itse sanonut, ettei pitäisi siitä. Callistra ja minä haluamme ajatella, että koko kylä vastasi kasvatuksestani.

Kanga: Mutta hän oli kuitenkin päävastuussa.

Anemone: No, niin. Callistra ei ollut hirveän äidillinen, nyt kun sitä miettii, mutta minä rakastin ja rakastan häntä tosi paljon. Hän osasi sanoa aina juuri oikeat asiat.

Kanga: Niinkö?

Anemone: *nyökkäilee* Ai mutta. Niin. Minä pidin Unenkutojasta. Pidän edelleen. Jos minä jotain vielä tahtoisin, niin tavata hänet.

Anemone: Kai minä olen lapsellinen, kun pidän yhä siitä, miten sadunomaiselta ja maagiselta kaikki siinä tarinassa tuntui, kun olin pieni.

Kanga: Ei siinä ole mitään lapsellista. Kyllähän kaikki muutkin täällä pitävät sitä myyttiä totena.

Anemone: En tarkoita pelkästään sitä. 

Kanga: Äh, ymmärrän, mutta silti. Saanko ehdottaa sinulle jotakin?

Anemone: Totta kai. Minulla on niin hyvä olla sinun seurassasi.

Kanga: Mennäänkö metsään pienelle kävelylle tänään? Voisimme kerätä rohtoja.

Kanga: Tahtoisin, että saisit edes hetken vapauden tuosta parantajan roolistasi. Voin auttaa sinua rohtojen keräämisessä.

Anemone: *halaa Kangaa* Minä rakastan sinua! *kikattaa* Ihana ajatus!

Anemone: Toivottavasti Aldreia suostuu siihen.

Aldreia: Suostun mihin?

Anemone: Oi, siinähän sinä olet! Me tässä pohdimme, voisiko Kanga mitenkään tulla kanssani keräämään rohtoja.

Aldreia: Hän on edelleen koeajalla, jos muistat.

Anemone: Mutta kyllähän kyläläisetkin auttavat minua rohtojen keruussa. Ei Kanga ole tehnyt mitään pahaa. Kyllä hän voi tulla.

Kanga: Vannon kyläni nimissä, etten tahdo hänelle mitään pahaa. Tahdon vain auttaa.

Aldreia: Ja apua kylällesi ja Näkijälle. Kyllähän sillä verukkeella tietysti mielistelee Parantajan kylää vähän aikaa. Olet ollut täällä vasta puolitoista viikkoa. En luota sinuun.

Aldreia: Mutta tämän kerran saatte mennä. Tämä olkoon testi. Älkää olko pimeään saakka. Ja Anemone, tunnet kylän rajat. Et missään nimessä saa ylittää niitä. *lähtee kävelemääm pois päin*

Anemone: *hihkaisee Aldreian perään* Ihanaa, kiitos tuhannesti! Kanga, mennään!

Kanga: *hymyillen* Mennään.

* * *

Kanga: Olipa hän kireänä tänään.

Anemone: Aldreia on ihana. Hänellä on vain kova huoli tällä hetkellä. Hän ei ole virallinen kylänjohtajamme, kuten tiedät. Mutta Callistra on… *vaikenee*

Kanga: Meidän ei tarvitse puhua siitä. Se on kylänne oma asia.

Anemone: Kiitos. En saisi puhua siitä. Mutta Aldreia on oikeasti todella välittävä ihminen. Hän on aina ollut minulle kuin isosisko. Ja -

Anemone: Eikös tuo ole...?

Anemone: Aldreia?

Anemone: Mitä hän oikein tuolla kyyristelee?

* * *